• Pe­ren­nat ovat mo­ni­vuo­ti­sia ruo­ho­var­ti­sia kas­ve­ja, jot­ka tal­veh­ti­vat maan al­la tal­ven yli. Puu­tar­ha­myy­mä­län val­ta­vas­ta va­li­koi­mas­ta voi ol­la haas­teel­lis­ta va­li­ta juu­ri omaan pi­haan par­haat la­jit. Jos va­li­taan pel­kän ni­mi­kyl­tin ku­van tai ku­kan vä­rin pe­rus­teel­la, pet­ty­mys voi ol­la kar­vas, kun kas­vi ei me­nes­ty­kään pai­kal­laan tai päin­vas­toin osoit­tau­tuu ko­vak­si le­vi­ä­jäk­si.

• Pa­ras paik­ka pe­ren­na­pen­kil­le on kul­ku­väy­lien ja te­ras­sien lä­hei­syy­des­sä, au­rin­gos­sa tai puo­li­au­rin­gos­sa. Suu­rin osa kuk­ki­vis­ta pe­ren­nois­ta naut­tii au­rin­gon­va­los­ta, mut­ta ne me­nes­ty­vät usein vie­lä pa­rem­min, jos po­ro­tus­ta osuu vain osak­si päi­vää. Kan­nat­taa myös kat­soa pi­haa si­säl­tä ta­lon ik­ku­nois­ta ja miet­tiä, voi­si­ko pe­ren­na­pen­kin pe­rus­taa niin, et­tä sen nä­ki­si joka päi­vä esi­mer­kik­si keit­ti­ös­tä ruo­kaa lait­ta­es­saan.

• Va­lit­tu paik­ka kään­ne­tään huo­lel­la ja pois­te­taan kaik­ki mo­ni­vuo­tis­ten rik­ka­kas­vien juu­ret. Os­to­mul­taa kan­nat­taa har­ki­ta, jos maa on ko­vin pa­has­ti rik­ka­ruo­hoi­nen. Täl­löin on syy­tä peit­tää pe­ren­na­pen­kin paik­ka va­loa lä­päi­se­mät­tö­mäl­lä muo­vil­la jo edel­li­se­nä ke­vää­nä, jot­ta mo­ni­vuo­ti­set rik­ka­kas­vit kuo­le­vat tai yk­sin­ker­tai­ses­ti vaih­taa kas­vu­a­lus­ta ko­ko­naan.

• Pe­ren­na­pen­kin on hyvä ol­la noin puo­li met­riä syvä, jot­ta kas­vit saa­vat ulo­tet­tua juu­ren­sa sy­väl­le ja näin kes­tä­vät kui­via pou­ta­jak­so­ja pa­rem­min. Kään­te­le ja ta­soi­ta penk­ki sekä ra­jaa se nur­mi­a­lu­eis­ta esi­mer­kik­si reu­na­ki­veyk­sel­lä.

PAR­HAAT PE­REN­NAT – TOP 12

1. PA­LA­VA­RAK­KAUS

Plus­sat: Pa­la­va­rak­kaus leis­kuu tu­li­pu­nai­se­na ja kään­tää päät yl­vääl­lä kor­keu­del­laan. Se nou­see us­kol­li­ses­ti vuo­des­ta toi­seen ei­kä juu­ri hoi­toa kai­paa. Se kuk­kii hei­nä­kuus­sa ja hou­kut­te­lee pal­jon per­ho­sia. Se kyl­väy­tyy jos­kus it­ses­tään mut­tei le­viä hol­tit­to­mas­ti. Hyvä leik­ko­kuk­ka; jos leik­kaat osan ku­kis­ta mal­jak­koon, tu­lee si­vu­haa­rois­ta uu­sia kuk­kia.

Mii­nuk­set: Kor­keu­ten­sa vuok­si kas­vi on tu­et­ta­va. Kas­vu­pai­kan on ol­ta­va au­rin­koi­nen.

2.  PÄI­VÄN­LIL­JAT

Plus­sat: Ruso- ja kel­ta­päi­vän­lil­jat ovat erit­täin pit­käi­käi­siä ja us­kol­li­sia kuk­ki­joi­ta. Kel­ta­päi­vän­lil­ja (He­me­ro­cal­lis li­lio-asp­ho­de­lus) myös tuok­suu iha­nas­ti. Päi­vän­lil­jat ovat ter­vei­tä ja kär­si­vät har­voin kas­vin­tu­hoo­jis­ta. Leh­dis­tö on si­ron viuh­ka­mai­nen, jo­ten ne so­pi­vat myös kau­niik­si yk­sit­täis­kas­veik­si. Ru­so­päi­vän­lil­ja (He­me­ro­cal­lis ful­va) kuk­kii elo­kuus­sa, kel­ta­päi­vän­lil­ja jo ai­em­min kesä–hei­nä­kuun vaih­tees­sa. Kas­vu­paik­ka au­rin­koi­ses­ta puo­li­var­joi­seen. Kel­ta­päi­vän­lil­ja viih­tyy hy­vin myös ve­den lä­hei­syy­des­sä.

Mii­nuk­set: Päi­vän­lil­jan yk­sit­täi­sen ku­kan ly­hy­en kes­ton kor­vaa kuk­kien mää­rä. Uu­sia kuk­kia avau­tuu ta­sai­seen tah­tiin. Kuk­ka­var­ret on hyvä pois­taa ku­kin­nan jäl­keen, mis­tä voi ol­la hie­man vai­vaa.

3. HAR­JA­NEI­LIK­KA

Plus­sat: Har­ja­nei­li­kat ovat haus­ko­ja tup­sah­te­li­joi­ta. Kak­si­vuo­ti­si­na kas­vei­na ne te­ke­vät ku­kat vas­ta toi­se­na vuo­te­naan ja kyl­vä­vät sie­me­niä sin­ne sun tän­ne. To­sin har­ja­nei­lik­ka juur­tuu hel­pos­ti myös var­res­taan ja voi muo­dos­taa niis­tä mo­ni­vuo­ti­sia kas­vus­to­ja. Har­ja­nei­li­kal­la on iha­na tuok­su ja näyt­tä­vät ku­kin­not, joi­den väri vaih­te­lee val­koi­ses­ta pink­kiin ja lii­laan. Kas­vu­paik­ka au­rin­koi­nen tai puo­li­var­joi­nen. Ku­kin­ta ajoit­tuu hei­nä–elo­kuul­le.

Mii­nuk­set: Har­ja­nei­li­koi­ta ei saa py­sy­mään pai­koil­laan. Tämä ei luon­non­mu­kai­ses­sa pi­has­sa tie­ten­kään hait­taa, mut­ta jär­jes­tyk­sen ys­tä­vä saat­taa saa­da har­mai­ta hiuk­sia. Poh­joi­ses­sa Suo­mes­sa se ei eh­di kas­vat­taa uu­sia sie­men­tai­mia.

4. SYYS­LEI­MU

Plus­sat: Syys­lei­mut kuu­lu­vat it­se­oi­keu­te­tus­ti elo­kui­seen il­taan, jol­loin ne le­vit­tä­vät ma­ke­aa tuok­sua, jol­la ne hou­kut­te­le­vat yö­per­ho­sia me­si­baa­riin­sa. Näyt­tä­vis­sä ku­kin­nois­sa riit­tää sä­vy­va­li­koi­maa ruu­sun, vi­o­le­tin, val­koi­sen ja purp­pu­ran eri vä­reis­sä. Hyvä leik­ko­kuk­ka. Par­haim­mil­laan suu­ri­na ryh­mi­nä. Kuk­kii lop­pu­ke­säs­tä syk­syyn.

Mii­nuk­set: Syys­lei­mu­ja vai­vaa mo­nes­ti här­mä, joka peit­tää leh­dis­tön har­maa­seen nuk­kaan. Här­mää on vai­kea tor­jua, ja sen esiin­ty­vyys vaih­te­lee vuo­sit­tain. Ta­sai­nen kos­teus ja kes­tä­vien la­jik­kei­den va­lin­ta aut­ta­vat.

5. TU­LI­KEL­LUK­KA

Plus­sat: Har­va kas­vi on niin to­pak­ka ja pir­teä kuin tu­li­kel­luk­ka. Orans­sin­pu­nai­set ku­kat ovat näyt­tä­viä ja leh­dis­tö mu­ka­van peit­tä­vä ja tii­vis. Se kuk­kii jo tou­ko–ke­sä­kuus­sa au­rin­koi­sil­la ja puo­li­var­joi­sil­la pai­koil­la. Help­po li­sä­tä ja­ka­mal­la. Ma­ta­lah­ko, kor­keus vain noin 25 cm, mikä te­kee sii­tä hy­vän reu­na­kas­vin pe­ren­na­ryh­mään. Ei le­viä hol­tit­to­mas­ti kas­vu­pai­kal­taan.

Mii­nuk­set: Se ei tuok­su. Vä­re­jä sai­si ol­la mui­ta­kin kuin orans­sin ja kel­tai­sen sä­vyt. Pou­ta­kau­si­na muis­ta kas­tel­la!

6. ROH­TO­SUO­PA­YRT­TI

Plus­sat: Roh­to­suo­pa­yrt­ti on hy­vin mie­len­kiin­toi­nen kas­vi. Sitä on käy­tet­ty roh­to­na mak­sa­vai­voi­hin ja ni­vel­sär­kyyn ja sen leh­tiä haa­voi­hin tu­leh­dus­ta eh­käi­se­mään. Haus­ka piir­re on sen si­säl­tä­mä sa­po­nii­ni, joka vaah­to­aa ja puh­dis­taa kuin saip­pua. Voit siis an­taa vaik­ka päi­väl­lis­vie­rail­le­si iha­nas­ti tuok­su­van suo­pa­yr­tin ku­kan kä­sien­pe­sua var­ten: he yl­lät­ty­vät var­mas­ti vaah­to­a­vas­ta ku­kas­ta! Mai­nio me­si­kas­vi hou­kut­te­lee per­ho­sia. Ku­kin­ta al­kaa hei­nä­kuun lop­pu­puo­lel­la.

Mii­nuk­set: Jos­kus le­vi­ää tur­han­kin in­nok­kaas­ti juu­ri­rön­syil­lään.

7. JA­LO­PÄH­KÄ­MÖ

Plus­sat: Ja­lo­päh­kä­mö on yk­si par­hai­ta ryh­mä­pe­ren­no­ja, sil­lä se kas­vaa kil­tis­ti pai­koil­laan ei­kä hait­taa mui­ta kas­ve­ja. Se on erit­täin help­po­hoi­toi­nen ja so­peu­tu­va, ei kai­paa ja­ka­mis­ta tai eri­tyi­siä hoi­to­toi­mia. Se sel­vi­ää tal­ven pak­ka­sis­ta vai­vat­ta. Kas­vu­paik­ka­kin voi ol­la lä­hes mil­lai­nen ta­han­sa, kui­va tai mär­kä. Hyvä me­si­kas­vi puu­tar­han pö­lyt­tä­jil­le.

Mii­nuk­set: Eh­kä lii­an­kin kilt­ti ja mi­tään­sa­no­ma­ton? Tuok­su ole­ma­ton.

8. LEH­TO­A­KI­LEI­JA

Plus­sat: Ke­sä­kuun puo­li­vä­lis­tä eteen­päin kuk­ki­va aki­lei­ja hur­maa herk­kyy­del­lään. Kas­vu­pai­kan suh­teen vaa­ti­ma­ton ja so­peu­tu­va leh­to­a­ki­lei­ja on pal­jon kes­tä­väm­pi kuin sen ja­los­te­tut sis­kot, ja­lo­a­ki­lei­jat. Hie­man var­joi­sas­sa ku­kin­ta kes­tää pi­sim­pään. Aki­lei­jaa li­sä­tään sie­me­nes­tä, ja se kyl­vää it­se­kin it­se­ään puu­tar­has­sa.

Mii­nuk­set: Tuok­sua ha­ke­val­le ei an­na juu­ri mi­tään. Ei viih­dy kui­vil­la pai­koil­la. Nuok­ku­vat ku­kat ei­vät pal­jas­ta koko kau­neut­taan kuin sil­le, joka nöy­räs­ti ku­mar­taa ku­kan puo­leen ja tut­kai­lee sitä al­ta­päin. Leh­dis­tö rän­sis­tyy no­pe­as­ti ku­kin­nan jäl­keen.

9. SÄR­KY­NYT­SY­DÄN ja KE­SÄ­PIK­KU­SY­DÄN

Plus­sat: Sär­ky­nyt­sy­dän on var­si­nai­nen klas­sik­ko­pe­ren­na, ei­kä ih­me. Kun se aset­tuu kas­vu­pai­kal­leen, se voi kuk­kia us­kol­li­ses­ti usei­ta vuo­si­kym­me­niä. Sy­dä­men­muo­tois­ten kuk­kien kau­neus ha­kee ver­tais­taan ei­kä hait­taa ole ai­kai­ses­ta al­ku­ke­sään ajoit­tu­vas­ta ku­kin­ta-ajas­ta­kaan. So­pii myös var­joon. Ku­kin­to­var­sien pois­ta­mi­nen ku­kin­nan jäl­keen pi­tää leh­det kau­em­min kau­nii­na.

Ke­sä­pik­ku­sy­dän on yk­si har­vois­ta pe­ren­nois­ta, jot­ka jak­sa­vat kuk­kia tau­ot­ta lä­hes koko ke­sän. Ma­ta­la­na ker­ras­saan mai­nio reu­na­kas­vi.

Mii­nuk­set: Sär­ky­neen­sy­dä­men ver­sot la­kas­tu­vat mel­ko pian ku­kin­nan jäl­keen, jo­ten is­tu­ta se mui­den kans­sa sa­man ryh­män taus­tal­le. Ke­sä­pik­ku­sy­dän le­vi­ää toi­si­naan omil­le teil­leen.

10. TÄH­TI­PUT­KET

Plus­sat: Täh­ti­put­kien ku­kin­not nou­se­vat vieh­kos­ti pai­no­voi­maa uh­ma­ten kor­ke­al­le leh­dis­tön ylä­puo­lel­le. Ku­kat ovat val­koi­set tai vaa­le­an­pu­nai­set, us­ko­mat­to­man kau­niit. Kuk­kii pit­kään, ku­kin­ta al­kaa hei­nä­kuus­sa. Täh­ti­put­ki viih­tyy tuo­rees­sa eli hy­vin kos­teut­ta pi­dät­tä­väs­sä maas­sa. Kas­vi me­nes­tyy myös var­jos­sa. Li­sä­tään sie­me­nis­tä tai ja­ka­mal­la syk­syl­lä. Hou­kut­te­lee per­ho­sia.

Mii­nuk­set: Tuok­su ei hur­maa.

11. LEH­TO­SI­NI­LAT­VA

Plus­sat: Tuok­su­va leh­to­si­ni­lat­va on me­hi­läis­ten ja per­hos­ten suo­si­os­sa. Help­po­hoi­toi­nen ja sit­keä kas­vi muo­dos­taa py­sy­vän kas­vus­ton juu­ril­laan. Aloit­taa ku­kin­tan­sa ai­kai­sin, ete­läs­sä jo tou­ko­kuus­sa ja vii­meis­tään ke­sä­kuus­sa. Au­rin­koi­nen tai puo­li­var­joi­nen paik­ka. Jos ku­kin­ta al­kaa hei­ken­tyä, on ai­ka ja­kaa kas­vi. Leh­to­si­ni­lat­vaa saa myös val­koi­se­na.

Mii­nuk­set: Väri voi­si ol­la voi­mak­kaam­pi­kin.

12. KUR­JEN­POL­VET

Plus­sat: Pe­rin­tei­sin kur­jen­pol­vi puu­tar­hois­sam­me lie­nee ve­ri­kur­jen­pol­vi, Ge­ra­nium san­gui­neum. Sitä löy­tyy myös luon­non­va­rai­se­na Ah­ve­nan­maal­la ja Lou­nais-Suo­mes­sa. Eri­no­mai­nen kas­vi paah­tee­seen pe­ren­na­pen­kin reu­na­kas­vik­si. Ku­kat ovat huo­mi­o­ta he­rät­tä­vän purp­pu­ran­pu­nai­set. Ku­kin­ta al­kaa ke­sä­kuus­sa ja jat­kuu ilah­dut­ta­van pit­kään. Mui­ta hy­viä kur­jen­pol­via ovat idän­kur­jen­pol­vi Ge­ra­nium hi­ma­la­yen­se, tar­ha­kur­jen­pol­vi G. x mag­ni­fi­cum sekä tuok­su­kur­jen­pol­vi G. mac­ror­r­hi­zum. Vii­mei­se­nä mai­ni­tun vie­hä­tys ei pe­rus­tu kuk­kiin vaan leh­tien sit­ruu­na­mai­seen tuok­suun sekä sii­hen, et­tä kas­vi voit­taa le­vi­ä­mi­sin­nol­laan pa­him­mat­kin rik­ka­kas­vit.

Mii­nuk­set: Kur­jen­pol­vet ei­vät tuok­suil­la ko­rei­le. Mo­net pi­tä­vät kur­jen­pol­via lii­an vaa­ti­mat­to­mi­na. Heil­le suo­sit­te­lem­me lois­to­kur­jen­pol­vea, Ge­ra­nium Pra­ten­se-Hybr. la­ji­ke ’John­sons Blue’.