KOTI: Van­taan Re­ko­las­sa Puu­ta­lo vuo­del­ta 1932, 4 h + k+ par­vi, noin 140 m2.

ASUK­KAAT: Ot­to ja Pil­vi Nyst­röm ja lap­set Nooa, 12, Mart­ta, 11, Sai­mi, 6, ja Sal­ma, 2.

Tämä hurmaava koti oli juuri maalattu keltaiseksi, kun se ostettiin. Koiramäen Pajutallilta löytyi sininen postilaatikko, joka oli samaa sävyä kuin talon ulko-ovi.

Anna Wallendahr

Tun­tuu kuin oli­sim­me tul­leet Hu­vi­kum­puun. Täs­sä ko­dis­sa riit­tää por­tai­ta, pii­lo­paik­ko­ja ja lap­sen men­tä­viä auk­ko­ja joka pai­kas­sa, mi­hin kat­soo. Oi­ke­as­ti olem­me Van­taan Re­ko­las­sa vuon­na 1932 ra­ken­ne­tus­sa puu­ta­los­sa. 
Ta­los­sa asu­vat Ot­to ja Pil­vi Nyst­röm lap­sien­sa kans­sa.

Kuu­si­vuo­ti­as Sai­mi esit­te­lee yl­pe­ä­nä kau­nis­ta ko­ti­aan. Hän tai­taa ol­la äi­din tyt­tö. Es­tee­tik­ko­ja mo­lem­mat, ku­ten ko­dis­ta voi pää­tel­lä. Sai­mi aset­te­lee tu­li­ais­kim­pus­ta ir­ron­neen ku­kan pie­neen la­si­pul­loon ja vie sen huo­neen­sa ik­ku­nal­le. 

Sai­mi ni­mit­tää isään­sä Ot­toa työ­myy­räk­si ja äi­ti, Pil­vi, nyök­kää nau­ra­en. Ot­to käy töis­sä, ja Pil­vi hoi­taa nuo­rim­mai­sia ko­to­na. Il­lat su­ju­vat kum­mal­ta­kin mil­loin mi­tä­kin pien­tä kun­nos­tusp­ro­jek­tia ko­to­na teh­den. 

– Kai­pa­sin oman­lais­ta ja hy­väl­tä tun­tu­vaa ko­tia, sil­lä olen pal­jon ko­to­na las­tenl­vi ker­too. 

Kodin yläkerta on lasten valtakuntaa. Isolle sohvalle mahtuvat kaikki yhdessä köllöttelemään. Portaat vievät ylös Nooan huoneeseen. Pilvi ei kyllästy ikkunasta aukeavaan avaraan näkymään.

Anna Wallendahr

Pie­nen ky­län tun­nel­maa

Ai­em­min­kin alu­eel­la asut­tu­aan Pil­vi ja Ot­to tie­si­vät Re­ko­lan ole­van kuin pie­ni kylä, jos­sa ei läpi-kul­ki­joi­ta näy. Kaik­ki tun­te­vat toi­sen­sa, ja naa­pu­rit­kin kat­so­vat las­ten pe­rään.  

Pit­kään et­sit­ty­ään Ot­to ja Pil­vi löy­si­vät Re­ko­las­ta tä­män van­han ta­lon, jon­ka nur­kis­sa ko­toi­sas­ti hie­man ve­tää ja sei­nät ovat so­pi­vas­ti vi­not. Pari vieh­tyi en­si­käyn­nil­lä ylä­ker­ran ko­mei­siin ik­ku­noi­hin, jois­ta nä­kee pit­käl­le.

– Ihas­tuin ti­laan heti, ja edel­leen, vaik­ka muut ti­lat ovat jo ar­ki­päi­väi­sy­neet, kor­kea tila ja ava­ruus sy­käh­dyt­tä­vät, Pil­vi ker­too. 

Keittiön yläkaapit korvattiin Clas Ohlsonista hankituilla hyllynkannattimilla ja puutavarasta tehdyillä avohyllyillä. Kauniit vanhat lasipurkit ovat Pilvin isoäidiltä ja Oton vanhemmilta. Huopainen vauvakeinu tilattiin suoraan Itävallasta Mohr Polsterilta. Salma viihtyy siinä, kun äiti touhuaa keittiössä.

Anna Wallendahr

Re­mont­ti il­man huo­lia

Pal­jon on muut­tu­nut kol­mes­sa vuo­des­sa. Pik­ku-hil­jaa Pil­vi ja Ot­to ovat muo­kan­neet ta­los­ta oman nä­köis­tä. Lä­hel­lä asu­vat las­ten iso­van­hem­mat ovat aut­ta­neet re­mon­tis­sa ja las­ten hoi­dos­sa. 

Te­ke­mis­tä on riit­tä­nyt. Lä­hes kaik­ki pin­nat asun­nos­sa on maa­lat­tu ja huo­ne­ka­lut­kin ovat jää­neet te­hok­kaas­ti viu­hu­van su­din al­le. Muu­ta­mia sei­niä on pu­ret­tu, ja keit­tiö päi­vi­tet­tiin vas­taa­maan suur­per­heen tar­pei­ta. Tu­li­pe­siä on kun­nos­tet­tu ja ra­ken­net­tu uu­sik­si. 

Re­mont­ti su­jui vail­la vas­toin­käy­mi­siä. Yl­lä­tyk­siä ta­lo­van­hus piti kui­ten­kin si­säl­lään. Ma­kuu­huo­neen vi­rat­to­man, ki­vi­muu­rin kal­tai­sen ra­ken­nel­man si­säl­tä löy­tyi van­ho­ja leh­tiä ja käyt­tä­mä­tön Bar­bie-nuk­ke pak­kauk­ses­saan. Se oli kuin ai­ka­ko­ne ta­kai­sin 90-lu­vul­le. 

Astiat säilytetään Ikean isossa vitriinissä. Pinnatuolit ovat kertyneet yksitellen, syöttötuolin sai esikoinen Nooa ristiäislahjaksi. Tori.fi:n kautta löytynyt vanha pöytä oli erään tehtaan johtoportaan kokouspöytä, ja se sai uuden maalin.

Anna Wallendahr

Per­he­ko­din pul­lan­tuok­sui­nen ar­ki

Keit­ti­ös­sä vie­te­tään suu­rin osa päi­väs­tä. Lap­set leik­ki­vät tai lu­ke­vat van­hal­la pui­sel­la soh­val­la, ta­kan vie­res­sä. Sal­ma kiik­kuu tyy­ty­väi­se­nä huo­pai­ses­sa kei­nus­sa, kun si­sa­ruk­set viih­dyt­tä­vät hän­tä. 

Van­ha, ku­lu­nut keit­tiö sai pois­tua mo­der­nin ja toi­mi­vam­man keit­ti­ön tiel­tä. Kiin­te­ät ylä­kaa­pit kor­vat­tiin avo­hyl­lyil­lä ja las­ku­ti­laa li­sät­tiin, jot­ta kaik­ki oli­si näp­pä­räs­ti kä­den ulot­tu­vil­la. 

Pie­nen ruo­kai­lu­ti­lan ja keit­ti­ön vä­li­nen sei­nä pu­ret­tiin, jol­loin jäl­jel­le jäi vain muu­ri. Se ja­kaa ti­laa, mut­ta valo kul­kee ti­lan läpi kau­niis­ti päi­vän ai­ka­na. 

Pil­vin isän muu­raa­ma Hil­ja-uu­ni läm­mit­tää keit­ti­ön nur­kas­sa. Li­säk­si läm­mi­tyk­seen käy­te­tään ylä­ker­ran tak­kaa ja maa­läm­pöä. 

Vanhan tavaran liikkeestä ostetun liinavaatekaapin lakan päälle maalattiin kokeeksi Miranolilla. Maali on pysynyt hyvin kiinni. Ikean mustissa kehyksissä on Deseniosta tilattu juliste. Ruudullinen tyynynpäällinen on Annon, samettinen Ikeasta.

Anna Wallendahr

Rau­hal­lis­ta vä­ri­maa­il­maa

Kaik­ki ko­din ti­lat oli­vat edel­lis­ten omis­ta­jien jäl­jil­tä rön­syi­le­vän run­sai­ta. Pu­nai­nen lat­tia ja run­saas­ti käy­te­tyt ko­ris­te­lis­tat oli­vat toki per­soo­nal­li­sia, mut­ta vaa­le­al­la maa­lil­la ko­tiin saa­tiin va­loa ja ylei­sil­me rau­hoit­tui.

Si­sus­tus on su­loi­nen se­ka­mels­ka. Useim­mat ka­lus­teis­ta ovat täys­pui­sia ja van­ho­ja. Ne ovat saa­neet uu­den sä­vyn tai nii­tä on muu­ten kun­nos­tet­tu. Pil­vi ar­vos­taa van­ho­ja ka­lus­tei­ta. 

– Van­hat ka­lus­teet ovat ai­to­ja. Ne on suun­ni­tel­tu kes­tä­mään ja pal­ve­le­maan tar­koi­tus­taan.  

Pil­vi ra­kas­taa van­han ta­lon tun­nel­maa ja eri­tyi­ses­ti kau­nii­ta ik­ku­nan­po­kia. Hä­nel­lä on­kin ol­lut yli kym­me­nen vuot­ta har­ras­tuk­se­na bon­gail­la van­ho­ja asun­to­ja ja vie­rail­la asun­to­näy­töis­sä haa­vei­le­mas­sa. Myös van­han ta­va­ran liik­keis­sä ja kirp­pu­to­reil­la on mu­ka­va käy­dä te­ke­mäs­sä löy­tö­jä. 

Saimin huoneen vanhan pulpetin ääreen mahtuu useampikin lapsi. Pulpetti hankittiin Huuto.netistä jo monta vuotta sitten vanhaan kerrostalokotiin.

Anna Wallendahr

Ylä­ker­ran lu­mos­sa

Lap­sil­le py­hi­tet­ty va­loi­sa ylä­ker­ta on täy­del­li­nen leik­kei­hin ja mui­hin puu­hiin. Le­lut kuu­lu­vat si­sus­tuk­seen, ja voi­mis­te­lu­ren­kais­sa temp­puil­laan. 

Koko per­heen yh­tei­set het­ket ylä­ker­ran soh­val­la tak­ka­tu­len ää­res­sä ovat tär­kei­tä. Sil­loin lu­e­taan yh­des­sä kir­jaa tai pe­la­taan. 

Jo­kai­sel­la lap­sel­la on oma huo­ne, tai ai­na­kin oma tila. Sal­ma­kin muut­taa ai­ka­naan ylä­ker­taan, mut­ta hän nuk­kuu vie­lä äi­din ja isän kans­sa. Noo­an huo­ne on ylim­mäs­sä ker­rok­ses­sa, sin­ne kii­ve­tään tik­kai­ta pit­kin. 

Ylä­ker­ras­ta nä­kee puu­tar­haan. Se oli hy­vin eri­lai­nen en­tis­ten asuk­kai­den jäl­jil­tä. Sil­loin pi­haa ko­mis­ti­vat näyt­tä­vät, tii­lis­ki­vil­lä reu­nus­te­tut kuk­ka­pen­kit, ja pat­sai­ta sei­soi siel­lä tääl­lä. 

Ot­to ja Pil­vi kui­ten­kin kää­ri­vät hi­han­sa ja muut­ti­vat koko pi­han ra­ken­teen. He rai­va­si­vat kuk­ka­pen­kit pois ja toi­vat pi­hal­le mar­ja­pen­sai­ta ja kas­vi­la­vo­ja, jois­sa voi kas­vat­taa sa­laat­te­ja, yrt­te­jä ja man­si­koi­ta. Hyö­ty­puu­tar­has­sa las­ten hu­vit jat­ku­vat ke­säl­lä.