MIKÄ: Kak­kos­ko­ti,  2 h + k, noin 90 m². Li­säk­si re­mon­toi­ma­ton ylä­ker­ta. MIS­SÄ: Var­si­nais-Suo­mes­sa. TÄÄL­LÄ LO­MAI­LE­VAT: Pää­kau­pun­ki­seu­dul­la asu­vat Ma­ri­ka ja Tom­mi sekä kää­pi­ö­vil­la­koi­ra Mil­li.

Ma­ri­ka ja Tom­mi os­ti­vat Tom­min van­hem­pien mö­kin omak­seen vii­si vuot­ta sit­ten. Paik­ka oli tut­tu, sil­lä ne­li­kymp­pi­nen pa­ris­kun­ta oli lo­mail­lut siel­lä jo mel­kein pa­rin­kym­me­nen vuo­den ajan.

– Tämä oli meil­le fan­tas­ti­nen rat­kai­su, sil­lä mök­ki oli val­miik­si ra­kas. Ta­loa myös kun­nos­taa ihan eri­lai­sel­la in­nol­la, kun tun­tee sen vai­heet vuo­si­kym­men­ten ta­kaa. Oi­ke­as­taan kut­sum­me työ­tä kun­nos­ta­mi­sen si­jaan van­han tun­nel­man pa­laut­ta­mi­sek­si, Ma­ri­ka sa­noo.

MÖ­KIL­LÄ MAA­LAIS­RO­MANT­TI­SES­TI

Talo on ra­ken­net­tu 1920-lu­vul­la ja re­mon­toi­tu 1950- lu­vul­la. Pari ke­sää sit­ten ra­ken­nus maa­lat­tiin ja kat­to uu­sit­tiin. Si­sä­re­mont­ti teh­tiin jo sa­ma­na vuon­na, kun talo siir­tyi Ma­ri­kan ja Tom­min omis­tuk­seen. Sil­loin muo­vi­ma­tot pois­tet­tiin ja puu­lat­ti­at kun­nos­tet­tiin. Lat­tia sai pin­taan­sa vaa­le­an­har­maan maa­lin.

Asuin­huo­nei­den sei­nis­tä pois­tet­tiin van­hat, kup­rui­le­vat pin­ko­pah­vit ja nii­den ti­lal­le pan­tiin ajat­to­mat ta­pe­tit. Ma­kuu­huo­neen sei­niin Ma­ri­ka va­lit­si Ta­pet­ti­ta­lon Kir­sik­ka­puu-ta­pe­tin ja keit­ti­öön Sand­ber­gin rai­dal­li­sen ta­pe­tin.

– Kau­pun­ki­ko­tim­me on mo­der­ni ja sel­keä, mut­ta mö­kil­lä rimp­sui­len ro­mant­ti­sem­man tyy­lin suun­taan, Ma­ri­ka sa­noo.

Keit­ti­ös­sä van­hat ala­kaa­pis­tot ha­lut­tiin tun­nel­man vuok­si sääs­tää, ylä­kaa­pit sen si­jaan vaih­det­tiin avo­hyl­lyi­hin. Keit­ti­ön lat­ti­an al­ta löy­tyi kä­te­vä kel­la­ri, jon­ka ole­mas­sa­o­los­ta ku­kaan ei tien­nyt.

VAN­HAT KA­LUS­TEET KUU­LU­VAT TA­LOON

Suu­ri osa mö­kin ka­lus­teis­ta on ol­lut siel­lä ai­na; ap­pi­van­hem­mat jät­ti­vät ne kau­pan­pääl­li­si­nä Ma­ri­kal­le ja Tom­mil­le. Pa­ris­kun­ta on­kin vält­tä­nyt pe­rin­teis­tä ”kau­pun­gis­ta ro­mut mö­kil­le” -si­sus­tus­tyy­liä ja ar­vos­taa ta­lon van­ho­ja ka­lus­tei­ta. Vain muu­ta­ma uu­si huo­ne­ka­lu on os­tet­tu ja ne­kin tar­pee­seen. Esi­mer­kik­si olo­huo­neen vuo­de­soh­va piti hank­kia kii­reel­lä, kun yö­vie­rai­ta oli tu­los­sa.

Kai­kis­sa huo­neis­sa on tu­li­si­jat, ja ta­loa läm­mi­te­tään pää­o­sin niil­lä, vaik­ka pat­te­rit­kin löy­ty­vät.

– Tääl­lä on iha­nan va­loi­saa. Au­rin­gon­pais­te kier­tää ta­los­sa päi­vän mit­taan: aa­mul­la pais­taa keit­ti­öön ja il­lal­la ma­kuu­huo­nee­seen, Ma­ri­ka ku­vai­lee.

VI­HER­PEU­KA­LON VAL­TA­KUN­TA

Pi­hal­la Ma­ri­kan kas­vi­maa le­vi­ää vuo­si vuo­del­ta ja va­li­koi­ma laa­je­nee. Tänä vuon­na odo­te­taan jän­ni­tyk­sel­lä en­sim­mäis­tä sa­toa tan­ko­par­sas­ta. Vii­me ke­sän mie­len­kiin­toi­nen ko­kei­lu oli rans­ka­lai­sen keit­ti­ön klas­sik­ko, par­sa­pe­ru­na. Kas­vi­maal­ta löy­tyy yleen­sä ai­na­kin sa­laat­te­ja, to­maat­tia, yrt­te­jä, til­liä, pork­ka­naa, si­pu­lei­ta, re­tii­siä, pu­na­juur­ta, pa­pu­ja ja her­nei­tä sekä run­sain mi­toin kuk­kia.

– En­sim­mäi­se­nä aa­mul­la otan tee­ku­pin ja läh­den kas­vi­maal­le kat­so­maan, mi­ten siel­lä voi­daan. Sit­ten is­tah­dan kat­se­le­maan ja ihai­le­maan. Sama tois­tuu il­lal­la, Ma­ri­ka nau­raa.

Ma­ri­ka ker­too, et­tei ol­lut ai­em­min mi­kään vi­her­peu­ka­lo, mut­ta oman mö­kin myö­tä syt­tyi rak­kaus puu­tar­han­hoi­toon. Ma­ri­ka luki puu­tar­ha­kir­jo­ja, et­si tie­toa ne­tis­tä ja opet­te­li ko­kei­le­mal­la.

– Pe­ren­no­jen ja ke­sä­kuk­kien iha­naan maa­il­maan olen saa­nut opas­tus­ta myös lä­hi­pii­ri­ni puu­tar­ha­kon­ka­reil­ta. Yl­pey­te­ni ovat Mår­bac­ka-pe­lar­go­ni­at, jot­ka olen saa­nut tal­veh­ti­maan ja kuk­ki­maan kol­man­teen ke­sään, Ma­ri­ka ker­too.

Ton­tin toi­ses­sa pääs­sä on he­del­mä­tar­ha, jos­sa kas­vaa jo muu­ta­ma ome­na­puu, kir­sik­ka­pui­ta ja mar­ja­pen­sai­ta.

LUPA UNOH­TAA KEL­LO

Mö­kil­lä on pal­jon puu­haa, mut­ta pa­ris­kun­nan työn­ja­ko on sel­vä. Ma­ri­ka vas­taa si­sus­ta­mi­ses­ta, puu­tar­has­ta ja kas­vi­maas­ta. Tom­mi taas hoi­taa sau­nan läm­mit­tä­mi­sen ja puu­hai­lee lii­te­ris­sä. Yh­des­sä ko­ka­taan ja nau­ti­taan va­paa-ajas­ta. Mö­kil­le ei ole han­kit­tu te­le­vi­si­o­ta, vaan sil­loin kun pa­ris­kun­ta ei tou­hua muu­ta, he kat­se­le­vat ja kuun­te­le­vat lin­tu­ja ja ihai­le­vat puu­tar­haa.

Ma­ri­ka ja Tom­mi lo­mai­le­vat mö­kil­lään ym­pä­ri vuo­den, kaik­ki vii­kon­lo­put ja py­hät. Ma­ri­ka on opis­kel­lut ja par­hail­laan ryh­ty­mäs­sä yk­si­tyi­sy­rit­tä­jäk­si. Tä­män ke­sän pro­jek­tei­hin kuu­luu oman ik­ku­na­en­ti­söin­ti­vers­taan pe­rus­ta­mi­nen ke­sä­ko­din pi­ha­ra­ken­nuk­seen.

Ma­ri­ka lu­paa kui­ten­kin jat­kos­sa­kin erot­taa työn va­paa-ajas­ta.

Pa­ras­ta mö­kil­lä on Ma­ri­kan mu­kaan rau­hal­li­suus, se verk­kai­nen tah­ti, jol­la päi­vät ku­lu­vat.

– Kel­lol­la ei ole vä­liä. Se on lo­man merk­ki