RAK­KAIN MUIS­TO­NI LAP­SUU­DEN­KO­DIS­TA Ke­säi­set pur­jeh­dus­ret­ket Tu­run saa­ris­tos­sa, kun ve­nees­tä tuli ko­tim­me. Sei­la­sim­me ym­pä­ri Tu­run saa­ris­toa ja Ah­ve­nan­maa­ta. Ve­neen tai­vaan­si­ni­sil­lä soh­vil­la oli mu­ka­va ma­koil­la ja kuun­nel­la ke­sä­sa­teen ro­pi­naa kant­ta vas­ten sa­mal­la, kun äi­ti pais­toi kaa­su­lie­del­lä let­tu­ja.

Lapsuuden kesinä purjevene muuttui kodiksi.

SUO­SIK­KI­VÄ­RI­PA­RI­NI Ins­pi­roi­vat vä­rit vaih­tu­vat vii­kot­tain. Nyt pi­dän si­ni­sen ja roo­san yh­dis­tel­mäs­tä.

ESI­NE, JOKA ON KUL­KE­NUT PI­SIM­PÄÄN MU­KA­NA­NI Van­ha puu­la­tik­ko, jos­sa on kul­je­tet­tu ai­koi­naan vis­kiä. Se tart­tui mu­kaan Ah­ve­nan­maal­ta, erään la­don yli­sil­tä. Nyt laa­tik­ko toi­mii leh­ti­pii­lo­na.

SA­LAI­NEN SI­SUS­TUS­PA­HEE­NI ovat ko­ris­te­tyy­nyn­pääl­li­set, joi­ta ei voi kos­kaan ol­la lii­kaa! Jou­dun sa­la­kul­jet­ta­maan ko­tiim­me uu­sia tyy­nyn­pääl­li­siä, ja van­ho­jen pääl­lis­ten pino on vi­sus­ti avo­mie­hel­tä­ni pii­los­sa. Ajat­te­len kui­ten­kin, et­tä tyy­nyn­pääl­li­sil­lä si­sus­tuk­seen saa kaik­kein edul­li­sim­min ja eko­lo­gi­sim­min muu­tos­ta.

SEU­RAA­VA SI­SUS­TUS­HAN­KIN­TA KO­TII­NI on siro ja ma­ta­la no­ja­tuo­li olo­huo­nee­seen, jos­sa on juu­ri no­ja­tuo­lin men­tä­vä auk­ko. Kai­paan huo­nee­seen paik­kaa, jo­hon voi is­tah­taa vau­va sy­lis­sä kat­so­maan telk­ka­ria.

SUO­SIK­KI­PAIK­KA­NI KO­TO­NA on har­maa­sä­vyi­nen ma­kuu­huo­neem­me, sil­lä sen si­sus­tus on pi­sim­mäl­lä. Muu­tim­me pari kuu­kaut­ta sit­ten. Ma­kuu­huo­nee­seen mah­tuu juu­ri so­pi­vas­ti kaik­ki tar­peel­li­nen: pa­ri­sän­gyn li­säk­si siel­lä on vau­van pin­na­sän­ky, hoi­to­pöy­tä ja Ike­an ti­la­va Bes­tå-kaap­pi.

Harmaasävyinen makuuhuone on yksi suosikkipaikoistani kodissamme.

EN LUO­PUI­SI KO­DIS­SA­NI per­hees­tä­ni: avo­mie­hes­tä ja kak­si­viik­koi­ses­ta tyt­tä­res­täm­me.

JOS SAI­SIN MUUT­TAA JO­TAIN KO­DIS­SA­NI, tai­koi­sin put­ki­re­mon­tin teh­dyk­si. Sa­mal­la va­lit­si­sin uu­det keit­ti­ö­ka­lus­teet – kaa­pit, laa­tat ja työ­ta­sot. Sitä odo­tel­les­sa mie­tin jär­ke­vää, ke­vyt­tä kas­vo­jen­ko­ho­tus­ta keit­ti­öl­le.

UNEL­MA­KO­TI­NI oli­si kak­si­ker­rok­si­nen oma­ko­ti­ta­lo rin­tees­sä me­ren ran­nal­la tam­mien sy­lis­sä. Koti ei oli­si tur­han suu­ri, vaan juu­ri so­pi­van ko­koi­nen sen asuk­kail­le.

ASIA, JOKA TE­KEE KO­DIS­TA­NI KO­DIN syn­tyy peh­meis­tä teks­tii­leis­tä, puu­pin­nois­ta, run­saas­ta va­li­koi­mas­ta vi­her­kas­ve­ja ja va­los­ta, joka pää­see va­paas­ti asun­non läpi. Ja tie­tys­tä huo­let­to­muu­des­ta – kai­ken ei tar­vit­se so­pia täy­del­li­ses­ti yh­teen.

Ikean Bestå-kaappi kätkee paljon tavaraa.

Lue myös:

Ys­tä­vä­kir­ja: Ket­tu­kark­ki-blo­gin Mai­re Haar­la

Anu Pen­tik: "Täl­lai­nen on unel­ma­ko­ti­ni"

Ys­tä­vä­kir­ja: Tuot­ta­ja Isa Kuk­ka­pu­ro-En­bom

Ys­tä­vä­kir­ja: Lau­ra Sar­vi­lin­na