Tai­ka­ran­nan hu­vi­lan ta­ri­na al­kaa 1960-lu­vul­ta, jol­loin ai­em­mat omis­ta­jat ra­ken­nut­ti­vat per­heel­leen ke­sä­ko­din Hop­jär­ven ran­nal­le. Sa­maan ran­ta­vii­vaan nou­si lu­kui­sia mui­ta­kin ke­sä­mök­ke­jä, ku­kin omal­le ran­ta­ton­til­leen.

Tai­ka­ran­nan al­ku­pe­räis­tä mök­kiä on laa­jen­net­tu myö­hem­min, ja per­he ra­ken­nut­ti 1980-lu­vul­la ton­til­leen myös ran­ta­sau­nan. Vuo­si­kym­me­nien mök­kei­lyn jäl­keen edel­li­set omis­ta­jat päät­ti­vät luo­pua pai­kas­ta ja mök­ki meni myyn­tiin.

Taikaranta sai uuden ilmeen Nooran taitavissa käsissä. Lehtikuusesta tehty ulkoverhous uusittiin, ja se saa harmaantua sään vaikutuksesta omassa tahdissaan. Mökin järvenpuoleiselle edustalle tehtiin koko rakennuksen mittainen terassi, jonne Noora sijoitti useamman oleskelupaikan.

MÖK­KI ON MYÖS TÄY­DEL­LI­NEN TYÖ­YM­PÄ­RIS­TÖ

Por­voo­lai­nen yrit­tä­jä Noo­ra läh­ti kat­so­maan myyn­nis­sä ole­vaa mök­kiä ja myön­tää ihas­tu­neen­sa jo ni­meen Tai­ka­ran­ta. Hän me­net­ti sy­dä­men­sä myös ton­til­le ja ra­ken­nuk­sil­le heti ne näh­ty­ään. Si­sus­tus­suun­nit­te­li­ja­na työs­ken­te­le­vä Noo­ra näki, et­tä ta­los­ta tu­li­si re­mon­toi­mal­la mo­ni­käyt­töi­nen.

– Tai­ka­ran­ta toi­mii meil­lä myös yri­tyk­sen atel­jee­na, paik­ka­na, jos­sa aloi­tam­me kaik­ki suu­rem­mat suun­nit­te­lup­ro­jek­tit. Eris­täy­dym­me muu­ta­mak­si päi­väk­si luon­non kes­kel­le häi­ri­öi­tä pii­loon. Tääl­lä ide­at saa­daan len­tä­mään, Noo­ra ker­too.

Tai­ka­ran­nas­sa on myös pi­det­ty Vil­la Juu­rik­ka­lan asi­ak­kai­den joh­to­ryh­mien ko­kouk­sia. Etä­töi­den yleis­tyt­tyä Noo­ra on työs­ken­nel­lyt siel­lä pal­jon it­se­kin.

Noora pyöritti pohjaratkaisua mielessään ja päätti purkaa väliseinän. Nyt koko mökki on yhtä suurta tilaa. Oikealle aukeavat keittiö ja kylpyhuone, vasemmalla ovat makuutilat ja ruokailutila. Vanhat ikkunat korvattiin koko seinän kokoisella lasiliukuovella. Lattia on leveää tammilankkua, joka on käsitelty Osmo Colorin vahalla.

VÄ­LI­SEI­NÄT POIS JA LA­SIA UL­KO­SEI­NÄÄN

Kal­li­ot ja sei­nä­mät oli otet­tu hie­nos­ti ra­ken­nus­ten si­joit­te­lus­sa huo­mi­oon. Ai­em­man ark­ki­teh­ti­o­mis­ta­jan it­sel­leen suun­nit­te­le­man ke­sä­pai­kan de­tal­jit hur­ma­si­vat Noo­ran. Jär­vi­nä­ky­mäs­tä nyt pu­hu­mat­ta­kaan, se on upea ja es­tee­tön mo­lem­mis­ta ra­ken­nuk­sis­ta.

Noo­ra os­ti pai­kan ke­vääl­lä 2020 ja aloit­ti re­mon­tin sa­man­tien.

– Pu­rim­me kaik­ki sei­nät hir­rel­le saak­ka, poh­dim­me uu­det au­ko­tuk­set ja pu­rim­me ta­los­ta vä­li­sei­nät. Jär­ven­puo­lei­nen sei­nä teh­tiin ko­ko­naan la­sis­ta, kor­va­sim­me en­ti­set ik­ku­nat liu­ku­la­si­sei­nin. Kai­voim­me ta­lon sei­nus­tat au­ki si­vuil­ta ja al­ta, ja nyt voim­me ol­la huo­let­ta myös ra­ken­tei­den puo­les­ta.

Re­mont­ti val­mis­tui ke­säk­si 2021.

MO­NI­TOI­MI­NEN AVA­RA TILA

Mök­ki oli ul­koa tum­ma­sä­vyi­nen ja si­säl­lä­kin män­ty­pin­nat oli­vat vuo­sien saa­tos­sa kel­las­tu­neet. Noo­ra uu­si ta­lon ul­ko­ver­houk­sen, nyt se on leh­ti­kuus­ta, joka saa rau­has­sa har­maan­tua. Aja­tuk­se­na oli, et­tä mök­ki su­lau­tui­si luon­toon.

Si­säl­lä kaik­ki sei­nä­pin­nat hi­ot­tiin ja kä­si­tel­tiin vaa­le­al­la va­hal­la, jon­ka pin­ta vie­lä hi­ot­tiin peh­me­äm­mäk­si.

– Ha­lu­sin ko­ros­taa puun omia vaa­lei­ta sä­vy­jä. Va­lit­sin vaa­lei­ta hie­kan­sä­vy­jä ja pui­sia ka­lus­tei­ta myös si­sus­tuk­seen, Noo­ra sa­noo.

Ma­kuu­ti­la, olo­huo­ne, ruo­kai­lu­ti­la ja keit­tiö ovat yh­tä ti­laa, kun vä­li­sei­nä kah­den huo­neen vä­lis­tä pu­ret­tiin. Noo­ra toi ti­laan ison, jat­ket­ta­van ruo­ka­pöy­dän, sil­lä mö­kil­le kut­su­taan pal­jon ys­tä­viä. Kak­si pa­ri­vuo­det­ta Noo­ra si­joit­ti vie­rek­käin sa­maan ti­laan. Ne toi­mi­vat lö­höi­ly­paik­koi­na ja kor­vaa­vat soh­vat.

– Ta­voit­tee­na oli rau­hal­li­nen ja maa­doit­ta­va tun­nel­ma. Poh­din asi­aa myös ais­tier­go­no­mi­an kan­nal­ta. Valo on peh­me­ää, muo­dot ovat kaa­re­via ja sä­vyt neut­raa­le­ja. Iso ik­ku­na­sei­nä liu­kuo­vi­neen tuo luon­non kuin suu­rek­si tau­luk­si ti­lan jat­keek­si, Noo­ra ku­vai­lee.

VUO­DE­NAI­KO­JEN MU­KAAN VAIH­TE­LE­VA TUN­NEL­MA

Ik­ku­nois­ta au­ke­a­va nä­kö­a­la on niin hie­no, et­tei Noo­ra tun­te­nut si­sus­tuk­sen suh­teen tar­vet­ta min­kään­lai­seen kik­kai­luun. Eri vuo­de­nai­ko­jen sä­vyt saa­vat tul­la osak­si si­sus­tus­ta. Tal­vel­la upea lu­mi­mai­se­ma ja ke­säl­lä veh­reys luo­vat mo­nen­lai­sia tun­nel­mia.

Tont­tia reu­nus­ta­val­ta kal­li­ol­ta on seit­se­män met­rin pu­do­tus suo­raan jär­veen. Noo­ra teet­ti ai­dan kier­tä­mään koko jyr­kän­teen reu­naa, jot­ta lap­sil­la oli­si tur­val­lis­ta mö­kil­lä.

– Vaik­ka ai­ta vie hie­man huo­mi­o­ta upe­al­ta jär­vi­nä­ky­mäl­tä, koin et­tä se oli pak­ko lait­taa tur­val­li­suu­den ta­kia. Lap­set liik­ku­vat nyt ton­til­la va­paam­min.