Kirsi sai ulkoterassin kattoon ripustetun Parolan Rottingin riippukeinun Jarilta yllätyslahjana. Nahkasomisteinen riippukeinu on vuoden 2021 juhlamalli. Säleikköön ripustetut kukkalaatikot ovat Granitista. Tiilenpunaiseen Balmuirin vilttiin on ihana kääriytyä vilpoisina iltoina.

Paloista koostuva sohva on ostettu Ikeasta ja suuri juuttimatto Stockmannilta. Pimeinä syysiltoina terassille on mukava sytytellä lyhtyjä palamaan.

Kir­si ja Jari Vor­na­nen asui­vat 1990-lu­vun lo­pul­la Hel­sin­gin Vuo­saa­res­sa pie­nes­sä kak­si­os­sa, kun Jari to­te­si asun­non käy­neen lii­an ah­taak­si hei­dän tar­pei­siin­sa. Jo­en­suus­sa kas­va­nut Jari eh­dot­ti oma­ko­ti­ta­loon muut­ta­mis­ta, mut­ta Kir­si oli asi­as­ta eri miel­tä. Kir­si on syn­ty­nyt Huit­ti­sis­sa ja asu­nut van­hem­pien­sa kans­sa ym­pä­ri Suo­mea, poh­joi­sim­pa­na Ke­mi­jär­vel­lä. Hän kai­pa­si ai­na Ete­lä-Suo­men suu­riin kau­pun­kei­hin.

Keittiön ja ruokailutilan väliin sijoitettu kevyt metallihylly on ostettu Clas Ohlsonilta. Hyllyn lasitasot on kierrätetty aiemmasta keittiöstä. Ikean keittiökalusteet Kirsi ja Jari ovat kasanneet itse. Keittiön seinä on laatoitettu K-raudasta ostetuilla kiiltävillä valkoisilla kaakeleilla. Mustat seinävalaisimet ovat nimeltään By Rydéns Bazar.

Olohuone ja ruokailutila ovat muita tiloja kolme porrasta ylempänä. Kaiteessa ja alimmassa porrasaskelmassa on pyöristetyt kulmat. Terrakotan värinen lattialaatta on alkuperäinen. Kaareva penkki oli alun perin tumma, mutta Kirsi hioi sen vaaleaksi.

KOTI MET­SÄ­TON­TIL­LE

– Kier­te­lim­me pää­kau­pun­ki­seu­dul­la kat­so­mas­sa rivi- ja oma­ko­ti­ta­lo­ja. Mi­kään ei oi­kein tun­tu­nut mie­lei­sel­tä ei­kä juu­ri meil­le so­pi­val­ta. Olin tosi yl­lät­ty­nyt, kun Jari eh­dot­ti ra­ken­ta­van­sa meil­le ta­lon ihan omin kä­sin. Ja­ril­la ei ol­lut min­kään­lais­ta ko­ke­mus­ta ta­lon ra­ken­ta­mi­ses­ta, Kir­si ker­too.

Jari et­si ah­ke­ras­ti so­pi­vaa tont­tia ja löy­si lo­pul­ta met­säi­sen ton­tin Ke­ra­val­ta.

– En voi­nut muu­ta kuin myön­tyä, Kir­si sa­noo.

Per­heen pa­ri­vuo­ti­as Valt­te­ri oli täy­sin kau­pun­ki­lais­poi­ka.

– En­sim­mäi­sil­lä käyn­neil­lä ton­til­la Valt­te­ri oli ih­meis­sään, kun maas­to oli niin epä­ta­sais­ta met­sä­maa­ta, et­tei hän mei­nan­nut py­syä pys­tys­sä, Kir­si muis­te­lee.

Tont­ti oli ihan­teel­li­nen ta­lop­ro­jek­tia aja­tel­len. Alue oli juu­ri kaa­voi­tet­tu, ja useim­mat siel­tä ton­tin hank­ki­neet oli­vat nuo­ria lap­si­per­hei­tä, jot­ka oli­vat kaik­ki sa­man­lai­ses­sa elä­män­vai­hees­sa.

– Naa­pu­rus­tos­ta muo­dos­tui no­pe­as­ti tii­vis yh­tei­sö. Lap­sil­la oli pal­jon ys­tä­viä ja ai­kui­set­kin viet­ti­vät pal­jon ai­kaa yh­des­sä.

Jarin hitsaamat portaat johtavat ullakolle, jossa on säilytystilaa. Seinällä on kolmiosainen paneeli Marimekon Siirtolapuutarha-kankaasta. Rimaseinällä on pankin vanhat valokirjaimet.

Kodinhoitohuoneen matto on tuotu Turkista ja terrakottapatsaat Pekingistä. Seinät ovat karkeaa betonia.

KURS­SIN KÄY­NYT RA­KEN­TA­JA

Ton­tin löy­dyt­tyä Vor­na­set al­koi­vat kar­toit­taa, mil­lai­sen ta­lon he ha­lu­ai­si­vat ra­ken­taa. Kir­si oli ki­vi­ta­lon kan­nal­la, vaik­ka se rat­kai­su­na oli­kin kal­lein mah­dol­li­nen.

Kir­siä mie­ti­tyt­ti myös, kuin­ka ki­vi­ta­lon ra­ken­ta­mi­nen mah­taa on­nis­tua il­man min­kään­lais­ta ai­em­paa ko­ke­mus­ta. Jari ei it­se ol­lut ol­len­kaan huo­lis­saan sii­tä, vaan il­moit­tau­tui Jä­me­rä Ki­vi­ta­lo­jen kurs­sil­le op­pi­maan si­po­rex-ta­lon ra­ken­ta­mis­ta.

– Käy­ty­ään kurs­sin Jari to­te­si, et­tä nyt hän al­kaa ra­ken­taa. Hän on muu­ran­nut ta­lom­me be­to­ni­hark­ko ker­ral­laan ja teh­nyt kai­ken lu­kuun ot­ta­mat­ta lat­ti­a­läm­mi­tys­tä. Isä­ni aut­toi säh­kö­töis­sä, hän teki ne yh­des­sä Ja­rin kans­sa.

Ta­kan muu­rauk­ses­sa Ja­rin ys­tä­vä näyt­ti en­sim­mäis­ten tii­li­var­vien muu­raa­mi­sen, ja sen jäl­keen Jari jat­koi yk­sin. Hän jopa hit­sa­si ul­la­kol­le joh­ta­vat por­taat.

– En voi­nut kuin häm­mäs­tel­lä ja ihas­tel­la hä­nen päät­tä­väi­syyt­tään ja tai­toa op­pia täy­sin uu­sia asi­oi­ta, Kir­si sa­noo.

Kirsin ja Jarin talo on parikymmenvuotias Jämerä-kivitalo. Suojaisa terassi on aurinkoisina päivinä todella lämmin. Siellä vietetään paljon aikaa huhtikuusta aina syyskuuhun asti.

LUON­NON­MU­KAI­NEN PIHA

Talo nou­si ko­vaa vauh­tia, Kir­si oli hans­lan­ka­ri­na ra­ken­nuk­sel­la, vaik­ka odot­ti per­heen ty­tär­tä. Kun ta­lon sei­nät oli saa­tu pys­tyyn, vas­ta­syn­ty­nyt Ven­la oli usein ra­ken­nus­työ­maal­la mu­ka­na ja nuk­kui rau­hal­li­sia unia vau­nun­ko­pas­sa.

Lap­si­per­heen ar­jen kes­kel­lä talo val­mis­tui vä­hän rei­lus­sa vuo­des­sa. Ra­ken­ta­mi­nen al­koi ke­säl­lä 1999 ja talo oli muut­to­val­mis elo­kuus­sa 2000.

– Kun met­säis­tä tont­tia muo­kat­tiin pi­hak­si, Ja­rin eh­do­tuk­ses­ta maa­ta ajet­tiin pois sen ver­ran, et­tä saa­tiin kal­li­o­ta nä­ky­viin. Pi­haa ei suun­ni­tel­tu mi­ten­kään eri­tyi­ses­ti, vaan sen on an­net­tu muok­kau­tua vuo­sien saa­tos­sa.

Met­säi­nen tont­ti on säi­ly­tet­ty osit­tain luon­non­mu­kai­se­na, ja pi­hal­la kas­vaa män­ty­jä ja pih­la­jia.

– Kal­li­on­ko­los­ta kas­va­nut män­ty ja muut luon­nos­taan kas­va­vat kas­vit pär­jää­vät par­hai­ten täs­sä maas­tos­sa, ker­too Kir­si.

Makuuhuoneen seinään valittiin harmaanvihreä sävy Tikkurilan Deco Grey -värikartasta. Marokkolainen villamatto on kirppislöytö. Huoneen sävyihin sopivat lakanat ovat Casa Stockmann -mallistosta. Aalto 60 -jakkarat ovat sopivan sirot yöpöydiksi. Valtterin valmistamat tasot ikkunan alla ovat lainassa äidillä ja isällä. Kehystetyt kuvat ovat Hugo Simbergin vuosikalenterista, jonka kuvien väreihin Kirsi ihastui vuosia sitten.

VAR­MAL­LA MAUL­LA

Juh­la- ja hää­pu­ku­jen om­pe­li­ja­na työs­ken­te­le­väl­lä Kir­sil­lä on var­ma vä­ri­sil­mä ja si­sus­tus­tyy­li, jota ke­hut­tiin vuo­laas­ti vuo­den 2022 Suo­men kau­nein koti -kil­pai­lus­sa, jos­sa Vor­nas­ten koti pää­si kym­me­nen fi­na­lis­tin jouk­koon.

Ta­loa on uu­dis­tet­tu kau­niis­ti kun­ni­oit­ta­en yli 20 vuot­ta sit­ten teh­ty­jä ma­te­ri­aa­li­va­lin­to­ja sekä ta­lon ark­ki­teh­tuu­ria. Muun mu­as­sa läpi ta­lon poik­ki­suun­nas­sa kul­ke­va puu­ri­ma­sei­nä, ter­ra­ko­tan vä­ri­nen laat­ta­lat­tia ja val­koi­sek­si ra­pat­tu tak­ka ovat al­ku­pe­räi­siä.

Ajal­li­set ker­ros­tu­mat saa­vat nä­kyä niin si­sus­tuk­ses­sa kuin ma­te­ri­aa­li­pin­nois­sa. Uu­sien han­kin­to­jen se­as­sa on pal­jon yli 20 vuot­ta sit­ten os­tet­tu­ja ka­lus­tei­ta sekä Ja­rin mum­mo­las­ta Poh­jois-Kar­ja­las­ta tuo­tu­ja esi­nei­tä ja ka­lus­tei­ta, joi­ta on kun­nos­tet­tu.

Selkeälinjainen valkoinen takka on alkuperäisessä ulkoasussaan. Ferm Livingin pyöreät Marble Table -pöydät täydentävät olohuoneen sisustuksen. Villamatto on tilattu Ellokselta. Seinään nojaava vanha porsaiden syöttökaukalo on löydetty huutokaupasta Uudestakaupungista. Olohuoneesta on käynti takapihalle.

ISOT PIN­NAT UU­SIK­SI

Suu­rin muu­tos on teh­ty olo­huo­neen ja ruo­kai­lu­ti­lan ka­tos­sa ja lat­ti­as­sa. Ra­ken­nus­vai­hees­sa kat­toon va­lit­tiin edul­li­nen puu­pa­nee­li.

– In­ho­sin sitä kaik­ki ne mel­kein 20 vuot­ta, kun pa­nee­li oli pai­koil­laan. Nyt se on vih­doin vaih­det­tu ko­ko­naan uu­teen. Myös al­ku­pe­räi­nen tum­ma, pu­ner­ta­va mer­bau-par­ket­ti näyt­ti van­ha­nai­kai­sel­ta ja se vaih­det­tiin muu­ta­ma vuo­si sit­ten be­to­ni­va­lu­lat­ti­aan.

Pui­set ik­ku­nan­puit­teet ja ri­ma­sei­nä aset­ti­vat omat ra­joi­tuk­sen­sa lat­ti­an vä­ril­le ja ma­te­ri­aa­lil­le, ja lo­pul­ta Kir­si ja Jari sul­ki­vat par­ket­ti­lat­ti­an pois vaih­to­eh­dois­ta.

En­sim­mäi­nen tes­ti uu­des­ta lat­ti­as­ta teh­tiin Kir­sin ja Ja­rin ma­kuu­huo­nee­seen, jos­sa se jou­dut­tiin va­la­maan kol­mes­ti en­nen kuin lop­pu­tu­lok­seen ol­tiin tyy­ty­väi­siä.

Vierashuoneen valokuvataulu on tehty H&M:n suihkuverhosta. Beiget nahkatyynyt Kirsi on ommellut itse. Päiväpeite on H&M:n mallistosta. Sängyllä lekottelee Piku.

LOP­PU­E­LÄ­MÄN KOTI

Naa­pu­rus­tos­sa moni on myy­nyt ta­lon­sa, kun lap­set ovat muut­ta­neet pois ja ti­laa on ol­lut lii­kaa.

– Talo ei ole ol­len­kaan lii­an iso meil­le kah­del­le. On­nek­si ra­ken­sim­me ai­koi­naan mal­til­li­sen ko­koi­sen ta­lon. Las­ten huo­neet toi­mi­vat nyt vie­ras- ja työ­huo­nei­na. On iha­naa, et­tä poi­kam­me Valt­te­ri on ra­ken­ta­nut avo­puo­li­son­sa kans­sa ta­lon tä­hän ihan lä­hel­le, mat­kaa on vain puo­li­sen ki­lo­met­riä lin­nun­tie­tä. Hän sa­noo­kin, et­tem­me saa nyt muut­taa mi­hin­kään, Kir­si ker­too.

Myös ty­tär Ven­la os­ti asun­non Ke­ra­val­ta poi­ka­ys­tä­vän­sä kans­sa.

– Jari haa­vei­li jos­kus muu­tos­ta ko­ti­seu­dul­leen Jo­en­suu­hun elä­ke­päi­vil­lä, mut­ta olem­me päät­tä­neet asua täs­sä ta­los­sa niin kau­an kuin pys­tym­me.