KOTI : Etu-Töö­lös­sä Hel­sin­gis­sä. Vuon­na 1914 ra­ken­ne­tus­sa ker­ros­ta­los­sa 4 h ja k, 151 m².

ASUK­KAAT: Pir­jo ja hä­nen mie­hen­sä.

Uu­den ko­din hank­ki­mi­nen tuli ajan­koh­tai­sek­si kuu­si vuot­ta sit­ten. Pir­jon ja hä­nen mie­hen­sä mie­les­tä edel­li­nen koti oli ”ihan kiva”. Se oli kak­si­ker­rok­si­nen vuok­ra-asun­to, jo­hon kuu­lui suu­ri te­ras­si.

Kun pa­ris­kun­ta siir­tyi eläk­keel­le, oli kui­ten­kin tar­koi­tus hank­kia pie­nem­pi ja kä­te­väm­pi, eh­kä lop­pu­e­lä­män asun­to.

– Asuim­me ai­kai­sem­min täs­sä lä­hel­lä ja kul­jin usein ta­lon ohi. Ih­met­te­lin ko­ris­teel­lis­ta, ker­ma­kak­ku­mais­ta par­ve­ke­sei­nää. Tänä päi­vä­nä­kään en ym­mär­rä, mi­ten pää­dyim­me tä­hän meil­le eh­kä tur­han­kin isoon huo­neis­toon, Pir­jo ker­too.

Pa­ris­kun­ta kier­si kat­so­mas­sa mo­nia asun­to­ja.

– En­sim­mäi­nen re­ak­ti­o­ni oli, et­tä äk­kiä ulos, ei tule kuu­loon­kaan. Niin huo­no­kun­tois­ta asun­toa en ol­lut kos­kaan näh­nyt. Yleen­sä hah­mo­tan no­pe­as­ti huo­neis­ton mah­dol­li­suu­det. Tämä oli kui­ten­kin ai­ka epä­toi­voi­nen koh­de.

Pienellä parvekkeella voi kasvattaa yrttejä sekä nauttia auringosta ja hyvästä kirjasta. Pöytä ja tuoli ovat Ikeasta.

Hanna Linnakko

Vah­vem­pi maku voit­ti

Mut­ta niin vain kävi, et­tä kau­pat asun­nos­ta teh­tiin.

– Eh­kä olim­me jo lii­an vä­sy­nei­tä et­si­mään.

Re­mont­ti kes­ti yli vuo­den. Huo­neis­to oli niin huo­nos­sa kun­nos­sa, et­tä kaik­ki piti pur­kaa. Toi­saal­ta näin uu­sil­la omis­ta­jil­la oli va­paat kä­det luo­da ko­dil­le oma il­me ja sa­mal­la säi­lyt­tää van­han ta­lon hen­keä.

Pir­jo kävi mel­kein päi­vit­täin seu­raa­mas­sa re­mon­tin edis­ty­mis­tä ja rat­ko­mas­sa jat­ku­via on­gel­mia.

– Mi­nul­le oli tär­ke­ää näh­dä, mis­sä men­nään. Mi­nul­la on niin vah­va maku, et­tä mies vii­saam­pa­na py­syt­te­li enem­män taka-alal­la suun­nit­te­lun suh­teen.

Kristallikruunut kohtaavat olohuoneen katossa ja seinällä. Seinällä on Nanna Suden kahden kristallikruunun tähdittämä maalaus. Erkkerin pieni pöytäryhmä on vanhaa perua, tv-taso Skannosta.

Hanna Linnakko

Si­sä­ti­lo­ja­kin pi­tää suo­jel­la

Sei­nien si­säl­tä löy­tyi en­ti­siä ovi­auk­ko­ja, jot­ka otet­tiin esiin. Ul­la­kol­ta löy­tyi­vät van­hat ovet, jot­ka Ra­ken­nu­sap­teek­ki kun­nos­ti. Van­han par­ke­tin säi­lyt­tä­mis­tä mie­tit­tiin pit­kään. Se oli kui­ten­kin osit­tain niin huo­no­kun­toi­nen, et­tä lat­tia pää­tet­tiin uu­sia ko­ko­naan. Kyl­py­huo­nei­ta lu­kuun ot­ta­mat­ta kaik­ki­al­la on sama Wi­tic­kin van­han oloi­nen tam­mi­nen lau­ta­par­ket­ti.

– Van­ho­ja ra­ken­nuk­sia pi­tää suo­jel­la myös si­sä­ti­lo­jen osal­ta, var­sin­kin van­hat lat­ti­at ja ovet ovat tär­kei­tä. Tääl­lä lat­ti­aa ei kui­ten­kaan voi­tu pe­las­taa.

Pir­jo ha­lu­si kaik­ki­al­le sa­man lat­ti­a­ma­te­ri­aa­lin.

– Se hel­pot­taa si­sus­ta­mis­ta ja rau­hoit­taa ti­laa. Par­ke­tin asen­ta­mi­nen oli yk­si re­mon­tin va­lo­pilk­ku­ja. Te­ki­jä tuli ajal­laan, py­syi ai­ka­tau­lus­sa ei­kä hin­ta­kaan ylit­ty­nyt.

Sei­nät ja ka­tot on maa­lat­tu val­koi­sik­si.

– Si­sus­tuk­ses­sa val­koi­nen on mi­nul­le ylit­se mui­den. Val­koi­nen on free­si, an­taa ti­laa ja mah­dol­li­suuk­sia mo­neen.

Olohuoneessa keskeisellä paikalla on Aimo Kanervan maalaus, jonka Pirjo 1980-luvulla osti osamaksulla taiteilijalta. Sohva on Skannosta, pöytä ja tyynyt Casuarinasta.

Hanna Linnakko

Tai­det­ta ja ta­ri­noi­ta

Ko­dis­sa on pal­jon eri­lais­ta tai­det­ta. Tai­de­te­ok­sil­la on omat, haus­kat ta­ri­nan­sa.

Nan­na Su­den tai­det­ta Pir­jo oli seu­ran­nut jo pit­kään. Nan­nan työn Pir­jo näki näyt­te­lys­sä Hel­sin­gis­sä ja kuu­li myö­hem­min sen ta­ri­nan. Kun Nan­na Susi asui Roo­mas­sa, hän is­tui usein an­tiik­ki­liik­kees­sä, jos­sa oli pal­jon kris­tal­lik­ruu­nu­ja. Niin nii­tä al­koi esiin­tyä hä­nen töis­sään­kin. Pir­jol­la oli en­nes­tään pie­ni kris­tal­lik­ruu­nu, jon­ka seu­rak­si piti nyt maa­laus­ta mu­kail­len hank­kia pari.

Myös Ai­mo Ka­ner­van maa­lauk­sel­la on his­to­ri­an­sa. Pir­jo ta­pa­si Ka­ner­van vai­moi­neen elo­ku­va­te­at­te­rin au­las­sa. Hän meni ter­veh­ti­mään pa­ris­kun­taa, sai kut­sun gal­le­ri­aan ja ihas­tui Ka­ner­van työ­hön.

– Se oli mi­nul­le kui­ten­kin ihan lii­an kal­lis, mut­ta sain mak­saa sen osa­mak­sul­la. Ajan myö­tä meis­tä tuli myös ys­tä­viä ja per­he­tut­tu­ja.

Ra­kas­ta tai­det­ta lu­kuun ot­ta­mat­ta uu­den ko­din si­sus­tuk­ses­sa moni asia meni uu­sik­si. Nyt osa van­hois­ta ka­lus­teis­ta on vin­til­lä säi­lös­sä. Si­sus­ta­mi­ses­sa Pir­jol­la oli apu­na si­sus­tus­suun­nit­te­li­ja Shoh­reh Ter­va­nen.

– Hä­nel­lä on us­ko­mat­to­man hyvä tyy­li­ta­ju. Hä­nen avul­laan löy­sim­me usei­ta hy­viä rat­kai­su­ja ja ka­lus­tei­ta ko­tiim­me.

Kiinteät keittiökalusteet ja kivitaso ovat Kvänumin Dalby-mallistosta. Käsinmaalatut puuosat ovat saarnia, mustat tasot graniittia. Välitason laatat löytyivät Rakennusapteekista. Italialaisessa Ilve-kaasuliedessä on kaksi sähköuunia. Miina Äkkijyrkän työ Valonsäde on äitienpäivälahja.

Hanna Linnakko

Pöy­tä mää­rä­si keit­ti­ön pai­kan

Alun pe­rin keit­tiö si­jait­si asun­non pe­räl­lä. Se oli pi­meä. Pir­jo oli kui­ten­kin jo en­nen re­mont­tia hank­ki­nut val­koi­sen ruo­ka­pöy­dän, joka ei oli­si mah­tu­nut van­haan keit­ti­öön.

Niin­pä yk­si­ös­tä, jon­ne ai­kai­sem­min oli oma si­sään­käyn­ti, muo­kat­tiin uu­si, iha­na keit­tiö, jon­ne tul­vii va­loa kor­keis­ta ik­ku­nois­ta. Vaik­ka moni epäi­li pit­kää ja ka­pe­aa keit­ti­ö­tä, se toi­mii hy­vin.

– Hyvä, et­tä luo­vuim­me ruo­ka­sa­lis­ta. Mi­nus­ta se on nor­mi­per­hees­sä ai­van tar­pee­ton.

Pir­jo ra­kas­taa ruo­an­lait­toa, ja keit­tiö on hä­nel­le eri­tyi­sen tär­keä paik­ka.

– Kun lai­tan ruo­kaa, ovet olo­huo­nee­seen ovat kiin­ni ja mu­siik­ki soi ai­na. Ita­li­a­lai­seen ruo­kaan kuu­lu­vat aa­ri­at, usein Pa­va­rot­tia. Suo­ma­lai­sen ruo­an kans­sa so­pii Kari Ta­pio.

Mah­ta­vas­sa Il­ve-lie­des­sä on vii­si kaa­su­ta­soa, jois­ta kes­kim­mäi­sel­lä voi val­mis­taa vaik­ka ko­ko­nai­sen ka­lan. Kak­si uu­nia on täs­sä keit­ti­ös­sä tar­peen.

– Vä­lil­lä tun­tuu, et­tä sai­si ol­la kol­mas­kin.

Makuuhuoneessa on ikivanha kirjahylly. Taulut ovat eri puolilta kerättyjä matkamuistoja. Vuodetekstiilit ovat Casuarinasta.

Hanna Linnakko

Pirjon kylpyhuoneen pallomaiset valaisimet ovat Ikeasta. Seinäkkeen taakse kätkeytyy suihkutila. Nostalgiset mustavalkoiset laatat ovat Laattapisteen mallistosta, pehmeästi kulmikkaat kalusteet Duravitin. Kvänumin kaapisto on samaa Dalby-sarjaa keittiökalusteiden kanssa. Vaaleat tasot ovat Carrara-marmoria.

Hanna Linnakko

Isännän kylpyhuoneessa yksi seinä on päällystetty Kylpystudiosta löytyneellä tummanharmaalla mattalaatalla. Kalusteet ovat Duravitin.

Hanna Linnakko