Suo­mes­sa puu­tar­ha­va­lo­ku­vaa­jan työ­ni ryt­mi kul­kee kas­vu­kau­den mu­kai­ses­ti, ja pi­dem­pi loma siir­tyy tal­veen. Me puu­tar­ha-alan am­mat­ti­lai­set ra­kas­tam­me va­loa, veh­reyt­tä ja vih­re­ää, jo­ten jo opis­ke­lu­ai­koi­na kat­se­lin syk­syi­sin tai­vaal­le ja toi­voin pää­se­vä­ni vii­meis­ten muut­to­lin­tu­jen mu­ka­na kau­as läm­pi­miin mai­hin.

Sie­men haa­vees­ta, omas­ta tal­vi­ko­dis­ta au­rin­gos­sa, kyl­vet­tiin var­hain, mut­ta unel­man to­teu­tu­mi­seen meni lä­hes 15 vuot­ta.

Fiskarsin puutarhavälineet eivät ole pettäneet Gambiassa. Mangopuu pudottaa suuren määrän lehtiä päivittäin, joten tehokas harava on todella mieluisa työväline.

Talomme molemmin puolin on isot katetut terassit, joilla voi viettää aikaa ulkona myös päivän kuumimpina hetkinä. Etuterassilla seurustellaan, takaterassilla valmistetaan ruokaa. Vuoripalmu viihtyy terassin varjossa korkeassa ruukussa.

GAM­BI­A­LAI­SET SU­LAT­TI­VAT SY­DÄ­MEN

Af­rik­ka­lai­nen kult­tuu­ri, mu­siik­ki, tans­si ja ku­va­tai­de ovat kieh­to­neet mi­nua nuo­res­ta as­ti. Seu­raan edel­leen tii­viis­ti mo­nia af­rik­ka­lai­sia tai­teen­te­ki­jöi­tä. Ihai­len te­ok­sia, jois­sa tra­di­ti­ot yh­dis­ty­vät ny­ky­päi­vän il­mi­öi­hin ja tek­nii­koi­hin.

Olin mat­kus­tel­lut eri puo­lil­la Af­rik­kaa en­nen kuin len­sin äi­ti­ni kans­sa pie­neen län­si­af­rik­ka­lai­seen Gam­bi­aan, jota pai­kal­li­set kut­su­vat Smi­ling co­as­tik­si – ja hy­väs­tä syys­tä!

Gam­bi­a­lai­set su­lat­ta­vat sy­dä­met so­si­aa­li­suu­del­laan ja ener­gi­al­laan. Hy­vin­voin­nin mit­ta­ri­na on en­nen kaik­kea yh­tei­söl­li­syys. Gam­bi­an luon­to, me­ren­ran­nat sekä pit­kä Gam­bi­an­jo­ki muok­kaa­vat kas­vil­li­suu­des­ta ja eläi­mis­tös­tä ai­nut­laa­tui­sen.

Kult­tuu­rin vä­rit ja tun­nel­ma ovat myös mi­nul­le va­lo­ku­vaa­ja­na jat­ku­via ins­pi­raa­ti­on läh­tei­tä. Voi­sin ku­lut­taa päi­viä pel­käs­tään to­ril­la kat­sel­len ih­mis­ten ar­ki­sia as­ka­rei­ta.

En­si­käyn­nil­lä nau­tin, le­pä­sin ja va­ras­toin it­see­ni maan tun­nel­man ja koh­taa­mie­ni ih­mis­ten läm­mön. Kun pa­la­sin Suo­meen, tie­sin löy­tä­nee­ni toi­sen ko­din per­heel­le­ni, pai­kan jon­ne ha­lu­an juur­tua. Mat­kus­tin Gam­bi­aan tu­ris­ti­na vie­lä muu­ta­man ker­ran, kun­nes vuon­na 2016 oli äi­ti­ni löy­tä­nyt meil­le so­pi­van ton­tin.

MAN­GO­PUUN VAR­JOS­SA

Sa­ny­an­gin ka­las­ta­ja­ky­läs­tä, kuop­pai­sen hiek­ka­tien var­rel­ta, sit­ruu­na­puu­leh­don vie­res­tä löy­tyi ra­ken­ta­ma­ton 2 000 ne­li­ön tont­ti. Tyh­jä se ei ol­lut, vaan sen van­hin asu­kas, suu­ri man­go­puu ot­ti mei­dät vas­taan. Kuu­mas­sa maas­sa kä­sit­tää iso­jen pui­den mer­ki­tyk­sen: ne tar­jo­a­vat suo­jaa paah­teel­ta ja puh­dis­ta­vat il­maa.

Saim­me kuul­la naa­pu­reil­tam­me, et­tä ton­tin maa­pe­rä on he­del­mäl­lis­tä, kas­vit viih­tyi­si­vät ja kas­vai­si­vat no­pe­as­ti. Tun­nel­ma ton­til­la ja koko ky­läs­sä oli ko­di­kas. Kau­pat syn­tyi­vät, ja pää­tim­me äi­ti­ni kans­sa aloit­taa ra­ken­ta­mi­sen.

Seu­raa­vat kuu­kau­det ku­lui­vat Suo­mes­sa omaa ta­loa suun­ni­tel­les­sa ja sen poh­jaa piir­rel­les­sä.

Sa­maan ai­kaan kau­ka­na, noin 6 000 ki­lo­met­rin pääs­sä Gam­bi­as­sa ton­tin ym­pä­ril­le ko­ho­si pai­kal­li­seen ta­paan muu­ri. Ha­lu­sim­me säi­lyt­tää mah­dol­li­sim­man pal­jon ton­til­la kas­va­via suu­ria pui­ta, jo­ten ra­ken­nus ase­moi­tui luon­te­vas­ti ton­tin ta­ka­o­saan. Mei­tä vie­hät­ti aja­tus sii­tä, et­tä por­tis­ta si­sään tul­les­sa as­tu­taan en­sim­mäi­sek­si puu­tar­haan.

RA­KEN­NUS­TYÖ YH­DIS­TI HAN­NAN JA JER­RE­HIN

Ta­lon ra­ken­ta­mi­nen kes­ti pari vuot­ta. Jou­duim­me vaih­ta­maan ra­ken­nut­ta­jaa kes­ken urak­kaa, ja täs­sä koh­taa ve­to­vas­tuu pro­jek­tin ete­ne­mi­ses­tä ja val­von­nas­ta siir­tyi äi­dil­tä tyt­tä­rel­le.

Uu­den ra­ken­nut­ta­jam­me Jer­reh Bo­jan­gin kans­sa yh­teis­työ su­jui, ja pää­tim­me pe­rus­taa Gam­bi­aan ra­ken­nu­sa­lan yri­tyk­sen Anot­her­le­vel Const­ruc­ti­on Af­ri­can. Kump­pa­nuus ja ys­tä­vyys sy­ve­ni­vät rak­kau­dek­si, ja myö­hem­min avi­oi­duim­me.

Olem­me to­den­neet, et­tä ra­ken­nusp­ro­jek­ti voi lu­kui­sien haas­tei­den kaut­ta erot­taa pa­ris­kun­tia, mut­ta mei­dät se toi ja hit­sa­si yh­teen.

Eteistä kutsumme taidenäyttelyksi. Tilan jokainen seinä on maalattu eri tekniikalla ja väreillä. Tarjoilupöydän seinän maaliin on sekoitettu mukaan hopeaa.

TAI­TEI­LI­JA MAA­LA­SI JO­KAI­SEN HUO­NEEN ERI VÄ­REIL­LÄ

Lop­pu­vuo­des­ta 2018 oli talo maa­laus­ta vail­le val­mis. An­noim­me maa­la­ri­mes­ta­ri ML Njail­le va­paat kä­det to­teu­tuk­sel­le. Ta­lom­me si­sä­sei­niä ko­ris­ta­vat ku­vi­ot, ryh­dik­kääs­ti maa­la­tut pal­kit sekä ve­si­vä­ri­mäi­set pin­nat. Sä­vyt ovat ML Njain va­lit­se­mia ja vä­ri­pig­men­teis­tä it­se se­koit­ta­mia. Sei­nis­sä on käy­tet­ty pal­jon eri­lai­sia maa­laus­tek­nii­koi­ta ja vä­ri­ker­rok­sia.

Ko­tim­me tai­teel­li­set sei­nät ei­vät mui­ta tau­lu­ja kai­paa. Sei­nä­maa­lauk­set te­ke­vät ta­los­tam­me per­soo­nal­li­sen ja an­ta­vat sil­le sie­lun, jota muu si­sus­tus myö­täi­lee.

Olohuone on koko talon keskus, siellä ruokaillaan ja otetaan vieraita vastaan. Huone tulvii valoa, koska ikkunoita on joka suuntaan. Upea, käsityönä valmistettu kipsikatto on hallitseva isossa huoneessa.

SI­SUS­TUS PAI­KAL­LI­SIL­TA, TYÖ­VÄ­LI­NEET SUO­MES­TA

Ku­lu­nei­den vuo­sien ai­ka­na on ta­loa jou­dut­tu kor­jai­le­maan ei­kä ve­si­va­hin­goil­ta tai ter­miit­tien tu­hoil­ta ole ko­ko­naan väl­tyt­ty. Ter­miit­tien syö­mät puu­o­vet on vaih­det­tu me­tal­li­siin. Kat­toa ja sei­niä on paik­kail­tu ja ta­lon maa­lauk­sia uu­dis­tet­tu.

Suu­rin osa huo­ne­ka­luis­ta on han­kit­tu pai­kal­li­sil­ta kä­si­työ­läi­sil­tä. Gam­bi­as­ta on kui­ten­kin vai­kea löy­tää laa­duk­kai­ta keit­tiö- ja eri­tyi­ses­ti puu­tar­ha­työ­vä­li­nei­tä, jo­ten nii­tä olen lä­het­tä­nyt kont­tien mu­ka­na Suo­mes­ta as­ti.

ELÄ­MÄ ASET­TUU

Len­to tal­vel­la Suo­mes­ta Gam­bi­aan on odo­tet­tu het­ki koko per­heel­lem­me. Ko­to­na Sa­ny­an­gis­sa mei­dät ot­taa vas­taan ta­lon­mies ja puu­tar­ha­vas­taa­va Musa sekä kol­me in­no­kas­ta vah­ti­koi­raam­me Ruby, Qu­een ja San­dy Brown.

Ar­kem­me on ta­val­lis­ta, lap­set käy­vät ko­ti­kou­lua ja päi­vät ku­lu­vat verk­kai­ses­ti. Tun­nel­ma maa­seu­dun ka­las­ta­ja­ky­läs­sä ei pal­jon eroa suo­ma­lai­ses­ta ke­sä­mök­kei­lys­tä. Muis­to lap­suu­den pit­kis­tä au­rin­koi­sis­ta ke­sä­päi­vis­tä muut­tuu to­dek­si.

Olem­me siir­ty­neet tu­ris­ti­oh­jel­mas­ta oman ton­tin ra­jo­jen si­sä­puo­lel­le ja kat­se on siir­ty­nyt ta­los­ta puu­tar­haan. Sa­toa kyp­syy koko ajan enem­män lu­kui­sis­sa he­del­mä­puis­sa. Ton­til­la kas­vaa ap­pel­sii­ni-, lime-, sit­ruu­na-, man­go-, mo­rin­ga- ja koo­kos­pal­mu­pui­ta. Sään­nöl­lis­tä sa­toa an­ta­vat myös ba­naa­nit ja pa­pa­yat.

Ta­lon ta­ka­te­ras­sil­la on ul­ko­keit­ti­öm­me. Ruo­ka val­mis­te­taan omis­ta he­del­mis­tä, naa­pu­rin puu­tar­han vi­han­nek­sis­ta, vas­ta­päi­sen ka­na­lan mu­nis­ta sekä ran­nan ka­las­ta­jien saa­liis­ta.

Talomme molemmin puolin on isot katetut terassit, joilla voi viettää aikaa ulkona myös päivän kuumimpina hetkinä. Etuterassilla seurustellaan, takaterassilla valmistetaan ruokaa.

Kuva Hanna Marttinen

PÄI­VÄ LAS­KEU­TUU IL­TAAN

Au­rin­ko nou­see ja las­kee Gam­bi­as­sa ai­na sa­maan ai­kaan. Ky­läs­sä on lä­hes päi­vit­täin säh­kö­kat­kok­sia, ja jos päi­vä on kään­ty­nyt il­taan, sy­ty­täm­me kynt­ti­löi­tä va­loa tuo­maan. Sa­maan ai­kaan ym­pä­ris­tön tun­nel­ma ja ää­ni­mai­se­ma muut­tu­vat. Il­ta vii­len­tää hel­teen ja hei­nä­sirk­ko­jen soit­to voi­mis­tuu. Ih­mi­set läh­te­vät il­ta­kä­ve­lyil­le, ta­paa­mi­siin ja juh­liin. Me puo­les­tam­me suun­taam­me usein il­tau­in­nil­le lä­hei­sel­le ran­nal­le.

Au­rin­ko las­kee no­pe­as­ti me­reen ja koit­taa maa­gi­nen si­ni­nen het­ki. Lo­pul­ta tai­vas tum­muu sy­vän mus­tak­si. Sen jäl­keen voi hel­pos­ti yh­tyä mo­nen reis­saa­jan ko­ke­muk­seen: Af­ri­kas­sa täh­det tun­tu­vat ole­van lä­hem­pä­nä kuin mis­sään muu­al­la maa­il­mas­sa.