Jär­ven puo­lel­ta lä­hes­tyt­tä­es­sä huo­mio kiin­tyy ve­den pääl­lä ole­vaan ra­ken­nuk­seen. Has­su pie­ni sau­na nö­köt­tää, ei ran­nas­sa, vaan lai­tu­ril­la. Pii­pus­ta nou­see sa­vua. Näyt­tää kuin ra­ken­nus oli­si läh­dös­sä minä het­ke­nä hy­vän­sä ve­sil­le kuin höy­ry­lai­va.

Tar­kem­min kat­sot­ta­es­sa huo­maa sata met­riä pit­kän luon­non hiek­ka­ran­nan. Tum­ma pää­ra­ken­nus maas­tou­tuu hy­vin ran­nan ko­mei­den hon­kien ja jää­kau­ti­sen siir­to­loh­ka­reen taak­se.

1940-lu­vun lop­pu­puo­lel­la pai­kal­li­nen kun­nan­lää­kä­ri ha­lu­si os­taa pa­lan hiek­ka­ran­taa ja män­ty­met­sää sekä kal­li­on per­heel­leen ke­sä­pai­kak­si. Paik­ka­kun­nan hie­noin hiek­ka­ran­ta oli per­heen suo­sik­ki­pik­nik­paik­ka, jon­ne pää­si hel­pos­ti isän ma­hon­ki­sel­la moot­to­ri­ve­neel­lä. En­sik­si myyn­tiin tar­jot­tu ran­nan­pät­kä oli niin pie­ni, et­tei sitä voi­nut erot­taa omak­si ton­tik­seen.

Pieni sauna nököttää veden päällä laiturilla. Kivikautiset siirtolohkareet rytmittävät maisemaa.

Arsi Ikäheimonen

Lo­pul­ta pai­kal­li­nen maan­vil­je­li­jä suos­tui myy­mään sen ver­ran li­sää, et­tä kau­pat saa­tiin teh­tyä. Ran­ta ja kal­lio jou­dut­tiin ai­taa­maan, sil­lä met­säs­sä va­paa­na lai­dun­ta­vat leh­mät ja lam­paat käyt­ti­vät ma­ta­laa hiek­ka­ran­taa juo­ma­paik­ka­naan.

Matala hiekkaranta on lasten ja koirien suosikkileikkipaikka.

Arsi Ikäheimonen

Mö­kin ne­li­öt te­ho­käy­tös­sä

Vaik­ka elet­tiin so­dan jäl­kei­siä tiuk­ko­ja ai­ko­ja, vii­si­hen­ki­nen per­he haa­vei­li omas­ta ke­sä­mö­kis­tä. Käy­tän­nöl­li­nen isä eh­dot­ti, et­tä ra­ken­ne­taan 16 ne­li­ön mök­ki yh­des­sä pai­kal­li­sen ap­teek­ka­rin kans­sa, jot­ta kus­tan­nuk­set py­sy­vät ku­ris­sa.

Äi­ti ja esi­kois­poi­ka kiel­täy­tyi­vät jyr­käs­ti tu­le­mas­ta kos­kaan mö­kil­le, jos näin teh­täi­siin. Isä myön­tyi ja eh­dot­ti, et­tä ra­ken­ne­taan rei­lum­man ko­koi­nen, 24-ne­li­öi­nen mök­ki yh­des­sä ap­teek­ka­rin kans­sa. Äi­ti ja poi­ka tor­jui­vat edel­leen aja­tuk­sen. Pai­nos­tuk­sen al­la per­heen isä myön­tyi lo­pul­ta mö­kin ra­ken­ta­mi­seen vain omal­le per­heel­leen.

Perheen äiti on tehnyt tuvan takan päälle seinämaalauksen mökin valmistumisvuonna 1953. Taustalla näkyy alkuperäinen keittiö.

Arsi Ikäheimonen

Laajennuksen yhteydessä mökin taakse rakennettiin terassi, josta on tullut perheen suosikkipaikka. Äiti rakensi istutuslaatikot jämälaudoista. Pehmeäksi kuluneet vanhat räsymatot ovat ihanat paljaiden jalkojen alla.

Arsi Ikäheimonen

Tai­teel­li­ses­ti lah­ja­kas toh­to­rin­na suun­nit­te­li mö­kin si­sus­tuk­sen. Kah­teen­kym­me­neen nel­jään ne­li­öön saa­tiin mah­tu­maan keit­tiö, ruo­ka­pöy­tä kuu­del­le, vaa­te­säi­ly­tys, avo­tak­ka sekä ker­ros­sän­gyt nel­jäl­le.

Kyl­mä­kel­la­ri oli luuk­ku lat­ti­as­sa. Ma­ta­laan sam­ma­leel­la til­kit­tyyn vint­tiin pää­si ul­ko­kaut­ta ka­pei­ta por­tai­ta pit­kin. Lap­sis­ta oli haus­kaa nuk­kua siel­lä, var­sin­kin kun sade ro­pi­si huo­pa­kat­toon.

Koko si­sus­tus teh­tiin it­se tai maa­lat­tiin van­ho­ja ka­lus­tei­ta sa­mal­la vä­ril­lä yh­te­näi­sek­si ko­ko­nai­suu­dek­si. Ta­kan ylä­puo­lel­le toh­to­rin­na maa­la­si sei­nä­maa­lauk­sen, jos­sa on mö­kin val­mis­tu­mis­vuo­si 1953.

Uusi makuuhuone lämpiää varaavalla Raisin kaminalla pakkasellakin.

Arsi Ikäheimonen

Laa­jen­nus­ta laa­jen­nuk­sen pe­rään

Vaik­ka tämä kaik­ki oli toi­mi­vaa 1950-lu­vul­la, 1990-lu­vul­la ti­lat al­koi­vat tun­tua ah­tail­ta, eten­kin sa­de­päi­vi­nä. Mö­kil­lä ei ol­lut sil­loin vie­lä edes säh­köä. Mö­kil­le ve­det­tiin säh­köt ja sa­mal­la syn­tyi idea, et­tä li­sä­ti­laa voi­si saa­da kah­dek­san ne­li­ö­tä la­sit­ta­mal­la avo­kuis­ti. Sa­mal­la pääs­tiin ’hyt­tys­pe­säs­tä’, ku­ten per­heen isä ni­mit­ti tuu­len­suo­jas­sa ole­vaa avo­kuis­tia.

Tak­kaa ei saa­tu mah­tu­maan ka­pe­aan ti­laan, jo­ten la­si­tuk­sen suun­ni­tel­lut ark­ki­teh­ti kek­si siir­tää tak­ka­pe­sän ta­lon ul­ko­puo­lel­le. Läm­mi­tys­te­ho tie­tys­ti kär­si, mut­ta lä­hin­nä ke­sä­käy­tös­sä ole­val­la mö­kil­lä ei tar­vi­ta ko­vin usein läm­mi­tys­tä.

Vierasaitan mäntypinnat on maalattu raikkaan valkoisiksi. Kalusteet ja tekstiilit ovat kaikki kirpputorilta.

Arsi Ikäheimonen

Nel­jän­nen su­ku­pol­ven syn­nyt­tyä tä­mä­kään laa­jen­nus ei tun­tu­nut riit­tä­vän. Kun las­ten mat­ka­sän­gyt oli avat­tu il­lal­la ja per­heen val­koi­set pai­men­koi­rat et­si­neet it­sel­leen ma­kuu­pai­kan, va­paa­ta lat­ti­a­ti­laa ei juu­ri jää­nyt.

Ei­hän tämä kau­niil­la il­mal­la niin hai­tan­nut, kun heti he­rät­ty­ään pää­si ulos. Mut­ta kun sa­toi vii­kon ja koko po­ruk­ka is­tui tu­vas­sa, ur­hool­li­sin­ta­kin al­koi epäi­lyt­tää on­ko tou­hus­sa jär­keä. Ru­vet­tiin haa­vei­le­maan uu­des­ta huo­nees­ta, oi­ke­as­ta eril­li­ses­tä ma­kuu­huo­nees­ta.

Vierasaitan kuisti on jätetty kontrastin vuoksi tummaksi. Kirpputorilaverista tehtiin sohva. Tyynykankaat ovat kirpputoreilta. Vanha valokuvataulu on löytö antiikkimarkkinoilta. Pikkupöytä tehtiin rumasta tuolista sahaamalla siitä selkänoja pois.

Arsi Ikäheimonen

Suun­ni­tel­mat teh­tiin pe­rin­tei­den mu­kaan it­se ja ra­ken­nus­lu­pa saa­tiin no­pe­as­ti. Pai­kal­li­nen ura­koit­si­ja mie­hi­neen ra­ken­si ri­pe­ään tah­tiin. Jo seu­raa­va­na ke­sä­nä pääs­tiin naut­ti­maan uu­des­ta ylel­li­ses­tä li­sä­huo­nees­ta.

Ma­kuu­huo­nees­ta teh­tiin tal­vi­a­sut­ta­va, jot­ta mö­kil­lä voi­si yö­pyä kyl­mem­pi­nä­kin vuo­de­nai­koi­na. Kuu­des­sa­kym­me­nes­sä vuo­des­sa ne­li­öt oli­vat tup­laan­tu­neet noin vii­teen­kym­me­neen.

Lapset sieniretkellä. Pihapiirissä kasvaa paljon marjoja ja sieniä.

Arsi Ikäheimonen

Kier­rä­ty­si­de­oi­ta

Uu­des­sa si­sus­tuk­ses­sa on käy­tet­ty sa­maa kier­rä­ty­si­de­aa kuin al­ku­pe­räi­ses­sä 1950-lu­vun si­sus­tuk­ses­sa. Myös ai­ka­kau­den hen­ki ha­lut­tiin säi­lyt­tää, mut­ta il­man mu­se­aa­lis­ta tun­nel­maa. Ka­lus­tus on pää­a­si­al­li­ses­ti 50- ja 60-lu­vuil­ta. Ai­no­as­taan ma­kuu­huo­nee­seen os­tet­tiin Ike­as­ta uu­det run­ko­pat­ja­sän­gyt. Kaik­ki muut ka­lus­teet ovat per­heen van­ho­ja, jot­ka on uu­del­leen maa­lat­tu, tuu­nat­tu tai os­tet­tu kirp­pu­to­ril­ta.  

Tu­van ker­ros­sän­gyis­tä luo­vut­tiin, kun saa­tiin uu­si ma­kuu­huo­ne. Tu­vas­ta tuli olo­huo­ne. Van­hois­ta ker­ros­sän­gyis­tä säi­ly­tet­tiin ala­pe­dit, jois­ta teh­tiin soh­vat. Ko­ris­te­lau­dat ir­ro­tet­tiin ja ja­lat sa­hat­tiin ly­hy­em­mik­si. Lo­puk­si run­got maa­lat­tiin val­koi­sik­si. Van­ho­jen pat­jo­jen pääl­le om­mel­tiin Ike­an pel­la­va­kan­kaas­ta ve­to­ket­jul­la sul­jet­ta­vat kan­gas­pääl­li­set. 

Auringonlaskun värejä kelpaa ihailla mökkirannasta.

Arsi Ikäheimonen

Ruo­ka­pöy­tä siir­ret­tiin val­koi­sek­si maa­la­tul­le kuis­til­le. Aa­mi­ai­sel­la on iha­na kat­sel­la jär­vel­le ja syk­syl­lä avo­tak­ka läm­mit­tää ate­ri­oit­si­joi­ta. Keit­tiö laa­jen­net­tiin en­ti­sen avo­nau­la­kon pai­kal­le. Van­han vaa­te­ko­me­ron ti­lal­le si­joi­tet­tiin in­teg­roi­tu jää­kaap­pi ja sen pääl­le mik­ro­aal­tou­u­ni pii­loon kaa­pin oven taak­se.

Vaa­te­säi­ly­tys siir­ret­tiin uu­teen ma­ku­huo­nee­seen. Sin­ne ra­ken­net­tiin kuu­si kat­toon as­ti ylet­ty­vää vaa­te­kaap­pia. Ta­lon kum­paan­kin pää­tyyn si­joi­tet­tiin pie­nem­mät sei­nä­nau­la­kot pääl­lys­vaat­teil­le ja ken­kä­te­li­neet ul­ko-ovien vie­reen.

Nyt re­mon­tis­ta on ku­lu­nut kol­me vuot­ta. Nel­jäs su­ku­pol­vi kas­vaa hur­jaa vauh­tia ja ti­lan­tar­ve on li­sään­ty­nyt. Per­heen äi­ti on al­ka­nut haa­veil­la van­han vin­tin avaa­mi­ses­ta lap­sil­le nuk­ku­ma­par­vek­si.

Järveltä katsottuna ensimmäiseksi huomaa saunan. Päärakennus laajennusosineen maastoutuu puiden taakse.

Arsi Ikäheimonen