Moni tun­tee Rii­hi­mä­en vilk­kaas­ta rau­ta­tie­a­se­mas­ta ja sitä ym­pä­röi­väs­tä kau­pun­gis­ta. Kun na­vi­gaat­to­ri oh­jaa pe­ril­le Rau­ta­tien­puis­ton mu­seo-
alu­eel­le, olo on lä­hes epä­to­del­li­nen. Kes­kel­lä ker­ros­ta­lo­ja on kais­ta­le nos­tal­gi­sen van­ho­ja puu­ta­lo­ja ja mu­ku­la­ki­vet­tyä ka­tua. Ai­van kuin as­tui­si van­han Suo­mi-fil­min ku­lis­sei­hin!

Kun Kir­si Koi­vis­to avaa oven van­has­sa puu­ri­vi­ta­los­sa ole­vaan ko­tiin­sa, ei­vät yl­lä­tyk­set lopu. Usein etei­nen on ko­dis­sa jo­ta­kuin­kin se käy­tän­nöl­li­nen pak­ko ja kau­nis si­sus­tus kii­reh­tii al­ka­maan vas­ta hie­man pe­rem­mäl­lä. Tääl­lä on py­säh­dyt­tä­vä jo kyn­nyk­sel­le ihas­te­le­maan hur­maa­van huo­neen tun­nel­maa.

Eteisessä on Kirsin kuvioima lautalattia sekä valkoiset talonpoikaishuonekalut. Kirsi on koonnut kauniiksi asetelmaksi rakastamiaan vanhoja esineitä ja opetustauluja.

Tie­to­työn vas­ta­pai­nok­si ko­ris­te­maa­lat­tu lat­tia

En­nen kuin eh­tii pa­neu­tua kaik­kiin si­sus­tuk­sen yk­si­tyis­koh­tiin, nau­liu­tuu kat­se lat­ti­an ruu­dul­li­seen ko­ris­te­ku­vi­oin­tiin.

– Sii­nä on kah­den ke­sä­päi­vän kont­tauk­sen tu­los. En­sim­mäi­nen päi­vä meni ku­vi­oi­den ra­jo­ja tei­pa­tes­sa ja toi­nen sit­ten maa­li­su­ti kä­des­sä, Kir­si ker­too nau­ra­en.

Hiu­kan sa­man­lai­sen ku­vi­on Kir­si oli huo­man­nut Di­ag­noo­si Si­sus­tus­ma­nia -blo­gis­ta. Hy­vät ide­at tart­tu­vat ko­tin­sa si­sus­tus­ta jat­ku­vas­ti päi­vit­tä­vän Kir­sin mie­leen ja kyp­sy­vät oman­nä­köi­sik­si to­teu­tuk­sik­si.

– Am­mat­ti­ni on pe­rin­teis­tä tie­to­työ­tä ja luon­tee­ni vaa­tii eh­dot­to­mas­ti sen vas­ta­pai­nok­si kou­riin­tun­tu­vaa kä­sin te­ke­mis­tä, Kir­si ker­too.

Ko­din kau­neus oli pii­los­sa

Kir­sin ja hä­nen puo­li­son­sa Mat­ti Val­to­sen unel­ma oli pit­kään oma koti van­has­sa ta­los­sa. Sel­lai­ses­sa, jos­sa lat­tia na­rah­te­lee vil­la­suk­kien al­la ja kul­mien ei tar­vit­se ol­la ihan suo­ria.

Kun per­he tuli seit­se­män vuot­ta sit­ten kat­so­maan asun­toa, ihas­tui­vat he eten­kin van­hoi­hin kaap­pei­hin sekä pin­ko­pah­vei­hin, jot­ka ovat ne­kin edel­leen pai­koil­laan sei­nis­sä. Vaa­ti eri­tyis­tä sil­mää näh­dä ko­din kau­neus ja mah­dol­li­suu­det asun­non sil­loi­sen si­sus­tuk­sen läpi. Pa­ris­kun­nal­la oli on­ni mu­ka­na, kun muut os­ta­ja­eh­dok­kaat jäi­vät tuu­mi­maan rat­kai­sua.

Toissa kesänä talo punamullattiin uudelleen. Oikean sävyn etsimisessä oli yllättävän iso työ. Lopulta löytyi juuri oikea sävy, Falunin punainen.

Ta­lon myö­tä tii­vis yh­tei­sö

Van­han ta­lon li­säk­si he sai­vat yl­lä­tyk­sek­seen liit­tyä osak­si tii­vis­tä naa­pu­rus­toa, Rau­ta­tien­puis­ton asu­ka­syh­dis­tys­tä, jos­sa pi­de­tään yh­tä kuin en­tis-
ai­koi­na. Joka elo­kuun en­sim­mäi­nen vii­kon­lop­pu pi­de­tään yh­tei­set ros­vo­pais­ti­juh­lat. Syys­kuus­sa jär­jes­te­tään Maan­tien kirp­pu­to­ri. Ja jou­lu­na taas tar­joil­laan naa­pu­reil­le glö­giä. Kä­te­vää ny­ky­ai­kaa edus­taa yh­tei­sön Fa­ce­book-ryh­mä, jos­sa van­has­ta soh­vas­ta saat­taa pääs­tä eroon pa­ris­sa mi­nuu­tis­sa ja vas­taa­vas­ti teh­dä it­sel­leen mie­lui­san löy­dön. Per­he elää juu­ri sitä unel­maa, jota he et­si­vät­kin.

– Yk­si mie­leen­pai­nu­via het­kiä on ol­lut, kun täs­sä ta­los­sa lap­suu­ten­sa viet­tä­nyt van­ha her­ra poik­ke­si ky­lään. Hän in­nos­tui ta­ri­noi­maan puu­rit­soil­la ohi­kul­ki­joil­le teh­dyis­tä je­kuis­ta ja äi­dis­tään, jol­la oli tapa hy­vän on­nen toi­vos­sa kii­ve­tä ul­la­kon kaut­ta vii­koit­tai­sel­le lot­to­reis­sul­leen, Kir­si ker­too.

Olohuoneen tunnelmassa näkyvät eniten Kirsin ja Matin ulkomailla, varsinkin Qatarissa vietetyt vuodet. Ikkunan alla oleva pikkusohva on vanha upseerin kenttäsänky Ruotsista. Sohva on levitettävä.

Ta­pe­tit vaih­tu­vat, si­sus­tus saa elää

Asun­non isoim­mat re­mon­tit teh­tiin pika-ai­ka­tau­lul­la, kah­des­sa kuu­kau­des­sa, kun edel­li­nen asun­to me­ni­kin kau­pak­si aja­tel­tua no­pe­am­min. Mut­ta si­sus­tus elää jat­ku­vas­ti. Kir­si on ihas­tu­nut kuo­si­ta­pet­tei­hin ja ker­too vaih­ta­van­sa nii­tä ja maa­lien sä­vy­jä usein. Kun seu­raa­va isom­pi re­mon­toin­ti­ki­pi­nä is­kee, on koko asun­non ylä­puo­lel­la ole­vas­sa täys­kor­ke­as­sa ul­lak­ko­ti­las­sa mah­dol­li­suuk­sia vaik­ka mi­hin. Seu­raa­va­na to­sin Kir­si suun­nit­te­lee keit­ti­ön lat­ti­an ku­vi­o­maa­laus­ta ja työ­ta­son vaih­ta­mis­ta ki­vi­seen.

avokeittiön kaakelointi on Kirsin tekemä ja laatuaan ensimmäinen sellainen. Käteväkäsisen sisustajan ja apuna olleen ystävättären lopputulos onnistui hienosti.

Läm­min­hen­ki­nen si­sus­tus on ko­ko­el­ma löy­tö­jä kirp­pu­to­reil­ta ja mat­koil­ta. Kaik­ki esi­neet näyt­tä­vät sil­tä, et­tä niil­lä on ta­ri­na ker­rot­ta­va­naan, ja useim­mil­la on­kin. Esi­mer­kik­si kaa­peil­la on lem­pi­ni­men­sä: olo­huo­neen mas­sii­vi­nen, Vi­ros­ta han­kit­tu puu­kaap­pi, joka kät­kee nok­ke­las­ti si­sään­sä te­le­vi­si­on, on Vla­di­mir. Lem­pi­ni­met ker­to­vat per­heen tii­viis­tä suh­tees­ta van­han vie­hä­tyk­seen.

Olohuoneen sohvan takana on rimoilla rajattu pala William Morrisin Bullerswood- paneelitapettia. Lopputulos on kuin moderni seinävaate.

Koti on tur­va­pe­sä

Ei voi ol­la huo­maa­mat­ta, et­tä eri­lai­set kuo­sit ovat Kir­sin heik­kous. Nii­tä on niin teks­tii­leis­sä, ko­ris­te-esi­neis­sä kuin upeis­sa ta­pet­ti­kuo­seis­sa­kin. Ko­dis­sa on yh­teen­sä kuut­ta eri­lais­ta ta­pet­tia. Ne so­pi­vat sau­mat­to­mas­ti van­han asun­non hen­keen ja tuo­vat ko­tiin Carl Lars­so­nin tau­luis­ta tut­tua ruot­sa­lais­ta maa­lais­ro­man­tiik­kaa.

– Mi­nul­la on ol­lut ai­na sel­lai­nen pe­ri­aa­te, et­tä ko­din on ol­ta­va tur­val­li­nen, pe­sä­mäi­nen paik­ka, jo­hon on iha­na pa­la­ta mat­koil­ta, Kir­si sa­noo.

Toi­saal­ta ko­dis­sa nä­kyy pal­jon ek­soot­ti­sia yk­si­tyis­koh­tia. Ne se­lit­ty­vät pal­jon reis­san­neen ja pit­kään ul­ko­mail­la asu­neen isän­nän ja myös Kir­sin ul­ko­mail­la vie­tet­ty­jen ai­ko­jen tuo­mil­la vai­kut­teil­la. Kir­sin mu­kaan Ma­tis­sa on kiel­tä­mät­tä van­han ajan seik­kai­li­joi­den piir­tei­tä.

Yl­lä­tyk­siä ja haa­vei­ta

Yk­si ko­din si­sus­tus­ta lei­maa­va piir­re on se, et­tä eri ti­lat liu­ku­vat toi­siin­sa lä­hes huo­maa­mat­to­mas­ti. Si­sus­tuk­sen yl­lät­tä­vyys hä­mär­tää ra­jo­ja en­ti­ses­tään.

Etei­ses­sä on van­hoil­ta ajoil­ta tut­tu ja jäl­leen mo­nen haa­veek­si tul­lut ruo­ka­ko­me­ro, per­heen kes­ken skaf­fe­ri. Kir­sin ver­sio sii­tä ta­pet­tei­neen ja kau­niis­ti pur­ki­tet­tui­ne kui­va­ta­va­roi­neen on niin vie­hät­tä­vä, et­tei ovea tar­vi­ta – päin­vas­toin.

Etei­sen jat­ko­na ole­vas­ta keit­ti­ös­tä au­ke­aa ruo­kai­lu­ti­la, joka voi­si ol­la yh­tä hy­vin myös olo­huo­ne. Sen jäl­keen on kau­nis, ta­pe­toi­tu huo­ne kä­sien­pe­su­al­tai­neen ja työ­pis­tei­neen. Se on ta­val­laan kuin suu­ri kyl­py­huo­ne, mut­ta toi­saal­ta ei sin­ne päin­kään. Nä­ky­mä jat­kuu Nup­pu-tyt­tä­ren sa­tu­mai­seen val­ta­kun­taan.

On ole­mas­sa paik­ko­ja ja ko­te­ja, jois­ta sä­tei­lee hy­vän mie­len tun­nel­ma. Kir­sin, Ma­tin ja Nu­pun koti on juu­ri sel­lai­nen. Yk­si Kir­sin haa­veis­ta liit­tyy­kin hy­vän mie­len ja­ka­mi­seen muil­le.

– Toi­von, et­tä jo­na­kin päi­vä­nä voi­sin pyö­rit­tää pi­ha­pii­ris­sä ke­sä­kah­vi­laa. Toi­vot­ta­vas­ti vie­lä tä­mä­kin si­sus­tu­su­nel­ma­ni to­teu­tuu.

Talon päädyssä oleva Nupun satumainen huone on niin ikään täynnä kauniita ja värikkäitä yksityiskohtia – liihottelevia papukaijoja, kodikkaita räsymattoja ja unelmainen prinsessasänky.