Mikä: 80-ne­li­öi­nen ker­ros­ta­lo­a­sun­to Mis­sä: Hel­sin­gin Kai­vo­puis­tos­sa Tääl­lä asuu: Ris­to­mat­ti Ra­tia

Ristomatti Ratian taidekokoelma karttuu säännöllisesti. "Hyviä syitä on aina. Mä vaikka keksin, jos ei ole."

Ris­to­mat­ti Ra­ti­al­ta ei kan­na­ta ky­sel­lä tur­hia de­tal­je­ja. Kos­ka os­tit tä­män tau­lun? Minä vuon­na muu­tit Kai­vo­puis­ton ran­taan? Kuka tä­män va­lai­si­men on suun­ni­tel­lut?

– Taas sä ky­syt mul­ta vuo­si­lu­ku­ja. En mä muis­ta, suun­nit­te­li­ja sa­noo ja et­sis­ke­lee soh­va­pöy­dän kir­ja­pi­nos­ta Paha poi­ka -elä­mä­ker­taa. Sii­tä voi­si eh­kä tar­kis­taa.

Meri, takka, parveke ja elämän esineet - Kaivopuiston kodissa on kaikkea mitä voi kaivata.

Ei ih­me, et­tei joka vuo­si­lu­ku heti muis­tu mie­leen, sil­lä 75 vuo­teen mah­tuu poik­keuk­sel­li­sen pal­jon elä­mää: val­mis­tu­mi­nen si­sus­tu­sark­ki­teh­dik­si, Ma­ri­me­kon vuo­det Yh­dys­val­lois­sa, hui­ma ri­kas­tu­mi­nen, ro­mah­dus, uu­si nou­su, lo­put­to­mas­ti töi­tä ja tie­tys­ti, rak­kau­se­lä­mä, jos­ta il­ta­päi­vä­leh­dis­tön oli­si syy­tä ol­la ikui­ses­ti kii­tol­li­nen.

Ris­to­mat­ti Ra­tia is­tuu Le Cor­bu­sier -soh­vas­saan ja se­lit­tää ke­väis­tä avi­oe­ro­aan.

– En­hän mä oli­si muu­ten eron­nut, mut­ta kun ku­kaan ei suos­tu­nut mun kans­sa tref­feil­le. Nai­set sa­noi­vat, et­tä sä­hän olet nai­mi­sis­sa.

Mut­ta jä­te­tään nai­set rau­haan, sil­lä ko­tia hal­lit­see eräs toi­nen in­to­hi­mo.

Radoslaw Grytan veistos Shining path ei mahtunut ovesta, joten se jouduttiin hinaamaan sisään ikkunan kautta.

Sa­la­ma­pää­tök­siä

Va­loi­san ker­ros­ta­lo­kol­mi­on jo­kai­nen huo­ne on täyn­nä tai­det­ta. Sitä on etei­ses­sä, keit­ti­ös­sä, jopa kyl­py­huo­nees­sa. Etei­ses­sä ole­van Mii­na Äk­ki­jyr­kän työn Ris­to­mat­ti Ra­tia näki, kun sitä ol­tiin kan­ta­mas­sa Neit­syt­po­lun yli Gal­le­ria Kris­ta Mik­ko­laan.

– Py­säy­tin kan­ta­jat ja sa­noin, et­tä mä ha­lu­an tuon. Sain Kris­ta Mik­ko­lal­ta hau­kut, kun ker­roin ri­pus­ta­va­ni työn etei­seen.

Sa­la­ma­os­tos on tyy­pil­li­nen Ris­to­ma­til­le, joka luot­taa han­kin­nois­saan omaan ma­kuun­sa.

Kun seinät ovat melkein täynnä, työt on ripustettava sinne, minne ne mahtuvat.

– Kun mä näen sen, mä tun­nis­tan sen. Tuon mus­tel­man­kin os­tin ihan näin, hän sa­noo ja nap­saut­taa sor­mi­aan. Ma­kuu­huo­nees­sa ole­va maa­laus on oi­ke­al­ta ni­mel­tään Good God! (To the brui­se and the boo­ty) way to go out with a bang!. Se esit­tää nai­sen pa­ka­ran peit­tä­vää, rol­ler der­by -ki­sas­sa syn­ty­nyt­tä ruh­jet­ta. Riik­ka Hy­vö­sen sa­man sar­jan töi­tä oli ke­säl­lä esil­lä Män­tän ku­va­tai­de­vii­koil­la.

Toi­seen sei­nään no­jaa Valt­te­ri Sa­han ma­kaa­be­ri maa­laus, joka tuo mie­leen eksp­res­si­o­nis­ti Fran­cis Ba­co­nin.

– Jos te­os­ta joko in­ho­aa tai ra­kas­taa, on hyvä syy os­taa. Tätä Sa­haa mä in­ho­sin.

Riikka Hyvösen Roller derby -sarjan työ lepää kahden Saaristo-kirstun varassa.

Mo­der­nien maa­laus­ten ja veis­tos­ten se­as­sa on van­hem­paa tai­det­ta ku­ten Sven Grön­val­lin mai­se­mia ja muu­ta­ma Hugo Sim­ber­gin työ. Sim­ber­gin ty­tär, teks­tii­li­tai­tei­li­ja Uh­ra-Be­a­ta Sim­berg-Ehrst­röm asui ai­koi­naan Ra­ti­oi­den ylä­puo­lel­la, ja Ris­to­mat­ti hank­ki työt tä­män po­jal­ta.

– Tai­det­ta han­kin ker­ran kuus­sa, il­mei­ses­ti, mut­ta nyt se on lop­pu. Kas­sa sa­noi, et­tä nyt lop­pui.

Us­koi­si­ko tuo­ta? Tä­nään­kin päi­vä­pos­tin mu­ka­na tu­lee muu­ta­ma kut­su näyt­te­lyi­den ava­jai­siin.

Elä­män tär­ke­ät asi­at

Upea pienoismalli on Ristomatin ystävän Heikki Helmisen rakentama.

Ris­to­mat­ti Ra­tia sa­noo, et­tei ole suun­ni­tel­lut ko­tin­sa ri­pus­tus­ta, ei taa­tus­ti. Tai­de­han­kin­nat pää­ty­vät sin­ne, min­ne mah­tu­vat. Mo­neen tau­luun liit­tyy ta­ri­na tai hu­pai­sa muis­to. Ris­to­mat­ti al­koi ke­rä­tä tai­det­ta ”ka­rat­tu­aan” lap­suu­den­ko­dis­taan en­sim­mäi­seen omaan asun­toon­sa, joka oli poi­ka­mies­bo­xi Kluu­vi­ka­dul­la.

– Ovel­le tuli jos­kus her­ro­ja ko­put­te­le­maan, kun se oli van­ha bor­del­li.

Tai­teen ja kir­ja­pi­no­jen jouk­koon so­pii myös ri­paus kitsc­hiä. Olo­huo­neen nur­kas­sa sei­soo Tin­tin kuu­ra­ket­ti. Pur­je­ve­neen pie­nois­mal­lin kan­nel­la muo­vi­nen ku­nin­ga­tar Eli­sa­bet ter­veh­tii cor­gei­neen ihai­li­joi­ta. Koi­ran hei­lu­vas­ta pääs­tä läh­tee ää­ni, joka kuu­los­taa met­ro­no­min ti­ki­tyk­sel­tä.

Asunnon näköala on kuin taideteos.

– Nämä ovat sen muis­to­na, kun ku­nin­ga­tar oli ank­ku­ris­sa Pa­la­ce-ho­tel­lin edes­sä.

Ete­lä­sa­ta­ma, jos­sa ku­nin­gat­ta­ren Bri­tan­nia-alus vie­rai­li, on suo­raan Ris­to­mat­ti Ra­ti­an ko­din ik­ku­noi­den al­la. Nä­kö­a­la me­rel­le on Ra­ti­al­le tär­keä – ja yk­si syy sii­hen, et­tä hän on viih­ty­nyt ko­dis­saan vuok­ral­la lä­hes pa­ri­kym­men­tä vuot­ta.

Ristomatti Ratian Helsingin-kodista loppuu pian seinätila

Kun Ris­to­mat­ti syn­tyi, Ra­ti­at asui­vat San­ta­ha­mi­nas­sa ja muut­ti­vat siel­tä Kai­vo­puis­toon. Meri oli lä­hel­lä myös Bö­kar­sin kar­ta­nos­sa, Ma­ri­me­kon kuu­lui­sas­sa ke­sä­pai­kas­sa. Sit­ten oli Hans Chris­ti­an -merk­ki­nen, 48-jal­kai­nen vene jon­ka Ris­to­mat­ti ni­me­si North Sta­rik­si.

– Nä­kö­a­la, tak­ka, par­ve­ke ja elä­män esi­neet – mul­la on tääl­lä kaik­ki.

Si­jain­ti­kin on ide­aa­li. Kaup­pa­hal­li, kaup­pa­to­ri ja toi­mis­to Kap­tee­nin­ka­dul­la ovat lä­hel­lä, sa­moin lem­pi­ra­vin­to­lat Ma­xill, Good­win ja Sa­voy.

– Tyk­kään syö­dä ys­tä­vien kans­sa. Tääl­lä käy myös pal­jon vie­rai­ta. Just­han mul­la oli tääl­lä kak­si tyt­töä lait­ta­mas­sa Kie­vin ka­naa.

Sil­mä­la­seis­ta hau­tau­ur­naan

Kirjat ovat ympäröineet Ristomatti Ratiaa lapsuudenkodista alkaen.

Ris­to­mat­ti Ra­tia on tuot­te­li­as muo­toi­li­ja, joka on suun­ni­tel­lut kaik­kea si­sus­tuk­sis­ta la­sie­si­nei­siin ja kiu­kaas­ta ruu­mi­sark­kuun. Kuka ei oli­si kan­ta­nut Ma­ri­me­kon iko­nis­ta ol­ka­lauk­kua tai kie­tou­tu­nut rai­dal­li­seen Ra­tia-kyl­py­tak­kiin. Jopa muo­toi­li­jan tu­tun pyö­re­ät sil­mä­la­sit ovat omaa de­sig­nia.

Ko­dis­sa on ke­räi­ly­har­vi­nai­suuk­sik­si muut­tu­nei­ta Pa­la­set-sar­jan mo­du­lei­ta ja vuon­na 1994 lan­see­rat­tu­ja pui­sia Saa­ris­to-kirs­tu­ja. Ku­ten moni muu on­nis­tu­nut tuo­te, kirs­tut läh­ti­vät suun­nit­te­li­jan omas­ta tar­pees­ta. Ris­to­mat­ti oli teh­nyt en­sim­mäi­sen ver­si­on kirs­tus­ta pii­lot­taak­seen sil­mään­sä häi­rit­se­vän orans­sin kal­ja­ko­rin.

– Kek­sin lait­taa kirs­tuun lu­kon olui­den tur­vak­si, sil­lä naa­pu­ri kävi ha­ke­mas­sa sau­na­kal­jo­ja. Ajat­te­lin, et­tä jou­tuu ai­na­kin pyy­tä­mään en­sin.

Keltainen laatikosto etualalla on Ristomatin 1972 suunnittelemaa Palaset-sarjaa. Sängyn vieressä olevaa Valtteri Sahan maalausta Ristomatti inhosi niin, että halusi hankkia sen.

Ris­to­mat­ti ha­lu­si si­toa kirs­tut ai­kaan te­ke­mäl­lä niis­tä mah­dol­li­sim­man ko­rut­to­mia.

- As­kon puu­sep­pä sa­noi, et­tei yk­si­kään it­se­ään kun­ni­oit­ta­va puu­sep­pä ha­lua teh­dä nii­tä. Tyk­kä­si­vät, et­tä ne oli­vat ihan pas­ko­ja. As­kon toi­mi­tus­joh­ta­ja ha­lu­si kui­ten­kin ri­mas­ta ra­ken­ne­tut kirs­tut myyn­tiin, ja ni­me­no­maan suun­nit­te­li­jan brän­dil­lä. Saa­ris­to-kirs­tut oli­vat siis läh­tö­sy­säys Ra­tia-tuo­te­mer­kil­le ja ovat edel­leen val­mis­tuk­ses­sa.

Ristomatti Ratia teki uniikit taidepullot yhdessä lasinpuhaltaja Jaakko Liikasen kanssa Design Forumin näyttelyyn vuosituhannen vaihteessa.

Mut­ta mitä Ra­tia ha­lu­ai­si vie­lä suun­ni­tel­la?

– Ei ole tul­lut pa­la­vaa in­to­hi­moa teh­dä mi­tään. Mut­ta koh­ta taas tu­lee. Jos läh­ti­si vaik­ka te­ke­mään la­si­sia tuo­le­ja eri vä­reis­sä. La­si­nen tuo­li, se oli­si hyvä nimi. ◽