Sisus­tu­sy­rit­tä­jä Mil­la Ai­ra­mo tut­kii pi­han kuk­ka­penk­ke­jä ja poi­mii mal­jak­koon syk­syn vii­mei­siä kuk­ki­joi­ta.

– Kat­so­taan, mitä tääl­tä löy­tyy. Syys­hor­ten­si­at ovat nyt kau­neim­mil­laan, Mil­la huo­kaa ja nap­sai­see mu­kaan­sa muu­ta­man ok­san.

Her­kul­li­sen vaa­le­an­pu­nais­ten hor­ten­si­oi­den seu­rak­si hän poi­mii tum­man­pu­hu­via kau­no­pu­na­hat­tu­jen ku­kin­to­ja, joi­den he­leä puna on vaih­tu­nut tum­man­pu­nai­sek­si ja rus­ke­ak­si.

– Mi­nus­ta kau­no­pu­na­ha­tut ovat ru­nol­li­sia myös yli­kuk­ki­nei­na. Pi­dän kont­ras­teis­ta. Nau­tin ku­lu­nei­den ja elä­mää näh­nei­den esi­nei­den kau­neu­des­ta.

Puu­tar­has­ta kimp­puun poi­mi­taan mu­kaan vie­lä vil­li­vii­niä ja ke­sän vii­mei­nen ruu­su. Sit­ten kimp­pu on val­mis.

Oma koti oman met­sän puis­ta. Ei se lo­pul­ta ihan niin men­nyt, mut­ta es­poo­lai­nen Ai­ra­mon per­he sai unel­ma­ta­lon­sa kes­kel­le luon­non­rau­haa.

Moderni tulkinta perinteisestä puutalosta. Talon sisäänkäyntiä koristavat kori-istutukset. Koreihin on istutettu tuijia ja syreenejä, jotka myös talvehtivat koreissa. Talon pääsisäänkäyntiä suojaa parveke.

Puun­kaa­toa ja ri­su­sa­vot­taa

Mil­lan ja edel­lissyk­sy­nä yl­lät­tä­en edes­men­neen Joo­na Ai­ra­mon ne­li­lap­si­sen per­heen koti si­jait­see kau­niil­la pai­kal­la met­sän suo­jas­sa. Per­he hank­ki met­säi­sen tont­tin­sa vuon­na 2007.

– Asuim­me ker­ros­ta­lo­ko­dis­sa ja haa­vei­lim­me elä­mäs­tä puu­ta­los­sa ja oman kas­vi­maan hoi­ta­mi­ses­ta.

Van­ho­ja kuu­sia ja män­ty­jä oli ton­til­la niin pal­jon, et­tä per­he suun­nit­te­li ra­ken­ta­van­sa uu­den ko­tin­sa oman met­sän puis­ta. Ton­til­la oli myös naa­pu­rus­ton yh­tei­nen len­to­pal­lo­kent­tä, joka oli rai­vat­tu pel­lon kul­maan.

– Aloi­tim­me puun­kaa­don ja ri­su­sa­vo­tan. Teim­me sitä ai­kam­me, kun­nes to­te­sim­me, et­tä olim­me saa­neet kaa­det­tua ton­til­ta seit­se­män puu­ta. Kaa­ta­mat­ta oli vie­lä 120 en­nen kuin tont­ti oli­si sii­nä kun­nos­sa, et­tä sii­hen voi­si ra­ken­taa.

Per­he ti­la­si ton­til­le en­sin met­su­rin ja seu­raa­vak­si ta­lon ra­ken­nus­ma­te­ri­aa­lit rau­ta­kau­pas­ta.

Keittiön ilme uudistui maalilla. Milla maalasi vanhat kaapinovet harmaiksi, joka sopii hienosti yhteen välitilan harmaan kanssa. Yläkaapin päällä on osa Millan korikokoelmasta.

Keittiön rajaa olohuoneesta takka. Ruokapöytä on moderni. Sen pariksi Milla on kerännyt puutuolikimaran, jota yhdistää väri. Ruokapöydän päällä roikkuu kaksi PB Homen metallivalaisinta. Milla pitää Bloomingvillen astioiden kuoseista ja muodoista.

Pit­kä ja ka­pea L-kir­jain

Oma puu­ta­lo oli Mil­lan ja Joo­nan yh­tei­nen haa­ve.

– Ajat­te­lim­me mo­lem­mat, et­tä koti on yh­tä kuin puu­ta­lo.

Ta­lon piir­si per­heel­le tut­tu ark­ki­teh­ti Las­se Leh­ti­nen.

– Ha­lu­sim­me ta­loom­me kak­si ko­ko­nais­ta ker­ros­ta, ei ma­ta­lia ka­ton­lap­peen al­le jää­viä puo­li­kor­kei­ta ti­lo­ja.

Mil­lan mie­les­sä siin­si­vät van­han hir­si­ta­lon kuu­si­ruu­tui­set ik­ku­nat ja puu­lat­ti­at. Joo­nan maku oli mo­der­nim­pi. Ark­ki­teh­din osak­si jäi so­vit­taa toi­veet yh­teen.

– Las­sen ide­oi­ta oli ta­lon paik­ka ton­til­la sekä ra­ken­nuk­sen muo­to; pit­kä ja ka­pea L-kir­jain.

Ka­pe­an run­gon mah­dol­lis­ta­ma va­loi­suus hou­kut­ti, vaik­ka se haas­toi suun­nit­te­lu­vai­hees­sa.

– Esi­mer­kik­si keit­ti­ö­tä mal­lail­tiin poh­jas­sa vä­hän eri koh­tiin olo­huo­ne-keit­ti­ö­tä.

Mil­laa ar­ve­lut­ti olo­huo­nee­seen kul­ku.

– Mie­tin pit­kään, voi­ko olo­huo­nee­seen ol­la kul­ku pel­käs­tään keit­ti­ön läpi. Näin kui­ten­kin teh­tiin ja rat­kai­su on pa­ras ja toi­mi­vin.

Milla Airamo vaihtoi käsityönopettajan työt omaan sisustusliikkeeseen. Milla on kerännyt kirpputoreilta kankaita, joista hän tekee muun muassa tyynynpäällisiä myyntiin Viiti-liikkeeseensä.

Toi­mi­va komp­ro­mis­si

Mil­lan alun pe­rin toi­vo­mat ruu­tuik­ku­nat vaih­tui­vat suun­nit­te­lup­ro­ses­sin ai­ka­na isoi­hin yk­si­ruu­tui­siin. Sa­mal­la ta­lon il­me pel­kis­tyi.

Mil­la sa­noo per­heen ta­loa toi­mi­vak­si komp­ro­mis­sik­si.

– On­nek­si meil­lä oli tut­tu ark­ki­teh­ti, jon­ka kans­sa pys­tyim­me ke­hit­tä­mään ta­loa yh­des­sä kak­si vuot­ta. Oman mie­li­ku­vi­tuk­sen ja pii­rus­tus­tai­don ra­jat tu­li­vat no­pe­as­ti vas­taan. Ark­ki­teh­dil­la on sel­lais­ta osaa­mis­ta, mitä maal­li­kol­la ei ole.

Olohuoneen sohvilla on Millan ompelemia tyynyjä. Milla teki irtopäälliset Adean sohvaan. Sohvan tummanvihreä verhoilu otetaan esille kesäisin, kun ulkona vihertää. Talonpoikaiskaappi on ostettu 1998 Tattarisuon antiikkihallista.

Muodikas Juttujakkara on peritty. Messinkinen kynttilänjalka on yksi Millan kirpputorilöydöistä.

Vä­rit pa­laa­vat

Keit­ti­ön muu­ris­sa pa­laa lam­pe­tis­sa kynt­ti­lä. Mil­la nos­taa keit­ti­ön­pöy­däl­le kah­vi­ku­pin ja is­tah­taa val­koi­sel­le puu­tuo­lil­le.

– Meil­le on pik­ku­hil­jaa tul­lut vä­riä ta­kai­sin. Kun muu­tim­me tän­ne, lat­ti­ois­sa oli tam­mi­par­ke­tit, jot­ka olen myö­hem­min maa­lan­nut har­maik­si. Sei­nil­lä on vä­lil­lä ol­lut enem­män­kin vä­riä, mut­ta nyt pi­dän luon­non­lä­hei­sis­tä ja neut­raa­leis­ta sä­vyis­tä.

Kun Mil­la opis­ke­li 15 vuot­ta sit­ten kä­si­työ­no­pet­ta­jak­si, hän piti pal­jon pu­nai­ses­ta. Opis­ke­lu­ai­koi­na ku­dot­tu kan­sal­lis­pu­vun­pu­nai­nen shaa­li tun­tuu nyt te­ki­jän­sä sil­mään ai­van lii­an kirk­kaal­ta.

Vaatekaapin ovena on verho. Kaapin päällä on osa Millan korikokoelmasta. Kasvikuvat luovat söpöä tunnelmaa.

Kan­kai­ta kirp­pu­to­reil­ta

Luon­non­ma­te­ri­aa­lit vie­hät­tä­vät Mil­laa. Suu­rin osa ko­din ka­lus­teis­ta on van­ho­ja puu­ka­lus­tei­ta, jot­ka on it­se maa­lat­tu.

– Meil­lä ei ole kos­kaan ol­lut etei­ses­sä kiin­to­kaap­pe­ja, vaan mie­tin etei­seen pai­kan van­hal­le kaa­pil­le.

Van­hat puu­kaa­pit vie­hät­tä­vät edel­leen. Olo­huo­neen nur­kas­sa ole­va ta­lon­poi­kais­kaap­pi on Tat­ta­ri­suon an­tiik­ki­hal­lis­ta. Mil­lan ai­koi­naan ve­ron­pa­lau­tus­ra­hoil­la hank­ki­man kaa­pin hyl­lyil­lä on hy­väs­sä ojen­nuk­ses­sa osa Mil­lan kan­gas­ko­ko­el­mas­ta.

– Han­kin kan­kai­ta kirp­pu­to­reil­ta. Teen niis­tä esi­mer­kik­si tyy­nyn­pääl­li­siä. Van­ho­jen kan­kai­den laa­tu on to­del­la hy­vää. Myös kuo­sit ja vä­ri­tyk­set ovat tois­ta kuin nyt kan­gas­kau­pois­sa ole­vis­sa kan­kais­sa.

Puiset portaat vievät yläkertaan. Kodin saunatiloihin on kulku pienen pukuhuoneen kautta, joka jää portaiden vasemmalle puolelle. Eteisen lattia on laattaa.

Tans­ka­lai­seen tyy­liin

Mil­lan kiin­nos­tus si­sus­ta­mi­seen ja kä­sil­lä te­ke­mi­seen in­nos­ti oman Vii­ti-si­sus­tus­liik­keen pe­rus­ta­mi­seen.

– Kaup­pa on mi­nun leik­ki­kent­tä­ni, jos­sa voin re­vi­tel­lä vä­reil­lä. Lei­kil­lään voi­si sa­noa, et­tä pe­rus­tin si­sus­tus­liik­keen kor­vaa­maan ko­ro­nan pe­ru­mia iha­nia Köö­pen­ha­mi­nan-mat­ko­ja.

Tans­ka­lais­tyy­li is­ki Mil­laan 2000-lu­vun alus­sa.

– Pi­dän edel­leen hei­dän tyy­lis­tään, ko­tien van­hois­ta puu­huo­ne­ka­luis­ta, teks­tii­leis­tä sekä kau­niis­ta vä­ri­va­lin­nois­ta.

Mil­lan kä­si­työ­no­pet­ta­jan luo­vuu­del­le oma koti on lo­pu­ton pro­jek­ti.

– Olen vaih­te­lun­ha­lui­nen. Koti ei ole kos­kaan val­mis.

Olo­huo­neen ta­kan kul­mal­la ole­va no­ja­tuo­li oli no­pea ihas­tus Kier­rä­tys­kes­kuk­ses­ta.

– En ol­lut et­si­mäs­sä uut­ta no­ja­tuo­lia, mut­ta tuo­li oli mi­nus­ta niin kau­nis, et­tä se oli pak­ko os­taa. Nyt mie­tin, mi­ten pyö­räyt­täi­sin olo­huo­neen si­sus­tuk­sen niin, et­tä sil­le löy­tyi­si hyvä paik­ka.

Makuuhuoneessa on aina ollut kodikas puolipaneeli. Makuuhuoneesta on ikkunat kahteen suuntaan etupihalle. Kustavilainen pöytä on löytö tammisaarelaisesta antiikkiliikkeestä. Pöydän päällä on Millan nuoruuden rintakuva, jonka on tehnyt Millan Kerttu-täti.

Satulakaton alla. Hallin vinokatto tuo hyvää fiilistä koko yläkertaan. Puinen sänkysohva on Tori.fi-löytö. Syvään sohvaan on mukava unohtua lukemaan. Siro 60-luvun sarjapöytä on Fida-kirppikseltä.

Pro­jek­ti­na ke­sä­huo­ne

Talo on elä­nyt mu­ka­na per­heen kai­kis­sa kään­teis­sä. Mil­lan ja Joo­nan vii­mei­sek­si isom­mak­si ko­tip­ro­jek­tik­si jäi olo­huo­neen pää­tyyn ra­ken­net­tu kau­nis kuis­ti.

– Ta­lon pää­dys­sä oli alun pe­rin pie­ni ka­tet­tu te­ras­si, mut­ta se oli lii­an avo­nai­nen ja lii­an pie­ni, Mil­la ker­too.

Joo­na ja Mil­la suun­nit­te­li­vat ta­lon ete­lä­pää­tyyn 25-ne­li­öi­sen ke­sä­huo­neen, jon­ka si­säl­lä tun­nel­ma on kuin 1800-lu­vun puu­ta­los­sa. Huo­neen kes­kel­lä on iso pöy­tä, jon­ka ää­res­sä on vie­tet­ty mon­taa hy­vää het­keä. Kier­rä­ty­sik­ku­nat ja ovet han­kit­tiin ke­sä­ret­kel­lä Por­voon Wan­has­ta Rau­ta­kau­pas­ta. Kuis­tin ra­ken­ta­mi­ses­ta suun­ni­tel­tiin koko per­heen yh­tei­nen pro­jek­ti, jo­hon osal­lis­tu­vat myös per­heen tei­ni-ikäi­set lap­set.

Vii­me syk­sy­nä per­heen elä­mää koh­ta­si su­rul­li­nen kään­ne, kun Joo­na me­neh­tyi äkil­li­seen sai­raus­koh­tauk­seen. Ku­lu­nut vuo­si on ol­lut kai­kil­le ras­kas.

Nyt elä­mä jat­kuu Mil­lan ja Joo­nan yh­des­sä ra­ken­ta­mas­sa ta­los­sa il­man ra­kas­ta isää ja puo­li­soa.

– Kai­paus on lo­pu­ton, mut­ta olen kii­tol­li­nen ja on­nel­li­nen ajas­ta, jon­ka saim­me ol­la yh­des­sä.

Kuistin tunnelma on kuin satavuotiaassa puutalossa. Korkeat ja kapeat ikkunat ovat Millan mieleen. Vanha pariovi ja ikkunat on hankittu Porvoon Wanhasta Rautakaupasta. Ison ruokapöydän ympärille kokoonnutaan kesäisin syömään ja kahvittelemaan. Korituolit ovat Jyskistä.

Pelargonit nauttivat eteläikkunan paahteesta. Kasvit voi pitää kuistilla aina pakkasten tuloon saakka, jonka jälkeen Milla siirtää ne talvehtimaan autotalliin +5 asteeseen.