MIKÄ: Oma­ko­ti­ta­lo, 8 h + k, 190 m² + har­ras­te­ti­la 80 m². MIS­SÄ: Kuo­pi­on Saa­ris­to­kau­pun­gis­sa. TÄÄL­LÄ ASU­VAT: Sari ja Juha sekä 12- ja 23-vuo­ti­aat po­jat.

Katetulta terassilta on näkymä hevoshakaan. Pöytä ja penkki ovat OnniPuusta ja korituolit Anttilasta. Hedelmälaatikko hankittiin kirpputorilta.

Vii­si­hen­ki­nen per­he muut­ti it­se ra­ken­net­tuun Kan­nus­ta­loon Kuo­pi­on Saa­ris­to­kau­pun­kiin kah­dek­san vuot­ta sit­ten. Per­hee­seen kuu­luu Sari ja Juha ja hei­dän kol­me poi­kaan­sa. Kes­kim­mäi­nen poi­ka Eli­as muut­ti omil­leen vuo­si sit­ten, ja ko­to­na asu­vat vie­lä 23-vuo­ti­as Joel ja 12-vuo­ti­as Os­ka­ri.

Eteisen laatikosto on OnniPuusta. Sen alahyllyllä on vanhoja sekatavara-kaupan puulaatikoita. Peili on tehty itse vanhasta ikkunanpokasta. Pöytä-valaisin Ikeasta. Kattovalaisin on ostettu aikoinaan Kanelikeiju-nimisestä sisustusliikkeestä Siilinjärveltä. Kello on Seven Artin. Liitutaulu on sisustustarra, johon voi kirjoittaa perheen menot.

Ai­em­min per­he asui tii­li­ver­hoil­lus­sa oma­ko­ti­ta­los­sa. Nyt ha­lut­tiin puu­ta­lo, äi­din si­sus­tu­saar­teil­le so­pi­va koti ja li­sää ti­laa. Kun pää­tös oma­ko­ti­ta­lon ra­ken­ta­mi­ses­ta oli syn­ty­nyt, per­he kier­te­li kat­so­mas­sa mon­ta val­mis­ta­lo­e­sit­te­lyä. Kan­nus­ta­lon Rau­ha­la tun­tui vaih­to­eh­dois­ta omim­mal­ta.

Ruokapöytä on OnniPuusta ja tuolit Ikeasta. Sohva Ajantarinasta Kuopiosta. Valaisin Bloomingvillen. Kannukaappi on huutokauppalöytö. Renginkaappi ja kannut mummolta sekä kirpputoreilta. Halkokorin virkaa toimittaa kolhuinen pesusoikko.

– Oma­ko­ti­ra­ken­ta­ja jou­tuu te­ke­mään lo­put­to­man mää­rän pää­tök­siä eri­lai­sis­ta ko­tiin va­lit­ta­vis­ta yk­si­tyis­koh­dis­ta, Sari huo­kai­see.

Apu­na ra­ken­ta­mi­ses­sa oli pari tim­pu­ria, mut­ta per­heen isä teki pal­jon it­se. Hän to­teut­ti joka mie­hen haa­veen ja ra­ken­si oman ta­lon. Äi­din isä aut­toi myös pal­jon. Aa­mul­la hän oli ra­ken­nuk­sel­la en­sim­mäi­se­nä ja läh­ti vii­mei­se­nä. Hä­nel­lä oli jo en­nes­tään ra­ken­nus­ko­ke­mus­ta kah­des­ta ke­sä­mö­kis­tä.

Ikean korituoli on Löytönurkasta, pitsipeitto Hemtexistä ja raitatyyny Ikeasta. Sari on tehnyt ikkunan-puitteista ja omista ensikengistään taulun. Männistön koulun vanhat tikkaat löytyivät pihakirppikseltä. Sohva on Ikean ja pöytä OnniPuusta. Tekstityynyt Vitikkalan kartanosta, vihreä tyyny Ikeasta ja raidallinen tyyny Pentikistä. Kattokruunu Askon alennusmyynnistä. Matto ja verhot Ikeasta.

PY­SYY­KÖ TALO PYS­TYS­SÄ?

Ala­ker­ta ha­lut­tiin ava­rak­si, jo­ten sin­ne ra­ken­net­tiin mah­dol­li­sim­man vä­hän sei­niä.

– Ta­lo­teh­das top­puut­te­li ja il­moit­ti, et­tä nyt ei pois­te­ta enää yh­tään sei­nää tai talo ei pysy pys­tys­sä, äi­ti nau­raa.

– Ta­loa myös pi­den­net­tiin ja le­ven­net­tiin. Li­säk­si muu­tel­tiin hie­man sei­nien paik­ko­ja, äi­ti ker­too.

Kukkia pitää aina olla! Kukat kukkakauppa Rosannasta Kuopiosta.

Ko­din si­sus­tuk­ses­sa nä­kyy he­vos­tee­ma siel­lä tääl­lä.

– Ko­tim­me vie­res­sä on he­vos­tal­li, ja he­vo­set lai­dun­ta­vat idyl­li­ses­ti pi­ham­me ta­ka­na. Ke­säl­lä on iha­naa juo­da aa­mu­kah­vit te­ras­sil­la, kun he­vo­set hir­nah­te­le­vat lai­tu­mel­la, ker­too nuo­rem­pa­na rat­sas­tus­ta har­ras­ta­nut Sari.

Vanha vaaka oli Sarin pitkäaikainen haave. Vaaka on löytö kuopionkirppari.fi -nettikirppikseltä. Hedelmät ovat kauniita vanhassa lasipurkissa.

Jou­lu­na ta­lon ohi rat­sas­taa tal­lin he­vos­kul­kue ja toi­vot­taa kai­kil­le naa­pu­reil­le hy­vää jou­lua.

– Istumme ystävieni kanssa usein keittiössä. Se on kotimme sydän. Keittiön pöytä on ostettu kaverilta ja käsitelty itse puuvahalla. Pöytä vain paranee käytössä. Metallijakkarat ovat Askosta. Kaapistot ovat Petra-keittiöiden mallistosta.

KEIT­TIÖ ON KO­DIN SY­DÄN

Keit­ti­ön ja ko­din­hoi­to­huo­neen kaa­pis­tot ovat Pet­ra-keit­ti­öi­den mal­lis­toa. Ko­vin pal­joa kiin­tei­tä kaa­pis­to­ja ei ha­lut­tu, vaan käy­tet­tiin äi­din ke­räi­le­miä van­ho­ja kaap­pe­ja. Ko­din­ko­neet ovat AEG:n.

– Keit­ti­ön tis­ki­al­las on si­joi­tet­tu ik­ku­nan al­le, sil­lä ha­lu­an tis­ka­tes­sa näh­dä ulos.

Alakerran wc:n seinä- ja allaskaapit ovat OnniPuusta. Kurunaulakot ja kyltti Amanda B:stä. Wc-istuin on Svedbergsin ja pyöreä allas Idon.

– Sain juu­ri Ike­an Dom­sö-tis­ki­al­taan, vaik­ka mie­he­ni mie­les­tä se on kuin pe­su­lan al­las. Ki­ti­sin niin kau­an, et­tä sain lu­van hank­kia ruo­ka­pöy­dän yl­le myös Ike­an mus­tat Hek­tar-riip­pu­va­lai­si­met. Mie­he­ni to­kai­si, et­tä ne ovat kuin läm­mi­tys­lam­put suo­raan si­ka­las­ta. Meil­lä on eri nä­ke­myk­set si­sus­ta­mi­ses­ta, Sari hy­mäh­tää.

Kieltolain aikainen arkku on kirpputorilöytö. Nojatuoli on Ikeasta, tyyny Lexingtonin.Vanhat mehupullot käyvät maljakoista.

– Mo­net Ara­bi­an as­ti­ois­ta ovat iso­äi­ti­ni pe­ru­ja. Hä­nel­lä­kin oli sel­väs­ti kai­puu kau­neu­teen, se tai­taa kul­kea meil­lä su­vus­sa.

Olohuoneesta avautuvat pariovet kirjastoon eli televisiohuoneeseen. Hyvin muotoillussa vanhassa kiikkutuolissa on mukava istua.

Sa­rin veli on puu­sep­pä, ja heil­lä on On­ni­Puus­ta-ni­mi­nen yri­tys ja on­ni­puus­ta.fi-verk­ko­kaup­pa. Yri­tys te­kee puu­se­pän­työ­tä mit­ta­ti­lauk­se­na. Sari ja hä­nen vel­jen­sä suun­nit­te­le­vat tuot­teet ja veli val­mis­taa ne.

Vanhempien sänky hankittiin sisustusringistä. Sininen ruusupeite on Green Gaten, sinikukalliset tyynyt Hemtexin. Sisustusringistä saadun mallinuken Sari on päällystänyt lautasliinoilla ja lakannut decopach-lakalla. Herätyskello on Kodin 1:stä ja valaisimet Ikeasta.

Keit­ti­ön ja olo­huo­neen vä­lis­sä si­jait­se­va kak­si­puo­li­nen tak­ka on keit­ti­ön puo­lel­la lei­vi­nuu­ni.

– Oli­sin ha­lun­nut pönt­tö­uu­nin, mut­ta mies toi­voi lei­vi­nuu­nia. Kos­ka hän te­kee li­ha­ruu­at uu­nis­sa vii­kon­lop­pui­sin, an­noin pe­rik­si, Sari ker­too.

Aula on perheen kakkosolohuone. Siellä katsotaan jääkiekkomatsit ja pidetään kisastudiota. Iskun sohva hankittiin jo edelliseen asuntoon. Tyynyt Linumin ja H&M Homen, huopa Green Gaten. Valkoiseksi maalattu arkku on kirpparilöytö. Pantteri on Iskusta. Lipasto on Kalsonmäeltä vanhasta autiotalosta.

VAN­HAS­SA VARA PA­REM­PI

Si­sus­tus on Sa­rin suu­ri in­to­hi­mo. Eri­tyi­ses­ti van­hat ta­va­rat kiin­nos­ta­vat. Hän kier­tää ah­ke­ras­ti kirp­pu­to­re­ja ja huu­to­kaup­po­ja. Myös net­tiä se­la­taan sään­nöl­li­ses­ti.

Ka­ve­ri­pii­rin pe­rus­ta­ma si­sus­tus­rin­ki on osoit­tau­tu­nut te­hok­kaak­si ta­vak­si uu­dis­taa si­sus­tus­ta. Rin­gis­sä voi vaih­taa ja myy­dä huo­ne­ka­lu­ja. Sa­ril­la on tark­ka sil­mä. Hän nä­kee esi­neen kau­neu­den lian ja maa­li­ker­rok­sien al­ta. Mo­net hä­nen aar­teis­taan on pe­las­tet­tu vii­me het­kel­lä jou­tu­mas­ta kaa­to­pai­kal­le.

– Pääs­tä­ve­det­tä­vä sän­ky on mi­nul­la si­joi­tuk­ses­sa, kos­ka ys­tä­vä­ni lap­set kiel­täy­tyi­vät nuk­ku­mas­ta sii­nä, Sari pal­jas­taa.

Yläkerran vierashuoneessa komeilee Sarin veljen tekemä puuhevonen. Matkalaukut on kerätty kirpputoreilta vuosien varrella. Myös korituoli on kirpputorilta, kuten tilkkutorkkupeitekin. Tähtityynyt ovat Green Gaten. Matto on Ikeasta ja valaisin Rivièra Maisonista. Korttiteline on saatu lahjaksi.

Etei­sen puu­soh­van hän on pe­las­ta­nut ju­han­nus­ko­kos­ta.

– Mie­het oli­vat ym­mäl­lään, kun il­moi­tin ha­lu­a­va­ni soh­van pois ko­kos­ta, Sari muis­te­lee.

Per­heen mie­het ei­vät ai­na ym­mär­rä Sa­rin si­sus­tu­sin­nos­tus­ta. Var­sin­kin, kun on kyse huo­ne­ka­lu­jen siir­tä­mi­ses­tä uu­teen paik­kaan, mie­het kaik­ko­a­vat kum­mal­li­ses­ti pai­kal­ta. Sari on­kin ke­hit­tä­nyt tek­nii­koi­ta, joil­la ras­kaat huo­ne­ka­lut saa siir­ret­tyä yk­sin. Kai­kel­le löy­tyy ai­na paik­ka.

– Mie­he­ni on uhan­nut nou­se­van­sa vii­kon­lop­pui­sin ai­kai­sin vain sen ta­kia, et­tä eh­tii lei­ka­ta kirp­pu­to­ri-il­moi­tuk­set pois lau­an­tain Sa­von Sa­no­mis­ta.

Kylpyhuoneen kalusteet ovat Petra-keittiöiltä. Peili on tehty itse vanhasta ikkunanpokasta. Teko-oliivipuu on istutettu paperipussissa vanhaan lasipurkkiin.

Sa­ril­la on jat­ku­vas­ti uu­sia si­sus­tusp­ro­jek­te­ja me­neil­lään.

– Ke­säk­si pi­hal­le on tu­los­sa työ­maal­ta saa­tu kaa­pe­li­ke­la, jon­ka ai­on maa­la­ta val­koi­sek­si. Isän­tä on lu­van­nut, et­tä saan kan­taa pi­hal­le sen ver­ran ta­va­raa kuin it­se jak­san kan­taa tal­vek­si ta­kai­sin si­säl­le.

– Te­le­vi­si­o­huo­nees­sa on kiel­to­lain ai­kai­nen ark­ku. Kirp­pu­to­ril­ta löy­det­tä­es­sä se oli niin li­kai­nen, et­tä pe­sin sen let­kul­la, hän muis­te­lee.

Kau­nis pie­ni pöy­tä ruo­ka­sa­lin nur­kas­sa oli viet­tä­nyt to­vin au­to­tal­lin apu­pöy­tä­nä, en­nen kuin Sari pe­las­ti ja kun­nos­ti sen.

KUK­KA­KAU­PAN KAS­VAT­TI

– Jo pik­ku­tyt­tö­nä kier­te­lin van­hem­pie­ni mu­ka­na kirp­pu­to­reil­la ja huu­to­kau­pois­sa. Äi­ti­ni oli flo­ris­ti, jo­ten kas­voin kuk­ka­kau­pan ta­ka­huo­nees­sa. Olen yl­ti­ö­ro­man­tik­ko. Ai­na pi­tää ol­la edes yk­si tuo­re kuk­ka mal­ja­kos­sa, Sari ker­too.

– Olo­huo­neen kei­nu­tuo­li on vii­mei­sin kirp­pu­to­ri­han­kin­ta­ni. Mi­nul­la on kyky teh­dä löy­tö­jä lä­hes mis­tä vain. Olo­huo­nees­sa ole­va ko­ris­te­sy­dän syn­tyi pel­lon­pien­ta­reel­ta re­vi­tys­tä ruos­tei­ses­ta piik­ki­lan­gas­ta, Sari ker­too.

Oskari aloitti jääkiekon pelaamisen jo kuusivuotiaana. Hänen huoneensa on tähtipelaajan huone, jossa pokaalit ovat kunniapaikalla. Sängyn tekstiilit ovat Kodin1:stä, huopa ja matto Askosta. Lakanat ja valaisin ovat Ikeasta. Pöydän on tehnyt Sarin veli. Bollywood-elokuvateatterituoli on ostettu Ajantarinasta Kuopiosta. Pöydällä on Oskarin itse virkkaama kynäpurkki.

– En kat­so usein te­le­vi­si­o­ta, ai­no­as­taan tiet­ty­jä si­sus­tu­soh­jel­mia. Sil­loin lin­noit­tau­dun tv-huo­nee­seen ja lai­tan ovet kiin­ni. Per­heen mie­het tie­tä­vät, et­tä sil­loin mi­nua ei pa­ra­ne häi­ri­tä, Sari pal­jas­taa.

Si­sus­ta­mi­nen on Sa­rin mie­les­tä pal­kit­se­vaa, kos­ka sii­nä nä­kee heti kät­ten­sä jäl­jen ja lop­pu­tu­lok­sen.

– Olen kou­kus­sa si­su­tus­leh­tiin ja -kir­joi­hin. Kier­rä­täm­me si­sus­tus­leh­det ka­ve­rien kans­sa. Li­säk­si käy­te­tyil­lä ta­va­roil­la si­sus­ta­mi­nen on eko­lo­gis­ta, Sari li­sää.

– Kai­kis­ta muis­ta si­su­tu­se­si­neis­tä­ni voin luo­pua, mut­ta ta­lon­poi­kai­se­si­nei­tä­ni en myy. Ta­lon­poi­kais­ka­lus­tei­ta ei tah­do enää löy­tää mis­tään. Olen­kin sa­no­nut mie­hel­le­ni, et­tä jos alan pu­hua nii­den myy­mi­ses­tä, lää­ki­tyk­se­ni on lai­tet­ta­va koh­dal­leen, Sari nau­raa.