Artikkeli

Nii­na Lauk­ka­nen

Ku­vat Kat­ri Ka­pa­nen

Pariskunta karsi tavarapaljouden - tällainen kodista tuli

Niinan ja Ossin kodissa tärkeintä ovat 40-luvulla rakennetun talon henki ja pariskunnalle merkitykselliset esineet.

MIKÄ: Ker­ros­ta­lo­a­sun­to, 65 m² MIS­SÄ: Hel­sin­gin Mei­lah­des­sa TÄÄL­LÄ ASU­VAT: Si­sus­tu­sa­lan yrit­tä­jä Nii­na ja di­gi­taa­lis­ten ter­veys­pal­ve­lui­den asi­an­tun­ti­ja Os­si

Kun Nii­na ja Os­si viet­ti­vät maa­il­ma­nym­pä­ri­mat­kan­sa vii­mei­siä viik­ko­ja en­nen Suo­meen pa­luu­ta, he al­koi­vat et­siä asun­toa in­ter­ne­tin vä­li­tyk­sel­lä. Pa­ris­kun­ta oli reis­san­nut re­put se­läs­sä lä­hes vuo­den. En­nen mat­kal­le läh­töä he oli­vat myy­neet asun­ton­sa sekä suu­rim­man osan ka­lus­teis­taan ja ta­va­rois­taan.

– Säi­ly­tim­me ai­no­as­taan rak­kaim­mat ka­lus­teet ja asi­at, jot­ka pak­ka­sim­me pie­neen va­ras­toon. Ta­va­ra­pal­jout­ta em­me reis­sun ai­ka­na ikä­vöi­neet, mut­ta muu­ta­man kuu­kau­den jäl­keen aloim­me kai­va­ta omaa tu­ki­koh­taa ja vii­mei­sil­lä vii­koil­la koti-ikä­vä ja asun­to­kuu­me al­koi­vat ol­la mel­koi­set, Nii­na muis­te­lee.

Ra­ken­sim­me asun­non uu­des­taan

So­pi­vaa asun­toa ei mei­nan­nut löy­tyä, mut­ta yk­si koh­de pon­nah­ti si­vus­toil­ta pa­ris­kun­nan eteen jat­ku­vas­ti. Asun­to si­jait­si Hel­sin­gin Mei­lah­des­sa vuon­na 1946 ra­ken­ne­tus­sa ker­ros­ta­los­sa. Asui­na­lue oli pa­ris­kun­nal­le en­nes­tään tut­tu ja si­jain­ti juu­ri so­pi­va. Vuo­sia toi­mis­to­ti­la­na pal­vel­lut 65-ne­li­öi­nen asun­to oli lä­hes al­ku­pe­räi­ses­sä kun­nos­sa.

– Si­jain­ti oli meil­le täy­del­li­nen, mut­ta it­se asun­nos­sa oi­ke­as­taan kaik­ki oli pie­les­sä. Jou­duim­me kaa­ta­maan kaik­ki vä­li­sei­nät ja ra­ken­ta­maan asun­non käy­tän­nös­sä uu­des­taan, mut­ta ei­hän se ol­lut en­sim­mäi­nen ker­ta, Nii­na ker­too hu­vit­tu­nee­na.

Kun Nii­na ja Os­si pa­la­si­vat Suo­meen, oli asun­to edel­leen myyn­nis­sä ja pa­ris­kun­nan os­to­tar­jous hy­väk­syt­tiin il­taan men­nes­sä.

Ton­neit­tain tii­li­murs­kaa

Asun­nos­ta pu­re­tet­tiin kaik­ki vä­li­sei­nät lu­kuun ot­ta­mat­ta kan­ta­vaa pi­la­ria, joka oli jä­tet­tä­vä asun­non kes­kel­le. En­sim­mäis­ten kol­men päi­vän ai­ka­na kul­je­tet­tiin tii­li­murs­kaa ja pur­ku­jä­tet­tä kuu­den ton­nin edes­tä sort­ti­a­se­mal­le.

Seit­se­män viik­koa kes­tä­nyt re­mont­ti ete­ni mu­ka­vas­ti, kun mu­ka­na oli pa­ris­kun­nan li­säk­si Nii­nan puu­sep­pä-pik­ku­ve­li ja vä­lil­lä myös muut per­heen­jä­se­net ja ys­tä­vät. Säh­kö- ja put­ki­työt pa­ris­kun­ta teet­ti am­mat­ti­lai­sil­la.

– Re­mon­toi­mi­nen on meil­lä ve­ris­sä. Vaik­ka olem­me päät­tä­neet jo­kai­sen re­mon­tin jäl­keen, et­tä tämä sai ol­la vii­mei­nen, löy­däm­me taas muu­ta­man vuo­den pääs­tä it­sem­me re­mon­tin kes­kel­tä. Omin kä­sin uu­den luo­mi­ses­sa on jo­tain kou­kut­ta­vaa, Nii­na my­häi­lee.

Van­han ta­lon vie­hä­tys

Van­ho­jen ta­lo­jen tun­nel­ma miel­lyt­tää Nii­naa ja Os­sia. Vaik­ka asun­nos­ta ei jää­nyt pal­joa jäl­jel­le pur­ku­töi­den jäl­keen, tie­tyt asi­at säi­lyt­ti­vät kos­ke­mat­to­muu­den.

Nii­na on työs­ken­nel­lyt si­sus­tu­sa­lal­la lä­hes 15 vuot­ta. Sinä ai­ka­na oman ko­din si­sus­tus on ke­hit­ty­nyt ja muut­tu­nut pal­jon, vaik­ka sa­man­kal­tai­suut­ta­kin löy­tyy.

Vuo­den maa­il­mal­la mat­kaa­mi­nen muok­ka­si pa­ris­kun­nan aja­tuk­sia ko­dis­ta ja asu­mi­ses­ta ja toi li­sä­maus­tet­ta si­sus­tuk­seen.

– Kun viet­tää vuo­den maa­il­mal­la vain re­pul­li­nen ta­va­raa mu­ka­naan, ko­din mer­ki­tys muut­tuu ja vah­vis­tuu. Läm­min suih­ku, oma tee­mu­ki ja puh­taat la­ka­nat tun­tu­vat luk­suk­sel­ta. Ko­dis­tam­me on tul­lut en­tis­tä har­mo­ni­sem­pi. Vaik­ka pi­dän sees­tei­ses­tä ja jopa tyh­jäs­tä ti­las­ta, ra­kas­tan sil­ti kau­nii­ta esi­nei­tä, muh­kei­ta soh­via ja tuu­les­sa le­pat­ta­via val­koi­sia ver­ho­ja. Si­sus­ta­mi­sen mie­len­kiin­to pii­lee juu­ri sii­nä, et­tä löy­tää ta­sa­pai­non kai­ken tar­peet­to­man ja  tar­peel­li­sen kes­ken. Olen huo­man­nut, et­tä yk­si hyvä kei­no ta­sa­pai­non säi­lyt­tä­mi­sel­le on, et­tei kos­kaan han­ki ko­tiin esi­net­tä, mikä on niin ruma, et­tä se pi­tää pii­lot­taa kaap­piin. Mut­ta ei kan­na­ta myös­kään hank­kia esi­net­tä, mikä ei tar­peen tul­len mah­du ko­me­roon pii­loon, Nii­na nau­raa.