MIKÄ: Ker­ros­ta­lo­ko­ti, 4 h + k +s, 105 m², ra­ken­net­tu vuon­na 2010. MIS­SÄ: Hel­sin­gis­sä. TÄÄL­LÄ ASU­VAT: Jo­han­na Hed­man, hä­nen mie­hen­sä ja Ras­mus, 11, Aa­da, 9, ja Tuuk­ka 1,5.

Lapset ovat kerääntyneet pöydän ympärille ihailemaan piparitaloa. Pöydän yllä riippuva Yki Nummen Lokki-valaisin ostettiin jo edelliseen kotiin. Ruokapöytä ja tuolit ovat Artekista. Ikkunaa koristaa joulukalenteri, ja sen viereen on ripustettu perheen saamat joulukortit.

Jo­han­na Hed­ma­nin per­he on asu­nut uu­tuut­taan kiil­te­le­väs­sä hel­sin­ki­läis­ko­dis­saan kol­mi­sen vuot­ta. Me­ren lä­hei­syy­des­sä si­jait­se­va ker­ros­ta­lo­a­sun­to on kol­mi­lap­si­sen per­heen unel­mien täyt­ty­mys. Jo­han­na ker­too ole­van­sa jou­lu- ja koti-ih­mi­nen.

– Se on vai­kut­ta­nut ura­va­lin­taa­ni­kin, si­sus­tu­sark­ki­teh­ti­na työs­ken­te­le­vä Jo­han­na nau­raa.

Komean piparkakkutalon esikuva on ollut kerrostalo, jossa Johanna perheineen asuu.

Myös kaik­ki lap­set osal­lis­tu­vat in­nok­kaas­ti jou­lu­val­mis­te­lui­hin, jopa per­heen pie­nin­kin, 1,5-vuo­ti­as Tuuk­ka.

Johanna on itse tehnyt monivuotisen joulukalenterin.

Ko­ti­jou­lun per­he pi­tää hy­vis­sä ajoin. Var­si­nai­sik­si jou­lun­py­hik­si suun­nis­te­taan iso­van­hem­pien luo. Pik­ku­jou­lua ale­taan viet­tää jo jou­lu­kuun alus­sa, jot­ta sitä on ai­kaa viet­tää kii­reet­tö­mäs­ti. Sil­loin nau­ti­taan muun mu­as­sa ka­la­herk­ku­ja ja rii­mi­li­haa.

Pitsireunaiset tulppaanit ovat kuin kuuran koristelemia.

– Lap­si­per­heen ar­ki on hek­tis­tä, ja rau­hoit­tu­mi­nen jo jou­lun al­la on­kin tär­keä osa jou­lu­pe­rin­tei­täm­me, Jo­han­na ker­too.

Kranssileipä sopii juhlaan. Joulupöydässä käytetään häälahjaksi saatua pellavapöytäliinaa.

OMA KOTI PI­PA­RIS­TA

Pi­pa­ri­ta­lop­ro­jek­ti aloi­te­taan suun­nit­te­le­mal­la, mil­lai­nen talo tänä vuon­na teh­dään. Sit­ten piir­re­tään kaa­vat, han­ki­taan tar­vik­keet, pais­te­taan, koo­taan ja ko­ris­tel­laan.

– Täl­lä ker­taa pi­par­kak­ku­ta­lon ins­pi­raa­ti­on läh­de oli oma ker­ros­ta­lom­me.

Kiiltävän valkoinen keittiö on Parman A la Carte -mallistosta. Välitilassa on lasinen taustalevy. Tasot ovat komposiittia. Aada kurkkaa sisäleikkimökistä. Jouluvaloilla koristeltu pahvitalo on ostettu Lidlistä.

Pi­par­kak­ku­ta­lon vä­rik­käät ik­ku­nat syn­ty­vät su­lat­ta­mal­la kak­si nal­le­kark­kia jo­kai­seen ik­ku­naan. En­sin pi­pa­ri­sei­nät pais­te­taan lä­hes val­miik­si. Sit­ten ku­hun­kin ik­ku­na-auk­koon pan­naan kak­si nal­le­kark­kia ja lai­te­taan pel­ti vie­lä het­kek­si uu­niin, niin et­tä kar­kit su­la­vat ja täyt­tä­vät ik­ku­na-au­kot.

– Ko­ris­te­lem­me pik­ku­jou­lu­kuu­sen hy­vis­sä ajoin, jot­ta eh­dim­me naut­tia sii­tä. Jou­lun py­hik­si suun­nis­tam­me ai­na maal­le mum­mo­laan, jos­sa on oi­kea, suu­ri kuu­si, Jo­han­na ker­too.

Rasmus lukee Suurta tonttukirjaa ja Aada koristelee kuusta. HT Collectionin M-kulmasohva on Iskusta, tyynyt H&M Homesta. Ikkunan alla oleva Sopen taso on ostettu jo edelliseen kotiin. Funkkispallovalaisimet ovat vanhat kouluvalaisimet. Jalkavalaisin on Artemiden Tolomeo Mega. Karvalankamatto on VM-Carpetin. Jukka-keinuhevosen Tuukka on saanut joulupukilta lahjaksi. Tuukka nimesi sen heti Hummaksi.

Ko­tiin­sa Jo­han­na on hank­ki­nut muu­ta­man jou­lu­ko­ris­teen vuo­des­sa muun mu­as­sa kä­si­työ­läis­ten jou­lu­myy­jäi­sis­tä. Kuu­sen­ko­ris­teet ovat pie­ni­ko­koi­sia, juu­ri so­pi­via pöy­tä­kuu­seen. Jo­han­na säi­lyt­tää ko­ris­tei­ta kau­niis­ti la­si­mal­ja­kos­sa, joka toi­mii si­sus­tu­se­le­ment­ti­nä sel­lai­se­naan­kin.

– Meil­lä on ai­na ai­to kuu­si. Kuu­sen tuok­su kuu­luu erot­ta­mat­to­mas­ti jou­lu­tun­nel­maan. Pie­ni pöy­tä­mal­li so­pii hy­vin kau­pun­ki­ko­tiin. Ei­kä kont­taa­va lap­si pää­se kaa­ta­maan sitä.

Parvekkeella on tallilyhdyistä, valkoisista callunoista ja jouluvaloista tehty asetelma.

Kuu­sen al­la ole­van pie­nen, pyö­re­än pöy­dän Jo­han­na on pe­ri­nyt mum­mol­taan. 50-lu­vun pöy­tä on maa­lat­tu val­koi­sek­si. Sen ala­ta­sol­la säi­ly­te­tään ke­vääl­lä puu­tar­ha­kir­jo­ja ja jou­lun al­la jou­lu­kir­jo­ja.

Huopatöppöset on ihana työntää jalkaan viileällä lasitetulla parvekkeella oleillessa. Kansituolit ovat Stockmannilta ja sisalmatto Ikean. Säilytyspenkin on nikkaroinut perheen isä.

LE­GOT JOU­LU­KA­LEN­TE­RIS­SA

Jou­lu­ka­len­te­rin Jo­han­na te­kee ai­na it­se mar­ras­kuus­sa. Ide­an ka­len­te­riin Jo­han­na on saa­nut ys­tä­väl­tään. Na­ruun ri­pus­te­taan pyyk­ki­po­jil­la nu­me­roi­dut pie­net lah­ja­pus­sit. Naru ja pyyk­ki­po­jat on han­kit­tu vuo­sia sit­ten Tii­ma­ris­ta. Myös pus­sit ja nu­me­ro­täh­det ovat Tii­ma­rin va­li­koi­mas­ta.

Karlanda-kattovalaisin on Habitatin. Vanamoita-taulun on tehnyt isän täti. Tyynyt ovat Finlaysonin, Linumin ja tallinnalaisen Zizin. Keskellä on sormustyyny äidin ja isän häistä. Tikashylly on Kodin Ykkösestä. Lipaston päällä Kartellin Take-valaisin. Johanna on laittanut siihen pienitehoisen ja -kokoisen uunipolttimon, jotta se ei häikäise, vaan sopii yövaloksi. Lipasto on Voicen. Kuultomaalattu Ikean pinnasänky oli alun perin puunvärinen. Lasten täti on ommellut jokaiselle lapselle oman tilkkutäkin ristiäislahjaksi. Tähtipeite on Mamas&Papasin. Johannan työpiste ja vaatekaapit ovat maitolasiovien takana.

Jo­han­na pii­lot­taa pus­sei­hin le­go­ja. Hän os­taa le­go­pa­ke­tin ja ja­kaa pa­lat ja oh­je­kir­jan si­vut pus­sei­hin, niin et­tä le­go­ra­ken­nel­ma edis­tyy ai­na pala ker­ral­laan ja jou­luk­si se on val­mis. Le­go­ka­len­te­ri on hyvä idea niil­le, jot­ka ei­vät ha­lua an­taa lap­sil­le kark­kia tai tur­haa pik­kuk­rää­sää, jo­hon me­nee hel­pos­ti yh­tä pal­jon ra­haa.

Jou­lu­kor­tit ovat kau­niis­ti esil­lä. Kor­tit mah­tu­vat pie­neen ti­laan, kun ne riip­pu­vat mag­neet­ti­ket­juis­sa. Jo­han­na os­ti ket­jut las­ten­huo­ne.fi:stä.

Rasmus kirjoittaa kirjettä joulupukille Muuramen työpöydän ääressä. Hauska valosarja on Stockmannilta ja pöytävalaisin Ikeasta. Mikki-tyynyn äiti on ostanut H&M Homesta. Numerotyynyt ja Linumin päiväpeite löytyivät Textil Kompanin ystävämyynnistä. Sängyn päällä oleva musta pallospotti on Frandsenin. Kattovalaisin on Ikeasta. Jakkara Artekista.

KES­KI­TY LAA­TUUN

– Si­sus­tuk­ses­sa kan­nat­taa kes­kit­tyä laa­duk­kai­siin ja ajat­to­miin va­lin­toi­hin. Ne kes­tä­vät ai­kaa ja käyt­töä ja mak­sa­vat it­sen­sä ta­kai­sin. Jos niis­tä ha­lu­aa luo­pua, on ajat­to­mil­la ka­lus­teil­la ai­na jäl­leen­myyn­ti­ar­voa, Jo­han­na pe­rus­te­lee.

– Kan­nat­taa os­taa vä­hän mut­ta laa­du­kas­ta, jot­ta vält­tyy tur­hal­ta ta­va­ral­ta.

Aadan sänky on yläosa Muuramen kulmakerrossängystä, sen alaosa on Rasmuksen huoneessa. Sängyn alla on säilytys- ja leikkitilaa ja Fatboyn säkkituoli loikoiluun. Puiset nukenvaunut ja hella ovat Brion. Punainen pallospotti seinällä on Frandsenin. Punainen lintu on Rasmuksen tekemä syntymäpäivälahja siskolleen. Keppihevosen on tehnyt Aada. Tosin vanhat sukat eivät keppihevosen pääksi kelvanneet, vaan isoäiti joutui kutomaan yhden parittoman valkoisen sukan.

Olo­huo­neen sei­näl­lä ole­van ko­me­an Kuut­ti La­vo­sen työn Ur­su­la on os­ta­nut osa­mak­sul­la Gal­le­ria Bron­das­ta.

– Nuo­rem­pa­na ei ol­lut va­raa os­taa tai­det­ta, mut­ta ha­lu­sim­me sil­ti ai­toa tai­det­ta, em­me ju­lis­tei­ta, sil­lä ai­to on si­joi­tus tu­le­vai­suu­teen.

– Ruo­ka­pöy­dän on ol­ta­va suu­ri, sil­lä se on mo­ni­toi­mi­ka­lus­te. Sen ää­rel­lä lap­set as­kar­te­le­vat ja ys­tä­viä kes­ti­te­tään. Myös aa­mun leh­teä pi­tää mah­tua lu­ke­maan vai­vat­ta.

Aada sai puisen nukkekodin 2-vuotislahjakseen. Myös nukkekodissa tehdään jouluvalmisteluja.

TAI­TEEL­LI­SET LAP­SET

Aa­da, 9, seu­raa sel­väs­ti äi­tin­sä jäl­kiä, ja hä­nes­tä on kas­va­mas­sa in­to­hi­moi­nen si­sus­ta­ja. Aa­dan nuk­ke­ko­din si­sus­tus on mie­tit­ty huo­lel­la.

Tu­ke­va talo oli alun pe­rin puun vä­ri­nen, mut­ta täl­lä het­kel­lä se on maa­lat­tu vaa­le­an­pu­nai­sek­si. Vuo­sien var­rel­la sin­ne on han­kit­tu ka­lus­tei­ta pik­ku­hil­jaa, kuin oi­ke­aan ko­tiin kon­sa­naan.

– Ny­ky­ään nu­keil­la on pos­lii­ni­as­ti­at sekä oi­ke­at ate­ri­met, ja nuk­ke­ko­din pe­su­ko­ne hu­ri­see, kun nap­pia pai­naa. Jou­lu­na Aa­da tuo nuk­ke­ko­tiin oi­ke­an pie­nen kuu­sen, jon­ka hän ko­ris­te­lee.

Aadan kirje joulupukille. Lapset kirjoittavat pukille kauniisti koristellut toivelistat.

– Suu­rin osa nuk­ke­ko­din­ka­lus­teis­ta on löy­ty­nyt ne­tis­tä, Jo­han­na pal­jas­taa.

Van­hem­mil­la lap­sil­la on omat huo­neet. Pik­kui­nen Tuuk­ka nuk­kuu vie­lä van­hem­pien­sa huo­nees­sa, vaik­ka iso­vel­jen huo­ne ko­vas­ti ve­tää­kin puo­leen­sa. Kun van­hem­mat si­sa­ruk­set ei­vät ole ko­to­na, Tuuk­ka li­vah­taa­kin usein sa­laa tut­ki­maan hei­dän huo­nei­taan.

– Vii­mek­si hän oli löy­tä­nyt sis­kon­sa kyn­si­la­kan ja la­kan­nut omien sor­mien­sa li­säk­si omat vaat­teen­sa ja kir­joi­tus­pöy­dän pin­nan, Jo­han­na huo­kaa.