Va­paa-ajan koti:

Han­gos­sa 1890-lu­vul­la ra­ken­ne­tus­sa puu­ta­los­sa 5 h + k, 130 m².

Tääl­lä lo­mai­le­vat:

Tai­de­his­to­ri­oit­si­ja Kat­ja Wei­land-Sär­mä­lä, toi­mi­tus­joh­ta­ja Vil­le Sär­mä­lä ja lap­set Ma­ti­as, 5, Roy, 12, Joel, 13, El­len, 14 ja Sara, 15.

Olohuoneen ruokailutilan päätyseinä on Zoffanyn harmoninen Gustavus Medevi -tapetti. Astiakaappi, ruokapöytä, penkki, tuolit ja sivupöydät löytyivät Fasaani-antiikkiliikkeestä. Matto on Ikeasta. Kattovalaisin on suvun vanha.

Hanna Linnakko

Kun Kat­ja ja Vil­le kah­dek­san vuot­ta sit­ten et­si­vät va­paa-ajan ko­tia, pää­dyt­tiin mel­ko no­pe­as­ti Han­koon.

Tar­jon­taa oli pal­jon.

Vii­den­tois­ta kat­sas­te­tun huo­neis­ton jou­kos­ta ny­kyi­nen koti tun­tui so­pi­val­ta, vaik­ka se oli­kin tois­tai­sek­si vuok­ral­la.

Yh­dek­sän huo­neis­ton ra­ken­nus edus­taa 1800-lu­vun pe­rin­teis­tä puu­ta­lo­ra­ken­ta­mis­ta par­haim­mil­laan. Se oli kun­nos­tet­tu täy­del­li­ses­ti pari vuot­ta ai­kai­sem­min.

Ai­koi­naan vuok­ra­ta­lok­si ra­ken­net­tu Vil­la Sil­ja toi­mi jos­sain vai­hees­sa pen­si­o­naat­ti­na­kin. Nyt siel­lä lo­mai­lee yh­dek­sän per­het­tä.

Lapset viihtyvät pihamaalla aamusta iltaan. Keinumassa on Ellen, taustalla Matias ja Roy. Vaaleanpunaisessa piharakennuksessa on säilytystilojen lisäksi talon yhteinen sauna.

Hanna Linnakko

Pi­ha­pii­rin po­si­tii­vi­nen tun­nel­ma

Kak­si­ker­rok­si­nen, ti­la­va asun­to oli per­heel­le so­pi­va rat­kai­su.

– Kum­mal­la­kin meis­tä on kak­si las­ta edel­li­sis­tä lii­tois­tam­me. Tääl­lä on ti­laa meil­le kai­kil­le,
Kat­ja to­te­aa.

Vaa­le­an­pu­nai­sek­si maa­lat­tu ra­ken­nus on vie­hät­tä­vä. Yh­tei­nen um­pi­pi­ha on kuin teh­ty lap­si­per­heel­le. Kat­jan ja Vil­len huo­neis­tos­ta pää­see suo­raan omal­le te­ras­sil­le ja sii­tä pi­hal­le. Li­sä­e­tu­na on ta­lon asuk­kai­den hyvä yh­teis­hen­ki.

– Jo en­si käyn­nil­lä sa­tuin tör­mää­mään muu­ta­maan naa­pu­riin. Heis­tä tuli heti tosi po­si­tii­vi­nen fii­lis ja se on pi­tä­nyt, Vil­le ker­too.

Ker­ran ke­säs­sä pi­de­tään pi­ha­pii­rin yh­tei­set puu­tar­ha­juh­lat. Pi­ha­ra­ken­nuk­ses­sa on yh­tei­nen sau­na ja pi­hal­la yh­tei­set puu­tar­ha­ka­lus­teet.

– Jos ha­lu­aa yk­si­tyi­syyt­tä, voi ve­täy­tyä omal­le te­ras­sil­le, Kat­ja sa­noo.

Keittiössä yhtystyvät vanha ja uusi. Kiinteät kalusteet valmisti puuseppä mittojen mukaan. Pöytä ja tuolit ovat Katjan mummin isovanhempien perua, kelimmatto on seurannut mukana jo jonkin aikaa.

Hanna Linnakko

Han­gon­har­maa­ta ja val­kois­ta

Pari vuot­ta ai­kai­sem­min kun­nos­tet­tu huo­neis­to ei kai­van­nut suu­rem­paa re­mont­tia. Joi­ta­kin sei­niä rai­kas­tet­tiin uu­del­la maa­li­pin­nal­la, ja yk­si sei­nä ta­pe­toi­tiin. Ylä­ker­taan joh­ta­vat puun­vä­ri­set por­taat maa­lat­tiin han­gon­har­maik­si.

Ylä­ker­ta, joka oli ai­kai­sem­min ol­lut raa­kaa vint­ti­ti­laa, on ko­ko­naan muo­kat­tu asuin­käyt­töön. Ka­tot on kau­niis­ti pa­ne­loi­tu ja van­hat pal­kit jä­tet­ty esiin.

Nyt yl­hääl­lä si­jait­se­vat tv-huo­ne, ava­ra kyl­py­huo­ne, van­hem­pien ma­kuu­huo­ne ja ti­la­va las­ten­huo­ne, jos­sa on nuk­ku­ma­pai­kat nel­jäl­le.

Ala­ker­ras­sa on ava­ra olo­huo­ne, jon­ne mah­tuu mas­sii­vi­nen ruo­kai­lu­ryh­mä. Olo­huo­neen li­säk­si al­haal­la ovat keit­tiö ja työ­huo­ne, joka tar­vit­ta­es­sa toi­mii vie­ras­huo­nee­na.

– On­nek­si val­miik­si ra­ken­net­tu keit­tiö oli mie­lei­nen. Vaik­ka keit­tiö on­kin pie­ni, sin­ne mah­tuu ruo­ka­pöy­tä, joka enim­mäk­seen toi­mii las­ku­ti­la­na, kun lai­tam­me ruo­kaa, Kat­ja ker­too.

Ke­säl­lä per­he siir­tyy hy­vin usein ruo­kai­le­maan te­ras­sil­le.

Suuren olohuoneen toista laitaa hallitsee kaunis kaakeliuuni. Tilavan säilytyslaatikon sisältävä talonpoikaissohva on antiikkiliike Fasaanista, keinutuoli mummin vanhemmilta. Lasien säilytyshylly löytyi J. Talsilta Tammisaaresta. Vanhat seinälautaset ovat 1800-luvun alusta.

Hanna Linnakko

Pellavaisen rullaverhon Katja tuunasi mieleisekseen. Pyöreä pöytä ja uudelleen verhoillut nojatuolit ovat Katjan Inga-tädin perintöä.

Hanna Linnakko

Kau­pun­ki­ko­din vas­ta­koh­ta

Lo­ma­ko­dis­sa lei­jai­lee en­tis­ten ai­ko­jen hen­ki, kun Kat­ja ker­too su­kun­sa his­to­ri­as­ta – pe­rin­tö­ka­lus­tei­den kes­kel­lä. Su­vus­taan hän kir­joit­ti myös väi­tös­kir­jas­saan, joka kä­sit­te­li pap­pis­per­heen elä­män­ta­paa 1800- ja 1900-lu­ku­jen vaih­tees­sa.

Su­kun­sa ta­va­rois­ta ja muis­ta­kin an­tiik­ki­löy­döis­tään Kat­ja kir­joit­taa An­tiik­ki ja De­sign -leh­den blo­gis­saan Löy­tö­ret­kei­li­jän pa­ra­tii­si.

– Kau­pun­ki­ko­tim­me on toi­mi­va ar­ki­ko­ti, ai­van eri­lai­nen kuin tämä. Lo­ma­ko­tim­me on täyn­nä van­ho­ja ja epä­käy­tän­nöl­li­si­ä­kin ka­lus­tei­ta.

Suu­ri osa ka­lus­teis­ta on Kat­jan su­vun van­ho­ja.

– Ne si­säl­tä­vät mi­nul­le muis­to­ja. On­nek­si Vil­le­kin viih­tyy van­ho­jen ka­lus­tei­den kes­kel­lä.

Osan ko­din van­hois­ta ta­va­rois­ta Kat­ja ja Vil­le ovat löy­tä­neet huu­to­kau­pois­ta, an­tiik­ki­liik­keis­tä ja kirp­pu­to­reil­la, vii­me ai­koi­na lä­hin­nä Han­gos­ta ja Tam­mi­saa­res­ta.

– Yk­si eh­do­ton suo­sik­kim­me on Han­gon il­ta­to­ri, jota pi­de­tään ke­säl­lä kes­ki­viik­koi­sin Itä­sa­ta­mas­sa. Han­ko on muu­ten­kin var­si­nai­nen kirp­pu­to­ri­kau­pun­ki.

Makuuhuoneessa huomion vie näyttävä sängynpeite, jonka Katja ompeli Marimekon Merivuokko-kankaasta. Aurinkopeili on Helanderin huutokaupasta.

Hanna Linnakko

Häät ja ris­ti­äi­set Han­gos­sa

Han­gos­ta on muo­dos­tu­nut koko per­heel­le tär­keä paik­ka, jos­sa py­ri­tään viet­tä­mään niin pal­jon ai­kaa kuin mah­dol­lis­ta. Pari ke­sää Kat­ja on asu­nut tääl­lä las­ten kans­sa. Jou­lu, hiih­to­lo­ma ja pää­si­äi­nen ovat Han­ko-ai­kaa.

Vuo­sien ai­ka­na on syn­ty­nyt jo omia pe­rin­tei­tä­kin. Niin­pä per­heen yh­tei­nen ke­sä­lo­ma aloi­te­taan ja lo­pe­te­taan naut­ti­mal­la ra­vin­to­la Ori­gon an­ti­mis­ta.

Syys­kuus­sa 2011, kau­nii­na hel­le­päi­vä­nä, tääl­lä vie­tet­tiin myös Kat­jan ja Vil­len häi­tä – ja seu­raa­va­na vuon­na Ma­ti­ak­sen, per­heen kuo­puk­sen, ris­ti­äi­siä. Yh­tei­set ne­li­kymp­pi­set­kin juh­lit­tiin Han­gos­sa.

– Tääl­lä oli jo ai­kai­sem­min pal­jon ys­tä­viä lo­ma­han­ko­lai­si­na. Vii­me vuo­si­na tän­ne on syn­ty­nyt ihan oman­lai­sen­sa ka­ve­ri­po­ruk­ka, jota em­me muu­al­la ta­paa.

Ka­ve­ri­pii­ri vie­rai­lee tois­ten­sa luo­na ja käy yh­des­sä syö­mäs­sä pai­kal­li­sis­sa ra­vin­to­lois­sa.

– Mikä pa­ras­ta, lap­sil­le­kin on muo­dos­tu­nut oma han­ko­lai­nen ka­ve­ri­pii­rin­sä. Näin tei­nit­kin viih­ty­vät tääl­lä.

Han­ko on myös sen ver­ran pie­ni paik­ka, et­tä lap­set voi huo­let­ta pääs­tää yk­sin kaup­poi­hin, kir­jas­toon, elo­ku­viin ja eri har­ras­tuk­siin.

Yläkerran oleskelutilassa ovat Ikean sohva ja tyynyt, vanha, madallettu ruokapöytä sekä turkkilainen vintagematto. Seinällä on von Wrightin lintutauluja. Kattovalaisimena toimii Katjan tuunaama lasimalja Indiskasta. Portaikon seinällä on Suomen teollisuuskartta 50-luvulta.

Hanna Linnakko

Ai­kaa per­heen kans­sa

Kat­jan mu­kaan Vil­le ei ole pe­rin­tei­nen mök­ki-ih­mi­nen.

– Vil­lel­le tär­kei­tä ovat ten­nis ja golf ja se, et­tä koko ajan ta­pah­tuu jo­tain. Niin­pä Han­ko on hä­nel­le täy­del­li­nen lo­ma­paik­ka, Kat­ja ker­too.

Omas­ta mie­les­tään Vil­le tu­lee Han­koon ren­tou­tu­maan ja viet­tä­mään ai­kaa per­heen kans­sa.

– Tääl­lä on help­po har­ras­taa koko per­heen voi­min ten­nis­tä ja jal­ka­pal­loa.

Pää­a­si­as­sa kesä on kui­ten­kin pelk­kää lo­mai­lua.

– Tääl­lä em­me ole kiin­ni ar­jen ru­tii­neis­sa, Vil­le sa­noo.

Lastenhuoneessa on sängyt neljälle. Ikean leveässä kerrossängyssä on alhaalla vielä kolmas vuode. Katjan kunnostama Matiaksen sänky on äidin isoisän kotoa. Nukketalo on Katjan ukin tekemä. Ensimmäisen kerroksen ukki teki tyttärelle ja toisen kerroksen tyttärentyttäreen Katjalle, kolmatta kerrosta hän ei enää jaksanut tehdä Katjan tyttärelle.

Hanna Linnakko