Saran ja Arin koti sijaitsee lähellä Kokemäenjoen rantaa. 1900-luvun alussa rakennettu talo on toiminut joskus kauppana. Lähellä ovat palvelut ja Kirjurinluodon lenkkeilyreitit.

Kaakeliuunissa on poltettu vain kynttilöitä. Perhe opettelee käyttämään uunia turvallisesti. Koko taloyhtiössä vain kahdessa kodissa on alkuperäiset kaakeli-uunit. Molemmat on valmistettu Turun kaakelitehtaalla.

Sara Mu­e­sa näyt­tää vih­re­ää mal­jak­koa. Se on hä­nen rak­kain esi­neen­sä, jon­ka hän on saa­nut iso­tä­dil­tään Rii­tal­ta. Il­man iso­äi­din sis­kon läs­nä­o­loa ja vai­ku­tus­ta Sa­ran es­teet­ti­nen maa­il­ma voi­si ol­la toi­sen­lai­nen.

Kun Sara oli pie­ni ja asui Es­pan­jas­sa, hän tot­tui sii­hen, et­tä iso­tä­ti vei tyt­töä mu­ka­naan kaik­ki­al­le. Kym­men­vuo­ti­aa­na Sara muut­ti äi­din ja kol­men si­sa­ruk­sen­sa kans­sa ta­kai­sin Suo­meen, Hel­sin­kiin. Es­pan­ja­lai­nen isä jäi ko­ti­maa­han­sa. Iso­tä­ti py­syi elä­mäs­sä mu­ka­na tii­viis­ti. Sara op­pi pi­tä­mään kau­niis­ta esi­neis­tä ja vä­reis­tä.

– Ihai­lin iso­tä­din tai­tei­li­ja­tyy­lis­tä ko­tia ja pai­noin mie­lee­ni tuok­su­ja ja esi­nei­tä, Sara ker­too.

Ranskanbulldoggi Mila on koko perheelle rakas, mutta Sara on sen kiistaton kuningatar. Riippukeinu on Granitista, ja se oli poikien sisustustoive.

Antiikkisohvan Sara sai isotädiltään Riitalta, mutta siinä ei saa istua kukaan, koska sen jalat eivät kanna. Hyllyillä on taide- ja käsityökirjoja. Käsinmaalatut kaakelit, azulejos, on ostettu kirpputorilta Portugalista. Ne ovat yleinen näky Portugalin kaduilla, sillä vanhat talot on kaakeloitu toinen toistaan upeammin. Muotokuvan Riitta-isotädistä on maalannut Maija Vikkula.

Sara on purkanut tunteitaan maalaamalla. Sinivalkoisen taulun naapurin poika nimesi Lentäväksi banaaniksi. Picasson Sylvette-juliste on ostettu kirpputorilta. Koivutaulu on Aatoksen tekemä vahaliitu-vesivärityö. Saralle poikien koulutyöt ovat kodin kauneinta taidetta. Grafiikantyö on isotädin ystävän Maija Vikkulan.

Ta­tuo­in­ti he­rät­ti kiin­nos­tuk­sen

Nyt olem­me Sa­ran ja hä­nen puo­li­son­sa Ari de Car­val­hon ko­to­na Po­ris­sa. Sara ker­too, mi­ten hä­nes­tä, hel­sin­ki­läi­ses­tä sink­ku­nai­ses­ta, tuli po­ri­lai­sen uus­per­heen jä­sen noin yh­dek­sän vuot­ta sit­ten.

Ari huo­ma­si ys­tä­vän­sä Fa­ce­book-si­vul­la ku­van Sa­ran se­läs­tä, jota peit­tää suu­ri ta­tuo­in­ti. Ku­va­tai­tei­li­ja­na hän kiin­nos­tui ta­tuo­in­nis­ta ja ky­se­li, kuka oli ku­van nai­nen. Ys­tä­vä ke­hot­ti Aria ot­ta­maan yh­teyt­tä Sa­raan.

– Yk­si Mes­sen­ger-vies­ti vaih­tui sa­toi­hin, el­lei tu­han­siin. Kuu­kau­den ku­lut­tua Ari mat­ka­si Po­ris­ta ko­tii­ni Hel­sin­kiin en­sit­ref­feil­le. Se oli sii­nä. Ei tar­vin­nut enää miet­tiä, Sara muis­te­lee.

Keittiön alkuperäisen tiiliseinän Sara kaivoi esiin. Sen jälkeen uusittiinkin koko tila kodinkoneita myöten. Seinällä olevan astiakaapin Sara osti alun perin työkaluilleen. Keittiössä perhe pitää sen käytännöllisyydestä ja riittävistä työ- ja laskutiloista. Kaikki on tehty itse alusta loppuun.

Sara ja Ari kutsuvat vieraita kylään mielellään. Sara kattaa ja siivoaa, Ari kokkaa intohimoisesti. Keittiöstä löytyy aina oliiviöljyä, sipulia ja valkosipulia, niin espanjalaisen kuin portugalilaisenkin keittiön perustarvikkeita. Matto ja pieni, vanha kaappi on ostettu kirpputorilta. Pyörällisessä kaapissa säilötään lautasia, ja se toimii tarvittaessa saarekkeena.

Unel­ma­ta­los­ta tuli ka­tast­ro­fi

Sara ja Ari löy­si­vät unel­mien­sa oma­ko­ti­ta­lon. He re­mon­toi­vat vuon­na 2001 ra­ken­net­tua ta­loa kym­me­nil­lä tu­han­sil­la eu­roil­la. Sit­ten sel­vi­si, et­tä talo oli va­jon­nut maan si­sään. Sara ja Ari sai­vat ta­lo­kau­pat pu­ret­tua, mut­ta re­mont­tiin käyt­tä­män­sä ra­hat he me­net­ti­vät.

Olo oli kaik­kea muu­ta kuin on­ne­kas. Per­he jou­tui pak­kaa­maan ta­va­ran­sa juu­ri en­nen jou­lua 2016. Kai­ken li­säk­si unel­ma omas­ta lap­ses­ta oli vä­häl­lä päät­tyä Sa­ran me­neh­ty­mi­seen. Jo yh­den kes­ken­me­non ko­ke­nut Sara tuli ras­kaak­si, mut­ta ras­kaus pal­jas­tui koh­dun ul­ko­puo­li­sek­si. Yh­te­nä yö­nä Sara pyör­tyi mon­ta ker­taa, kun­nes hä­net kii­dä­tet­tiin am­bu­lans­sil­la sai­raa­laan.

– Olin lait­ta­nut ai­em­mat oi­reet ta­los­ta joh­tu­neen stres­sin piik­kiin, vaik­ka Ari oli­kin ol­lut mi­nus­ta hy­vin huo­les­tu­nut. Em­me oli­si sel­vin­neet kai­kes­ta, jos pa­ri­suh­teem­me ei oli­si näin hyvä. Yh­des­sä meis­tä tu­lee ai­ka su­per­tii­mi, Sara sa­noo.

Su­rua li­sä­si vie­lä se, et­tä sa­moi­hin ai­koi­hin kum­pi­kin me­net­ti rak­kaan koi­ran­sa.

Alvarin huoneessa on Billnäsin työtuoli ja talonpoikaispöytä, molemmat kirpputorilta. Kaikki huoneen Star Wars -taulut ovat Arin maalaamia.

Aatoksen alakerrassa sijaitsevassa huoneessa on tehdaskannakkeista tehdyt hyllyt. Naapuri auttoi niiden kunnostamisessa. Puiset päät ovat kulkeneet Saran mukana lapsuudenkodista lähtien. Arin ja poikien Star Wars -fanius näkyy taulussa. Seinällä oleva suuri ikkuna on Tampereelta.

On­ni löy­si mei­dät

Rei­lu vuo­si sit­ten Sara näki myyn­ti-il­moi­tuk­sen ko­dis­ta puu­ta­los­sa, joka si­jait­see Ko­ke­mä­en­jo­en ran­nan tun­tu­mas­sa. Asun­to on yk­si ta­lo­yh­ti­ön kym­me­nes­tä. Si­sä­pi­ha ja sau­na ovat kaik­kien asuk­kai­den käy­tös­sä.

– Kun as­tuin lau­ta­lat­ti­al­le ja näin ruo­kai­lu­huo­neen kaa­ke­liu­u­nin, en voi­nut kuin kil­jais­ta ilos­ta, vaik­ka Ari yrit­ti top­puu­tel­la. Tämä se oli, mei­dän ko­tim­me!

Sara sa­noo, et­tei hä­nel­lä oli­si Hel­sin­gis­sä ol­lut iki­nä va­raa täl­lai­seen ko­tiin.

– Sik­si hy­pin nyt rie­mus­ta ja vä­lil­lä ni­pis­tän it­se­ä­ni. Ihan­ko tot­ta meil­lä on nyt Po­ris­sa täl­lai­nen koti.

Uu­des­sa ko­dis­sa Sara oli on­nel­li­sem­pi kuin pit­kiin ai­koi­hin ja huo­ma­si yl­lät­tä­en ole­van­sa myös ras­kaa­na. Oli­ver syn­tyi maa­lis­kuus­sa 2019.

– On­ni löy­si mei­dät vih­doin. Vas­toin­käy­mis­ten jäl­keen olen hy­vin va­kuut­tu­nut sii­tä, et­tä koti tuo ih­mi­sel­le us­ko­ma­ton­ta voi­maa. Ihan ku­ten meil­le kävi.

Arin ja Saran makuuhuoneessa rakkaat esineet tuovat muistoja ja turvallisuutta. Tynnyrituoli, messinkinen lampunjalka ja villaviltti on saatu Saran isotädiltä. Sängynpäädyn virkaa toimittaa puoliksi maalattu seinä.

Kaunis kynttilänjalka on lahja Saran siskolta. Se on meksikolaista keramiikkaa, ja sitä kutsutaan elämänpuuksi.

En lo­ke­roi tyy­li­äm­me

Iso­tä­tin­sä vai­ku­tuk­ses­ta Sara on ol­lut ai­na kiin­nos­tu­nut vi­su­aa­li­suu­des­ta ja ko­din si­sus­ta­mi­ses­ta. Täs­tä ko­dis­ta löy­tyi vih­doin paik­ka, jo­hon hän sai kas­vat­taa juu­ret per­heen­sä kans­sa.

Puu­ta­lo­a­sun­to on kau­nis ja tun­nel­mal­li­nen. Re­mont­tia ei tar­vin­nut juu­ri teh­dä. Oli muu­ta­ma maa­lat­ta­va sei­nä ja ta­pe­tin­vaih­toa, sii­nä kaik­ki.

Arin por­tu­ga­li­lai­set ja Sa­ran es­pan­ja­lai­set juu­ret ovat se­koit­ta­neet ko­dis­ta vä­rik­kään ja tyy­lik­kään. Esil­lä on hir­si- ja tii­li­sei­nää, jon­ka Sara kai­voi esiin omin kä­sin. Ka­lus­teet ja esi­neet ovat kaik­ki kirp­pu­to­reil­ta tai iso­tä­dil­tä saa­tu­ja. Sei­nil­lä on tai­det­ta, it­se teh­tyä ja os­tet­tua.

– Ko­tim­me on täyn­nä meil­le rak­kai­ta asi­oi­ta, vä­re­jä ja tun­nel­mia. En osaa lo­ke­roi­da tyy­li­äm­me mi­ten­kään en­kä koe sitä tar­peel­li­sek­si. Meil­lä kai­kil­la on tääl­lä hyvä ol­la, jo­ten us­koi­sin mei­dän viih­ty­vän tääl­lä hy­vin pit­kään.

Iskusta ostettu sohva on tukeva, mutta ilmeeltään kevyt. Irrotettavat päälliset toimivat lapsi- ja koiraperheessä. Vaalea väri oli päähänpisto, joka Saran mielestä sotii käytännöllisyyttä vastaan.