Luonto ja kasvit inspiroivat Maria suunnittelemaan korumalliston ja muun muassa palkitun Hydrangea-sormuksen.

Van­ha kuu­si­ai­ta kät­kee taak­seen pie­nen kei­taan My­nä­mä­en kes­kus­tan tun­tu­mas­sa. Vuon­na 1924 val­mis­tu­neen ta­lon on ra­ken­nut­ta­nut pai­kal­li­nen eläin­lää­kä­ri. 1920-lu­vul­la ta­los­sa asui kui­ten­kin ni­mis­mies Mal­ka. Nois­ta ajois­ta läh­tien ta­loa kut­sut­tiin pit­kään ni­mel­lä Mal­kan talo. Nyt ta­los­sa asu­vat ko­ru­tai­tei­li­ja, gem­mo­lo­gi Mari ja Sa­mu­el Ruo­ho­mä­ki per­hei­neen. He ovat lä­hes sa­ta­vuo­ti­sen his­to­ri­an ai­ka­na vii­des ta­los­sa asu­nut per­he.

Omenapuiden siimeksessä pergolassa saa olla omassa rauhassa ja nauttia jokinäkymistä ja puron solinasta.

Pieni pala Aasiaa rehottaa kuistin nurkalla. Samuelille iso keramiikkaruukku tuo mieleen hänen synnyinmaansa Thaimaan. Ruukkuun piti tulla suihkulähde, mutta siihen päätyivätkin monivuotisina kasvavat kotkansiipisaniaiset.

Sit­ke­ät, van­hat puut

Ruo­ho­mä­et oli­vat aja­tel­leet ra­ken­taa uu­den ta­lon, mut­ta kun Sa­mu­e­lin mum­mo­lan naa­pu­ris­sa si­jait­se­va talo tuli myyn­tiin, oli paik­kaa käy­tä­vä kat­so­mas­sa. Elet­tiin vuot­ta 2009.

– Se oli rak­kaut­ta en­si sil­mäyk­sel­lä. Ihas­tuin tie­tys­ti van­han ta­lon ai­nut­laa­tui­seen tun­nel­maan, mut­ta myös koko paik­kaan. Koh­ti tai­vas­ta ku­rot­ta­vat van­hat puut toi­vat pi­ha­pii­riin elä­män tun­tua, iät­tö­myyt­tä. Paik­ka hur­ma­si mei­dät ja sen myö­tä suun­ni­tel­mam­me­kin muut­tui­vat, ker­too Mari Ruo­ho­mä­ki.

Van­hat ome­na­puut, kir­si­kat ja luu­mut kuk­ki­vat val­toi­me­naan val­koi­sin ku­kin. Kun kul­kee kuk­ka­pui­den lo­mas­sa, kuu­lee ki­ma­lais­ten su­ri­nan ja tun­tee kuk­kien tuok­sun. Tun­nel­mas­sa on jo­tain eng­lan­ti­lais­ten puu­tar­ho­jen vie­hät­tä­vää ajat­to­muut­ta, mut­ta myös men­neen ajan lu­moa, py­säh­ty­nei­syyt­tä.

– Van­ho­jen ome­na­pui­den run­got ker­to­vat ele­tys­tä elä­mäs­tä, ko­vis­ta tal­vis­ta ja au­rin­koi­sis­ta päi­vis­tä, mut­ta kes­tä­vät puut jak­sa­vat edel­leen kuk­kia. Jos pö­ly­tys on­nis­tuu ja sa­toa näyt­tää tu­le­van pal­jon, täy­ty­nee raa­ki­lei­ta vä­hän har­ven­taa. Jät­ti­sa­don kas­va­tus voi ol­la van­hal­le puul­le ko­et­te­le­mus, Mari sa­noo.

Mari ja Samuel halusivat pihalle oleilupaikan. Ideoinnin pohjalta syntyi kesähuone. Täällä puutarha on läsnä säällä kuin säällä. Sateella kesähuoneeseen voi käpertyä päiväunille tai lukemaan kirjaa.

Kesähuone on rakennettu kierrätysmateriaaleista, kuten puretun tehtaan tiilistä, vanhoista ikkunoista ja puutavarasta.

Kas­vit ko­ruis­sa

Puu­tar­ha oli hy­väl­lä mal­lil­la, kun Ruo­ho­mä­et os­ti­vat pai­kan. Mari kui­ten­kin in­nos­tui puu­tar­han-
hoi­dos­ta, ja hän on suun­ni­tel­lut ja to­teut­ta­nut puu­tar­has­sa omaa nä­ke­mys­tään. Lei­ka­tut puk­si- ja tai­ki­na­mar­ja-ai­dat Mari ide­oi tuo­maan ryh­tiä puu­tar­han ra­jauk­siin.

Uu­sin­ta ai­taa var­ten hän ti­la­si 150 mar­ja­kuu­sen­tain­ta.

– Pi­dän lei­kat­tu­jen pen­sa­sai­to­jen ryh­dik­kyy­des­tä. Ma­ta­li­na ne ra­jaa­vat käy­tä­viä ja is­tu­tu­sa­lu­ei­ta.

Ku­kat ja kas­vit yli­pää­tään ovat tär­kei­tä Ma­ril­le. Ko­ru­jen suun­nit­te­li­ja­na ja te­ki­jä­nä hän osaa kiin­nit­tää huo­mi­o­ta kas­vien yk­si­tyis­koh­tiin. Puu­tar­han kas­vi­ko­ko­el­maan­sa hän is­tut­taa myös kas­ve­ja, joi­ta voi käyt­tää ko­ru­jen te­os­sa.

Ma­rin ho­pe­a­ko­ru­jen mal­lis­toon ovat pää­ty­neet muun mu­as­sa oman pi­han tui­jan kä­vyt, ju­han­nus­ruu­sun nup­pu ja ii­rik­sen sie­men­ko­dat. Vii­me vuon­na hä­nen Hyd­ran­gea-ko­ru­sar­jan­sa va­lit­tiin Vuo­den ko­ruk­si. Sii­nä tun­nis­taa hor­ten­si­an ku­kin­nos­ta poi­mi­tun yk­sit­täi­sen ku­kan.

Puutarhasta pääsee joen rantaan. Kaunis vanha portti ja kivipaadet löytyivät pihan kätköistä.

Pi­ha­maan yl­lä­tyk­set

Ve­den lem­peä so­li­na kuu­luu taus­tal­la. Puu­tar­ha on joen var­rel­la, ja jo­es­ta saa nos­tet­tua ve­den pum­pun avul­la ve­si­ai­hee­seen. Be­to­ni­nen ve­si­al­las oli jo en­tuu­des­taan puu­tar­has­sa. Sen pin­ta on kau­niis­ti pa­ti­noi­tu­nut.

– Laa­jen­sim­me ve­si­ai­het­ta ra­ken­ta­mal­la sen yh­tey­teen pie­nen pu­ron ki­vien ja al­las­muo­vin avul­la, Mari ker­too.

Van­has­ta rau­ta­por­tis­ta pää­see as­tu­maan jo­ki­ran­taan. Port­ti löy­tyi kuu­si­ai­dan uu­me­nis­ta. Kuu­set oli­vat vuo­sien ai­ka­na kas­va­neet kul­ku­rei­tin um­peen. Ai­koi­naan por­tis­ta on ol­lut käyn­ti tiel­le. Myös por­tin ki­vi­paa­det löy­tyi­vät pi­hal­ta, osit­tain maa­han hau­tau­tu­nei­na.

– Tie­dän, et­tä puu­tar­ham­me on ai­ka lail­la ai­nut­laa­tui­nen. Iso tont­ti kes­kus­tas­sa tun­tuu ylel­li­sel­tä.

Riippumatot ovat rentoutumista ja kirjahetkiä varten.

Unel­mien olei­lu­paik­ka

Kun van­han ta­lon yh­tey­des­sä ei ol­lut te­ras­se­ja, he­rä­si Ma­rin aja­tuk­sis­sa jo var­hai­ses­sa vai­hees­sa idea ke­säi­ses­tä olei­lu­pai­kas­ta. Mari ja Sa­mu­el pyö­rit­te­li­vät ide­oi­ta ja ke­rä­si­vät sa­mal­la saa­ta­vil­la ole­via ma­te­ri­aa­le­ja. Van­has­sa mil­jöös­sä oli luon­te­vaa käyt­tää kier­rä­tet­ty­jä ra­ken­nu­so­sia, jos­sa on ele­tyn elä­män jäl­kiä.

– Lop­pu­tu­lok­se­na syn­tyi ke­sä­huo­ne, jon­ka sei­nät on muu­rat­tu HK:n pu­re­tun teh­taan tii­lis­tä. Ik­ku­na­la­sit ja van­ha mi­ni­kak­luu­ni löy­tyi­vät omas­ta va­ras­tos­ta. Kak­luu­ni ei ole vie­lä toi­min­ta­kun­nos­sa, mut­ta toi­veis­sa oli­si kun­nos­taa se.

Koko per­heen suo­sik­ki­paik­ka löy­tyy kui­ten­kin ke­sä­huo­neen vie­res­tä, val­ta­vien ja­la­vien ja luu­mu­pui­den sii­mek­ses­tä, jon­ne on vi­ri­tel­ty nel­jä riip­pu­mat­toa.

– Kun läm­pi­mä­nä ke­sä­päi­vä­nä lais­kot­taa ja te­kee mie­li loi­koil­la, on riip­pu­mat­to pa­ras paik­ka. Käym­me kir­jas­tos­sa ha­ke­mas­sa kai­kil­le lu­et­ta­vaa ja lu­em­me kir­jo­ja ja­la­van var­jos­sa.

Betonisesta vesialtaasta vesi virtaa kohti pihan alaosaa ja puroa, josta vesi kierrätetään takaisin ylös altaalle.