Artikkeli
Venevaja on Dagin vanhempien vuonna 1982 rakennuttaman mökin pihapiirissä. Ulkopuolelta rakennus on ennallaan. Kun ovet suljetaan, vaja näyttää samalta kuin ennenkin.

Venevaja on Dagin vanhempien vuonna 1982 rakennuttaman mökin pihapiirissä. Ulkopuolelta rakennus on ennallaan. Kun ovet suljetaan, vaja näyttää samalta kuin ennenkin.

HEIKKI RAUTIO

Au­ne Wa­ro­nen Ku­vat Heik­ki Rau­tio

Venevajan uusi elämä kesämökkinä

Sukuhuvilan pihassa, muutaman askeleen päässä merestä oli venevaja, joka oli romuvarastona. Eräänä toukokuun päivänä Dag ja Erika päättivät tutkia, voisiko vajasta tulla nelihenkisen perheen kesämökki.

Kris­tii­nan­kau­pun­gin lie­peil­lä Vit­san­dis­sa on Dag Björk­lun­din van­hem­pien ra­ken­nut­ta­ma hu­vi­la vuo­del­ta 1982. Se on ol­lut Da­gin per­heen ja hä­nen äi­tin­sä käy­tös­sä jo pit­kään.

Eri­ka Ren­to­la-Björk­lund ja Dag sekä tyt­tä­ret Line, 12, ja Lot­te, 10, ovat naut­ti­neet ke­sis­tä me­ren ää­rel­lä täy­sil­lä, usein isol­la­kin po­ru­kal­la. Per­heen koti on Vaa­sas­sa.

MIS­TÄ OMA PAIK­KA YH­TEIS­MÖ­KIL­LÄ

Jouk­ko pa­ris­kun­nan ys­tä­viä on jo pa­rin­kym­me­nen vuo­den ajan ko­koon­tu­nut Vit­san­diin viet­tä­mään ju­han­nus­ta. Iso juh­la­pöy­tä on ai­na ka­tet­tu van­han ve­ne­va­jan eteen, muu­ta­man met­rin pää­hän ran­nas­ta.

Oli vuo­den 2016 tou­ko­kuu, kun Eri­ka ja Dag tu­li­vat käy­mään mö­kil­lä. Puhe siir­tyi ju­han­nuk­seen ja edes­sä ole­vaan ke­sään.

– Dag toi­voi, et­tä su­vun mö­kil­lä voi­tai­siin ol­la sa­maan ai­kaan hä­nen si­sa­rus­ten­sa kans­sa. Minä puo­les­ta­ni toi­voin, et­tä mei­dän per­heel­läm­me oli­si oma paik­ka, Eri­ka muis­te­lee.

Ti­laa ei ol­lut lii­ak­si, ja ison po­ru­kan kok­kai­lun ja nuk­ku­ma­jär­jes­te­ly­jen so­vit­ta­mi­nen tie­si ai­na komp­ro­mis­se­ja.

Sil­loin au­rin­ko va­lai­si pi­han kau­niis­ti pa­ti­noi­tu­neen ve­ne­va­jan, jo­hon mo­lem­pien kat­seet kään­tyi­vät. Hu­vi­lan ve­ne­va­ja oli ro­mu­va­ras­to­na. Ve­net­tä siel­lä ei ol­lut säi­ly­tet­ty enää pit­kään ai­kaan.

Kattoparrujen varaan jätettiin siellä jo venevajan aikana olleita puusuksia ja virveleitä. Tontin pihapiiristä saa koko kesän hakea luonnonkukkia maljakkoon.

Kattoparrujen varaan jätettiin siellä jo venevajan aikana olleita puusuksia ja virveleitä. Tontin pihapiiristä saa koko kesän hakea luonnonkukkia maljakkoon.

Eri­ka ja Dag al­koi­vat tut­kia va­jaa. Kat­to­par­ru­jen ylä­puo­lel­la oli avoin­ta ti­laa ka­ton­har­jaan as­ti. Se toi ava­ruut­ta.

Jo sa­ma­na il­ta­na ve­ne­va­ja oli tyh­jen­net­ty ro­juis­ta.

Ys­tä­vä­po­ruk­ka ko­koon­tui rei­lun kuu­kau­den ku­lut­tua ju­han­nuk­sen viet­toon. Yl­lä­tys oli mel­koi­nen, kun ve­ne­va­jas­ta oli tul­lut viih­tyi­sä pik­ku­mök­ki.

– Mei­dät kyl­lä tun­ne­taan ka­ve­ri­pii­ris­sä no­peis­ta liik­keis­tä, Eri­ka ja Dag sa­no­vat nau­ra­en.

AAR­TEI­TA RO­MU­JEN SE­AS­TA

Kat­to­par­ru­jen pääl­le oli va­ras­toi­tu aar­tei­ta vuo­sien ta­kaa. Sin­ne oli uju­tet­tu pari la­ve­ri­sän­kyä, tuo­le­ja ja kai­ken­lais­ta pik­ku­ta­va­raa. Da­gin lap­suus­ke­sien vir­ve­lit oli­vat tal­lel­la, sa­moin kasa van­ho­ja puu­suk­sia.

Pa­ri­kym­men­ne­li­öi­ses­sä ve­ne­va­jas­sa ei ol­lut kuin ul­ko­sei­nät ja tu­ki­ra­ken­teet. Kun tyh­jen­ny­so­pe­raa­tio oli teh­ty, si­sä­puo­li pa­ne­loi­tiin kat­toa myö­ten. Si­sä­ka­ton va­paa kor­keus säi­ly­tet­tiin.

– Lat­tia teh­tiin ko­ko­naan uu­sik­si ja va­hat­tiin tum­mak­si. Sa­mal­la va­hal­la kä­si­tel­tiin ka­ton tu­ki­ra­ken­teet, Dag ker­too.

Ro­mu­jen jou­kos­ta löy­tyi pik­ku­mök­kiin so­pi­via esi­nei­tä ja huo­ne­ka­lu­ja.

– La­ve­ri­sän­gyt ja orans­sit tuo­lit otim­me käyt­töön, sa­moin sei­nä­hyl­lyn as­ti­oil­le. Jos­tain löy­tyi myös la­si­mal­ja­koi­ta sekä Al­kon van­ha laa­tik­ko, joka on nyt soh­va­pöy­tä­nä, Eri­ka ker­too.

Da­gin vir­ve­lit jä­tet­tiin par­ru­jen pääl­le, sa­moin van­hat suk­set.

– Tääl­lä ol­laan vain ke­säl­lä, sil­lä läm­mi­tys­tä ei ole. Mut­ta se riit­tää meil­le hy­vin, Eri­ka sa­noo.

IK­KU­NAA OVI­AUK­KOON

Si­sus­tus­suun­nit­te­li­ja­na työs­ken­te­le­vä Eri­ka piir­si ve­ne­va­jan uu­det pa­ri­o­vet ja ik­ku­nat, jot­ka tee­tet­tiin mit­to­jen mu­kaan. Ve­ne­va­jan al­ku­pe­räi­set, ma­ta­lat ik­ku­nat ovat kor­ke­al­la ja nii­tä on ai­ka vä­hän. Ve­neen­men­tä­vä ovi­auk­ko sen si­jaan tar­jo­si va­loa koko pää­dyn le­vey­del­tä ja me­ri­nä­kö­a­lan.

– Ovia jou­dut­tiin kyl­lä odot­ta­maan ke­sä­lo­man lop­puun saak­ka. Sil­ti nu­kuim­me mö­kis­sä. Puu­o­vet vain ve­det­tiin yök­si kiin­ni, et­tei si­säl­le ek­sy­nyt niin pal­jon hyt­ty­siä, Dag ker­too.

Eri­ka suun­nit­te­li ta­ka­nurk­kaan keit­ti­ön ja sen taak­se si­ni­sen te­hos­te­sei­nän. Jää­kaap­pia kum­mem­pia mu­ka­vuuk­sia ei ole. Mel­kein kaik­ki ir­to­ka­lus­teet ovat kier­rä­tys­ta­va­raa.

– Pu­nai­sen klaf­fi­pöy­dän olin os­ta­nut huu­to­kau­pas­ta jo ai­kai­sem­min, kun vas­ta haa­vei­lim­me mö­kis­tä, Eri­ka tun­nus­taa.

Si­ni­sen ja val­koi­sen li­säk­si si­sus­tuk­sen vä­rei­nä on tii­len­pu­nais­ta ja orans­sia yli­sil­tä löy­ty­nei­den tuo­lien vä­rien mu­kaan. Hyl­lyl­lä on si­ni­siä as­ti­oi­ta, Tee­maa ja Ver­na-la­se­ja.

– Ys­tä­vät tie­si­vät, et­tä ke­rään nii­tä tän­ne ja et­si­vät la­se­ja kirp­pa­reil­ta. Si­nis­tä Tee­maa meil­lä oli en­nes­tään, Eri­ka sa­noo.

Muu­tos syn­tyi pie­nin kus­tan­nuk­sin. Isoim­mat han­kin­nat oli­vat puu­ta­va­ra sekä ovet ja ik­ku­nat.

Kun va­jan van­hat puu­o­vet sul­je­taan, se näyt­tää lä­hes sa­mal­ta kuin en­nen­kin. La­si­ruu­dut jää­vät ovien suo­jaan, kun läh­de­tään pi­dem­mäk­si ai­kaa kau­pun­kiin tai kun mök­ki lai­te­taan tal­vi­le­vol­le.

LOMA-ASUN­TO

Kris­tii­nan­kau­pun­gis­sa

Mö­kik­si kun­nos­tet­tu ve­ne­va­ja, 1 h + keit­ti­ö­nurk­kaus, 20 m² + va­ras­to 7 m².

ASUK­KAAT

Si­sus­tus­suun­nit­te­li­ja Eri­ka Ren­to­la-Björk­lund, 43, tek­nii­kan toh­to­ri Dag Björk­lund, 45, tyt­tä­ret Line, 12, ja Lot­te, 10.