Kivillä maisemoidun vesialtaan äärellä riittää katseltavaa ympäri vuoden. Vihreät havut muodostavat taustan kellanpunertavan värin omaavalle katsuralle ja punaiselle japaninverivaahteralle.

En­sim­mäi­se­nä syys­vä­ri saa­vut­taa la­mo­he­ru­kan. Pian sen jäl­keen ru­so­kir­sik­ka, vaah­te­rat, kat­su­rat ja at­sa­le­at pu­keu­tu­vat syk­syyn. Kau­nis ja vih­reä puu­tar­ha on muu­ta­man vii­le­än yön jäl­keen täyn­nä kel­tais­ta, orans­sia ja pu­nais­ta.

– Oi­ke­as­taan ai­na, kun han­kin uu­sia tai­mia, mie­tin val­miik­si myös syys­vä­riä. Ke­sän run­sau­teen riit­tää ai­na kau­neut­ta, mut­ta ha­lu­an, et­tä kas­vit ja puu­tar­ha näyt­tä­vät myös syk­syl­lä hy­väl­tä. Syys­kau­si on pit­kä ja myös hai­keut­ta täyn­nä, Mar­ja Mel­lin ker­too.

Marja on istuttanut puutarhaan runsaasti havuja ja kauniin syysvärin omaavia kasveja. Myös puut ovat tärkeässä osassa näyttävässä puutarhassa.

Kat­su­ra kau­nein kai­kis­ta

Hai­keut­ta Mar­jal­la on myös ää­nes­sään ker­to­es­saan puu­tar­han­sa ta­ri­naa. Hän al­koi ra­ken­taa ta­lon ym­pä­ril­le puu­tar­haa 1990-lu­vun lo­pul­la yh­des­sä äi­tin­sä, jo edes­men­neen Kaa­ri­na Mel­li­nin kans­sa.

Puu­tar­ha syn­tyi ja kas­voi hi­taas­ti, kun it­se teh­tiin. Pai­kal­li­nen maan­vil­je­li­jä on aut­ta­nut kai­va­mal­la isom­mat al­taat, mut­ta pie­nim­mät Mar­ja kai­voi it­se la­pi­ol­la. Al­tai­den ää­rel­le Mar­ja on is­tut­ta­nut rus­kan vä­reis­sä heh­ku­via at­sa­le­oi­ta, ja­pa­nin­vaah­te­roi­ta, kat­su­roi­ta ja iki­vih­rei­tä ha­vu­ja.

– Äi­ti­ni ha­lu­si is­tut­taa puu­tar­haan ru­so­kir­si­kan. Se on hie­no puu ke­vääl­lä kuk­kies­saan, mut­ta eri­tyi­ses­ti syk­syn pu­nai­ses­sa syys­vä­ris­sä.

Kat­su­ra on kui­ten­kin Mar­jan lem­pi­puu.

– Jos kau­pas­sa on kat­su­ra, se on os­tet­ta­va. Syk­syl­lä kat­su­ra saa hie­non vä­rin, joka voi vaih­del­la kel­tai­ses­ta pu­nai­sen eri sä­vyi­hin.

Eri­kois­ta kat­su­ras­sa on la­kas­tu­vien
leh­tien tuok­su.

– Kun kat­su­ran leh­det pu­to­a­vat, voi puun lä­hei­syy­des­sä ais­tia pi­par­ka­kun, va­nil­jan ja pol­te­tun so­ke­rin tuok­sua. Puu­tar­has­ta­ni löy­tyy ai­na­kin 12 kat­su­raa.

Korallikanukka punertuu kohti syksyä. Kun lehdet tippuvat, talvista puutarhaa koristavat punaiset versot.

Marjan uusimmassa istutuksessa on ripaus villin heinäniityn tunnelmaa. Koristeheinien rinnalla kukkivat syysperennat, kuten syyspäivänhattu, komeamaksaruoho ja etualalla verikonnantatar.

Ma­jes­teet­ti­set mit­ta­suh­teet

Puut ovat Mar­jan mie­leen. Suu­rik­si kas­va­neet van­hat puut luo­vat suo­jaa, kor­keut­ta, ajan tun­tua ja rau­hal­lis­ta tun­nel­maa. Puut luo­vat myös mit­ta­suh­tei­ta ma­jes­teet­ti­sel­la ole­muk­sel­laan.

Oi­ke­as­taan puu­tar­ha on suun­ni­tel­tu van­ho­jen pui­den ym­pä­ril­le. Ta­sai­nen pi­ha­maa sai kor­keut­ta puil­la ja muo­to­ja al­tai­den kai­va­mi­ses­ta syn­ty­neil­lä maa­mas­soil­la.

– Puu­tar­han al­ku­tai­pa­leel­la os­tin pie­niä tai­mia. Ny­kyi­sin kiin­ni­tän enem­män huo­mi­o­ta ko­koon ja mää­rään ja teen mie­luum­min laa­jem­pia nä­ky­miä kuin ri­pot­te­len yh­den kas­vin sin­ne tän­ne. Oi­ke­as­sa pai­kas­sa kas­vit saa kyl­lä me­nes­ty­mään, Mar­ja sa­noo.

Yksivuotinen jättiverbena voi kasvaa jopa puolitoistametriseksi. Jättiverbena on hieno kasvi esimerkiksi kookkaiden koristeheinien kumppanina.

Iki­vih­re­ät luo­vat taus­tan

Rus­kan merk­ke­jä al­kaa nä­kyä elo–syys­kuun vaih­tees­ta läh­tien. Jos syk­sy on so­pi­van kui­va, vii­leä ja au­rin­koi­nen, on edes­sä hie­no syys­vä­rien ai­ka. Sa­tei­se­na syk­sy­nä vä­ri­lois­to on mal­til­li­sem­pi.

Yleen­sä kui­ten­kin per­go­las­sa kas­va­va vil­li­vii­ni vä­rit­tyy kirk­kaan­pu­nai­sek­si, at­sa­le­at sä­vyt­ty­vät orans­siin ja pu­nai­seen, mant­su­ri­an­ja­lo­päh­ki­nä kel­tai­seen.

– Iki­vih­re­ät kas­vit näyt­tä­vät ai­na hy­väl­tä. Ne ovat oi­va taus­ta ku­kil­le, syk­syn leh­ti­vä­reil­le ja tuo­vat vä­riä myös tal­ven pal­jaa­na ai­ka­na. En ole kuk­kaih­mi­nen, vaan mi­nul­le mer­ki­tyk­sel­li­siä kas­ve­ja ovat leh­ti­vä­riä ja muo­to­ja tuo­vat kas­vit.

Puu­tar­has­sa saa ol­la myös vä­riä, oli se sit­ten pe­räi­sin ku­kis­ta, leh­dis­tä tai syys­vä­ris­tä.

– Ja­pa­nin­vaah­te­rat tuo­vat vä­riä puu­tar­haan myös vih­re­ä­nä ai­ka­na. Kes­tä­vin ja­pa­nin­vaah­te­rois­ta on ja­pa­nin­ve­ri­vaah­te­ra At­ro­pur­pu­reum.

Syyspäivänhattu piristää syksyä aurinkoisella olemuksellaan.

Kuin tai­tei­li­jan si­vel­ti­mes­tä

Mar­jan puu­tar­has­sa on ai­van oman­lai­sen­sa, vai­kut­ta­va tun­nel­ma. Maa­lauk­sel­li­suus ja vä­rien käyt­tö ovat kuin tai­tei­li­jan si­vel­ti­mes­tä. Vai­kut­tei­ta puu­tar­ha on­kin saa­nut Clau­de Mo­net’n kau­niis­ta puu­tar­has­ta ja Mar­jan esi­ku­vi­na pi­tä­mis­tä eng­lan­ti­lai­sis­ta puu­tar­hois­ta.

– Äi­dil­lä­ni oli Mo­net’n puu­tar­has­ta ker­to­va kir­ja. En ole kos­kaan näh­nyt puu­tar­haa, mut­ta pi­dän tai­tei­li­jan ta­vas­ta näh­dä puu­tar­ha.

Kun puu­tar­haa on ra­ken­net­tu hil­jak­seen, pala pa­lal­ta, on ol­lut ai­kaa miet­tiä eri­lai­sia rat­kai­su­ja.

– Olen eh­ti­nyt kyp­sy­tel­lä aja­tuk­sia, toi­vei­ta ja haa­vei­ta. En­nen kaik­kea mi­nul­la on ol­lut ai­kaa tut­kail­la kas­ve­ja ja miet­tiä so­pi­via kas­vu­paik­ko­ja. Olen näh­nyt va­lon ja var­jo­jen ku­lun eri vuo­de­nai­koi­na, Mar­ja ker­too.

Marja on suunnitellut ja rakentanut komean pergolan itse. Sen pylväät ovat järeät, 15 x 15 cm. Lattiana Oriveden musta liuskekivi. Kokonaisuutta vehreyttää villiviini.

Näyt­tä­vät hei­nät

Syys­puu­tar­han me­lan­ko­li­nen lumo ei syn­ny vain puil­la. Myös mo­net pe­ren­nat vä­rit­ty­vät maa­rus­kaan.

– Pik­ku­töyh­tö­an­ger­vo saa kau­niin rus­ka­vä­rin. Se myös kyl­väy­tyy hy­vin, mikä ilah­dut­taa suu­ren pi­han omis­ta­jaa.

Mar­jan puu­tar­han uu­sim­mal­la alu­eel­la kas­vaa ko­ris­teel­li­sia hei­niä ja lop­pu­ke­säl­lä ja syk­syl­lä kuk­ki­via pe­ren­no­ja. Ru­seh­ta­vaan sä­vyt­ty­vät hei­nien röy­hy­ku­kin­not tuo­vat mai­se­maan ren­tout­ta. Tuu­li li­sää tun­nel­maan oman vie­hä­tyk­sen­sä, kun hei­nät ka­hi­se­vat rau­hoit­ta­vas­ti lem­pe­äs­sä syys­tuu­les­sa. Par­haim­mil­laan hei­nät ovat­kin juu­ri lop­pu­ke­säl­lä ja syk­syl­lä.

Iso­na alu­ee­na kook­kai­den hei­nien alue on näyt­tä­vä. Mie­leen hii­pi­vät hol­lan­ti­lai­sen mai­se­ma­suun­nit­te­li­ja Piet Ou­dol­fin mai­se­mal­li­set ko­ko­nai­suu­det.

– Läh­din ko­kei­le­maan hei­näis­tu­tus­ta ko­ris­te­kas­ti­kal­la. Olen li­sän­nyt jouk­koon kah­den met­rin kor­kui­sek­si kas­va­vaa ele­fant­ti­hei­nää, si­ni­hei­nää ja sa­ro­ja. Mie­len­kiin­nok­si ja vä­rik­si olen is­tut­ta­nut hei­nien jouk­koon myös ko­me­a­mak­sa­ruo­hoa, ve­ri­kon­nan­ta­tar­ta ja sa­met­ti­su­mak­kia. Pi­tää­hän puu­tar­has­sa ol­la vä­riä!

Nukkulaksi kutsutun katoksen verhojen takana on suuri sänky, joka on täydellinen paikka puutarhurin päiväunille. Puiden katveessa on vilvoittavaa helteelläkin, ja verhot suojaavat hyttysiltä.