Kurt­tu­ruu­su (Rosa ru­go­sa) kas­vaa luon­tai­se­na Tyy­nen­me­ren ran­ni­kol­la Ve­nä­jän Kau­koi­däs­sä ja Ja­pa­nis­sa. Siel­lä sen ta­paa vil­li­nä ka­ruil­la hiek­ka­mail­la. Eu­roop­paan se tuo­tiin Ja­pa­nin kaut­ta 1700-lu­vul­la, mut­ta Poh­jo­laan ja Suo­meen en­sim­mäi­set ris­tey­tyk­set saa­pui­vat vas­ta 1800-lu­vun lo­pus­sa.

Voi­ma­kas ja­los­tus­työ on tär­keä osa kurt­tu­ruu­sun his­to­ri­aa, sil­lä sitä on käy­tet­ty mo­nien uu­sien kau­nii­den ja kes­tä­vien ruu­su­pen­sas­la­jik­kei­den toi­se­na osa­puo­le­na. Muun mu­as­sa Ka­na­das­sa yri­te­tään kurt­tu­ruu­sun avul­la ja­los­taa la­jik­kei­ta, jot­ka sie­tä­vät huo­mat­ta­van ma­ta­lia läm­pö­ti­lo­ja.

Kurt­tu­leh­ti­ruu­su val­taa hel­pos­ti kas­vu­ti­laa, jo­ten sitä pi­de­tään myös rik­ka­kas­vi­na. Suo­mes­sa­kin se on saa­nut hai­tal­li­sen tu­lo­kas­kas­vin lei­man, sil­lä se syr­jäyt­tää hel­pos­ti al­taan al­ku­pe­räi­sen kas­vil­li­suu­den.

Kurt­tu­leh­ti­ruu­sul­la on kui­ten­kin usei­ta ala­la­jik­kei­ta, jot­ka ei­vät le­viä yh­tä hel­pos­ti. Tar­kis­ta os­ta­es­sa, min­kä tyyp­pi­ses­tä la­jik­kees­ta on kyse, jot­ta ruu­su ei pää­se le­vi­ä­mään lii­kaa. Toi­nen vaih­to­eh­to on es­tää le­vi­ä­mi­nen esi­mer­kik­si juu­ri­ma­tol­la.

Kurt­tu­ruu­sua ei tar­vit­se lei­ka­ta, mut­ta eten­kin van­hoil­la pen­sail­la uu­sien ver­so­jen kas­vua voi edis­tää leik­kaa­mal­la var­ret ke­vät­tal­vel­la 10–20 sen­tin kor­kui­sik­si.

HEL­POIN RUU­SU KAS­VAT­TA­JAL­LE

Kurt­tu­ruu­su on help­po kas­va­tet­ta­va, joka viih­tyy kai­ken­lai­ses­sa maa­pe­räs­sä ei­kä ole mok­sis­kaan suo­lai­ses­ta maa­pe­räs­tä tai il­mas­tos­ta. Sitä ei pidä lan­noit­taa, sil­lä ty­pen puu­te aut­taa sitä kes­tä­mään kui­vuut­ta.

Kurt­tu­leh­ti­ruu­su so­vel­tuu eri­no­mai­ses­ti aloit­te­li­jal­le tai help­po­hoi­toi­sia ruu­su­ja kai­paa­val­le puu­tar­hu­ril­le. Kurt­tu­ruu­su on kau­nis myös pen­sa­sai­ta­na, maan­pei­te­kas­vi­na iso­jen pui­den al­la tai kuk­ka­pen­kis­sä.

TER­VEEL­LI­NEN RUU­SUN­MAR­JA

Ruu­sun­mar­ja on kas­vi­tie­teel­li­ses­ti epä­he­del­mä, jos­sa on­ton kuk­ka­poh­juk­sen si­säs­sä si­jait­se­vat kar­vai­set päh­ky­lät (sie­me­net). Jo mui­nai­set kreik­ka­lai­set osa­si­vat käyt­tää ruu­sun­mar­jaa lääk­kee­nä. Kes­ki­a­jal­la mun­kit hyö­dyn­si­vät sitä ki­vun­lie­vit­tä­jä­nä ja keit­ti­vät kui­va­tuis­ta kurt­tu­leh­ti­ruu­sun ku­kis­ta tee­tä. Sit­tem­min ruu­sun­mar­jaa on käy­tet­ty ane­mi­an, pään­sä­ryn ja tu­leh­dus­tau­tien hoi­toon. Tur­kis­sa ruu­su­ve­des­tä teh­ty ma­kei­nen on kan­sal­lis­herk­ku (Tur­kish de­light).

Sa­das­sa gram­mas­sa tuo­rei­ta ruu­sun­mar­jo­ja on C-vi­ta­mii­nia nel­jä­tois­ta ker­taa enem­män kuin ih­mi­nen tar­vit­see päi­väs­sä: 100 gram­mas­sa kiu­lu­koi­ta on 1 250 mg C-vi­ta­mii­nia. Poh­jo­las­sa kas­va­vis­sa pen­sais­sa on vie­lä mo­ni­ker­tai­ses­ti enem­män C-vi­ta­mii­nia kuin esi­mer­kik­si Kes­ki-Eu­roo­pan ruu­suis­sa. Kiu­lu­kois­sa on eni­ten vi­ta­mii­nia sil­loin, kun väri on kirk­kaim­mil­laan, jo­ten nii­tä ei kan­na­ta pääs­tää yli­kyp­sik­si tai poi­mia raa­koi­na. Ruu­sun­mar­jas­sa on A-vi­ta­mii­nin esi­as­tet­ta bee­ta­ka­ro­tee­nia yh­tä pal­jon kuin pork­ka­nas­sa. Ly­ko­pee­ni-ni­mis­tä an­ti­ok­si­dant­tia ruu­sun­mar­jas­sa on enem­män kuin to­maa­tis­sa.

Ruu­sun­mar­jan si­säl­tä­mä ga­lak­to­li­pi­di hil­lit­see ni­ve­lien tu­leh­dus­ta, pa­ran­taa liik­ku­vuut­ta ja vä­hen­tää ki­pua. Tä­män li­säk­si ruu­sun­mar­ja si­säl­tää pal­jon ka­liu­mia, kal­siu­mia, mag­ne­siu­mia ja rau­taa sekä E-vi­ta­mii­nia. Kui­tu­pi­toi­suu­del­taan kiu­lu­kat ovat ruis­lei­vän ve­roi­sia. Var­si­nai­nen vi­ta­mii­ni­pom­mi siis!

Näin per­kaat ruu­sun­mar­jat

Leik­kaa ku­kat ja var­ret pois. Käy­tä muo­vi­hans­ko­ja, niin väl­tyt ku­ti­nal­ta. Hal­kai­se mar­jat ja kaa­vi sie­me­net pois esi­mer­kik­si tee­lu­si­kan var­rel­la. Huuh­do ruu­sun­mar­ja­kuo­ret. Mi­kä­li ruu­sun­mar­jat ovat hy­vin kyp­siä ja peh­mei­tä, voi ol­la han­ka­laa pois­taa sie­me­net. Lai­ta ne sil­loin tun­nik­si pa­kas­ti­meen. Mar­jat ko­vet­tu­vat ja sie­me­net on help­po pois­taa.