Kun remonttisuma on vihdoin helpottanut, Päivi on voinut keskittyä puutarhanhoitoon. Keväällä puutarha on kauneimmillaan.

Hel­sin­gin Ta­pa­ni­lan pien­ta­lo­a­lu­eel­la sei­soo jyrk­kä­kat­toi­nen pu­na­tii­li­ta­lo. Sen ul­ko­muo­to ero­aa ym­pä­ris­tön 50-lu­ku­lai­sis­ta puu­ta­lois­ta ja kel­ta­tii­lis­tä oma­ko­ti­ta­lois­ta. On kuin talo oli­si len­näh­tä­nyt ton­til­leen toi­ses­ta ajas­ta ja pai­kas­ta, eh­kä Eng­lan­nis­ta tai Tans­kas­ta.

– Kun näin ta­lon en­sim­mäis­tä ker­taa, ihas­tuin sii­hen vä­lit­tö­mäs­ti. Ja niin kuin sa­la­ma­ra­kas­tu­mi­ses­sa usein käy, jär­ki hä­vi­si, Päi­vi Vii­ta nau­raa.

– Ha­lu­sin pe­las­taa ta­lon.

Olohuoneen keltainen koristeseinä oli alun perin pohjamaalaus. Päivin piti maalata toinen kerros seinään valkoisella, keltaista piti jättää vain vähän esiin. Seinä päätettiin kuitenkin jättää vähän rosoiseksi. Sohvan kulunut istuinosa verhoiltiin uudelleen erisävyisillä kankailla. Sametille maalattu kukka-aiheinen taulu löytyi kirpputorilta ja on luultavimmin aasialaista alkuperää. Kokoontaitettava afrikkalainen puupöytä on merimiehen tuoma matkamuisto. Sen Päivi löysi kotkalaiselta kirpputorilta.

Turun Uuniseppien Balladi-takkauuni tuo lisälämpöä olohuoneeseen. Sen yläpuolella on rannalta löydetty ajopuu, Pauliinan juottama kynttilänjalka ja Päivin carborundum-grafiikkaa.

Ta­lon kir­ja­va his­to­ria

Jy­ke­vä tii­li­ta­lo ra­ken­net­tiin vuon­na 1936, ja sen en­sim­mäi­nen asu­kas oli lä­hei­sel­lä juna-ase­mal­la työs­ken­te­le­vä Kaar­lo Kus­taa Nur­mi­nen. Ta­lon pi­ha­maal­la oli ul­ko­huus­si, sau­nas­sa pe­sey­dyt­tiin. Nur­mi­sen jäl­keen ta­los­sa asui kir­ja­va jouk­ko kau­pun­ki­lai­sia kam­paa­jas­ta haas­te­mie­heen. 50-ne­li­öi­ses­sä ylä­ker­ras­sa asui vuok­ral­la par­haim­mil­laan kol­me per­het­tä.

En­nen Päi­viä ta­los­sa asui iä­käs pa­ris­kun­ta, jon­ka voi­mat ta­lon kun­nos­sa­pi­toon oli­vat hii­pu­neet. Edel­li­nen re­mont­ti oli teh­ty 70-lu­vul­la. Sen jäl­jil­tä ylä­ker­ran lat­ti­aa peit­ti sam­ma­len­vih­reä ko­ko­lat­ti­a­mat­to ja sei­niä vil­li ko­ko­el­ma maa­le­ja ja ta­pet­te­ja. Ta­los­sa ei ol­lut vie­lä­kään kun­nol­lis­ta kyl­py­huo­net­ta, vaan pe­sey­ty­mi­nen hoi­det­tiin kel­la­ri­ker­rok­sen sau­nas­sa. Ny­kyi­sen ruo­kai­lu­ti­lan nurk­kaan oli kui­ten­kin ra­ken­net­tu pie­ni wc-kop­pi. Ta­loa läm­mi­tet­tiin la­pi­oi­ta­val­la kok­sil­la.

Näkymä olohuoneesta keittiöön: keittiön lattiassa ja välitilassa on klassiset mustavalkoiset laatat. Huutokaupasta löytynyt tupakkapöytä on saanut kunnostettuna uuden elämän. Herkkä kasvi on huoneparsa.

Talossa on itse kunnostetut vanhat ikkunat. Vihanneskori keittiötasolla on kirpputorilöytö. Messitytöksi laivalle pestautunut Tyyne-isoäiti toi matkoiltaan muistoksi puolalaisen kristallimaljan.

Kun asun­to­vau­nu­kin jää­tyi

Ta­lon kor­jaa­mi­nen al­koi ke­säl­lä sei­nien pur­ka­mi­sel­la ja uu­del­leen eris­tä­mi­sel­lä. Vaik­ka työ­lis­ta oli lo­pu­ton, oli op­ti­mis­ti­se­na ta­voit­tee­na pääs­tä uu­teen ko­tiin jou­luk­si.

– Ol­lak­sem­me mah­dol­li­sim­man lä­hel­lä työ­maa­ta muu­tim­me syk­syl­lä ta­lon pi­hal­le asun­to­vau­nuun, mut­ta sen läm­mi­tys meni rik­ki ja vau­nu oli kuin jää­kaap­pi. Kai­ken kuk­ku­rak­si olin vii­mei­sil­lä­ni ras­kaa­na.

Per­he muut­ti sa­han­pu­run ja työ­maa­pö­lyn kes­kel­le, ta­lon pie­nim­pään huo­nee­seen. Se oli ai­noa tila, jon­ka sei­nät oli­vat vie­lä eh­jät.

– Huo­nee­seen mah­tui juu­ri ja juu­ri kak­si pat­jaa ja hyl­lyk­kö vaat­teil­le, Päi­vi muis­te­lee.

Suun­ni­tel­ma­na oli saa­da olo­huo­ne jou­luk­si niin val­miik­si, et­tä siel­lä voi­si nuk­kua. Mut­ta ve­ne­maa­lil­la val­koi­sek­si maa­lat­tu lat­tia kui­vui al­hai­ses­sa läm­pö­ti­las­sa odot­ta­mat­to­man hi­taas­ti, ja py­hät vie­tet­tiin tii­viis­sä tun­nel­mis­sa pik­ku­kam­ma­ris­sa.

– Kun tyt­tä­re­ni Oo­na syn­tyi maa­lis­kuun alus­sa, asuim­me jo ala­ker­ras­sa ny­kyi­ses­sä olo­huo­nees­sam­me. Kyl­py­huo­ne ei ol­lut lä­hel­lä­kään val­mis­tu­mis­ta, jo­ten me van­hem­mat pe­sey­dyim­me sau­nas­sa, jos­sa oli puu­läm­mit­tei­nen ve­si­pa­ta. Oo­na-vau­vaa kyl­ve­tet­tiin keit­ti­ön la­vu­aa­ris­sa, Päi­vi ker­too.

Sinisävyinen makuuhuone rauhoittaa nukkumaan. Yöpöytänä toimii kanto, joka on tehty puutarhan kaadetusta tammesta. Kaarna irtosi vuoden säilyttämisen jälkeen. Kanto hiottiin ja käsiteltiin mehiläisvahalla.

Kol­men vuo­den urak­ka

Kor­jaus- ja pur­ku­työt jat­kui­vat vä­lit­tö­mäs­ti Oo­nan syn­ty­män jäl­keen. Käy­tän­nös­sä koko ylä­ker­ta pu­ret­tiin, myös si­sä­ka­tot ja ul­lak­ko­ti­lat. Huo­ne­jär­jes­tys muu­tet­tiin ja huo­neet ra­ken­net­tiin uu­del­leen eris­tei­tä myö­ten. Ylä­ker­taan ra­ken­net­tiin kau­an kai­vat­tu kyl­py­huo­ne.

– Opin kan­ta­pään kaut­ta, et­tä van­han ta­lon kor­jaa­mi­ses­sa on lä­hes kak­sin­ker­tai­nen työ ver­rat­tu­na uu­den ra­ken­ta­mi­seen. Lop­pu­jen lo­puk­si mei­dän piti uu­sia ihan kaik­ki: kat­to, sa­la­o­jat, vie­mä­rit, säh­köt, läm­mi­tys ja eris­tys. Jou­duim­me myös va­la­maan ul­ko­por­taat ja kor­jaa­maan osan jul­ki­si­vu­muu­rauk­sis­ta.

Ra­ken­ta­mis­ta ope­tel­tiin am­mat­ti­lais­ten ra­ken­nus­tie­to­kor­teis­ta. It­se teh­tiin niin pal­jon kuin pys­tyt­tiin ja osat­tiin. Lu­van­va­rai­set työt, ku­ten put­ki- ja säh­kö­työt sekä ra­ken­ne­muu­tok­set, tee­tet­tiin am­mat­ti­lai­sil­la.

Su­ku­lais­ten, ys­tä­vien ja naa­pu­rei­den apu oli kor­vaa­ma­ton­ta. Kai­ken kaik­ki­aan re­mont­tiin meni lo­pul­ta kol­me vuot­ta.

– Muut­to ta­loon oli­si hyvä teh­dä vas­ta töi­den val­mis­tut­tua. Meil­le se ei oli­si ol­lut ta­lou­del­li­ses­ti mah­dol­lis­ta, kos­ka suu­rin kor­jaus­vai­he oli niin pit­kä, sa­noo Päi­vi.

Työpisteessä on pöytätasona on vanha ovi, joka peitettiin lasilevyllä. Tietokoneen taustakuvana on talon talvinen puutarha.

Yläkerran vierashuoneen lattiaa koristaa maalattu tähtikuvio. Pöytä on naapurin vanha, se hiottiin ja maalattiin uudelleen. Makramee-amppeli on Pauliinan solmima. Tamminen tuoli on kirpputorilta. Huoneen tapetti on Cole & Sonin.

Vierashuoneen ikkunasyvennystä reunustavat tolpat. Lipasto uudistui maalilla. Lipaston päällä on tytärten taidetta: iso valokuva on Pauliinan työ, rintakuva taas Oonan teos.

Viha-rak­kau­suh­de van­haan

Pelk­kä pin­to­jen ja ul­ko­kuo­ren re­mon­toin­ti ei riit­tä­nyt Päi­vil­le.

– Ha­lu­sin si­sus­taa ko­din ta­lon hen­keen so­pi­vak­si. Ka­lus­teet ovat van­ho­ja, lah­jak­si saa­tu­ja, ros­ka­la­val­ta löy­det­ty­jä ja kier­rä­tet­ty­jä. Olen kun­nos­ta­nut ja ver­hoil­lut suu­rim­man osan it­se.

Päi­vin vii­mei­sin löy­tö ros­ka­la­val­ta on pie­ni pui­nen pöy­tä, jon­ka hän hioi ja lak­ka­si. Se on Päi­vin puo­li­son Guyn työ­pöy­tä­nä.

– Mi­nul­la on kum­mal­li­nen viha-rak­kaus­suh­de ru­miin ja käyt­tö­kel­vot­to­miin, tois­ten hyl­kää­miin esi­nei­siin. Kirp­pa­rei­ta kier­tä­es­sä­ni mie­tin, mi­ten esi­neet saa­daan he­rää­mään uu­teen ku­kois­tuk­seen, sa­noo Päi­vi.

Lasikuvun sisällä on kukka tytär Pauliinan maisterijuhlasta. Vihreä chili tuo lupauksen keväästä.

Kai­kes­ta huo­li­mat­ta

Rak­kaus­suh­de ta­loon, sen va­loi­siin huo­nei­siin ja re­he­vään puu­tar­haan on kes­tä­nyt vas­toin­käy­mi­sis­tä huo­li­mat­ta.

– Kun put­ket ai­koi­naan jää­tyi­vät pak­ka­sel­la tai kun ul­ko-ovea ei saa­nut jään ta­kia au­ki, saat­toi muu­ta­ma är­rä­pää pääs­tä. Tai kun kai­voi imey­tys­kai­vo­ja pol­via myö­ten mu­das­sa, sil­loin kävi mie­les­sä, voi­si­ko ih­mi­nen käyt­tää ai­kaan­sa pa­rem­min­kin.

Hän ha­lu­aa muis­tut­taa van­has­ta kiin­teis­tös­tä, ku­ten kou­lus­ta tai ase­ma­ra­ken­nuk­ses­ta haa­vei­le­via:

– Kyse on raa’as­ta työs­tä. Yl­lä­tyk­siä tu­lee ta­kuu­var­mas­ti. Ra­hat saat­ta­vat myös lop­pua, ku­ten meil­lä kävi. Kor­jaus­ten teko hi­das­tuu en­ti­ses­tään, kun vä­lil­lä pi­tää sääs­tää.

Vii­si vuot­ta sit­ten Päi­vi kävi van­ho­jen ta­lo­jen en­ti­söin­ti­kurs­sin.

– Olen saa­nut käyt­tää ra­jat­to­mas­ti luo­vuut­ta ja to­teut­taa it­se­ä­ni. Ker­ran, kun kä­sit­te­lin maa­lat­tua sei­nää juu­ri­har­jal­la, oli tyt­tä­re­ni ys­tä­vä men­nyt ko­tiin­sa ja ih­me­tel­lyt, et­tä Pau­lii­nan äi­ti saa maa­la­ta nii­den sei­nät juu­ri sel­lai­sik­si kuin it­se ha­lu­aa! Päi­vi ker­too ja nau­raa.

– Olen saa­nut van­han ta­lo­kump­pa­ni­ni uu­teen ku­kois­tuk­seen ja us­kon, et­tä ajan mit­taan se kor­vaa kai­ken vai­van mo­nin­ker­tai­ses­ti.

Taloon kuljetaan vihreiden pariovien kautta. Talo on verhoiltu rosoisella punatiilellä.

Olohuoneesta on kulku terassille ja puutarhaan.