Jurveliuksen talon korjaustyöt tehtiin rakennuksen perinteitä kunnioittaen. Opiskelija-asuntosäätiö sai vuonna 1999 Oulun läänin Viisikanta-rakennussuojelupalkinnon  talon perusparannuksen johdosta.

Ronjaa puhuttelevat sisustuksessa maanläheiset sävyt, tunnelmallisuus ja viherkasvit. Kierrätettynä hankitut ajattoman rosoiset kalusteet, itse tehty taide ja keramiikkaesineet ovat Ronjan suosikkeja. Myös suomalaisten pienyritysten tuotteet ovat lähellä sydäntä. Pehmoisiin Hempean hamppulakanoihin kelpaa kääriytyä. Yöpöydät Everyday Designin mallistoa.

Ou­lun Ran­ta­ka­tua pit­kin kul­kies­saan ei voi ol­la huo­maa­mat­ta hur­maa­van pas­tel­lin­sä­vyis­tä Jur­ve­liuk­sen ta­loa. Puu­ta­lo lu­keu­tuu Ou­lun to­rin­ran­nan tun­net­tui­hin maa­merk­kei­hin – si­jait­see­han se ai­van iko­ni­sen To­ri­pol­lii­sin se­län ta­ka­na. Talo on Ou­lun Ran­ta­ka­dun van­hin puu­ta­lo, joka en­ti­söi­tiin Poh­jois-Suo­men opis­ke­li­ja-asun­to­sää­ti­ön opis­ke­li­ja-asun­noik­si vuon­na 1998.

Ron­ja Na­ru­mo as­te­lee pa­ti­noi­tu­nei­ta pui­sia por­tai­ta ylös ja vaih­taa pi­kai­set kuu­lu­mi­set ylä­ker­ras­sa asu­van opis­ke­lu­ka­ve­rin­sa kans­sa. Opis­ke­lu­ka­ve­rin kans­sa ja­e­taan niin yh­tei­nen etei­nen kuin ar­ki ark­ki­teh­ti­o­pin­nois­sa­kin.

Kun van­has­ta puu­ta­los­ta va­pau­tui vuok­ral­le opis­ke­li­ja-asun­to, oli­si Ron­ja ol­lut val­mis ot­ta­maan sen vas­taan nä­ke­mät­tä­kin. En­sim­mäis­tä ker­taa asun­toon as­tu­es­saan Ron­ja to­te­si ko­din oi­tis unel­mien­sa täyt­ty­myk­sek­si. Ja sai­han hän sat­tu­mal­ta myös pit­kään haa­veis­sa ol­leet si­ni­set sei­nät­kin.

Si­nis­ten sei­nien suo­jis­sa Ron­jan luo­vuus ja ide­at pää­se­vät val­loil­leen. Ko­kei­lun­ha­lui­nen pro­jek­ti-­ih­mi­nen haa­lii in­nos­ta­vaa te­ke­mis­tä mil­loin mis­tä­kin ja te­kee jou­lu­lah­jat­kin it­se. Ym­pä­ri ko­tia ri­po­tel­tu­jen kynt­ti­löi­den lois­tees­sa Ron­ja tut­kii Jur­ve­liuk­sen ta­los­ta kir­joi­tet­tua Vih­reä talo me­ren ran­nal­la -kir­jaa ja hörp­pää glö­giä it­se teh­dys­tä mu­kis­ta. Ron­jan jou­lun ai­ka tuok­suu pe­rin­tei­sel­tä pu­nai­sel­ta glö­gil­tä, kuu­los­taa ­lau­lu­yh­tye Ra­jat­to­man jou­lu­le­vyl­tä ja tun­tuu rau­hal­ta.

Viileässä eteisessä sijaitseva kylpyhuone on ollut aikoinaan talon vanha liiteri. Pienen kylpyhuoneen tehoneliöihin mahtuu juuri ja juuri kaikki tarpeellinen.

Lautalattia ja kakluuni ovat uniikki yhdistelmä opiskelijan vuokra-asunnossa. Ronjan maalausharrastus oli jäänyt vuosiksi tauolle, kunnes ystävien maalausilta innosti uuteen alkuun. Ronjan molemmat vaarit ovat taitavia maalaamaan, joten taiteesta on saatu hyviä keskusteluja aikaan. Ikean lipasto odottaa tuunausinspiraatiota. Lattiavalaisin on Puukain valikoimasta.

UU­DEN EDES­SÄ

Opin­not kaup­pa­kor­ke­a­kou­lus­sa ja työ­vuo­det mark­ki­noin­ti­toi­mis­tos­sa sai­vat Ron­jan ­poh­ti­maan alan­vaih­toa. Al­kuun tun­tui ­hou­kut­te­le­val­ta ­miet­tiä ke­vy­em­pää siir­ty­mää esi­mer­kik­si ­graa­fi­sen suun­nit­te­lun pa­riin. Lo­pul­ta Ron­ja löy­si it­sen­sä ajat­te­le­mas­ta, et­tä seu­raa­van as­ke­leen ei tar­vit­si­si­kaan vält­tä­mät­tä ol­la help­po. Mut­ta sen tu­li­si ol­la ai­dos­ti sitä, mitä hän tu­le­vai­suu­del­taan ha­lu­aa. Muis­tin so­pu­kois­ta tul­vi­vat mie­leen haa­veet ark­ki­teh­tuu­rin opis­ke­lus­ta.

– Haa­vei­lin jo lu­ki­oi­käi­se­nä ark­ki­teh­dik­si opis­ke­le­mi­ses­ta. Alas­ta oli sil­loin saa­ta­vil­la tosi vä­hän tie­toa ja ajat­te­lin, et­tei mi­nul­la oli­si sel­lais­ta osaa­mis­ta, Ron­ja muis­te­lee.

Ron­ja löy­si vuo­sien ta­kai­sia muis­tiin­pa­no­ja, jo­hon oli kir­joit­ta­nut ark­ki­teh­tuu­rin ole­van kiin­nos­ta­vin, mut­ta vai­kein ala pääs­tä si­sään. Nyt oli­si ai­ka ko­keil­la, mi­hin haa­veet voi­si­vat vie­lä joh­taa. Al­koi in­ten­sii­vi­nen har­joit­te­lu pää­sy­ko­kei­siin.

– Ta­ju­sin, et­ten ole ihan se­kai­sin, kyl­lä muut­kin vaih­ta­vat alaa.

Ronja rakastaa ajattomia vanhoja kalusteita, sillä niistä huokuu lämpimämpi tunnelma kuin uuden­karheista. Puinen pöytä ja tuolit on hankittu Tori.fi:stä. Alkujaan vihreät ja kuluneet tuolit on itse kunnostettu. Ruoka­pöydällä on usein työn alla suuri palapeli tai jokin monista luovista projekteista.

MUUT­TO­LAA­TI­KOT KOH­TI POH­JOIS­TA

Ron­jan puo­li­so kan­nus­ti ha­ke­maan opis­ke­lu­paik­kaa use­am­mas­ta kau­pun­gis­ta, myös Ou­lus­ta. Ja pie­ni­muo­toi­se­na shok­ki­na ovet kou­luun au­ke­si­vat­kin en­siy­rit­tä­mäl­lä, jo­ten oli ai­ka jää­dä opin­to­va­paal­le ja lä­het­tää muut­to­laa­ti­kot koh­ti poh­jois­ta.

Muut­to kau­as lä­heis­ten luo­ta tun­tui aluk­si aja­tuk­se­na hur­jal­ta. Opin­to­ja Ou­lun yli­o­pis­tos­sa on ta­ka­na nyt 2,5 vuot­ta ja Ron­ja ei voi­si ol­la tyy­ty­väi­sem­pi pää­tök­seen­sä hy­pä­tä uu­del­le alal­le ja uu­teen kau­pun­kiin. Opin­to­jen alet­tua Ron­ja huo­ma­si, et­tä pie­nes­tä luo­kas­ta muo­dos­tui tär­keä po­ruk­ka.

– Olen ty­kän­nyt näis­tä opin­nois­ta tosi pal­jon. En edes tien­nyt, et­tä joku jut­tu voi­si tun­tua näin omal­ta, Ron­ja ker­too hy­mys­sä suin.

Persoonallisessa mintunvihreässä keittiössä kelpaa kokkailla.

HYVÄ JUU­RI NÄIN

Ron­ja muut­ti ke­vääl­lä 2023 opis­ke­lu­pai­kan saa­tu­aan uu­den­kar­he­aan ja vaa­le­aan opis­ke­li­ja-­asun­toon. Koti oli val­koi­sen klii­ni­nen, ei­kä tun­tu­nut täy­sin omal­ta. Haa­veis­sa oli ti­la­vam­pi ja per­soo­nal­li­sem­pi koti, joka si­jait­si­si lä­hem­pä­nä mer­ta. Sik­si­pä Ron­ja hih­kui on­nes­ta, kun tämä opis­ke­li­ja-asun­to va­pau­tui.

– Olen ai­na asu­nut vuok­ral­la ja haa­veil­lut si­ni­sis­tä sei­nis­tä. Nyt sain kuin sain­kin sel­lai­set ai­van sat­tu­man kaut­ta. Asun­to­näy­tös­sä edel­li­nen asu­kas ky­syi fii­lik­si­ä­ni. Ker­roin jo hen­ki­ses­ti muut­ta­nee­ni tän­ne, Ron­ja ker­too.

Ron­ja si­sus­ti van­han puu­ta­lo­ko­tin­sa yh­dis­te­le­mäl­lä luo­vas­ti ole­mas­sa ole­via ka­lus­tei­ta ja vaih­dos­sa ole­val­ta ys­tä­väl­tä lai­nas­sa ole­via huo­ne­ka­lu­ja. Vä­li­ai­kai­nen vuok­ra­ko­ti ja van­han ta­lon ro­soi­suus ovat tuo­neet si­sus­tuk­seen mu­ka­naan ri­pauk­sen ren­tout­ta. Ai­em­pien ko­tien si­sus­ta­mi­seen liit­tyi per­fek­ti­o­nis­mi ja vii­laa­mi­nen. Mut­ta täs­sä ko­dis­sa Ron­ja to­te­si, et­tä tämä koti on­kin hyvä juu­ri näin.

– Tämä on en­sim­mäi­nen koti, joka on näyt­tä­nyt ja tun­tu­nut täy­sin omal­ta.

Keraaminen kynttilänjalka syntyi koulun keramiikkakurssilla. Somat koristelut kruunukynttilöihin on toteutettu Sharpien akryyli­tusseilla. Koristeltuja kynttilöitä on päätynyt jouluna myös läheisten lahjapaketteihin.

JOU­LU FII­LIK­SEN MU­KAAN

Luo­va kä­den­tai­ta­ja ei tyy­dy os­ta­maan jou­lu­lah­jo­ja lä­hei­sil­leen val­mii­na kau­pas­ta, vaan nii­den ide­oin­ti ja val­mis­tus aloi­te­taan jo hy­vis­sä ajoin. ­Vii­me jou­lu­na pu­kin­kont­tiin pää­tyi per­heen­jä­se­nil­le it­se teh­dyt tau­lut yh­tei­sis­tä muis­tois­ta mö­kil­lä ja ve­ne­ret­kel­lä saa­ris­tos­sa. Lah­ja­pa­ke­tis­ta voi pal­jas­tua myös neu­lot­tu pipo, it­se teh­ty kuu­sen­ko­ris­te tai ko­ris­tel­tu kynt­ti­lä. Ron­jan per­hees­sä ei ole tiuk­ko­ja jou­lu­pe­rin­tei­tä, vaan jou­lua vie­te­tään fii­lik­sen mu­kaan mil­loin mis­sä­kin. Pää­a­sia on pai­nee­ton ja ren­to yh­des­sä­o­lo.

Jou­lun ai­ka tar­koit­taa Ron­jal­le tun­nel­moin­tia ja rau­hoit­tu­mis­ta, muu­ta­maa mi­ni­ma­lis­tis­ta jou­lu­ko­ris­tet­ta ja ai­kaa lä­heis­ten seu­ras­sa. Kun hän aloit­taa tun­nel­moin­nin, ko­din jo­kais­ta nurk­kaa va­lai­se­vat kynt­ti­lät. Pie­ni puu­ta­lo­ko­ti pu­keu­tuu jou­lu­a­suun­sa, kun sei­näl­le ri­pus­te­taan mur­re­tun sä­vyi­set kar­ton­ki­täh­det ja ik­ku­nas­sa va­lai­see suu­ri pa­pe­ri­täh­ti.

Vaaleassa kodissa tuli siivottua jatkuvasti. Ronja nauttii yhä kodin siisteydestä, mutta rennompi suhtautuminen siivoamiseen tuntuu tässä kodissa luontevammalta. Tärkeintä pienen kodin siistinä pitämisessä on se, että kaikilla tavaroilla on omat paikkansa.

AR­JEN HUR­MAA

Ar­ki Ou­lus­sa tun­tuu omal­ta ja sin­ne on ai­na eri­tyi­sen iha­naa pa­la­ta Es­poos­sa vie­tet­ty­jen lo­mien jäl­keen. Ou­lus­sa Ron­jal­la on unel­mien koti, tu­tut ih­mi­set ja kau­pun­ki sekä in­nos­ta­vat opin­not. Ron­ja ker­too, et­tei ole iki­nä odot­ta­nut syk­syä niin pal­jon kuin opin­to­jen en­sim­mäi­sen ke­sä­lo­man jäl­keen.

– En oli­si iki­nä us­ko­nut sa­no­va­ni, et­tä on iha­naa pa­la­ta Ou­luun.

Ron­ja piti ai­em­min pää­kau­pun­ki­seu­dun hek­ti­sem­pää ar­kea tut­tu­na ja tur­val­li­se­na. Nyt lo­mil­la en­ti­seen ko­ti­kau­pun­kiin pa­la­tes­sa pääl­le saat­taa is­keä jopa pie­ni stres­si­ti­la, kun kaik­ki on­kin no­pe­a­tem­poi­sem­paa ver­rat­tu­na elä­mään Ou­lus­sa. Uu­den­lai­nen ar­ki ei ole suo­rit­ta­mis­ta, vaan hi­taam­paa ja ai­dom­paa elä­mäs­tä naut­ti­mis­ta.

– Ke­säk­si töi­hin pa­lat­tu­a­ni mi­nul­le sa­not­tiin, et­tä mi­nus­sa on uu­den­lai­nen ener­gia. Ka­ve­ri­ni vit­sai­li­vat, et­tä kä­ve­len­kin ny­ky­ään hi­taam­min. Tääl­lä asu­mi­nen on kyl­lä rau­hoit­ta­nut mi­nua. Mi­nus­ta on kuo­riu­tu­nut yl­lät­tä­en myös to­del­li­nen tal­vi-ih­mi­nen, Ron­ja ker­too.

Vaik­ka kou­lu­päi­vät ovat pit­kiä ja jos­kus il­tai­sin­kin työs­te­tään pro­jek­ti­töi­tä, Ron­ja ei ole ko­ke­nut sa­man­lais­ta kuor­mi­tus­ta kuin ar­jes­saan ai­em­min. Ron­ja on myös huo­man­nut, mi­ten pal­jon hän tar­vit­see­kin omaa ai­kaa pa­lau­tu­ak­seen. Vaik­ka kai­puu lä­heis­ten luo on suu­ri, uu­des­sa ym­pä­ris­tös­sä il­man tut­tu­ja ku­vi­oi­ta on eri ta­val­la ai­kaa omil­le ju­tuil­le ja it­sen­sä ke­hit­tä­mi­sel­le.

– Elän iha­nan täyt­tä ar­kea!

Edellinen yläkerran asukas vinkkasi Ronjalle Jurveliuksen talosta kirjoitetusta kirjasta, josta löytyi oma kappale antikvariaatista. Keraamisen mukin Ronja teki koulun keramiikkakurssilla.