Kuvateksti

Vil­ja­pel­to­jen ja niit­ty­jen kes­kel­lä nä­kyy jo kau­kaa vä­riä heh­ku­va alue. Lä­hem­pä­nä al­ka­vat erot­tua vä­rik­käät kuk­ka­ri­vit. Huo­lel­la vaa­li­tuis­sa ri­veis­sä kuk­kii kii­na­nas­te­ria, lei­jo­nan­ki­taa, unik­ko­ja, tuok­su­her­nei­tä, tör­mä­kuk­kia ja mui­ta hur­maa­via kyl­vö­kuk­kia.

Nii­den kas­vat­ta­jat, puu­tar­hu­ri Jo­han­na Kan­gas­tie ja flo­ris­ti-puu­tar­hu­ri Saa­ra Ne­va­la ovat anop­pi ja mi­niä Kuor­ta­neel­ta. He tun­nus­ta­vat kuk­ka­vil­je­lyn läh­te­neen hiu­kan kä­sis­tä.

– Kyl­vim­me en­sin ke­sä­paik­kam­me pel­lon lai­taan rai­va­tun pa­ju­kon ti­lal­le api­laa. Mie­tim­me, jos­ko is­tut­tai­sim­me li­säk­si he­del­mä­pui­ta, mut­ta pää­dyim­me kui­ten­kin au­rin­gon­kuk­ka­pel­toon. Lo­pul­ta huo­ma­sim­me kyl­vä­väm­me mitä iha­nim­pia kuk­kia, sa­noo Saa­ra ja nau­raa.

Osaa­mis­ta ja op­pi­mis­ta

Seu­raa­va­na tal­ve­na Jo­han­nan ja Saa­ran ik­ku­noi­den lä­hel­lä oli­kin kas­va­mas­sa lä­hes 3 000 kyl­vö- ja ke­sä­ku­kan tain­ta. Li­säk­si osa kuk­kien sie­me­nis­tä kyl­vet­tiin suo­ra­kyl­vö­nä avo­maan pit­kiin kuk­ka­ri­vei­hin. Pie­ni Kuk­ka­far­mi oli saa­nut al­kun­sa.

– Olen flo­ris­ti, mut­ta mi­nul­la ei ole ai­em­paa ko­ke­mus­ta kuk­kien kas­vat­ta­mi­ses­ta. It­se asi­as­sa en ol­lut iki­nä kyl­vä­nyt mi­tään. On­nek­si Jo­han­na tun­si kas­vat­ta­mi­sen sa­lat, ker­too Saa­ra.

Pian ku­kat vie­vät kak­si­kon men­nes­sään niin, et­tä myös Jo­han­na aloit­ti flo­ris­ti­o­pin­not.

Ren­nos­ti it­se kas­vat­ta­en

Kuk­ka­maa­il­man me­ga­täh­ti on ame­rik­ka­lai­nen Flo­ret Flo­wer Farm. Myös Saa­ra ja Jo­han­na ovat seu­ran­neet so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa tä­män Was­hing­to­nin osa­val­ti­os­sa si­jait­se­van per­he­ti­lan lä­hi­kuk­ka­vil­je­lyä ja kuk­ka­si­don­ta­töi­tä.

Ul­ko­mail­la kas­vus­sa ole­va kuk­kien lä­hi­tuo­tan­to ja avo­maal­la kas­va­te­tut leik­ko­ku­kat ovat kiin­nos­ta­neet hei­tä il­mi­ö­nä laa­jem­min­kin. Saa­ra ja Jo­han­na ha­lu­a­vat teh­dä sa­maa Suo­mes­sa, ren­nol­la ot­teel­la.

– Ren­to ote on säi­ly­nyt, vaik­ka pien­ten tai­mien kas­va­tus sie­me­nes­tä, kou­lin­ta, lat­von­ta ja is­tu­tus avo­maal­le ovat kyl­lä ihan rei­pas­ta työn­te­koa. Suo­ra­kyl­vö­nä kas­va­tet­ta­via kyl­vö­kuk­kien tai­mia saa tar­kis­tel­la vä­hän vä­liä, vaik­ka kyl­vök­set ai­ka hy­vin har­so­jen al­la kas­va­vat­kin, sa­noo Jo­han­na.

Vaik­ka sie­men­lu­et­te­loi­den tut­kai­lu on kut­kut­ta­vaa puu­haa, Saa­ra ja Jo­han­na ovat va­lin­neet ni­me­no­maan sel­lai­sia la­je­ja ja la­jik­kei­ta, joi­ta he ha­lu­a­vat it­se käyt­tää kuk­ka­kim­puis­sa ja ase­tel­mis­sa.

Pie­net tai­met ja avo­maal­le kyl­ve­tyt kuk­ka­la­jit saa­vat kas­vaa suo­jas­sa ke­vään ja al­ku­ke­sän vii­leil­tä öil­tä hal­la­har­son al­la lä­hes pa­rin kuu­kau­den ajan. Kun nu­put il­mes­ty­vät, on ano­pin ja mi­ni­än muo­dos­ta­mal­la tii­mil­lä juh­la­het­ki.

Lop­pu­ke­sä pal­kit­see vai­van

Lop­pu­ke­säl­lä tai­mien kas­va­tus on jo lä­hes pyyh­kiy­ty­nyt mie­les­tä, kun kuk­ka­pel­lol­la kul­ki­jaa hy­väi­lee lem­peä tuu­li ja hei­nä­sir­kat si­rit­tä­vät. Per­ho­set ja ki­ma­lai­set pör­rää­vät ku­kas­ta kuk­kaan. Kuk­ka­pel­lon tuok­suis­sa, vä­reis­sä ja jopa ää­nis­sä on jo­tain ai­nut­ker­tais­ta.

– Voi­sin ihas­tel­la kuk­kia vaik­ka kuin­ka pit­kään, tun­nus­taa Saa­ra.

On myös osoit­tau­tu­nut, et­tä avo­maal­la pys­tyy kas­vat­ta­maan mo­nia kuk­ka­si­don­nas­sa käy­tet­tä­viä leik­ko­kuk­kia yl­lät­tä­vän hy­vin.

– Jopa eu­ka­lyp­tus on kas­va­nut pis­tok­kaas­ta hy­vin, Saa­ra sa­noo.

Kä­si­työ­tä pit­kin mat­kaa

Tuu­li voi yl­lät­tää kuk­ka­vil­je­li­jän. Avo­nai­sel­la pai­kal­la osa ku­kis­ta tar­vit­see­kin avuk­seen tu­ki­ver­kon, ja tuok­su­her­neil­le ra­ken­ne­taan tu­ki­ke­hi­kot.

Muu­ten­kin kuk­ka­vil­je­ly on pit­käl­ti kä­si­työ­tä sie­me­nes­tä kyl­vä­mi­ses­tä tai­mien kas­vat­ta­mi­seen ja kuk­kien ke­rää­mi­seen as­ti. Saa­ra ja Jo­han­na tark­kai­le­vat kas­ve­ja, jot­ta tu­ho­lai­set ei­vät yl­lä­tä. Vaik­ka hei­dän ta­voit­tee­naan ei ole luo­mu­vil­je­ly, kuk­kien kas­va­tuk­ses­sa ei ole käy­tet­ty tor­jun­ta-
ai­nei­ta. Sen si­jaan vie­rai­sil­le pyr­ki­vät tou­kat ja muut ei-toi­vo­tut pie­ne­li­öt on ke­rät­ty ku­kis­ta pois kä­sin. Kas­te­lun ja lan­noi­tuk­sen kans­sa saa niin ikään ol­la tark­ka­na, jot­ta ku­kat py­sy­vät hy­väs­sä kun­nos­sa ja vas­tus­tus­ky­kyi­si­nä.

– Vii­me ke­sän kui­vuus tar­koit­ti meil­le kas­te­lu­työ­tä. Em­me ole iki­nä toi­vo­neet yh­tä har­taas­ti ke­sä­sa­det­ta, muis­te­lee Jo­han­na.

Tark­kaa työ­tä alus­ta lop­puun

Pa­ras het­ki kuk­kien ke­rää­mi­seen on ai­kai­nen aa­mu, jol­loin kas­vien nes­te­jän­ni­tys on par­haim­mil­laan. Ke­rät­tä­es­sä on ar­vi­oi­ta­va, mil­loin kuk­ka on juu­ri so­pi­van nup­pui­nen, siis ei lii­an nup­pui­nen tai lii­ak­si kuk­ki­nut. Vaa­tii tai­toa näh­dä, mikä kuk­ka on so­pi­va ke­rät­tä­väk­si.

Kun ku­kat käy­te­tään pian ke­rää­mi­sen jäl­keen, ne säi­ly­vät tuo­rei­na ja kes­tä­vi­nä. Li­säk­si kuk­kia pi­tää osa­ta kä­si­tel­lä oi­kein. Mitä enem­män on kul­je­tus­ta ja va­ras­toin­tia, sitä enem­män se nä­kyy ku­kis­sa.

Saa­ra ja Jo­han­na naut­ti­vat­kin sii­tä, et­tä he voi­vat kas­vat­taa lä­hi­tuo­tet­tu­ja kuk­kia, käyt­tää nii­tä it­se ja myy­dä nii­tä eteen­päin.

– Flo­ris­ti­na mi­nun unel­ma­ni on ol­lut saa­da käyt­tää tuo­rei­ta, kes­tä­viä, myr­kyt­tö­miä ja ko­ti­maas­sa kas­va­tet­tu­ja kuk­kia, sa­noo Saa­ra.

Ky­sy­mys sii­tä, on­ko kuk­kien kas­va­tus avo­maal­la Suo­mes­sa yli­pää­tään edes mah­dol­lis­ta, on se­kin saa­nut vas­tauk­sen.

– Toki se­son­ki on ly­hyt, mut­ta si­tä­kin pal­kit­se­vam­pi, Saa­ra tii­vis­tää.