Värikkään talorivistön on suunnitellut arkkitehti Aarno Raveala. Talot ovat valmistuneet vuonna 1947 SOK:n työsuhdeasunnoiksi.

Vuon­na 1947 Es­poo­seen nou­si edis­tyk­sel­li­siä ri­vi­ta­lo­ja SOK:n työ­suh­de­a­sun­noik­si, ja nii­den mo­der­nis­tis­ta ark­ki­teh­tuu­ria ihas­tel­tiin tuo­reel­taan leh­dis­sä.

Toi­sin kuin mo­net muut oma­ko­ti­a­lu­eet, tämä on säi­ly­nyt ja li­sä­ra­ken­ta­mi­nen­kin on ol­lut mal­til­lis­ta. Ri­vi­ta­lo­jen li­säk­si alu­eel­la on rin­ta­ma­mies­ta­lon tyyp­pi­siä eril­lis­ta­lo­ja, kaik­ki eri­vä­ri­siä ja enim­mäk­seen pas­tel­li­sia.

Ta­lot suun­nit­te­li SOK:n ra­ken­nu­so­sas­ton ark­ki­teh­ti Aar­no Ra­ve­a­la, joka toi­mi myö­hem­min myös Uu­den­maan lää­ni­nark­ki­teh­ti­na. Kol­mes­ta ri­vi­ta­los­ta on jäl­jel­lä kak­si. Kes­kus­liik­keen huo­mas­sa alue py­syi yh­te­näi­se­nä ja hy­väs­sä kun­nos­sa. Ko­ko­nai­suu­del­la on ra­ken­nus­his­to­ri­al­lis­ta ar­voa, ja suo­je­lua kaa­val­la on alet­tu val­mis­tel­la.

Jo­tain eri­tyis­tä aa­vis­ti myös Jas­mii­ni, kun hä­nen sil­miin­sä osui il­moi­tus myy­tä­väs­tä ri­vi­ta­lo­a­sun­nos­ta rei­lut kak­si vuot­ta sit­ten. Hän oli liik­keel­lä re­mont­ti­koh­teen kiil­to sil­mis­sään, sil­lä edel­li­ses­tä rem­pas­ta oli ku­lu­nut ai­kaa ja hän kai­pa­si pro­jek­tia.

Jas­mii­nil­le re­mon­toi­mi­nen on har­ras­tus ja ren­tou­tu­mis­kei­no.

– Olen hu­rah­ta­nut re­mon­toin­tiin. Kun muu­tan, syy­nä on useim­mi­ten se, et­tä sor­met syy­hy­ä­vät, pi­tää pääs­tä suun­nit­te­le­maan ja re­mon­toi­maan uut­ta koh­det­ta.

Portaikon Jasmiini päällysti mäntyponttilaudalla ja maalasi valkoiseksi. Eteisen Duro-tapetin Jasmiini valitsi sen perusteella, että siinä on ulkoseinän keltaista ja keittiön vihreää.

Pyö­reä ik­ku­na vie­hät­ti

En­sim­mäi­ses­sä asun­to­näy­tös­sä vai­kut­ti sil­tä, et­tä re­mon­toi­ta­vaa on pal­jon ja et­tä koh­de on vä­hän han­ka­la kol­mi­lap­si­sen per­heen ko­dik­si. Ku­lui viik­ko, ei­kä Jas­mii­ni voi­nut muu­ta kuin men­nä kat­so­maan ta­loa uu­des­taan. Jos­pa sit­ten­kin.

– Yk­si hou­ku­tus oli ik­ku­nat – esi­mer­kik­si pyö­reä ik­ku­na ja kau­niit van­hat puu­ik­ku­nat. Myös ava­ra por­taik­ko hur­ma­si. Täs­sä oli jo­tain eri­tyis­tä. Olin pit­kään ha­lun­nut asua van­has­sa ta­los­sa, ol­la osa jat­ku­moa ja his­to­ri­aa. Jo­ten­kin mo­der­nit ta­lot ei­vät enää vuo­siin ole kiin­nos­ta­neet yh­tään, Jas­mii­ni poh­tii.

Tuu­su­lan-vuo­sien jäl­keen Jas­mii­ni kai­pa­si per­heen­sä kans­sa lä­hem­mäs Hel­sin­kiä. Es­poo ei ol­lut lis­tal­la, mut­ta täyt­ti kui­ten­kin kri­tee­rin. Kai­ken li­säk­si jul­ki­si­vut toi­vat mie­leen Lon­toon, mis­sä Jas­mii­ni oli hil­jat­tain ihail­lut Not­ting Hil­lin vä­rik­käi­tä town­hou­se-ri­vis­tö­jä.

– Löy­sin Es­poos­ta oman Not­ting Hil­li­ni. Jo­kin tä­män ta­lo­ri­vis­tön tun­nel­mas­sa ve­to­si.

Kau­pat teh­tiin.

Oleskelutilojen lattiassa oli vanha mosaiikkiparketti ja yläkerrassa kellastunut parketti. Jasmiini hioi osan itse tasohiomakoneella, mutta sitten tuli apuun ammattilainen ison koneen kanssa. Häneltä meni vielä viisi tuntia, niin lattiat oli hiottu.

Lo­maa re­mon­toin­tiin

Alun pe­rin ku­kin SOK:n ri­vi­ta­lo­huo­neis­to oli suun­ni­tel­tu kah­del­le per­heel­le, joil­le oli kel­la­ris­sa yh­tei­set pe­su­ti­lat, sau­na, va­ras­to ja pe­ru­na­kel­la­ri. Sit­tem­min pie­net asun­not oli yh­dis­tet­ty.

Ta­los­sa ei ol­lut teh­ty vuo­siin re­mont­te­ja. Jas­mii­ni to­te­si, et­tä jo­kai­sen huo­neen jo­kai­nen pin­ta pi­tää uu­sia. Oli ke­vät, ja hän ke­rä­si yh­teen kaik­ki pi­tä­mät­tö­mät lo­ma­päi­vät ja osan vuo­si­lo­mas­ta­kin re­mon­toin­tia var­ten.

Jas­mii­ni hioi ja maa­la­si par­ket­ti­lat­ti­at, pur­ki ylä­ker­ran van­hat kaa­pis­tot, lau­doit­ti por­ra­sas­kel­mat, ta­pe­toi, maa­la­si, laa­toit­ti. Keit­tiö ja wc:t me­ni­vät ko­ko­naan uu­sik­si ka­lus­tei­ta myö­ten.

Sei­niä ei tar­vin­nut siir­tää ei­kä lat­ti­oi­ta ava­ta, mut­ta yh­den um­peen le­vy­te­tyn ovi­au­kon Jas­mii­ni ava­si. Etei­nen va­lais­tui ja avar­tui, kun yh­teys keit­ti­öön pa­la­si.

– Tein kah­des­sa ja puo­les­sa vii­kos­sa kak­si ker­ros­ta val­miik­si. Tie­sin, et­tä koh­ta muut­to­kuor­ma läh­tee!

Jasmiini purki keittiön kokonaan laatoitettua lattiaa lukuun ottamatta. Kaapistot ovat Ikeasta ja tasot Bauhausista. Pukkilan Urban Atelier -sarjan laatat hän asensi itse. Keittiön ikkunaseinässä on Sandbergin Aralia-tapetti. Seinä oli aika epätasainen, ja tapetilla sen sai helposti kauniiksi. Verhoiksi riittivät salusiinit.

Keittiön apupöytä on kirpputorihankinta. Leia-kissa tarkkailee pihan ja keittiön tapahtumia.

Te­hok­kaim­mi­laan yk­sin

Jas­mii­ni ker­too ole­van­sa in­to­hi­moi­nen ai­ka­tau­lut­ta­ja.

– Suun­nit­te­len asi­at niin, et­tä kun teen yh­tä sei­nää niin toi­nen kui­vuu, ja sil­lä ai­kaa voin teh­dä jo­tain kol­mat­ta – op­ti­moin työ­vai­heet ja ai­ka­tau­lut. Unoh­dan eh­kä syö­dä, mut­ta työt edis­ty­vät te­hok­kaas­ti.

Aa­mui­sin Jas­mii­ni vei lap­set Tuu­su­las­sa kou­luun ja es­ka­riin, ajoi työ­maal­le, my­kis­ti lait­teet ja up­pou­tui re­mont­tiin. Vii­teen men­nes­sä hän haki lap­set ja ajoi hei­dän kans­saan ta­kai­sin työ­maal­le pa­rik­si tun­nik­si.

Re­mon­toin­tiin on kyl­lä ol­lut run­saas­ti avun­tar­jo­a­jia
lä­hi­pii­ris­sä, mut­ta Jas­mii­ni on to­den­nut ole­van­sa te­hok­kaim­mil­laan yk­sin. Sil­loin hän kes­kit­tyy täy­sin, ja asi­at ete­ne­vät ri­va­kas­ti.

Jasmiinilla on aina uuden kodin kriteerinä, että tunnelman pitää olla hyvä heti sisään tullessa. Ja tässä oli.

Kan­ta­pään kaut­ta

Mi­ten vies­tin­tä­a­lal­la työs­ken­te­le­väl­le per­hee­näi­dil­le on ker­ty­nyt näin laa­ja va­li­koi­ma re­mont­ti­tai­to­ja?

– Olen ra­ken­nus­mes­ta­rin ty­tär, ja olen tot­tu­nut sii­hen, et­tä ai­na teh­dään it­se. Kun olin pie­ni, myös äi­ti oli ai­na mu­ka­na ra­ken­nuk­sil­la.

Sil­ti Jas­mii­ni oi­val­si vas­ta ai­kui­se­na, et­tä re­mon­toin­ti on hä­nel­le niin nau­tin­nol­lis­ta.

– Olen ope­tel­lut kai­ken har­joit­te­le­mal­la, te­ke­mäl­lä vir­hei­tä ja kan­ta­pään kaut­ta. Huo­ma­sin jo var­hain, et­tä ei hait­taa, vaik­ka me­nee pie­leen, kaik­ki on kor­jat­ta­vis­sa.

Isom­mat kir­ves­mie­hen työt, säh­kö- ja lvi-asen­nuk­set hän ti­laa am­mat­ti­lai­sil­ta.

– Kun muil­la on tai­de- tai kä­si­työ­har­ras­tuk­sia, niin mi­nul­le pa­ras­ta mind­ful­nes­sia on re­mon­toin­ti.

Tie­to­työ­läi­sen mie­li le­pää käy­tän­nön uu­ras­tuk­ses­sa. Jas­mii­nin mie­les­tä on val­ta­van pal­kit­se­vaa, kun nä­kee kät­ten­sä työn konk­reet­ti­se­na koko ajan edis­ty­es­sään.

– Me­nen sel­lai­seen flow-ti­laan, et­tä voin up­pou­tua vaik­ka vii­koik­si sii­hen re­mon­toin­tii­ni.

Asun­to on jo seit­se­mäs, jon­ka Jas­mii­ni on kun­nos­ta­nut omin voi­min.

Tyttärellä on iso ja valoisa kulmahuone, jossa on ikkunat kahteen suuntaan. Matto ja nojatuoli ovat Jyskistä.

Ke­vät tuli sei­niin

Suu­rin osa ka­lus­teis­ta on val­koi­sia, ja kun lat­ti­at ja ka­tot­kin oli su­dit­tu val­koi­sik­si, Jas­mii­ni va­lit­si vä­ri­kar­tas­ta vih­re­än sä­vyn oles­ke­lu­ti­loi­hin ja ti­la­si sy­vän­vih­re­ät kaa­ke­lit val­koi­seen keit­ti­öön.

– En ole iki­nä en­nen käyt­tä­nyt vih­re­ää si­sus­tuk­ses­sa. Tein re­mont­tia ai­kai­sin ke­vääl­lä, ja olen miet­ti­nyt, tu­li­ko vih­reä sii­tä ke­vään kai­puus­ta, kun oli ol­lut pi­meä, lu­me­ton tal­vi, Jas­mii­ni sa­noo.

Vih­reä on edel­leen mie­leen, se luo yh­teyt­tä ik­ku­nois­ta nä­ky­vään luon­toon. Keit­ti­ön ik­ku­na­sei­nän Jas­mii­ni kek­si ta­pe­toi­da mu­rat­ti­ku­vi­oil­la, ja sa­mal­la hän sääs­tyi ta­soit­ta­mas­ta epä­ta­sais­ta sei­nä­pin­taa. Ta­pet­ti tuo ik­ku­nan ym­pä­ril­le peh­meyt­tä ver­ho­jen ta­paan ja tun­tuu ulot­ta­van vih­re­än nä­ky­män huo­nee­seen.

Tilavassa makuuhuoneessa on myös parveke takapihan suuntaan. Harmaa seinä on maalattu Tikkurilan Laasti X487 -sävyllä.

Ker­ran­kin ti­laa it­sel­le

Ma­kuu­huo­nei­ta on kol­me, kaik­ki ylä­ker­ras­sa. Pie­nin huo­ne on il­mei­ses­ti ol­lut ylä­ker­ran asun­non keit­tiö. Nyt se on poi­kien ma­kuu­huo­ne, ja sen vä­rit ovat har­mai­ta ja si­ni­siä. Tyt­tä­rel­lä on va­loi­sa kul­ma­huo­ne, ja it­sel­leen Jas­mii­ni va­ra­si isoim­man ma­kuu­huo­neen, jos­sa on par­ve­ke ta­ka­pi­hal­le.

– Otin­kin täl­lä ker­taa ti­laa it­sel­le­ni, Jas­mii­ni to­te­aa tyy­ty­väi­se­nä.

Ylem­mät ker­rok­set rem­pat­tu­aan Jas­mii­ni siir­tyi kel­la­rin isoon va­ras­to­huo­nee­seen ja muut­ti sen pe­li­ti­lak­si ja var­si­nai­sek­si man ca­vek­si – se on ol­lut ko­vas­ti poi­kien mie­leen.

Ri­vi­ta­loa ym­pä­röi­vät isot piha-alu­eet, joil­la lap­set viih­ty­vät. Me­ren­ran­taan on noin ki­lo­met­ri, ja ran­nas­sa on pit­kos­puut. Lä­his­töl­lä on luon­to­ta­lo Vil­la Elf­vik ja lin­tu­tor­ni. Ke­säi­sin siel­tä voi näh­dä leh­mi­ä­kin lai­tu­mel­la.

Keskikerroksen pikkuvessan seinässä on sipulinmuotoinen Florentine-mosaiikkilaatoitus Bauhausista.

Nai­set, tart­tu­kaa te­laan

Kaik­kien re­mont­tien­sa ko­ke­muk­sis­ta Jas­mii­ni pi­tää Yh­den nai­sen ar­mei­ja -blo­gia. Hän on myös par­hail­laan te­ke­mäs­sä re­mon­toin­ti­kir­jaa nai­sil­le yh­des­sä ys­tä­vän­sä El­la Kan­ni­sen kans­sa.

– Jo­ka­nai­sen re­mont­ti­kir­jas­sa käym­me läpi ko­din eri pin­ta­re­mon­tit El­lan kans­sa ja opas­tam­me ha­vain­nol­li­ses­ti vai­he vai­heel­ta.

Sat­tu­mal­ta El­la Kan­ni­nen­kin on ra­ken­nus­mes­ta­rin ty­tär, mut­ta re­mon­toi­ja­na no­vii­si. Kir­jan ta­voit­tee­na on roh­kais­ta ja opas­taa aloit­te­le­vaa re­mon­toi­jaa ja häl­ven­tää en­nak­ko­luu­lo­ja.

Jas­mii­nin mie­les­tä pin­ta­re­mon­toin­ti ei ole ra­ket­ti­tie­det­tä ei­kä tus­kai­saa pun­ner­ta­mis­ta, ja hän ha­lu­aa, et­tä muut­kin kuin ra­ken­nus­mes­ta­rien tyt­tä­ret saa­vat tie­tää sen.

– Omin kä­sin kun­nos­ta­mi­nen on pal­kit­se­vaa. Ja sääs­tää­hän sii­nä pal­jon ra­haa­kin, kun te­kee it­se.

Jo­ka­nai­sen re­mont­ti­kir­ja il­mes­tyy jou­lu­kuus­sa 2021.