Eteisen hyvin onnistunut ruutulattia on maalattu käsin Uulan perinnemaalilla.

Kodin kaunein lattia on eteisessä. Ruutujen värinä on Kaisla ja maalina Uula. Maalauksen teki Markus Ekman. Tapetti on Sandersonin Etching and roses.

Ko­din­hoi­to­huo­neen vaa­le­an­pu­nai­nen ovi on ah­ke­ras­sa käy­tös­sä. Hei­di aloit­taa tal­vi­päi­vän täyt­tä­mäl­lä puu­ko­rit kak­luu­nien läm­mi­tys­tä var­ten.

– Las­ten läh­det­tyä kou­luun me­nen koi­rien Se­pon ja Pir­ren kans­sa pi­hal­le, jos­sa ne saa­vat juos­ta va­paa­na. Mi­nun tar­vit­see pu­kea yl­le­ni vain iso vil­la­tak­ki ja su­jaut­taa jal­koi­hin pak­sut lam­paan­kar­va­tos­sut, iloit­see emän­tä ul­koi­lun help­pout­ta.

Talo on Heidin unelmien täyttymys: – Olin haaveillut niin kauan omaan taloon pääsystä, että muuttopäivänä kaikki odotukset ja kiire tuntuivat kaatuvan päälle ja hermoni olivat riekaleina. Mutta talosta tuli juuri sellainen kuin halusimme, Heidi muistelee hymyillen.

Olohuoneen sohva on Facebook-kirpputorilta. Pöydällä on messinkisiä kynttilänjalkoja, joita Heidi keräilee. Huomaa sohvapöydän kätevä korkeus, sille on hyvä laskea vaikka kahvikupit.

Heidi ja Jaakko ovat nyt unelmiensa talossa. Kun sopivaa hirsitaloa ei löytynyt, he päättivät tehdä talon itse.

Kun so­pi­vaa ei löy­ty­nyt

Kui­va­lai­sen per­heen hir­si­ta­loa voi­si en­si­sil­mäyk­sel­lä ku­vi­tel­la van­hak­si ra­ken­nuk­sek­si, mut­ta se on val­mis­tu­nut rei­lut kuu­si vuot­ta sit­ten.

Hei­di ja Jaak­ko haa­vei­li­vat ter­veel­li­ses­tä asu­mi­ses­ta maal­la, mut­ta ei­vät löy­tä­neet so­pi­vaa van­haa hir­si­ta­loa. Lo­pul­ta he päät­ti­vät ra­ken­taa ta­lon it­se.

So­pi­va paik­ka löy­tyi Siun­ti­os­ta, jos­sa pal­ve­lut ovat kä­ve­ly­mat­kan pääs­sä. Hel­sin­kiin töi­hin läh­ties­sään Jaak­ko voi ha­lu­tes­saan vaih­taa au­ton ju­naan. Liik­ku­mi­nen on help­poa.

– Ha­lu­sim­me ko­din, joka oli­si ter­veel­li­nen il­man vää­riä kor­jaus­rat­kai­su­ja. Ta­lon, jos­sa oli­si pe­rin­teis­tä es­te­tiik­kaa. Kun so­pi­vaa ei tul­lut vas­taan, vaih­to­eh­dok­si jäi ta­lon ra­ken­ta­mi­nen pai­kal­leen pe­rin­tei­seen ta­paan, Hei­di ker­too.

Aamu alkaa keittiöstä, jossa Heidi laittaa tulet uuniin. Valoisan keittiön ruokailuryhmän tuolit on kerätty yhteen yksi kerrallaan.

Jaakko tekee usein ja hyvää ruokaa. Kunnon liesi hyvälle kokille on Ilveen valmistama. Huomaa korkeiden pystykaappien ja ylä-kaappien soinnutettu sävyero.

Talo pe­rus­kal­li­ol­la

Kui­van ra­ken­nus­pai­kan löy­tä­mi­nen oli ra­ken­ta­jil­le tär­ke­ää. Si­jain­ti vas­taa pe­rin­tei­siä ihan­tei­ta hy­väs­tä ra­ken­nus­pai­kas­ta.

– Tont­ti on kor­ke­al­la ete­lä­rin­tees­sä, ja ta­lom­me sei­soo pe­rus­kal­li­ol­la, Hei­di ker­too.

En­sin ton­til­ta kaa­det­tiin puut. Seu­raa­va­na vuon­na pys­ty­tet­tiin ke­hik­ko, ja sa­man vuo­den mar­ras­kuus­sa per­he jo muut­ti asu­maan uu­teen ko­tiin­sa.

Hir­si­ra­ken­tei­sen ta­lon ke­hi­kon pys­tyt­ti hir­ret toi­mit­ta­nut yri­tys, mut­ta muut ra­ken­nus­työt pa­ris­kun­ta teki it­se Hei­din isän avul­la.

– Käy­tim­me myös pai­kal­li­sia tim­pu­rei­ta, muu­ra­rei­ta ja puu­sep­piä, jot­ka löy­tyi­vät alu­eel­ta suo­si­tus­ten pe­rus­teel­la. Te­ki­jät ym­mär­si­vät ra­ken­ta­mi­sem­me ide­an: nyt teh­dään eko­lo­gis­ta hir­si­ta­loa, jos­sa ei käy­te­tä muo­via, Hei­di sa­noo.

Il­man­suun­tien huo­mi­oi­mi­nen, huo­ne­jär­jes­tys ja huo­nei­den si­joit­te­lut to­teu­tet­tiin pe­rin­teis­ten op­pien mu­kai­ses­ti. Au­rin­gon­kier­to mie­tit­tiin niin, et­tä luon­non­va­loa riit­tää keit­ti­ös­sä koko päi­väk­si, kun ma­kuu­huo­neet puo­les­taan ovat poh­joi­sen puo­lel­la. Var­jon puo­lel­le si­joi­tet­tiin myös pie­nem­mät ik­ku­nat.

Vanhempien makuuhuoneen sänkynä on luomufuton. Se on valmistettu ekologisesta puuvillasta ja kookoskuidusta. Futonsänky on talon ainoa uusi huonekalu. Kaunis kaappi on Heidin kunnostama.

Hyvä idea! Lelut ovat nätisti salusiinin takana piilossa leikkinurkkauksessa.

Kirsikan makuuhuoneen rautasänky löytyi ruostuneena. Se kunnostettiin, ja nyt siinä kelpaa nukkua. Sienijakkara on Fiskarsin Antiikkipäiviltä.

Il­man muo­via

Kak­si­ker­rok­si­sen ta­lon lat­ti­oik­si va­li­koi­tui­vat
mik­ro­viis­teet­tö­mät uu­det män­ty­lau­dat. Ko­ko­pui­set ik­ku­nat pel­la­va­ri­veel­lä tii­vis­tet­tyi­ne kar­mei­neen kes­tä­vät huol­let­tui­na jopa sa­to­ja vuo­sia.

Ra­ken­nus­mää­räyk­siä ja pe­rin­teis­tä suo­ma­lais­ta ra­ken­nus­kult­tuu­ria vas­taa­via ihan­tei­ta täyt­tä­viä ma­te­ri­aa­le­ja oli haas­ta­va yh­dis­tää, mut­ta koti val­mis­tui toi­vei­den mu­kaan muo­vit­to­mak­si.

Hei­din kiin­nos­tus pe­rin­tei­seen ra­ken­ta­mi­seen syt­tyi hä­nen opis­kel­les­saan Hel­sin­gin yli­o­pis­tos­sa suo­ma­lai­seen van­haan ra­ken­nus­kan­taan ja asu­mi­seen liit­ty­viä asi­oi­ta.

– Pe­rin­ne­ta­lon tun­nel­ma syn­tyy klas­si­sis­ta mit­ta­suh­teis­ta, ai­dois­ta luon­non­ma­te­ri­aa­leis­ta ja kä­sin teh­dys­tä työs­tä. Em­me ha­lun­neet min­kään näyt­tä­vän van­hal­ta, mut­ta ha­lu­sim­me kun­ni­oit­taa van­haa.

Kylpyhuoneen putket piilotettiin seinän sisälle. Allaskaappi on tehty vanhasta kaapista. Puolipaneelien ja lattian sävy ovat hyvässä harmoniassa.

Alakerran vessan seinän iloinen Bunny Toile -kuosi on York Wallcoveringsin. Panelointi on maalattu kalkkikaseiini-maalilla.

Si­sus­ta­mi­nen on on­nen­kaup­paa

Ylä­ker­ran työ­huo­nees­sa hu­ri­see. Tä­nään on Hei­din va­paa­päi­vä, ja hän paik­kaa tuo­lin ver­hoi­lua.

Kan­kaan­reu­no­jen huo­lit­te­lu om­pe­lu­ko­neel­la su­juu näp­pä­räs­ti, sil­lä Hei­di kun­nos­taa ja ver­hoi­lee ka­lus­tei­ta it­se. Hän ra­kas­taa vä­hä­e­leis­tä an­tiik­kia, jos­sa pa­ti­na ja ku­lu­mat nä­ky­vät. Koti on si­sus­tet­tu kier­rä­te­tyil­lä huo­ne­ka­luil­la
van­hem­pien sän­kyä lu­kuun ot­ta­mat­ta.

Ko­din si­sus­ta­mi­nen an­tii­kil­la ete­nee vä­hi­tel­len, sil­lä se on on­nen­kaup­paa, mitä mil­loin­kin sat­tuu löy­tä­mään.

– En ole ra­ken­ta­mas­sa epook­ki­ko­ko­nai­suut­ta. Yh­dis­te­len esi­nei­tä, ta­pet­te­ja ja vä­re­jä täy­sin in­tui­ti­ol­la ja niin, mikä näyt­tää mi­nun sil­mii­ni kau­niil­ta.

Hei­di työs­ken­te­lee kol­men muun suun­nit­te­li­jan kans­sa omas­sa suun­nit­te­lu­toi­mis­tos­saan Kruu­nus­sa, joka on eri­kois­tu­nut his­to­ri­al­lis­ten ra­ken­nus­ten si­sä­ti­la­suun­nit­te­luun.

– Suu­rim­man osan työs­tä­ni voin teh­dä ko­toa kä­sin. Tun­nen kii­tol­li­suut­ta sii­tä, et­tä saan asua ja teh­dä töi­tä kes­kel­lä hil­jai­suut­ta ja rau­haa.

Rakkaudella ja perinteisesti rakennettu kotitalo on saanut lempinimen Pömpeli. Kuvassa Jaakko, lapset Elias ja Kirsikka sekä Heidi. Koirat saavat juosta vapaana kotipihalla.

Kier­rä­tet­tyä ja kes­tä­vää

Hei­din si­sus­tus­ma­ku on ja­los­tu­nut vuo­sien saa­tos­sa. Sa­moi­na ovat py­sy­neet pe­ru­sa­si­at, ku­ten vä­ri­maa­il­ma ja rak­kaus van­hoi­hin esi­nei­siin.

– Vii­me vuo­si­na olen tu­tus­tu­nut kes­kie­u­roop­pa­lai­siin ta­pet­tei­hin ja kan­kai­siin. Niil­lä olen si­sus­ta­nut myös ko­ti­am­me. Jos raas­ki­sin, niin hank­ki­sin var­maan kal­liim­pia rans­ka­lai­sia si­sus­tus­kan­kai­ta.

Kaik­ki per­hees­sä saa­vat vai­kut­taa si­sus­tuk­seen, mut­ta Hei­di on in­nos­tu­nein.

– Jaa­kon kans­sa ar­vos­tam­me asu­mi­ses­sa
sa­mo­ja asi­oi­ta.

Ko­din vä­li­o­vet on han­kit­tu van­hois­ta ta­lois­ta, sa­moin val­koi­nen kaa­ke­liu­u­ni, joka pe­las­tui mou­ka­rin al­ta. Pa­ne­loin­te­ja peit­tä­vät eko­lo­gi­set kalk­ki­ka­sei­i­ni-
maa­lit.

Ko­to­na per­he on yh­des­sä ja kai­kes­sa rau­has­sa.

– Tämä on iha­na asui­nym­pä­ris­tö, ja ko­tim­me tun­nel­ma rau­hoit­taa miel­tä. Teem­me pal­jon kä­ve­ly­ret­kiä met­säs­sä. Pi­hal­la on puu­läm­mit­tei­nen pal­ju, jos­sa is­tum­me tal­vi-il­toi­na pi­pot pääs­sä ja bon­gai­lem­me tai­vaal­la ki­mal­ta­via täh­tiä, Hei­di ku­vai­lee.