MIKÄ: Asun­to sa­ta­vuo­ti­aas­sa ker­ros­ta­los­sa MIS­SÄ: Hel­sin­gin kes­kus­tas­sa TÄÄL­LÄ ASUU: Ke­räi­li­jä ja es­tee­tik­ko

Art Nouveau -kattovalaisin on ostettu kirpputorilta Ranskasta. Sinisellä seinällä on tekstiilitaiteilija Katri Haahtin pyöreät työt. Sama sininen väri oli töiden taustana Haahtin näyttelyssä Suomen Ranskan instituutissa Pariisissa. Sarjakuvamainen Keith Haring -tuoli on Ombrellinosta.

Muu­tin 37 vuot­ta sit­ten per­hee­ni kans­sa Ita­li­as­ta ta­kai­sin Suo­meen. Mi­la­nos­sa asu­es­sa olin tot­tu­nut suur­kau­pun­gin me­noon, ja tun­tui mah­dot­to­mal­ta aja­tuk­sel­ta muut­taa las­ten kans­sa kes­kus­tan ul­ko­puo­lel­le, ku­ten sii­hen ai­kaan oli tren­di. Ha­lu­sin eh­dot­to­mas­ti asua kes­kus­tas­sa. On­nek­sem­me kes­kus­tan van­ho­jen ta­lo­jen suu­ret asun­not oli­vat sii­hen ai­kaan suh­tees­sa edul­li­sia.

Ruokasalin lipaston päällä on asetelma vanhoja peilejä ja kehyksiä.

KOTI SUUR­KAU­PUN­GIN SYK­KEES­SÄ

Työ-ja vierashuone on valoisassa kulmahuoneessa. Metalliseppä on tehnyt kulmaverhotangon mittatilaustyönä. Kirjoituspöytä on peritty. String-hyllyn alla on tuolikokoelma. Ohjaajantuoli on hankittu 30 vuotta sitten. Matto on Habitatin mallistosta.

Löy­sim­me­kin ydin­kes­kus­tas­ta asun­non, joka ei ol­lut asuin­käy­tös­sä ja oli hy­vin huo­nos­sa kun­nos­sa. Si­jain­ti oli lois­ta­va, ti­laa riit­ti ja hin­ta oli mal­til­li­nen. Kun muu­tim­me, teim­me ai­no­as­taan pa­kol­li­set re­mon­tit ja kor­ja­sim­me rei­käi­set lat­ti­at. Myö­hem­min ta­lon jul­ki­si­vu­re­mon­tin yh­tey­des­sä jat­koim­me.

Vierassängyn yläpuolella on kokoelma muiden hylkäämiä muovipeilejä. Vanha kirjasto-kärry toimii apupöytänä. Kukkapeitot ovat 30 vuotta vanhat.

Keit­ti­ön lat­tia vaih­det­tiin ja sei­niä pu­ret­tiin. Keit­ti­ön lat­ti­aan va­lit­sim­me sa­man­lais­ta laat­taa kuin ta­lon rap­pu­käy­tä­väs­sä ole­vat al­ku­pe­räi­set laa­tat. Asun­non kau­niit puu­lat­ti­at teh­tiin pari vuot­ta sit­ten. Ko­din si­sus­tus on syn­ty­nyt pik­ku­hil­jaa sen enem­pää miet­ti­mät­tä.

Kokoelma Vilacin pelejä ja muistoja kaukomailta.

Ta­va­rat, joi­ta ke­rään kirp­pu­to­reil­ta ym­pä­ri maa­il­maa, tun­tu­vat ai­na löy­tä­vän paik­kan­sa. Ou­dot­kin ase­tel­mat syn­ty­vät kuin it­ses­tään. Han­kin vain ta­va­roi­ta, jois­ta it­se pi­dän ja jot­ka pu­hut­te­le­vat mi­nua jol­la­kin ta­paa.

Makuuhuoneessa vuoteen ja taiteen taustana on tummanharmaa seinä. Ikkunoiden välissä olevaan seinäkaappiin on lisätty jalat. Vanha ruudullinen nojatuoli verhoiltiin uudelleen kirppiskankaalla.

RA­KAS­TAN HY­LÄT­TY­JÄ ESI­NEI­TÄ

Vanhat laboratoriokärryt toimivat yöpöytinä. Hehkuva öljyvärityö on Espanjassa asuvan Maija Tuurnan teos. Seinä on maalattu samalla värillä kuin keittiö. Sängynpeite on ystävän neuloma.

Eri­tyi­ses­ti te­ol­li­suus- ja sai­raa­la­tyy­li miel­lyt­tä­vät mi­nua. Yh­tei­se­nä ni­mit­tä­jä­nä ovat ka­run kau­niit ja kons­tai­le­mat­to­mat esi­neet, jot­ka ovat hy­vin teh­ty­jä ja kes­tä­viä.

Kirjoituspöytä on peritty ja kiertänyt eri perheenjäsenillä, muun muassa tyttärillä. Seinällä on Juhana Blomstedtin grafiikkaa vuodelta 1973.

Van­hat kä­sin teh­dyt teks­tii­lit ovat to­del­la es­teet­ti­siä, niis­sä on herk­kyyt­tä, jota on vai­kea löy­tää uu­sis­ta te­ol­li­sis­ta tuot­teis­ta. Van­han seu­raan so­pi­vat hy­vin myös mo­der­nit klas­si­kot. Vas­ta­koh­dat täy­den­tä­vät toi­si­aan.

Eteisessä on sairaalan kaappi, jonne mahtuvat matkalaukutkin. Sairaalajakkara on Tilkan entisestä sotilassairaalasta.

Ai­na vä­lil­lä tu­lee fii­lis, et­tä pi­tää saa­da jo­kin tiet­ty ta­va­ra. Iha­nia asi­oi­ta voi saa­da edul­li­ses­ti­kin, kun­han on ai­kaa et­siä ja sil­mää löy­tää. Kirp­pu­to­rit ja ros­ka­la­vat ovat­kin suo­sik­ki­paik­ko­ja­ni si­sus­tus­löy­tö­jen suh­teen. Van­ho­ja esi­nei­tä pi­tää voi­da käyt­tää, ei­kä vain ke­räil­lä vit­rii­nin. Esi­mer­kik­si kau­nis kat­taus syn­tyy het­kes­sä, kun le­vit­tää pöy­däl­le kä­sin kir­jail­tu­ja lii­no­ja use­am­man vie­ri vie­reen ja van­hat kah­vi­ku­pit.

Kirjahyllyn asetelmassa on kirpputoreilta pelastettuja vanhoja valaisimia.

TAI­DE ON TÄR­KEÄ OSA KO­TIA

Keittiön sivupöytänä toimiva metallinen hierontapöydän runko on Brysselistä. Kapea sininen patonkilaatikko on kätevä muovipussien säilytyspaikka.

Pi­dän voi­mak­kais­ta vä­reis­tä. Suo­mes­sa ol­laan pe­rin­tei­ses­ti ko­vin va­ro­vai­sia käyt­tä­mään vä­re­jä. Eh­kä juu­ri pit­kä oles­ke­lu­ni ul­ko­mail­la on opet­ta­nut mi­nul­le roh­ke­am­paa vä­rien­käyt­töä.

Laattalattian kuvio on sama kuin talon ala-aulassa. Ruokapöytä on ostettu aikoinaan Ruotsin Ikeasta. Bistro-tuolit on hankittu Brysselistä.

Vä­rit ja tai­de jät­tä­vät mi­nul­le muis­ti­jäl­kiä. Muis­tan kus­ta­kin tai­de­te­ok­ses­ta, mis­sä elä­män­ti­lan­tees­sa se on han­kit­tu tai saa­tu. Se voi ol­la muis­to on­nis­tu­mi­ses­ta pie­nes­sä­kin asi­as­sa. Tau­lun li­säk­si on kiva os­taa tai­tei­li­jan kir­ja, jol­loin suh­tees­ta tu­lee vie­lä sy­vem­pi.

Seinällä valkoisen lipaston päällä on Pentti Rinnan teos Talo Italiassa. Termospullo on tuotu Kiinasta ja pullokori Ranskasta.

En seu­raa or­jal­li­ses­ti mi­tään tyy­liä, vaan han­kin sitä mikä sil­mää miel­lyt­tää. Käy­tet­ty­jen esi­nei­den kier­rät­tä­mi­nen on eko­lo­gis­ta si­sus­ta­mis­ta. Van­hat ta­va­rat voi lait­taa taas kier­toon lah­joit­ta­mal­la tai myy­mäl­lä ne kirp­pu­to­ril­la eteen­päin.

Keittiön välitila on tehty ranskalaisilla Opion mosaiikkilaatoilla. Keräilijä osti ne säkkitavarana ja sommitteli ystävän kanssa seinälle. Lihakaupan viipalointikone on vuodelta 1973. Joka matkalta on ostettu yksi Alessin keittiöväline muistoksi. Spagettikattila ja Pinocchio-suppilo ovat Alessin mallistosta.

Kun löy­dän mie­lei­sen esi­neen, ra­ken­nan muis­ta esi­neis­tä ta­ri­nan sen ym­pä­ril­le. Van­haa esi­net­tä on help­po ra­kas­taa. Sil­lä on ai­na jo­kin ta­ri­na ker­rot­ta­va­naan.