Kuvataiteilija Karin Björklund-Rissanen nauttii talvipuutarhastaan ympäri vuoden.

Orangerie on taiteilijan paratiisi.

Jos­kus haa­veet on tar­koi­tet­tu to­teu­tet­ta­vik­si. Ku­va­tai­tei­li­ja Ka­rin Björk­lund-Ris­sa­nen on ai­na unel­moi­nut poi­mi­van­sa puu­tar­has­ta sit­ruu­noi­ta ja ap­pel­sii­ne­ja. Vaik­ka sit­ruk­set ei­vät me­nes­ty puu­tar­ha­kas­vi­na In­koon le­veys-
as­teil­la, Ka­rin teki toi­veis­taan tot­ta.
Vaik­ka ul­ko­na sa­tai­si mitä ja oli­si pi­me­ää, on Ka­ri­nin uu­des­sa tal­vi­puu­tar­has­sa eli oran­ge­ries­sa ai­nai­nen kesä.

– Mi­nul­la on ikui­nen kau­ko­kai­puu. Ra­kas­tan sit­rus­ten tuok­sua, vä­li­me­rel­lis­tä tun­nel­maa ja läm­pöä. Tal­vi­puu­tar­han myö­tä sain pa­la­sen ul­ko­mai­den tun­nel­maa ja vih­reyt­tä ko­tiin, Ka­rin ker­too.

Karin toi pari vuotta sitten Kanarialta siemeniä, jotka sujautti multaan. Puuvartiset taimet vaikuttavat pagodipuilta.

Valoa on tarpeeksi eksoottisillekin kasveille. Sen varmistavat neljä kattoikkunaa ja kolmen seinän isot ikkunat. Orangerie lämpiää ilmalämpöpumpun avulla. Tunnelmasta nauttii myös 2,5-vuotias welsh corgi Sylvi.

Kuis­tin pai­kal­le oran­ge­rie

Ka­rin ja hä­nen mie­hen­sä Ilk­ka Ris­sa­nen päät­ti­vät ra­ken­taa tal­vi­puu­tar­han van­han ta­lon kuis­tin pai­kal­le, kun elä­mäs­sä sat­tu­neet ta­pah­tu­mat lait­toi­vat poh­ti­maan asi­oi­ta uu­sik­si.

– Mie­tim­me, et­tä täs­sä iäs­sä on kor­kea ai­ka teh­dä asi­oi­ta, jois­ta naut­tii. Pää­tim­me vih­doin ra­ken­taa vi­her­huo­neen. Vi­si­oim­me ti­lan it­se, am­mat­ti­lai­nen piir­si ja ra­ken­si, Ka­rin ker­too.

Ilk­ka pur­ki ta­lon van­han kuis­tin, jos­ta pa­ris­kun­ta sääs­ti van­hat, 1920-lu­vul­ta pe­räi­sin ole­vat ik­ku­nat. Ne jat­ka­vat nyt elä­mään­sä tal­vi­puu­tar­han ik­ku­noi­na. Rin­nal­leen ne sai­vat uu­sia ik­ku­noi­ta sekä nel­jä kat­toik­ku­naa, jot­ta tal­vi­puu­tar­ha tar­jo­aa mah­dol­li­sim­man run­saas­ti va­loa vä­li­me­rel­li­sil­le kas­veil­le.

Viikuna kaipaa paljon valoa ja lämpöä.

Sitruuna kukkii ja tuottaa satoa samanaikaisesti. Tuoksu on voimakas ja miellyttävä. Pölytystä voi auttaa: kun kukat aukeavat, siirrä siitepölyä varovasti vesivärisiveltimellä kukasta toiseen.

Oman puun sit­ruu­nat

Sit­ruu­nan tuok­su tul­vii vas­taan vi­her­huo­nees­sa. Sit­ruu­noi­den ja ap­pel­sii­nien li­säk­si Ka­rin hank­ki tal­vi­puu­tar­haan vii­ku­noi­ta, per­si­koi­ta, kii­vin, vii­ni­köyn­nök­sen ja olii­vi­pui­ta.

– Sit­ruu­noi­ta ja ap­pel­sii­ne­ja on jo pääs­ty mais­te­le­maan. Tääl­lä kyp­sy­nei­den he­del­mien maku on ol­lut ai­van mah­ta­va. On ai­ka ylel­li­nen tun­ne, kun voi poi­mia he­del­män omas­ta sit­ruu­na­puus­ta.

Seu­raa­vak­si kyp­sy­vis­tä sit­ruu­nois­ta on per­he ti­lan­nut jo sit­ruu­na­pii­rak­kaa.

Mehikasvit viettävät kesät puutarhassa, talvet orangerien suojissa.

Me­hi­kas­vien koti

Ik­ku­noi­den ää­rel­lä ja hyl­lyil­lä kas­vaa myös vi­her­kas­ve­ja. Ul­ko­na ke­sän­sä viet­tä­vät pe­lar­go­nit pää­se­vät tal­vek­si vi­her­huo­neen läm­pöön.

Ka­ri­nin me­hi­kas­vit saa­vat il­mo­jen läm­me­tes­sä pai­kan puu­tar­has­ta, si­sään­käyn­nin me­hi­kas­vi­a­lu­eel­ta. Sa­vi­ruu­kuis­sa kas­va­vat me­hi­ruu­suk­keet ja aga­vet ei­vät kes­täi­si Suo­men tal­vea, mut­ta oran­ge­ries­sa ne viih­ty­vät tal­vi­a­jan hy­vin.

Ti­laa läm­mit­tää il­ma­läm­pö­pump­pu, mut­ta sin­ne han­kit­tiin myös pie­ni ka­mii­na tun­nel­man ja läm­mi­tyk­sen vuok­si. Pää­sään­töi­ses­ti läm­pö­ti­lan pi­de­tään tal­vi­sin noin 10 as­tees­sa. Ke­vät­tä koh­ti se nos­te­taan noin 16 as­tee­seen. Ke­vääl­lä oran­ge­ries­sa on jo ke­sä­ke­li.

Rottinkikeinutuoli on sopivan leppoinen lukuhetkiä varten.

Va­ras­läh­tö ke­sään

Kun luon­non­va­loa tu­lee li­sää, täyt­tyy Ka­ri­nin työ­pöy­tä tai­mi­po­teis­ta. Hän kyl­vää nii­hin to­maat­te­ja, chi­le­jä ja mui­ta esi­kas­va­tet­ta­vien vi­han­nes­ten sie­me­niä. Muu­ta­man vii­kon ku­lut­tua pur­keis­sa vi­her­tä­vät ter­ha­kat tai­met.

– Ke­vääl­lä tai­mi­kas­va­tuk­ses­sa kar­kaa jos­kus mopo kä­sis­tä. Vih­re­än kai­puus­sa­ni kyl­vän ai­na lii­kaa sie­me­niä.

Tal­vi­puu­tar­has­sa on iha­na kas­vat­taa tai­mia. On ti­laa, tai­mien kas­va­tus­tar­peis­to saa ol­la esil­lä, ja ve­si­pis­te­kin on sei­näs­sä.

– On­han tääl­lä iha­naa ot­taa va­ras­läh­tö ke­sään, Ka­rin sa­noo.

Ku­va­tai­tei­li­jaa vi­her­huo­neen run­sas valo ins­pi­roi. Ka­rin saat­taa­kin is­tua maa­laa­mas­sa vi­her­huo­neen työ­pöy­dän ää­res­sä niin kau­an kuin va­loa riit­tää.

Myös Ilk­ka löy­tää tun­nel­mal­li­ses­ta vi­her­huo­nees­ta pai­kan. Pu­nai­nen soh­va ja rot­tin­ki­kei­nu­tuo­li ovat so­pi­van lep­poi­sia lu­ku­het­kiä var­ten.

Ys­tä­vien ja su­ku­lais­ten kans­sa on ko­koon­nut­tu jo use­am­man ker­ran pit­kien pöy­tien ää­rel­le naut­ti­maan päi­väl­lis­tä.

– Pu­heen­so­ri­na, sit­ruu­noi­den tuok­su ja hyvä ruo­ka ovat kuin suo­raan Ita­li­as­ta. Vain se au­rin­ko jos­kus puut­tuu.

Puutarhurin kauniit tarvikkeet ovat esillä ja helposti käytettävissä avohyllyssä.