Kris­tii­nan­kau­pun­gin lie­peil­lä Vit­san­dis­sa on Dag Björk­lun­din van­hem­pien ra­ken­nut­ta­ma hu­vi­la vuo­del­ta 1982. Se on ol­lut Da­gin per­heen ja hä­nen äi­tin­sä käy­tös­sä jo pit­kään.

Eri­ka Ren­to­la-Björk­lund ja Dag sekä tyt­tä­ret Line, 12, ja Lot­te, 10, ovat naut­ti­neet ke­sis­tä me­ren ää­rel­lä täy­sil­lä, usein isol­la­kin po­ru­kal­la. Per­heen koti on Vaa­sas­sa.

MIS­TÄ OMA PAIK­KA YH­TEIS­MÖ­KIL­LÄ

Jouk­ko pa­ris­kun­nan ys­tä­viä on jo pa­rin­kym­me­nen vuo­den ajan ko­koon­tu­nut Vit­san­diin viet­tä­mään ju­han­nus­ta. Iso juh­la­pöy­tä on ai­na ka­tet­tu van­han ve­ne­va­jan eteen, muu­ta­man met­rin pää­hän ran­nas­ta.

Oli vuo­den 2016 tou­ko­kuu, kun Eri­ka ja Dag tu­li­vat käy­mään mö­kil­lä. Puhe siir­tyi ju­han­nuk­seen ja edes­sä ole­vaan ke­sään.

– Dag toi­voi, et­tä su­vun mö­kil­lä voi­tai­siin ol­la sa­maan ai­kaan hä­nen si­sa­rus­ten­sa kans­sa. Minä puo­les­ta­ni toi­voin, et­tä mei­dän per­heel­läm­me oli­si oma paik­ka, Eri­ka muis­te­lee.

Ti­laa ei ol­lut lii­ak­si, ja ison po­ru­kan kok­kai­lun ja nuk­ku­ma­jär­jes­te­ly­jen so­vit­ta­mi­nen tie­si ai­na komp­ro­mis­se­ja.

Sil­loin au­rin­ko va­lai­si pi­han kau­niis­ti pa­ti­noi­tu­neen ve­ne­va­jan, jo­hon mo­lem­pien kat­seet kään­tyi­vät. Hu­vi­lan ve­ne­va­ja oli ro­mu­va­ras­to­na. Ve­net­tä siel­lä ei ol­lut säi­ly­tet­ty enää pit­kään ai­kaan.

Kattoparrujen varaan jätettiin siellä jo venevajan aikana olleita puusuksia ja virveleitä. Tontin pihapiiristä saa koko kesän hakea luonnonkukkia maljakkoon.

Eri­ka ja Dag al­koi­vat tut­kia va­jaa. Kat­to­par­ru­jen ylä­puo­lel­la oli avoin­ta ti­laa ka­ton­har­jaan as­ti. Se toi ava­ruut­ta.

Jo sa­ma­na il­ta­na ve­ne­va­ja oli tyh­jen­net­ty ro­juis­ta.

Ys­tä­vä­po­ruk­ka ko­koon­tui rei­lun kuu­kau­den ku­lut­tua ju­han­nuk­sen viet­toon. Yl­lä­tys oli mel­koi­nen, kun ve­ne­va­jas­ta oli tul­lut viih­tyi­sä pik­ku­mök­ki.

– Mei­dät kyl­lä tun­ne­taan ka­ve­ri­pii­ris­sä no­peis­ta liik­keis­tä, Eri­ka ja Dag sa­no­vat nau­ra­en.

AAR­TEI­TA RO­MU­JEN SE­AS­TA

Kat­to­par­ru­jen pääl­le oli va­ras­toi­tu aar­tei­ta vuo­sien ta­kaa. Sin­ne oli uju­tet­tu pari la­ve­ri­sän­kyä, tuo­le­ja ja kai­ken­lais­ta pik­ku­ta­va­raa. Da­gin lap­suus­ke­sien vir­ve­lit oli­vat tal­lel­la, sa­moin kasa van­ho­ja puu­suk­sia.

Pa­ri­kym­men­ne­li­öi­ses­sä ve­ne­va­jas­sa ei ol­lut kuin ul­ko­sei­nät ja tu­ki­ra­ken­teet. Kun tyh­jen­ny­so­pe­raa­tio oli teh­ty, si­sä­puo­li pa­ne­loi­tiin kat­toa myö­ten. Si­sä­ka­ton va­paa kor­keus säi­ly­tet­tiin.

– Lat­tia teh­tiin ko­ko­naan uu­sik­si ja va­hat­tiin tum­mak­si. Sa­mal­la va­hal­la kä­si­tel­tiin ka­ton tu­ki­ra­ken­teet, Dag ker­too.

Ro­mu­jen jou­kos­ta löy­tyi pik­ku­mök­kiin so­pi­via esi­nei­tä ja huo­ne­ka­lu­ja.

– La­ve­ri­sän­gyt ja orans­sit tuo­lit otim­me käyt­töön, sa­moin sei­nä­hyl­lyn as­ti­oil­le. Jos­tain löy­tyi myös la­si­mal­ja­koi­ta sekä Al­kon van­ha laa­tik­ko, joka on nyt soh­va­pöy­tä­nä, Eri­ka ker­too.

Da­gin vir­ve­lit jä­tet­tiin par­ru­jen pääl­le, sa­moin van­hat suk­set.

– Tääl­lä ol­laan vain ke­säl­lä, sil­lä läm­mi­tys­tä ei ole. Mut­ta se riit­tää meil­le hy­vin, Eri­ka sa­noo.

IK­KU­NAA OVI­AUK­KOON

Si­sus­tus­suun­nit­te­li­ja­na työs­ken­te­le­vä Eri­ka piir­si ve­ne­va­jan uu­det pa­ri­o­vet ja ik­ku­nat, jot­ka tee­tet­tiin mit­to­jen mu­kaan. Ve­ne­va­jan al­ku­pe­räi­set, ma­ta­lat ik­ku­nat ovat kor­ke­al­la ja nii­tä on ai­ka vä­hän. Ve­neen­men­tä­vä ovi­auk­ko sen si­jaan tar­jo­si va­loa koko pää­dyn le­vey­del­tä ja me­ri­nä­kö­a­lan.

– Ovia jou­dut­tiin kyl­lä odot­ta­maan ke­sä­lo­man lop­puun saak­ka. Sil­ti nu­kuim­me mö­kis­sä. Puu­o­vet vain ve­det­tiin yök­si kiin­ni, et­tei si­säl­le ek­sy­nyt niin pal­jon hyt­ty­siä, Dag ker­too.

Eri­ka suun­nit­te­li ta­ka­nurk­kaan keit­ti­ön ja sen taak­se si­ni­sen te­hos­te­sei­nän. Jää­kaap­pia kum­mem­pia mu­ka­vuuk­sia ei ole. Mel­kein kaik­ki ir­to­ka­lus­teet ovat kier­rä­tys­ta­va­raa.

– Pu­nai­sen klaf­fi­pöy­dän olin os­ta­nut huu­to­kau­pas­ta jo ai­kai­sem­min, kun vas­ta haa­vei­lim­me mö­kis­tä, Eri­ka tun­nus­taa.

Si­ni­sen ja val­koi­sen li­säk­si si­sus­tuk­sen vä­rei­nä on tii­len­pu­nais­ta ja orans­sia yli­sil­tä löy­ty­nei­den tuo­lien vä­rien mu­kaan. Hyl­lyl­lä on si­ni­siä as­ti­oi­ta, Tee­maa ja Ver­na-la­se­ja.

– Ys­tä­vät tie­si­vät, et­tä ke­rään nii­tä tän­ne ja et­si­vät la­se­ja kirp­pa­reil­ta. Si­nis­tä Tee­maa meil­lä oli en­nes­tään, Eri­ka sa­noo.

Muu­tos syn­tyi pie­nin kus­tan­nuk­sin. Isoim­mat han­kin­nat oli­vat puu­ta­va­ra sekä ovet ja ik­ku­nat.

Kun va­jan van­hat puu­o­vet sul­je­taan, se näyt­tää lä­hes sa­mal­ta kuin en­nen­kin. La­si­ruu­dut jää­vät ovien suo­jaan, kun läh­de­tään pi­dem­mäk­si ai­kaa kau­pun­kiin tai kun mök­ki lai­te­taan tal­vi­le­vol­le.