TEKSTI RITA STARK
KUVAT KIRSI-MARJA SAVOLA
MIKÄ: 1 h + avokeittiö 1937 valmistuneessa kerrostaloasunnossa, 48 m2 MISSÄ: Helsingin Taka-Töölössä TÄÄLLÄ ASUU: Toimittaja Antti
Helsinkiläisen Antin ison loft-yksiön kaikki palaset tuntuvat olevan kohdallaan valosuunnittelua ja oivaltavia säilytystiloja myöten. Asunto lienee pitkällisen harkinnan ja tarkan työn lopputulos?
– Päinvastoin. En minä mitään asuntoa ollut hankkimassa, minullahan oli jo teoriassa oikein hyvä asunto. Olin vain pahaa aavistamatta nettiostoksilla, kertoo asunnon omistaja Antti.
Teoriassa oikein hyvä asunto? Antin ilme vihjaa, että tarinaan entisestä kodista sisältyy jotakin muutakin.
– Pidän kovasti sisustamisesta ja suunnittelusta, mutta toisinaan unohdan, että remontoiminen ei todellakaan ole vahvuuteni. Ostin edellisen 1960-luvun kaksioni täysin pommikuntoisena ja kuvittelin tietenkin kunnostavani sen tuossa tuokiossa.
Hyvän alun jälkeen remontti vain ei oikein edistynyt.
Tarkemmin sanottuna se oli parin pitkän vuoden jälkeen täysin jumissa.
– Toiset hehkuttavat esimerkiksi maalaushommien olevan kuin ilmaista terapiaa. Minusta ne pikemminkin ajavat terapiaan!
Silti Antti ei ollut muuttamassa minnekään kaksiostaan. Tai niin hän luuli.
Onnistunut heräteostos
Arkkitehtuurista ja sisustamisesta kiinnostunut Antti selaili toisinaan asuntoilmoituksia netistä. Kun hänen silmiinsä osui juuri myyntiin tullut asunto Töölön kirjaston naapurista, jokin kilahti. Niin teki myös hänen Koti ja Keittiössä työskentelevän ystävänsä puhelin.
– Hänestäkin kohde oli kuvien perusteella niin kiinnostava, että se kannatti käydä katsomassa, jo ihan uteliaisuudesta. Sovimme näytön samalle päivälle.
1930-luvun funkistalossa odotti 48-neliöinen asunto, joka oli alun perin ollut keittokomerollinen kaksio. Joitakin vuosia aiemmin se oli remontoitu avoimeksi yksiöksi varmalla tyylitajulla. Edellinen omistaja olikin ammatiltaan sisustusarkkitehti.
– Kun on asunut kauan keskeneräisessä kodissa, rekisteröi hyvin nopeasti, mitä kaikkea uudessa asunnossa pitää korjata. Tajusin heti, että tässä ei tarvitsisi tehdä yhtikäs mitään, ei edes pintoja maalata. Se on todella harvinaista, sillä yleensä remontoiduissakin asunnoissa on aina jokin paikka, jossa myyjän ja ostajan maut eivät kohtaa.
Edes parin vuoden päässä häämöttävä putkisaneeraus ei Anttia pelottanut.
– Sitä kun ei tarvitse tehdä itse. Kerran putkiremontista selvinneenä selviäisin kyllä uudelleenkin.
Retrosta rauhaan
Kaupat tehtiin parin päivän päästä näytöstä. Samalla Antti löysi vihdoin motivaation keskeneräisen asuntonsa viimeistelyyn.
– Olin siis ostanut uuden asunnon ennen kuin olin myynyt vanhan kämppäni – joka kaiken lisäksi oli kaukana valmiista. Minun täytyi saada se vauhdilla myyntikuntoon ja kaupaksi. Jos kaipaa elämäänsä lisästressiä, suosittelen lämpimästi tällaista kuviota, Antti kärjistää.
Pakko on parhaita kannustimia, joten remonttipyörät lähtivät vihdoin pyörimään. Antti kutsui paikalle remonttimiehen, sähköasentajan sekä Kierrätyskeskuksen. Ja toden totta: lopulta asunto oli valmis. 1960-luvun talon alkuperäiseen tyyliin tehty lopputulos oli onnistunut.
– Rakastan vintagea, kitschiä ja pophenkisiä esineitä. Siinä asunnossa ne pääsivät hyvin oikeuksiinsa. Ja ehdinpä jonkin aikaa nauttia kodista myös valmiina, Antti sanoo.
Vanha asunto myytiin hetkessä. Hermoja syönyt ikuisuusremontti opetti Antille sen, että jos vain suinkin voi, kannattaa projektin jumiuduttua turvautua ajoissa ammattilaisten apuun. Samalla hän päätti muutakin:
– Olin lopen kyllästynyt kaikkeen retroroinaan. Uudesta kodistani tulisi skandinaavisen pelkistetty ja rauhallinen.
Mustaa magiaa
Päätöksensä mukaisesti Antti hankkiutui ennen muuttoa eroon useimmista huonekaluistaan. 60-luvun keinonahkainen sohvakalusto korvautui Formverkistä ostetulla modernilla sohvalla, pyörivä vintagenojatuoli vaihtui erkkerin K-tuoliin. String-hyllykokonaisuudesta esille pääsi vain alakaappien rivi. Eteiseen Antti hankki seinään porattavan hopeanvärisen Sovella-säilytysjärjestelmän cd-levyilleen ja kirjoilleen.
– Popfriikkinä minulla on levyjä turhankin paljon. Niille on ollut monesti hankalaa löytää sopivaa tilaa. Ei täällä. Käytävämäinen eteinen on täydellistä seinäsäilytystilaa. Valitsin syvyydeltään vain 20-senttiset hyllyt, ja kun hyödyntää tilan melkein kattoon asti, mahtuu pienelle alalle huikea määrä tavaraa. Kun hyllystö ei ole kiinni lattiassa, yleisvaikutelmakin jää ilmavaksi, Antti selittää.
Myös kaappitilaa asunnossa on kokoonsa nähden ällistyttävän paljon. Makuutilan puoleiseen päätyseinään on upotettu koko seinän levyinen ja korkuinen kaapisto. Ruudukko-ovet kätkevät taakseen täysimittaisia vaatekaappeja ja siivouskomeron. Kevyen näköistä kokonaisuutta ei heti edes ymmärrä massiiviseksi kaapistoksi.
Kylpyhuoneessa mustan seinän takaa paljastuu ovea raottamalla kaappi, jossa on pyykkikone. Mustaa on tehostevärinä myös keittiössä, eteisessä ja wc:ssä.
– Se ei tosiaankaan pienennä tilaa, päinvastoin, Antti sanoo.
Kitscin kosto
Muuton jälkeen Antti on nauttinut töölöläiselämästä kaupungin vehreässä syleilyssä. Erkkerin ikkunasta näkyy Kulttuuritehdas Korjaamo ravintoloineen ja keikkasaleineen, kulman takana on kotoisa ja suosittu Pizzabar Linko. Merenranta on lähellä, ja sitä myöten kävelee Seurasaareen tuossa tuokiossa. Keskustaan on loistavat yhteydet, ja jalkaisinkin matka taittuu nopeasti.
Ainoa konfliktitekijä on lähtöisin asunnon sisältä.
– Muutossa rahtasin retroaarteeni ullakolle ja komeroihin. Hetken aikaa sainkin nauttia pelkistetyn selkeästä sisustuksesta kaikessa rauhassa. Sitten alkoi tapahtua, Antti kertoo.
Pikkuhiljaa asuntoon soluttautui kertaalleen jo karkotettuja kitsch-kätyreitä. Ensiksi eteisen levyhyllyyn ilmestyi kirkkaankeltainen, pyörivä c-kasettiteline. Sehän ei tietenkään näyttänyt miltään ilman kasetteja, joten seuraavaksi Marionit, Lea Lavenit ja Mona Caritat tulivat kaapista. Samalla ovenavauksella karkasivat vanhat vinyyliälppärit katonrajaan hienoine kansineen. Kohta Antti huomasi asettelevansa keräilemiään vanhoja aikakauslehtiä ikkunalaudalle ja hyllyyn.
– Jos kerran päästää vuoden 1970 värikästä hiihtomuotia esittelevän Ranskan Ellen sisään, eikö olisi aika epäreilua evätä sama oikeus esimerkiksi Mona Lisoilta, Hopeapeileiltä ja Elokuva-aitoilta, hän kysyy viattoman näköisenä.
Lopulta Antti luovutti ja kutsui osan vanhoista tavaratovereistaan suosiolla osaksi sisustuskokonaisuutta. Kahvit juodaan Mikkelissä asuneelta Lahja-mummolta perityistä Arabian Taika-kupeista, avohyllyllä poseeraavat Abba- ja Prinsessa Diana -mukit sulassa sovussa Miska-karhu-termospullon kanssa.
Myös Antin vanhempien Pieksämäen-mökiltä on Töölöön kulkeutunut esine poikineen. Suosikki on vanha peltinen, kimaltava säilytyspurkki, jonka Antti ilokseen taannoin bongasi myös Goldie Hawnin keittiöstä 1960-luvun lopun elokuvassa Kaktuksenkukka.
– Kerran retronrakastaja, aina retronrakastaja. Liian askeettinen ja asiallinen sisustus ei yksinkertaisesti ole minun juttuni, kaipaan harmoniaa särkeviä häiriköitä. Vasta ne tekevät kodista oman näköisen.
LUETUIMMAT
LUETUIMMAT
Fokus Media Finland Oy
Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki
Y-tunnus 3157774-2
Fokus Media Finland Oy
Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki
Y-tunnus 3157774-2