Hankavierun tila pysytteli pitkään piilossa, kun Katja ja Tuure etsivät uutta kotia.

Kynttilät syttyvät syyskuussa ja asetelmat pöydillä vaihtuvat ruskan sävyihin.

Kat­jan ja Tuu­ren toi­veet uu­den ko­din suh­teen oli­vat sel­vät. Ta­lon pi­täi­si ol­la mah­dol­li­sim­man van­ha ja si­jai­ta maal­la, jot­ta siel­lä pää­si­si to­teut­ta­maan omia pro­jek­te­ja.

So­pi­vaa et­sit­tiin pit­kään, mut­ta mi­kään ei oi­kein ko­lah­ta­nut.

– Han­ka­vie­run ti­laa olim­me kat­sel­leet net­ti­ku­vis­ta jo use­am­man ker­ran, mut­ta jos­tain syys­tä si­vuu­tim­me sen ker­ta toi­sen­sa jäl­keen. Pai­kan pääl­le tu­le­mi­nen muut­ti kä­si­tyk­sen ti­lan kun­nos­ta ja mah­dol­li­suuk­sis­ta, ker­too Kat­ja.

Hän ihas­tui ta­loon heti si­sään as­tut­tu­aan.

– Näin sil­mis­sä­ni heti, mil­tä talo tu­lee vuo­sien pääs­tä näyt­tä­mään.

Katja ja Tuure remontoivat taloa ja kunnostavat pihaa intohimolla. Neljässä vuodessa on tapahtunut paljon, mutta onneksi paljon on vielä edessäkin.

Jykevän talonpoikaispöydän ympärille löytyivät kepeät Ton-tuolit. Oiva Toikan Flora-lasiastiasto on Katjan uusin astiahankinta. Sen roosanpunainen väri sointuu kuin vaivihkaa tapetin kukkiin.

His­to­ria yl­lät­ti

Nyt nel­jä vuot­ta kes­tä­nyt pro­jek­ti al­koi ta­loon jää­nei­den ta­va­roi­den sel­vit­tä­mi­sel­lä ja rai­vaa­mi­sel­la. Yli sata vuot­ta van­han ra­ken­nuk­sen uu­me­niin oli ker­ty­nyt sekä ros­kaa et­tä aar­tei­ta.

– Aar­teet olem­me siir­tä­neet ul­ko­ait­toi­hin odot­ta­maan jat­koi­de­oi­ta. Esi­neis­tös­sä on pal­jon maa­ta­lon töi­hin liit­ty­viä ta­va­roi­ta, Kat­ja sa­noo.

Ym­pä­ris­tös­sä­kin voi ol­la pal­jon kiin­nos­ta­vaa, mut­ta tois­tai­sek­si puu­haa on riit­tä­nyt ta­lon kans­sa. Pi­ha­pii­riä läh­de­tään kar­toit­ta­maan vas­ta myö­hem­min.

Kodin kaunis värimaailma toistuu myös pienissä yksityiskohdissa. Kukat ovat Marimekon Urna-maljakossa.

Yk­si mie­len­kiin­toi­nen aar­re­kät­kö pal­jas­tui ta­lon si­sään­tu­lon ka­ton pur­ka­mi­sen yh­tey­des­sä. Kat­to­ra­ken­tei­siin oli pii­lo­tet­tu ka­sa­päin ve­nä­jän­kie­li­siä vir­si­kir­jo­ja ajal­ta, jol­loin us­kon­nol­li­nen ma­te­ri­aa­li oli Neu­vos­to­lii­tos­sa kiel­let­tyä.

Ta­lon os­ta­es­saan Kat­ja ja Tuu­re ei­vät tun­te­neet sen his­to­ri­aa. Erää­nä päi­vä­nä pi­ha­maal­le il­mes­tyi kui­ten­kin yl­lät­tä­viä vie­rai­ta.

– He ker­toi­vat ole­van­sa Vi­ron en­sim­mäi­sen pre­si­den­tin Kons­tan­tin Pät­sin jäl­ke­läi­siä ja ole­van­sa erään­lai­sel­la tut­ki­mus­mat­kal­la tä­män po­jan Leo Pät­sin ja­lan­jäl­jil­lä. Vas­ta sil­loin kuu­lim­me, et­tä talo oli ol­lut mer­kit­tä­vä etap­pi Leo Pät­sin pa­ko­mat­kal­la Vi­ros­ta Ruot­siin.

Keittiön kalusteet toteutti mittatilaustyönä Kvänum. Pitkän marmoritason takana olevasta ikkunasta avautuu näkymä terassille. Katjan isä rakensi seinään upotetun astiakaapin, jonka ovissa hyödynnettiin vanhoja ikkunalaseja. Pystypaneelit ja talon muutkin puupinnat on maalattu Uula-perinnevärikartan väreillä.

Si­sus­tus­ta ja re­mont­tia rin­ta rin­nan

Ta­va­ran rai­vauk­sen jäl­keen ta­los­sa al­koi­vat pe­rus­pa­ran­nus­työt. Ra­ken­nus­ta oli kun­nos­tet­tu isom­min vii­mek­si vuon­na 1987. Re­mont­ti­lis­ta oli pit­kä, mut­ta se ei säi­käyt­tä­nyt asuk­kai­ta.

– Olem­me asu­neet en­nen­kin kes­kel­lä re­mont­te­ja. Pian huo­ma­sim­me, et­tä täl­lai­nen van­ha, ker­ran hy­vin ra­ken­net­tu talo on jopa hel­pom­pi re­mon­toi­da kuin moni uu­si talo, sa­noo Kat­ja.

Urak­ka aloi­tet­tiin maa­läm­mön to­teut­ta­mi­sel­la. Vaik­ka koko talo oli het­ken ai­kaa ai­van le­väl­lään, Kat­jal­la oli koko ajan vi­sio sii­tä, mil­tä lop­pu­tu­los tu­lee näyt­tä­mään.

– Maa­li­sä­vyt ja ma­te­ri­aa­lit on ol­lut help­poa va­li­ta. Eh­kä juu­ri sik­si ihas­tuin tä­hän ta­loon, kun osa­sin heti näh­dä lop­pu­tu­lok­sen val­mii­na?

Kat­ja ja Tuu­re ovat mo­lem­mat am­ma­til­taan yrit­tä­jiä ja kiit­te­le­vät yh­teen ää­neen luo­tet­ta­via re­mont­ti­am­mat­ti­lai­sia. Tuu­ren ver­kos­tois­ta löy­tyi­vät niin tai­ta­va tim­pu­ri kuin put­ki- ja säh­kö­mies­kin.

Am­mat­ti­lais­ten an­si­os­ta ta­lon tek­niik­ka saa­tiin kul­ke­maan pii­los­sa pak­su­jen jal­ka­lis­to­jen ja lat­ti­an al­la.

– Suo­sim­me re­mon­toi­des­sa pe­rin­ne­maa­le­ja, pa­pe­ri­ta­pet­te­ja ja luon­non­mu­kai­sia pin­ta­kä­sit­te­ly­ai­nei­ta.

Aamuaurinko paistaa sisään tuvan ikkunoista, josten siellä juodaan usein aamukahvit.

Talo vink­ka­si vä­rit

Niin re­mon­tis­sa kuin si­sus­tuk­ses­sa va­lin­nat on teh­ty ta­lon lin­jo­ja ja al­ku­pe­räis­tä il­met­tä mu­kail­len.

Vä­rien va­lin­nas­sa oh­ja­si­vat ta­lon ko­me­at kak­luu­nit. Run­sas­ku­vi­oi­set ta­pe­tit ja­ka­vat kor­ke­at sa­lit eri vä­ri­tee­moi­hin. Ruo­kai­lu­ti­lan vih­re­ä­poh­jai­nen ta­pet­ti oli pyö­ri­nyt Kat­jan mie­les­sä jo pit­kään, ja so­pi­va sei­nä sil­le löy­tyi hel­pos­ti.

– Jos­tain syys­tä vih­reä väri va­li­koi­tui luon­te­vas­ti si­sus­tuk­sen ydi­na­ja­tuk­sek­si. Vaik­ka kaik­ki ei heti näy­tä­kään vih­re­äl­tä, se on si­sus­tuk­sen pu­nai­nen lan­ka, ker­too Kat­ja.

Tila ostettiin neljä vuotta sitten. Sisääntulo, kuisti ja aula on uudistettu sen jälkeen täydellisesti.

Tun­nel­mas­ta toi­seen

Si­sään­tu­lo­au­la ja­kaa ta­lon sa­lei­hin ja van­haan hir­si­sei­näi­seen tu­paan.

Sa­leis­sa kei­mai­le­vat ko­ru­mai­set kak­luu­nit ja kuk­ka­ta­pe­tit, mut­ta tu­van puo­lel­la tun­nel­ma on toi­sen­lai­nen. Iso lei­vi­nuu­ni, pir­tin ka­lus­teet ja lei­pä­or­si ka­ton ra­jas­sa ker­to­vat ta­ri­naa maa­lais­ta­lon tu­van töis­tä ja elä­mäs­tä kor­kei­den sa­lien ta­ka­na. Ko­di­kas tupa on yhä edel­leen asuk­kai­den ah­ke­ras­sa käy­tös­sä.

Pieni kylpyhuone kunnostettiin talon alkuperäistä henkeä kunnioittaen.

Val­mis­ta ei odo­tet­ta­vis­sa

Kat­ja et­sii uu­teen ko­tiin jat­ku­vas­ti van­ho­ja huo­ne­ka­lu­ja ja esi­nei­tä huu­to­kau­pois­ta ja kirp­pu­to­reil­ta. Myös huo­ne­ka­lu­jen maa­laus ja pie­net kun­nos­tus­työt ovat hä­nel­le tut­tua puu­haa. Keit­ti­ön saa­re­ke­pöy­tä oli alun pe­rin min­tun­vih­reä, mut­ta Kat­ja rap­sut­ti kau­niin puu­pin­nan esil­le ja kä­sit­te­li sen va­hal­la.

Kat­ja ja Tuu­re ovat toi­me­li­ai­ta ih­mi­siä, ja heil­le ta­lon kun­nos­ta­mi­nen ja si­sus­ta­mi­nen on sekä har­ras­tus et­tä elä­män­ta­pa. Heil­lä ei ole kii­re saa­da ai­kaan val­mis­ta. Koti on hy­vää vas­ta­pai­noa työ­e­lä­mäl­le.

– Seu­raa­vak­si suun­ni­tel­mis­sa on kyl­py­huo­neen uu­si­mi­nen. Sen suun­nit­te­lu on jo vauh­dis­sa, ja sii­tä saat­taa tul­la ai­ka vih­reä, sa­noo Kat­ja ja nau­raa.

Vaikka talossa oli paljon kunnostettavaa, se sykähdytti Katjaa ja Tuurea jo ensimmäisellä käynnillä. Remontissa talo on vaihtanut väriä ja sisääntuloja on uusittu. Kun talon tärkeimmät remontit on tehty, siirrytään pihapiirin uudistamiseen.