Va­paa-ajan koti:

Han­gos­sa 1890-lu­vul­la ra­ken­ne­tus­sa puu­ta­los­sa 5 h + k, 130 m².

Tääl­lä lo­mai­le­vat:

Tai­de­his­to­ri­oit­si­ja Kat­ja Wei­land-Sär­mä­lä, toi­mi­tus­joh­ta­ja Vil­le Sär­mä­lä ja lap­set Ma­ti­as, 5, Roy, 12, Joel, 13, El­len, 14 ja Sara, 15.

Kun Kat­ja ja Vil­le kah­dek­san vuot­ta sit­ten et­si­vät va­paa-ajan ko­tia, pää­dyt­tiin mel­ko no­pe­as­ti Han­koon.

Tar­jon­taa oli pal­jon.

Vii­den­tois­ta kat­sas­te­tun huo­neis­ton jou­kos­ta ny­kyi­nen koti tun­tui so­pi­val­ta, vaik­ka se oli­kin tois­tai­sek­si vuok­ral­la.

Yh­dek­sän huo­neis­ton ra­ken­nus edus­taa 1800-lu­vun pe­rin­teis­tä puu­ta­lo­ra­ken­ta­mis­ta par­haim­mil­laan. Se oli kun­nos­tet­tu täy­del­li­ses­ti pari vuot­ta ai­kai­sem­min.

Ai­koi­naan vuok­ra­ta­lok­si ra­ken­net­tu Vil­la Sil­ja toi­mi jos­sain vai­hees­sa pen­si­o­naat­ti­na­kin. Nyt siel­lä lo­mai­lee yh­dek­sän per­het­tä.

Pi­ha­pii­rin po­si­tii­vi­nen tun­nel­ma

Kak­si­ker­rok­si­nen, ti­la­va asun­to oli per­heel­le so­pi­va rat­kai­su.

– Kum­mal­la­kin meis­tä on kak­si las­ta edel­li­sis­tä lii­tois­tam­me. Tääl­lä on ti­laa meil­le kai­kil­le,
Kat­ja to­te­aa.

Vaa­le­an­pu­nai­sek­si maa­lat­tu ra­ken­nus on vie­hät­tä­vä. Yh­tei­nen um­pi­pi­ha on kuin teh­ty lap­si­per­heel­le. Kat­jan ja Vil­len huo­neis­tos­ta pää­see suo­raan omal­le te­ras­sil­le ja sii­tä pi­hal­le. Li­sä­e­tu­na on ta­lon asuk­kai­den hyvä yh­teis­hen­ki.

– Jo en­si käyn­nil­lä sa­tuin tör­mää­mään muu­ta­maan naa­pu­riin. Heis­tä tuli heti tosi po­si­tii­vi­nen fii­lis ja se on pi­tä­nyt, Vil­le ker­too.

Ker­ran ke­säs­sä pi­de­tään pi­ha­pii­rin yh­tei­set puu­tar­ha­juh­lat. Pi­ha­ra­ken­nuk­ses­sa on yh­tei­nen sau­na ja pi­hal­la yh­tei­set puu­tar­ha­ka­lus­teet.

– Jos ha­lu­aa yk­si­tyi­syyt­tä, voi ve­täy­tyä omal­le te­ras­sil­le, Kat­ja sa­noo.

Han­gon­har­maa­ta ja val­kois­ta

Pari vuot­ta ai­kai­sem­min kun­nos­tet­tu huo­neis­to ei kai­van­nut suu­rem­paa re­mont­tia. Joi­ta­kin sei­niä rai­kas­tet­tiin uu­del­la maa­li­pin­nal­la, ja yk­si sei­nä ta­pe­toi­tiin. Ylä­ker­taan joh­ta­vat puun­vä­ri­set por­taat maa­lat­tiin han­gon­har­maik­si.

Ylä­ker­ta, joka oli ai­kai­sem­min ol­lut raa­kaa vint­ti­ti­laa, on ko­ko­naan muo­kat­tu asuin­käyt­töön. Ka­tot on kau­niis­ti pa­ne­loi­tu ja van­hat pal­kit jä­tet­ty esiin.

Nyt yl­hääl­lä si­jait­se­vat tv-huo­ne, ava­ra kyl­py­huo­ne, van­hem­pien ma­kuu­huo­ne ja ti­la­va las­ten­huo­ne, jos­sa on nuk­ku­ma­pai­kat nel­jäl­le.

Ala­ker­ras­sa on ava­ra olo­huo­ne, jon­ne mah­tuu mas­sii­vi­nen ruo­kai­lu­ryh­mä. Olo­huo­neen li­säk­si al­haal­la ovat keit­tiö ja työ­huo­ne, joka tar­vit­ta­es­sa toi­mii vie­ras­huo­nee­na.

– On­nek­si val­miik­si ra­ken­net­tu keit­tiö oli mie­lei­nen. Vaik­ka keit­tiö on­kin pie­ni, sin­ne mah­tuu ruo­ka­pöy­tä, joka enim­mäk­seen toi­mii las­ku­ti­la­na, kun lai­tam­me ruo­kaa, Kat­ja ker­too.

Ke­säl­lä per­he siir­tyy hy­vin usein ruo­kai­le­maan te­ras­sil­le.

Kau­pun­ki­ko­din vas­ta­koh­ta

Lo­ma­ko­dis­sa lei­jai­lee en­tis­ten ai­ko­jen hen­ki, kun Kat­ja ker­too su­kun­sa his­to­ri­as­ta – pe­rin­tö­ka­lus­tei­den kes­kel­lä. Su­vus­taan hän kir­joit­ti myös väi­tös­kir­jas­saan, joka kä­sit­te­li pap­pis­per­heen elä­män­ta­paa 1800- ja 1900-lu­ku­jen vaih­tees­sa.

Su­kun­sa ta­va­rois­ta ja muis­ta­kin an­tiik­ki­löy­döis­tään Kat­ja kir­joit­taa An­tiik­ki ja De­sign -leh­den blo­gis­saan Löy­tö­ret­kei­li­jän pa­ra­tii­si.

– Kau­pun­ki­ko­tim­me on toi­mi­va ar­ki­ko­ti, ai­van eri­lai­nen kuin tämä. Lo­ma­ko­tim­me on täyn­nä van­ho­ja ja epä­käy­tän­nöl­li­si­ä­kin ka­lus­tei­ta.

Suu­ri osa ka­lus­teis­ta on Kat­jan su­vun van­ho­ja.

– Ne si­säl­tä­vät mi­nul­le muis­to­ja. On­nek­si Vil­le­kin viih­tyy van­ho­jen ka­lus­tei­den kes­kel­lä.

Osan ko­din van­hois­ta ta­va­rois­ta Kat­ja ja Vil­le ovat löy­tä­neet huu­to­kau­pois­ta, an­tiik­ki­liik­keis­tä ja kirp­pu­to­reil­la, vii­me ai­koi­na lä­hin­nä Han­gos­ta ja Tam­mi­saa­res­ta.

– Yk­si eh­do­ton suo­sik­kim­me on Han­gon il­ta­to­ri, jota pi­de­tään ke­säl­lä kes­ki­viik­koi­sin Itä­sa­ta­mas­sa. Han­ko on muu­ten­kin var­si­nai­nen kirp­pu­to­ri­kau­pun­ki.

Häät ja ris­ti­äi­set Han­gos­sa

Han­gos­ta on muo­dos­tu­nut koko per­heel­le tär­keä paik­ka, jos­sa py­ri­tään viet­tä­mään niin pal­jon ai­kaa kuin mah­dol­lis­ta. Pari ke­sää Kat­ja on asu­nut tääl­lä las­ten kans­sa. Jou­lu, hiih­to­lo­ma ja pää­si­äi­nen ovat Han­ko-ai­kaa.

Vuo­sien ai­ka­na on syn­ty­nyt jo omia pe­rin­tei­tä­kin. Niin­pä per­heen yh­tei­nen ke­sä­lo­ma aloi­te­taan ja lo­pe­te­taan naut­ti­mal­la ra­vin­to­la Ori­gon an­ti­mis­ta.

Syys­kuus­sa 2011, kau­nii­na hel­le­päi­vä­nä, tääl­lä vie­tet­tiin myös Kat­jan ja Vil­len häi­tä – ja seu­raa­va­na vuon­na Ma­ti­ak­sen, per­heen kuo­puk­sen, ris­ti­äi­siä. Yh­tei­set ne­li­kymp­pi­set­kin juh­lit­tiin Han­gos­sa.

– Tääl­lä oli jo ai­kai­sem­min pal­jon ys­tä­viä lo­ma­han­ko­lai­si­na. Vii­me vuo­si­na tän­ne on syn­ty­nyt ihan oman­lai­sen­sa ka­ve­ri­po­ruk­ka, jota em­me muu­al­la ta­paa.

Ka­ve­ri­pii­ri vie­rai­lee tois­ten­sa luo­na ja käy yh­des­sä syö­mäs­sä pai­kal­li­sis­sa ra­vin­to­lois­sa.

– Mikä pa­ras­ta, lap­sil­le­kin on muo­dos­tu­nut oma han­ko­lai­nen ka­ve­ri­pii­rin­sä. Näin tei­nit­kin viih­ty­vät tääl­lä.

Han­ko on myös sen ver­ran pie­ni paik­ka, et­tä lap­set voi huo­let­ta pääs­tää yk­sin kaup­poi­hin, kir­jas­toon, elo­ku­viin ja eri har­ras­tuk­siin.

Ai­kaa per­heen kans­sa

Kat­jan mu­kaan Vil­le ei ole pe­rin­tei­nen mök­ki-ih­mi­nen.

– Vil­lel­le tär­kei­tä ovat ten­nis ja golf ja se, et­tä koko ajan ta­pah­tuu jo­tain. Niin­pä Han­ko on hä­nel­le täy­del­li­nen lo­ma­paik­ka, Kat­ja ker­too.

Omas­ta mie­les­tään Vil­le tu­lee Han­koon ren­tou­tu­maan ja viet­tä­mään ai­kaa per­heen kans­sa.

– Tääl­lä on help­po har­ras­taa koko per­heen voi­min ten­nis­tä ja jal­ka­pal­loa.

Pää­a­si­as­sa kesä on kui­ten­kin pelk­kää lo­mai­lua.

– Tääl­lä em­me ole kiin­ni ar­jen ru­tii­neis­sa, Vil­le sa­noo.