Vaaleasävyisen olohuoneen sisustusta on helppo muunnella tekstiilien värejä vaihtamalla. Suuri akryyliteos on Päivin maalaama. Keltamusta teos on Oona-tyttären grafiikkaa. Kattopalkkia kannattelee tummaksi petsattu pylväs. Pylvääseen on kiinnitetty paperinaruista tehty putous. Puinen nojatuoli on Päivin kunnostama ja verhoilema. Pöydän yläpuolelle Oona askarteli kennomaisesta paperipallosta varjostimen Ikean lasisen valaisimen päälle.
teksti ja kuvat Riitta Sourander
Kun remonttisuma on vihdoin helpottanut, Päivi on voinut keskittyä puutarhanhoitoon. Keväällä puutarha on kauneimmillaan.
Helsingin Tapanilan pientaloalueella seisoo jyrkkäkattoinen punatiilitalo. Sen ulkomuoto eroaa ympäristön 50-lukulaisista puutaloista ja keltatiilistä omakotitaloista. On kuin talo olisi lennähtänyt tontilleen toisesta ajasta ja paikasta, ehkä Englannista tai Tanskasta.
– Kun näin talon ensimmäistä kertaa, ihastuin siihen välittömästi. Ja niin kuin salamarakastumisessa usein käy, järki hävisi, Päivi Viita nauraa.
– Halusin pelastaa talon.
Olohuoneen keltainen koristeseinä oli alun perin pohjamaalaus. Päivin piti maalata toinen kerros seinään valkoisella, keltaista piti jättää vain vähän esiin. Seinä päätettiin kuitenkin jättää vähän rosoiseksi. Sohvan kulunut istuinosa verhoiltiin uudelleen erisävyisillä kankailla. Sametille maalattu kukka-aiheinen taulu löytyi kirpputorilta ja on luultavimmin aasialaista alkuperää. Kokoontaitettava afrikkalainen puupöytä on merimiehen tuoma matkamuisto. Sen Päivi löysi kotkalaiselta kirpputorilta.
Turun Uuniseppien Balladi-takkauuni tuo lisälämpöä olohuoneeseen. Sen yläpuolella on rannalta löydetty ajopuu, Pauliinan juottama kynttilänjalka ja Päivin carborundum-grafiikkaa.
Talon kirjava historia
Jykevä tiilitalo rakennettiin vuonna 1936, ja sen ensimmäinen asukas oli läheisellä juna-asemalla työskentelevä Kaarlo Kustaa Nurminen. Talon pihamaalla oli ulkohuussi, saunassa peseydyttiin. Nurmisen jälkeen talossa asui kirjava joukko kaupunkilaisia kampaajasta haastemieheen. 50-neliöisessä yläkerrassa asui vuokralla parhaimmillaan kolme perhettä.
Ennen Päiviä talossa asui iäkäs pariskunta, jonka voimat talon kunnossapitoon olivat hiipuneet. Edellinen remontti oli tehty 70-luvulla. Sen jäljiltä yläkerran lattiaa peitti sammalenvihreä kokolattiamatto ja seiniä villi kokoelma maaleja ja tapetteja. Talossa ei ollut vieläkään kunnollista kylpyhuonetta, vaan peseytyminen hoidettiin kellarikerroksen saunassa. Nykyisen ruokailutilan nurkkaan oli kuitenkin rakennettu pieni wc-koppi. Taloa lämmitettiin lapioitavalla koksilla.
Näkymä olohuoneesta keittiöön: keittiön lattiassa ja välitilassa on klassiset mustavalkoiset laatat. Huutokaupasta löytynyt tupakkapöytä on saanut kunnostettuna uuden elämän. Herkkä kasvi on huoneparsa.
Talossa on itse kunnostetut vanhat ikkunat. Vihanneskori keittiötasolla on kirpputorilöytö. Messitytöksi laivalle pestautunut Tyyne-isoäiti toi matkoiltaan muistoksi puolalaisen kristallimaljan.
Kun asuntovaunukin jäätyi
Talon korjaaminen alkoi kesällä seinien purkamisella ja uudelleen eristämisellä. Vaikka työlista oli loputon, oli optimistisena tavoitteena päästä uuteen kotiin jouluksi.
– Ollaksemme mahdollisimman lähellä työmaata muutimme syksyllä talon pihalle asuntovaunuun, mutta sen lämmitys meni rikki ja vaunu oli kuin jääkaappi. Kaiken kukkuraksi olin viimeisilläni raskaana.
Perhe muutti sahanpurun ja työmaapölyn keskelle, talon pienimpään huoneeseen. Se oli ainoa tila, jonka seinät olivat vielä ehjät.
– Huoneeseen mahtui juuri ja juuri kaksi patjaa ja hyllykkö vaatteille, Päivi muistelee.
Suunnitelmana oli saada olohuone jouluksi niin valmiiksi, että siellä voisi nukkua. Mutta venemaalilla valkoiseksi maalattu lattia kuivui alhaisessa lämpötilassa odottamattoman hitaasti, ja pyhät vietettiin tiiviissä tunnelmissa pikkukammarissa.
– Kun tyttäreni Oona syntyi maaliskuun alussa, asuimme jo alakerrassa nykyisessä olohuoneessamme. Kylpyhuone ei ollut lähelläkään valmistumista, joten me vanhemmat peseydyimme saunassa, jossa oli puulämmitteinen vesipata. Oona-vauvaa kylvetettiin keittiön lavuaarissa, Päivi kertoo.
Sinisävyinen makuuhuone rauhoittaa nukkumaan. Yöpöytänä toimii kanto, joka on tehty puutarhan kaadetusta tammesta. Kaarna irtosi vuoden säilyttämisen jälkeen. Kanto hiottiin ja käsiteltiin mehiläisvahalla.
Kolmen vuoden urakka
Korjaus- ja purkutyöt jatkuivat välittömästi Oonan syntymän jälkeen. Käytännössä koko yläkerta purettiin, myös sisäkatot ja ullakkotilat. Huonejärjestys muutettiin ja huoneet rakennettiin uudelleen eristeitä myöten. Yläkertaan rakennettiin kauan kaivattu kylpyhuone.
– Opin kantapään kautta, että vanhan talon korjaamisessa on lähes kaksinkertainen työ verrattuna uuden rakentamiseen. Loppujen lopuksi meidän piti uusia ihan kaikki: katto, salaojat, viemärit, sähköt, lämmitys ja eristys. Jouduimme myös valamaan ulkoportaat ja korjaamaan osan julkisivumuurauksista.
Rakentamista opeteltiin ammattilaisten rakennustietokorteista. Itse tehtiin niin paljon kuin pystyttiin ja osattiin. Luvanvaraiset työt, kuten putki- ja sähkötyöt sekä rakennemuutokset, teetettiin ammattilaisilla.
Sukulaisten, ystävien ja naapureiden apu oli korvaamatonta. Kaiken kaikkiaan remonttiin meni lopulta kolme vuotta.
– Muutto taloon olisi hyvä tehdä vasta töiden valmistuttua. Meille se ei olisi ollut taloudellisesti mahdollista, koska suurin korjausvaihe oli niin pitkä, sanoo Päivi.
Työpisteessä on pöytätasona on vanha ovi, joka peitettiin lasilevyllä. Tietokoneen taustakuvana on talon talvinen puutarha.
Yläkerran vierashuoneen lattiaa koristaa maalattu tähtikuvio. Pöytä on naapurin vanha, se hiottiin ja maalattiin uudelleen. Makramee-amppeli on Pauliinan solmima. Tamminen tuoli on kirpputorilta. Huoneen tapetti on Cole & Sonin.
Vierashuoneen ikkunasyvennystä reunustavat tolpat. Lipasto uudistui maalilla. Lipaston päällä on tytärten taidetta: iso valokuva on Pauliinan työ, rintakuva taas Oonan teos.
Viha-rakkausuhde vanhaan
Pelkkä pintojen ja ulkokuoren remontointi ei riittänyt Päiville.
– Halusin sisustaa kodin talon henkeen sopivaksi. Kalusteet ovat vanhoja, lahjaksi saatuja, roskalavalta löydettyjä ja kierrätettyjä. Olen kunnostanut ja verhoillut suurimman osan itse.
Päivin viimeisin löytö roskalavalta on pieni puinen pöytä, jonka hän hioi ja lakkasi. Se on Päivin puolison Guyn työpöytänä.
– Minulla on kummallinen viha-rakkaussuhde rumiin ja käyttökelvottomiin, toisten hylkäämiin esineisiin. Kirppareita kiertäessäni mietin, miten esineet saadaan heräämään uuteen kukoistukseen, sanoo Päivi.
Lasikuvun sisällä on kukka tytär Pauliinan maisterijuhlasta. Vihreä chili tuo lupauksen keväästä.
Kaikesta huolimatta
Rakkaussuhde taloon, sen valoisiin huoneisiin ja rehevään puutarhaan on kestänyt vastoinkäymisistä huolimatta.
– Kun putket aikoinaan jäätyivät pakkasella tai kun ulko-ovea ei saanut jään takia auki, saattoi muutama ärräpää päästä. Tai kun kaivoi imeytyskaivoja polvia myöten mudassa, silloin kävi mielessä, voisiko ihminen käyttää aikaansa paremminkin.
Hän haluaa muistuttaa vanhasta kiinteistöstä, kuten koulusta tai asemarakennuksesta haaveilevia:
– Kyse on raa’asta työstä. Yllätyksiä tulee takuuvarmasti. Rahat saattavat myös loppua, kuten meillä kävi. Korjausten teko hidastuu entisestään, kun välillä pitää säästää.
Viisi vuotta sitten Päivi kävi vanhojen talojen entisöintikurssin.
– Olen saanut käyttää rajattomasti luovuutta ja toteuttaa itseäni. Kerran, kun käsittelin maalattua seinää juuriharjalla, oli tyttäreni ystävä mennyt kotiinsa ja ihmetellyt, että Pauliinan äiti saa maalata niiden seinät juuri sellaisiksi kuin itse haluaa! Päivi kertoo ja nauraa.
– Olen saanut vanhan talokumppanini uuteen kukoistukseen ja uskon, että ajan mittaan se korvaa kaiken vaivan moninkertaisesti.
Taloon kuljetaan vihreiden pariovien kautta. Talo on verhoiltu rosoisella punatiilellä.
Olohuoneesta on kulku terassille ja puutarhaan.
Koti
Helsingin Tapanilassa
Kolmikerroksinen tiilitalo,
4 h + k, asuintilat 95 m², puutarha 848 m².
Asukkaat
Päivi Viita ja Guy Söderlund, Päivin aikuiset tyttäret Pauliina ja Oona Heinänen vierailevat usein.
vinkki!
Ideaalitilanteessa vanha talo korjataan rakennusajan materiaaleilla. Jos lisää lattian alle painuneen purueristeen päälle uutta purua, niin lattiasta tulee paremmin eristävä ja lämmin. Seinien vetoisuutta voi tilkitä tervapahvilla, Päivi vinkkaa.
LUETUIMMAT
KATSO RESEPTIT
YHTEISTYÖSSÄ
LUETUIMMAT
KATSO RESEPTIT
YHTEISTYÖSSÄ
Fokus Media Finland Oy
Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki
Y-tunnus 3157774-2
Fokus Media Finland Oy
Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki
Y-tunnus 3157774-2