Lem­pi­paik­ka­ni on ko­to­na. Eri­tyi­ses­ti Ea­me­sin no­ja­tuo­li ik­ku­nan vie­res­sä on suo­sik­ki­ni. Ik­ku­nas­ta avau­tuu kau­nis nä­ky­mä lä­hi­met­sään. Is­tun sii­nä usein ja tai­de­par­sin teks­tii­le­jä, jot­ta nii­tä ei tar­vit­se heit­tää pois.

Istun tässä ikkunan ääressä usein ja korjaan vanhoja tekstiilejä.

En luo­pui­si työs­tä­ni ke­raa­mik­ko­na. Se on iso osa per­soo­naa­ni. Odo­tan ai­na vii­kon­lop­pu­na, et­tä pää­sen maa­nan­tai­na töi­hin. Kun muu­tim­me yh­dek­sän vuot­ta sit­ten Suo­meen, mi­nul­le oli tär­ke­ää op­pia kiel­tä ja pääs­tä mu­kaan suo­ma­lai­seen yh­teis­kun­taan.

Emme olisi ostaneet tätä asuntoa, jos täällä ei olisi ollut kylpyammetta.

Ren­tou­dun kyl­vys­sä. Ra­kas­tan to­del­la kuu­maa kyl­pyä. Kun ha­lu­an ekst­ra­hem­mot­te­lua, pyy­dän mies­tä­ni Si­mo­nia tuo­maan mi­nul­le juo­ta­vaa ja pien­tä syö­tä­vää. Kyl­vys­sä pää­sen ir­tau­tu­maan kai­kes­ta. Olen ja­pa­ni­lai­nen ja ja­pa­ni­lai­set ra­kas­ta­vat kyl­py­löi­tä. Em­me oli­si os­ta­neet tätä asun­toa, jos tääl­lä ei oli­si ol­lut kyl­py­am­met­ta.

Pidämme etenkin mid-century -modern -tyylistä ja tanskalaisesta designista. Poul Cadoviusin Royal System -kirjahylly on ostettu huutokaupasta. FDH Møblerin tuolit ja Frederician pöytä, design Børge Mogensen. Paperilappuvalaisin on Ingo Maurerin suunnittelema.

Si­sus­tus­tyy­li­ni on skan­di­naa­vi­nen. Ra­kas­tam­me mie­he­ni Si­mo­nin kans­sa mo­lem­mat tans­ka­lais­ta 1950–60-lu­ku­jen sel­ke­ä­lin­jais­ta de­sig­nia. Va­lit­sem­me ko­tiim­me esi­nei­tä, jot­ka so­pi­vat yh­teen. Meil­lä on pal­jon luon­non­ma­te­ri­aa­le­ja, ku­ten puu­ta, ja hy­vin vä­hän muo­via. Teen ase­tel­mia kirp­pu­to­ri­löy­döis­tä. Jos esi­ne on ku­lu­nut tai hie­man rik­ki, se ei hait­taa. Kor­jaam­me tai an­nam­me ol­la. Elä­mä saa nä­kyä.

Mieheni Simonin lapsuudenaikaiset piirustukset ovat tärkeitä, koska ne ovat osa perheen historiaa. Laatikoissa on poikamme piirustukset vuosittain.

Rak­kaim­mat esi­nee­ni ovat Si­mo­nin ke­hys­te­tyt pii­rus­tuk­set len­to­ko­neis­ta, jot­ka hän on piir­tä­nyt 8–9-vuo­ti­aa­na. Ne ovat tär­ke­ät, kos­ka ne ovat säi­ly­neet men­nei­syy­des­tä, ne ovat pala per­heen his­to­ri­aa. Ne ovat uniik­ke­ja, nii­tä ei saa mis­tään. Säi­ly­tän laa­ti­kois­sa poi­ka­ni pii­rus­tuk­sia. Yh­des­sä laa­ti­kos­sa on vuo­den pii­rus­tuk­set.

Yritän säilyttää lapseni leluja kauniisti vanhoissa koreissa.

Si­sus­tus­pa­hee­ni on se, et­tä ha­lu­ai­sin ol­la mi­ni­ma­lis­ti, mut­ta mi­nul­la on lap­si, jol­la on lii­kaa le­lu­ja. Yri­tän säi­lyt­tää nii­tä kau­niis­ti van­hois­sa pu­no­tuis­sa ko­reis­sa, jot­ka olen peit­tä­nyt kirp­pu­to­reil­ta ke­rää­mil­lä­ni van­hoil­la keit­ti­ö­pyyh­keil­lä.

Sie­lun­mai­se­ma­ni on ko­ti­ni ik­ku­nois­ta nä­ky­vä veh­reä met­säi­nen mai­se­ma.