Parvekkeelta aukeavat näkymät luonnonsuojelualueelle ja Vanhankaupunginlahdelle.

Kattoterassilla on kaupunkimaisesta näkymästä huolimatta omassa rauhassaan.

Par­vek­keel­ta avau­tuu veh­reä nä­ky­mä ran­ta­puis­ton yli Hel­sin­gin Van­han­kau­pun­gin­lah­del­le, kat­to­te­ras­sil­ta koh­ti Ara­bi­an­ran­nan mo­der­nis­ti ra­ken­net­tua kau­pun­gi­no­saa. Lenk­kei­ly­maas­tot avau­tu­vat ko­ti­o­vel­ta. Sa­mal­la pal­ve­lut ovat lä­hel­lä, ja rai­ti­o­vau­nu vie pää­kau­pun­gin kes­kus­taan al­le puo­les­sa tun­nis­sa.

– Kat­to­te­ras­si rat­kai­si ai­koi­naan asun­to­kau­pat. Oli­sin siel­lä ny­kyis­tä­kin enem­män, el­lem­me viet­täi­si pal­jon ai­kaa ke­sä­hu­vi­las­sam­me, ker­too täs­sä iha­nas­sa ko­dis­sa asu­va Lee­na Pe­ri­a­ho.

Lee­na muut­ti las­ten­sa kans­sa Kruu­nun­haas­ta Ara­bi­an­ran­taan 2013. Alue oli en­tuu­des­taan tut­tu hä­nen van­hem­pien­sa asuin­paik­ka­na. Ark­ki­teh­ti Ja­kob Sol­lan suun­nit­te­le­maan, hie­kan­sä­vyi­ses­tä tii­les­tä ra­ken­net­tuun ta­loon val­mis­tui vain muu­ta­ma vint­ti­a­sun­to. Lee­na sai niis­tä ha­lu­a­man­sa, jon­ka ti­lat jat­kui­vat jyrk­kiä por­tai­ta ylös kat­to­te­ras­sil­le ja pie­neen vie­ras­huo­nee­seen.

Persoonallisesta pukeutumistyylistään tunnettu Leena sopii kotinsa pariksi. Valkoinen kaappi on Fasaani-antiikkiliikkeestä. Matto on huutokauppalöytö. Alvar Aallon suunnitteleman sohvan yllä on valokuvaaja Kreetta Järvenpään valokuvateos. Värikkäät tyynyt sohvalla ovat samettia.

Musta seinä toimii upeana taustana Kreetta Järvenpään valokuvateokselle ja Alvar Aallon sohvalle.

Koti kah­del­le ai­kui­sel­le

Nyt lap­set ovat ai­kuis­tu­neet ja muut­ta­neet omil­leen. Lee­na on saa­nut kump­pa­nik­seen puo­li­son­sa Mar­kuk­sen, jon­ka kans­sa ko­din ti­lat poh­dit­tiin uu­del­leen.

Alun pe­rin ko­din ma­kuu­huo­neis­ta kak­si oli las­ten käy­tös­sä. Lee­nan ma­kuu­huo­ne si­jait­si olo­huo­neen ja keit­ti­ön vä­liin jää­väs­sä, hyl­lyin ero­te­tus­sa ti­las­sa.

– Las­ten muut­ta­es­sa omil­leen siir­sim­me ma­kuu­huo­neen ala­ker­ran suu­rem­paan huo­nee­seen ja toi­ses­ta tuli työ­huo­ne, Lee­na ker­too.

Nyt ti­laa on hie­nos­ti kah­den ai­kui­sen tar­pei­siin.

Asun­toon kuu­luu kau­pat ai­koi­naan rat­kais­seen kat­to­te­ras­sin li­säk­si kak­si par­ve­ket­ta. Ran­nan­puo­lei­nen par­ve­ke on la­si­tet­tu ja toi­mii oles­ke­lu­ti­la­na läpi vuo­den. Siel­lä Lee­na kas­vat­taa myös si­ree­ni­pui­ta suu­ris­sa ruu­kuis­sa.

Toi­nen par­ve­ke si­jait­see ma­kuu­huo­neen jat­kee­na. Il­ta-au­rin­ko pais­taa sin­ne kau­niis­ti. Kat­to­te­ras­sil­la vie­te­tään ai­kaa aa­mus­ta il­taan, kun ke­lit sal­li­vat.

Leena sai työhuoneen, kun lapset muuttivat omilleen. Pukkijalkainen pöytä on Ikeasta, valaisin Verner Pantonin Panthella ja tuoli Kartellin Louis Ghost. Maalaus on Leenan työkaverin tekemä. Kattovalaisin Kartellin Fly.

Portaikon askelmat käsiteltiin mustalla vahalla. Ilmari Tapiovaaran harmaa Mademoiselle-tuoli sai parikseen Artekista hankitun lipaston. Seinälle sijoitettiin Francois Boisrondin iso teos.

Keittiö on Valantin mallistosta. Ruokapöytä on hankittu Formverkistä. Tuolit ovat Kartellin Louis Ghostit. Bumling-valaisimen Leena löysi Scandinavian Design Centeristä. Matto on Doctor Design -mallistoa. Taustalla näkyy olohuone.

Omia tila- ja ma­te­ri­aa­li­rat­kai­su­ja

Kos­ka Lee­na hank­ki ko­tin­sa ra­ken­nus­vai­hees­sa, hän pys­tyi vai­kut­ta­maan asun­non rat­kai­sui­hin. Poh­jaa hän muut­ti niin, et­tä ma­kuu­huo­neet siir­tyi­vät pois me­ren puo­lel­ta. Nii­den pai­kal­le tuli olo­huo­ne.

– Pois­tin myös sau­nan, kos­ka ha­lu­sin mie­luum­min suu­ren kyl­py­huo­neen ja am­meen. Ta­lo­yh­ti­ön sau­na si­jait­see sa­mas­sa ker­rok­ses­sa kuin ko­tim­me, ja käym­me siel­lä sään­nöl­li­ses­ti, Lee­na ker­too.

Eri­tyi­sen on­nis­tu­nee­na Lee­na pi­tää va­lon kier­toa huo­neis­sa. Ti­lat toi­mi­vat hie­nos­ti päi­vän ku­lun mu­kaan, ja luon­non­va­los­ta saa naut­tia.

Vaaleanharmaan sohvan Leena hankki Adealta. Tyynyt ovat Svenskt Tennin. Beni Ouarain -matto on Kruunasta. Vintage-sohvapöydän Leena huusi Bukowskin huutokaupasta. Seinällä on taidetta Paula Martikaisen ja Valerio Adamin teoksina.

Arne Jacobsenin suunnittelema Swan-tuoli on Gilbert-kissan suosikki. Persoonallisen ryijyn Leena on saanut äidiltään. Lisa Johansson-Papen suunnittelema Sipuli-valaisin on sohvapöydän yllä.

Merenpuoleiselle seinälle Leena on koonnut vintagehyllyyn lajitelman tanskalaista ja suomalaista vanhaa muotoilua. Tyynyt Svenskt Tennin, sohva Adean. Leimu-valaisin on Iittalan.

Vin­ta­gea ja tai­det­ta

Lee­nan edel­li­nen koti si­jait­si re­nes­sans­si­ta­los­sa, ja sen ka­lus­teet oli­vat ai­van vää­rää ka­lii­be­ria uu­teen asun­toon. Lee­na ot­ti mu­kaan­sa vain si­roim­mat huo­ne­ka­lut, jot­ka is­tu­vat pa­rem­min uu­den ta­lon mit­ta­kaa­vaan.

Hän pi­tää myös vin­ta­ge­ka­lus­teis­ta.

– Suo­sik­ke­ja­ni ovat 50- ja 60-lu­ku­jen ka­lus­teet, joi­den mit­ta­suh­teet so­pi­vat hy­vin uu­siin ker­ros­ta­lo­ko­tei­hin. Tans­ka­lai­nen muo­toi­lu miel­lyt­tää, ja pi­dän per­soo­nal­li­sis­ta ka­lus­teis­ta.

Ta­pe­tit ei­vät ole Lee­nan jut­tu, kuo­sit sen si­jaan kyl­lä. Si­sus­tus saa vä­riä lu­kui­sis­ta kuo­sil­li­sis­ta teks­tii­leis­tä. Ruot­sa­lai­sen Svenskt Ten­nin vä­ri­kyl­läi­set klas­si­kot ovat Lee­nan suo­sik­ke­ja, ja hän yh­dis­te­lee nii­tä su­rut­ta.

Vä­riä koti saa myös tai­tees­ta, jota Lee­na on hank­ki­nut vuo­sien var­rel­la vä­hi­tel­len.

– Ha­lu­an, et­tä ko­dis­sa­ni on pal­jon tai­det­ta. Suo­sin maa­lauk­sia ja va­lo­ku­va­tai­det­ta. Tä­hän ko­tiin piti hank­kia oman­lais­taan tai­det­ta, asun­non il­mee­seen so­pi­vaa ja kau­pun­ki­mai­sem­paa.

Makuuhuoneen päätyseinä maalattiin harmaaksi, koska pariskunta halusi Matrin sängynpäädylle ryhdikkäämmän taustan. Tekstiilit Johanna Gullichsen. Päiväpeite Familon, huopa Ferm Design.

Vierashuoneen piti alun perin olla suurempi ja Leenan makuuhuone, mutta talon rakennusaikaiset muutokset raapaisivat siitä siivun. Tiikkikalusteet ovat vintagelöytöjä. Laveri on verhoiltu Svenskt Tennin kankaalla.