MIKÄ: Mök­ki jär­ven ran­nal­la, 80 m². MIS­SÄ: Kar­ja­loh­jal­la. TÄÄL­LÄ VIET­TÄ­VÄT KE­SÄÄ: Han­ne­le ja Pek­ka sekä rans­kan­bul­l­dog­gi Sii­ri

Hannele ja Pekka purkivat keittiön ja olohuoneen välisen seinän remontissa. Keittiön takana on pieni pukuhuone ja sauna, myös ne kunnostettiin.

Kun Vih­dis­sä asu­vat Han­ne­le ja Pek­ka siir­tyi­vät eläk­keel­le, he sai­vat vih­doin kau­an kai­vat­tua va­paa-ai­kaa. Pa­ris­kun­ta oli haa­veil­lut kak­kos­ko­dis­ta jo vuo­sia, mut­ta suu­ren oma­ko­ti­ta­lon ja sen puu­tar­han hoi­ta­mi­nen vei lii­kaa ai­kaa. He asui­vat vie­lä tuol­loin Han­ne­len isoi­sän ra­ken­ta­mas­sa hir­si­ta­los­sa.

Talo maalattiin mustaksi, samoin terassit. Alkuperäistä terassia laajennettiin reippaasti ja sen edusta pinnoitettiin liuskekivillä. Hannele ja Pekka kokkaavat mielellään ystävilleen, ja onkin hyvä, että terassille mahtuu suurempikin joukko.

Lä­hes kak­si vuot­ta sit­ten Han­ne­le ja Pek­ka hank­ki­vat kau­pun­ki­ko­din Num­me­las­ta ja al­koi­vat et­siä ke­sä­paik­kaa. Pe­rin­teis­tä hir­si­mök­kiä he ei­vät ha­lun­neet. Pa­ris­kun­nan toi­veet oli­vat sel­ke­ät: mö­kin pi­täi­si si­jai­ta mah­dol­li­sim­man lä­hel­lä ko­tia, kir­kas­ve­ti­sen jär­ven ran­nal­la, sii­nä pi­täi­si ol­la sel­keä poh­ja­rat­kai­su, li­säk­si mö­kin tu­li­si ol­la va­loi­sa. Han­ne­le ja Pek­ka ha­lu­si­vat pi­han ole­van luon­non­ti­las­sa. Mo­lem­mil­la on ai­kui­sia lap­sia ja sik­si toi­vo­mus­lis­tal­la oli myös vie­ras­huo­ne.

Hienot, käsin hakatut kiviportaat on tehty jo 60-luvulla. Aiemmin punamultainen mökki sai uuden ilmeen mustalla maalilla. Valkoiset ikkunanpuiteet raikastavat kokonaisuutta.

KOVA HIN­KU MÖ­KIL­LE

– Ke­vään ja ke­sän ajan et­sim­me mök­ke­jä ne­tis­tä ja sit­ten aje­lim­me nii­tä kat­so­maan. Olem­me ai­ka no­pei­ta pää­tök­sis­säm­me, ja hin­ku mö­kil­le oli kova. Täs­sä lä­hel­lä oli toi­nen mök­ki, jon­ne olim­me so­pi­neet näy­tön. Se ei ol­lut mei­dän tyy­li­sem­me, ja vä­lit­tä­jä eh­dot­ti mök­kiä Kar­ja­loh­jal­la. Tu­lim­me kat­so­maan tätä, ja näim­me juu­ri nii­tä ele­ment­te­jä, joi­ta et­sim­me, Pek­ka ker­too.

Talo on korkealla rinteessä. Kiviportaat johtavat alas rantaan ja laiturille.

– Jäim­me miet­ti­mään tätä ta­loa. Sa­ma­na il­ta­na uni ei mei­nan­nut tul­la, kun suun­ni­tel­mat al­koi­vat ke­hit­tyä pääs­sä­ni. Näin jo, kuin­ka pu­nai­nen talo saa pin­taan­sa mus­tan maa­lin, ik­ku­nan­puit­teet val­kais­taan ja te­ras­sia kas­va­te­taan rei­lus­ti suu­rem­mak­si, Han­ne­le ker­too.

Keittiöstä tuli valoisa ja avara, kun turhat seinät purettiin. Hannele halusi mökille vain kaikkein tarpeellisimmat esineet. Niistä kauneimmat saavat olla esillä. Kompakti keittiö sopii pariskunnan tarpeisiin mainiosti.

Pa­ris­kun­ta tuli kat­so­maan mök­kiä uu­del­leen. He pu­lah­ti­vat tes­ti­mie­les­sä ui­maan­kin. Kaik­ki tun­tui lok-sah­ta­van koh­dal­leen, ja he te­ki­vät kau­pat elo­kuus­sa 2011. Kak­kos­ko­ti löy­tyi Kar­ja­loh­jal­ta, vain nel­jän­kym­me­nen mi­nuu­tin mat­kan pääs­sä pa­ris­kun­nan Num­me­lan-ko­dis­ta.

Hannele ja Pekka syövät usein katetussa ruokatilassa ulkona. Sateella he saattavat illastaa takan loimutessa pienen, tarvittaessa jatkettavan pöydän ääressä. Huoneen kattoparrut on lisätty tunnelmantekijöiksi.

PE­RIN­TEI­SEN JA MO­DER­NIN LIIT­TO

Talo on ra­ken­net­tu 1960-lu­vul­la, ja sitä on laa­jen­net­tu ny­kyi­seen ko­koon 1990-lu­vul­la. Mö­kin toi­seen pää­hän ra­ken­net­tiin kak­si ma­kuu­huo­net­ta. Toi­nen on ny­kyi­sin Han­ne­len ja Pe­kan ma­kuu­huo­ne ja toi­seen voi­daan ma­joit­taa ky­läi­le­vät lap­set per­hei­neen.

Merimiesarkku sopii sohvapöydäksi. Arkun Hannele ja Pekka löysivät kirpputorilta Tammisaaresta. Kielot on poimittu pihalta, ja laivan on Hannelen poika nikkaroinut lapsena. Valkoisella Ikean sohvalla on somisteena tummanharmaita pellavatyynyjä. Vanhat tikkaat tuotiin edellisestä kodista.

Mö­kin il­me oli hy­vin pe­rin­tei­nen. Talo oli ul­koa pu­nai­nen ja ik­ku­nan­puit­teet oli­vat rus­ke­at. Si­sä­sei­nil­lä oli män­ty­pa­nee­lia. Sau­na on sa­mas­sa ta­los­sa, ja läm­min vesi tu­lee si­sään niin sau­naan kuin keit­ti­öön­kin.

– Aloi­tim­me re­mon­tin heti, kun kau­pat oli teh­ty.

Pienen ruokapöydän ääressä voi ihailla järvimaisemaa. Rustiikkinen tunnelma jatkuu yksityiskohdissakin.

Os­tim­me en­sin mus­taa maa­lia ja maa­la­sim­me ta­lon ul­ko­sei­nät. Ik­ku­nan­puit­teet maa­la­sim­me val­koi­sik­si.

Pek­ka laa­jen­si te­ras­sin koko ta­lon mit­tai­sek­si jär­ven puo­lel­ta, ja ta­lon edes­sä ole­va oles­ke­lu­ti­la tup­laan­tui. Teim­me myös lius­ke­ki­vil­lä pin­noi­te­tun alu­een te­ras­sin jat­keek­si, Han­ne­le ker­too.

Makuuhuoneen tunnelma on rauhallinen ja kesäinen. Pellavaiset tyynyt By Pia’s -valikoimasta. Pelastusrengas on roskislöytö, jonka Hannele maalasi.

TE­HOS­TE­VÄ­RI­NÄ MUS­TAA

Keit­ti­ön ja olo­huo­neen vä­li­nen sei­nä pu­ret­tiin, jot­ta ti­las­ta tu­li­si ava­ram­pi. Han­ne­le va­lit­si keit­ti­ön sei­nään Vil­le­roy & Boc­hin val­koi­set fa­set­ti­hi­o­tut laa­tat, jot­ka asen­net­tiin vä­li­ti­laan tii­li­la­don­nal­la. Mus­tat keit­ti­ö­kaa­pis­tot löy­tyi­vät Ike­as­ta. Ylä­kaap­pien si­jaan lai­tet­tiin avo­hyl­lyt.

Valkoisin untuvapeittein pedatut sängyt kutsuvat yökyläilemään. Hannele ja Pekka maalasivat vanhat puupaneelit valkoisiksi.

Vii­mei­nen si­laus tuli, kun Pek­ka asen­si ik­ku­nan pai­kal­le pa­ri­o­vet. Nyt keit­ti­ös­tä voi as­tua suo­raan te­ras­sil­le­Keit­ti­ön taak­se jää pu­ku­huo­ne ja sau­na. Ne­kin re­mon­toi­tiin ja maa­lat­tiin mus­tal­la sekä val­koi­sel­la. Pek­ka vaih­dat­ti kaik­ki ta­lon ik­ku­nat läm­pö­la­seik­si.

– Maa­la­sim­me lat­ti­at Be­to­lu­xil­la val­koi­sik­si. Ai­em­pi omis­ta­ja oli uu­si­nut lat­ti­at laa­jen­nuk­sen yh­tey­des­sä 1990-lu­vul­la ja ne oli­vat hy­väs­sä kun­nos­sa. Val­koi­nen lat­tia tuo va­loa koko mök­kiin, Han­ne­le sa­noo.

Vierashuoneen naulakossa roikkuu kesämökille sopiva pellavatunika By Pia’s -mallistosta, jota Hannele suosii.

KOKO KESÄ MÖK­KEI­LYÄ

Han­ne­le si­sus­ti kak­kos­ko­din yh­dis­tä­en van­han ko­din ka­lus­tei­ta uu­siin han­kin­toi­hin. Si­sus­tuk­sen väri on val­koi­nen, mut­ta siel­lä tääl­lä on käy­tet­ty te­hos­te­vä­ri­nä mus­taa. Pe­kan vel­jel­lä on Num­me­las­sa an­tiik­ki­lii­ke, jon­ka va­ki­oa­si­ak­kai­ta Han­ne­le ja Pek­ka ovat.

Täällä saunotaan monta kertaa viikossa. Saunavihta on aina isännän itse sitoma.

– Teem­me löy­tö­jä kirp­pu­to­reil­ta. Ma­kuu­huo­neen sei­näl­lä ole­va pe­las­tus­ren­gas löy­tyi ros­ka­la­van vie­res­tä ja maa­la­sin sen mus­ta­val­koi­sek­si, Han­ne­le ker­too.

– Jo en­si vi­sii­til­lä ihas­tuim­me ran­taan joh­ta­viin van­hoi­hin, sam­ma­loi­tu­nei­siin ki­vi­por­tai­siin. Mö­kin 1960-lu­vul­la ra­ken­ta­nut pap­pa on it­se ha­kan­nut por­tai­den jo­kai­sen ki­ven kä­si­tal­tal­la. Uim­me usei­ta ker­to­ja päi­väs­sä ja nau­tim­me näis­tä kau­niis­ta ki­vi­por­tais­ta ai­na kul­kies­sam­me ran­taan.

Talon yhteydessä oleva sauna remontoitiin. Pinnat käsiteltiin mustiksi saunasuojalla. Kiukaan taakse Pekka muurasi kivilaatoista seinämän.

Han­ne­le ja Pek­ka muut­ta­vat mö­kil­le jo ke­vääl­lä ja asu­vat siel­lä koko ke­sän. Lä­hei­ses­tä met­säs­tä he poi­mi­vat mus­ti­kat ja sie­net. Myös sa­de­päi­vien va­ral­le on suun­ni­tel­tu puu­haa, ja te­ke­mi­sen puut­tees­sa voi hel­pos­ti pii­pah­taa ko­to­na­kin. Fis­kars, In­koo ja Salo ovat lä­hi­seu­dun ke­sä­kau­pun­ke­ja, jois­sa he mie­lel­lään vie­rai­le­vat.

Vanhan pukuhuoneen muovimatot revittiin pois ja paneelit maalattiin valkoisiksi. Valkoisesta tulee puhdas tunnelma.

– Olem­me hank­ki­neet pol­ku­pyö­rät, ja ai­om­me teh­dä kaup­pa­reis­sut pyö­räil­len. Nyt kun re­mont­ti on val­mis, nau­tim­me mö­kil­lä olos­ta ja gril­laam­me ys­tä­viem­me kans­sa.