Kel­tai­sen puu­ta­lon si­jain­ti on täy­del­li­nen: Hel­sin­gin kes­kus­ta on vii­den ki­lo­met­rin pääs­sä ja len­to­ken­täl­le sin­ko­aa var­tis­sa.
Len­to­ken­tän lä­hei­syys on lii­ke­toi­min­ta­joh­ta­ja Kai­su Kar­va­lal­le kä­te­vää, kos­ka toi­nen koti on Brys­se­lis­sä ja työ­paik­ka Lon­toos­sa tek­no­lo­gi­seen neu­von­taan eri­kois­tu­nees­sa Ac­cess Part­ners­hip -yh­ti­ös­sä. Ai­ka ja­kaan­tuu kol­men maan kes­ken, ja etä­töi­tä teh­dään Kä­py­län-ko­dis­sa.

Lap­suus Tu­run Itä­har­jul­la on kyl­vä­nyt Kai­suun kiin­ty­myk­sen puu­ta­loi­hin. Hän vart­tui van­has­sa, en­ti­söi­dys­sä puu­ta­los­sa, jon­ka re­mon­tin isän ark­ki­teh­ti­ve­li oli suun­ni­tel­lut.

EI KI­VI­TA­LOON

Kan­sain­vä­li­nen työ ja toi­nen koti ul­ko­mail­la ei­vät kui­ten­kaan so­pi­neet yh­teen puu­ta­lo­a­su­mi­sen kans­sa. Pit­kä­ai­kai­nen haa­ve to­teu­tui kym­me­ni­sen vuot­ta sit­ten Kai­sun ta­vat­tua ny­kyi­sen puo­li­son­sa.

– Kun os­tin osuu­den puu­ta­los­ta, äi­ti­ni sa­noi, et­tä tämä on hul­luin ra­ha­rei­kä iki­nä, kos­ka talo ei tule kos­kaan val­miik­si. Me olem­me vä­hän bo­hee­me­ja ja sa­mal­la ko­via puu­has­te­li­joi­ta, jo­ten talo so­pii meil­le oi­kein hy­vin. En vain näe it­se­ä­ni ki­vi­ta­los­sa, Kai­su ker­too.

Kesäisin tilava piha on toinen olohuone. Pihalla on hyötykasvillisuutta, kuten perunamaa ja marjapensaita. Pääasiassa piha on kuitenkin oleilua ja nautiskelua varten. Lasten entinen leikkimökki toimii puuvarastona. Isolla pihalla voi valita varjoisan tai aurinkoisen paikan lukuhetkeen.

Puu­ta­lo, jos­sa on asu­nut rau­ta­tie­läis­ten työn­joh­ta­jia, on val­mis­tu­nut vuon­na 1920. Kai­sua vie­hät­tää aja­tus sii­tä, et­tä Kä­py­län puu­kort­te­lit on suo­jel­tu ja seu­dus­sa on jo­tain py­sy­vää.

Hä­nel­lä oli ta­pa­na esi­tel­lä Hel­sin­kiä ul­ko­mai­sil­le asi­ak­kail­leen aje­lut­ta­en hei­tä Kä­py­län Poh­jo­lan­ka­dul­la ja Ei­ran Hu­vi­la­ka­dul­la näyt­tääk­seen eri ai­ka­kau­sien tyy­le­jä. Kä­py­lä on ai­na vie­hät­tä­nyt Kai­sua, eri­tyi­ses­ti sen his­to­ria te­ol­lis­tu­mi­sen ai­ka­na on hä­nes­tä mie­len­kiin­toi­nen.

Oranssi on Kaisun lempiväri. Olohuoneen valokaappityö on Liina Arpalahden Kynnys. Teos seinällä on Noora Geagean Smashing the Patriarchy.

KEL­LA­RIS­TA LI­SÄ­TI­LAA

Talo on ko­ke­nut mon­ta muo­don­muu­tos­ta kym­me­nes­sä vuo­des­sa. Vii­mei­sim­mäs­sä re­mon­tis­sa ta­loon lou­hit­tiin kel­la­ri.

En­nen sau­naan men­tiin han­ka­las­ti ul­ko­kaut­ta. Naa­pu­ri oli jo teh­nyt vas­taa­van re­mon­tin ja saa­nut it­sel­leen iha­nan kel­la­rin. Hän lu­pa­si tul­la Kar­va­loil­le työn­joh­ta­jak­si. Re­mon­tis­ta keh­key­tyi­kin odo­tet­tua suu­rem­pi. Ai­kaa meni vuo­si suun­ni­tel­tua kau­em­min ja bud­jet­ti­kin ylit­tyi reip­paas­ti. Kal­li­o­ta ei voi­tu rä­jäyt­tää, vaan lou­hin­ta piti teh­dä kä­sin. Per­he asui koko re­mon­tin ajan ta­los­sa pö­lyn ja me­te­lin kes­kel­lä, mut­ta naa­pu­reis­ta tuli sy­dä­nys­tä­viä ja kel­la­ris­ta ra­kas.

Kellarikerrokseen louhittiin käynti sisäkautta ja saatiin portaiden alle viinikellari.

DE­SIGN ON ELÄ­MÄÄ VAR­TEN

Kai­sul­la on kau­pun­ki­ko­ti Brys­se­lis­sä, jos­sa hän on asu­nut vuo­des­ta 1996, myö­hem­min myös muu per­he. Ant­wer­pe­nia Kai­su pi­tää si­sus­tus­mek­ka­na, jos­ta löy­tää sekä flaa­mi­lais­ta et­tä ita­li­a­lais­ta de­sig­nia.

– Meil­lä pi­täi­si oi­ke­as­ti ol­la sata ne­li­ö­tä enem­män, et­tä suun­nit­te­li­joi­den aar­teet pää­si­si­vät oi­keuk­siin­sa. Nii­den ym­pä­ril­lä on nyt lii­kaa muu­ta ta­va­raa, Kai­su sa­noo.

Kai­su on ke­rän­nyt tai­det­ta pit­kään. Myös tiet­ty­jen suun­nit­te­li­joi­den klas­sik­ko­huo­ne­ka­lut ja va­lai­si­met ovat ol­leet hä­nen toi­vo­mus­lis­tal­laan vuo­sien ajan.

Kirjaston sisustus aloitettiin teettämällä kirjahylly. Jatkuvasti kasvavalle kirjamäärälle on tehtävä tilaa. Jos jokin teos ei ole sydäntä lähellä, se annetaan pois. Kirjat on järjestetty aikakausittain. Eero Aarnion Pallotuolin sylissä lukija on kuin omassa maailmassaan.

Lo­pe­tet­tu­aan pit­kä­ai­kai­ses­sa työ­pai­kas­sa Kai­su os­ti it­sel­leen läk­si­äis­lah­jak­si Ee­ro Aar­ni­on pal­lo­tuo­lin. Lap­set, omat ja vie­raat, pyö­ri­vät in­nois­saan tuo­lis­sa ja kol­hi­vat sitä. Aluk­si Kai­su har­mit­te­li ja yrit­ti var­jel­la tuo­lia, mut­ta ker­ran it­se­kin sii­nä pyö­ries­sään hän to­te­si, et­tä näin­hän se on suun­ni­tel­tu. Tuo­li on elä­mis­tä var­ten!

– Ei saa ol­la nipo. Jos os­taa Cas­si­nan iko­ni­sen Chai­se Lon­gu­en, niin sit­ten sitä käy­te­tään. Koti saa ol­la rons­kil­la ta­val­la es­teet­ti­nen.

Keittiössä vietetään paljon aikaa. Taide luo tilaan olohuonemaisuutta. Saareke on tehty mittojen mukaan. Karjalasta kotoisin olevat taulut on peritty puolison suvun puolelta.

EN­SIN PAIK­KA KIR­JOIL­LE

Per­he ra­kas­taa kir­jo­ja ja nii­tä on hyl­lyit­täin. Kun­non kir­ja­hyl­ly on Kai­sun mie­les­tä eh­do­ton edel­ly­tys ko­din ka­lus­ta­mi­ses­sa. Se oli en­sim­mäi­nen asia, joka olo­huo­nee­seen tee­tet­tiin.

Kai­su ei ha­lua te­le­vi­si­oi­ta ruo­kai­lu- tai kir­jas­to­huo­nee­seen. Kel­la­ri on­kin per­heen viih­de­kes­kus, jos­sa on tv, pal­jon soit­ti­mia sekä tär­keä puu­sau­na.

– Olem­me ai­na kan­nus­ta­neet lap­sia lu­ke­maan pal­jon. On iha­naa, kun he tart­tu­vat jos­kus jopa no­pe­am­min tie­to­kir­jaan kuin kän­nyk­kään.

Kai­sun per­heel­lä on ai­na yh­tei­nen päi­väl­li­nen, usein eri­lais­ten le­vy­jen soi­des­sa. Se on päi­vän tär­kein het­ki.

– Teem­me pal­jon ruo­kaa ja kuun­te­lem­me pal­jon mu­siik­kia. Opin nuo­ril­ta­ni, ja he­kin jos­kus mi­nul­ta.

Kai­sun mie­les­tä tär­kein­tä on ko­dik­kuus ja läm­pö. Ko­din pi­tää ku­va­ta asuk­kai­taan. Si­sus­tuk­seen kuu­luu myös van­hem­pien ja iso­van­hem­pien pe­rin­tö­e­si­nei­tä, muun mu­as­sa kä­ki­kel­lo ja senk­ki. Las­ten tai­de­te­ok­sia on am­mat­ti­tai­tei­li­joi­den töi­den vie­res­sä.

RuokaILU-huoneen ruskeaksi maalattu sivuseinä tuo syvyyttä. Viulu on Kaisun isoisän. Maalaus isoäidin lipaston päällä on belgialaistaiteilija Françoise de la Hayen.

VÄ­LI­AI­TA POIS JA PAL­JU LÄM­PI­Ä­MÄÄN

Suo­mes­sa Kai­su kai­paa ki­vi­jal­ka­kaup­po­ja. Brys­se­lin-ko­din oves­ta as­tu­es­sa jo­kai­sen tuot­teen voi os­taa eri kau­pas­ta. Kä­py­läs­sä os­tok­set pi­tää teh­dä mar­ke­tis­sa, jo­hon on kul­jet­ta­va au­tol­la tai pol­ku­pyö­räl­lä. Kä­py­län seu­dul­la on toki ruo­ka­rin­ke­jä, jois­ta saa myös tuo­rei­ta ai­nek­sia.

Kun per­he muut­ti Kä­py­lään, naa­pu­rus­tos­sa oli yk­si ai­noa ki­vi­jal­ka­lii­ke, kuk­ka­kaup­pa, joka on nyt­tem­min myy­ty asun­nok­si.

– Kun aloin asua Suo­mes­sa enem­män, jär­ky­tyin, kun huo­ma­sin, et­tei­vät ih­mi­set vas­taa ter­veh­dyk­seen, vaik­ka kai­lo­tin hy­vät huo­me­net ja hy­myi­lin his­seis­sä.

Kä­py­läs­sä on kui­ten­kin eri mei­nin­ki. Naa­pu­rus­tos­sa asuu myös pal­jon ul­ko­maa­lai­sia ja ih­mi­set ovat koh­te­li­ai­ta toi­sil­leen.

– Tääl­lä on sel­lai­nen ky­lä­mäi­syys, mut­ta il­man kyt­tää­mis­tä. Me olem­me ot­ta­neet vä­li­ai­dan pois naa­pu­rei­den kans­sa, ja meil­lä on yh­tei­nen pal­ju. Koi­ram­me­kin ra­kas­ta­vat toi­si­aan.

Käpylässä tontit ovat yleensä aidattuja. Punamullattu säleaita rajaa pihaa tien puolella, mutta naapureiden välinen aita on otettu pois.