Artikkeli
Inken sohvan irtotyynyt Hay, Ikea ja Hakola. Sohva on Hakolan. Ovalette-sohvapöytä on Ilmari Tapiovaaran suunnittelema klassikko. Matto Gan Rugs. Sohvan yläpuolella on ruotsalaisen valokuvaajan teos. Tapio Wirkkalan kattovalaisin on vintagelöytö. Keraaminen hedelmätorni on Roomage-vintageliikkeestä: ”Se on mielestäni aivan eeppinen kaikessa kitschiydessään.”

Inken sohvan irtotyynyt Hay, Ikea ja Hakola. Sohva on Hakolan. Ovalette-sohvapöytä on Ilmari Tapiovaaran suunnittelema klassikko. Matto Gan Rugs. Sohvan yläpuolella on ruotsalaisen valokuvaajan teos. Tapio Wirkkalan kattovalaisin on vintagelöytö. Keraaminen hedelmätorni on Roomage-vintageliikkeestä: ”Se on mielestäni aivan eeppinen kaikessa kitschiydessään.”

Mim­mi Pen­ti­käi­nen ku­vat Kai­su Kap­lin

Ihana tulevaisuus värikkäänä töölöläismummona

Omien kiinnostusten ja intohimojen on saatava näkyä asumisessa, ja täräyttävän överi vaihtoehto on aina parempi kuin varovaisen siisti valinta, tietää Inke Ketonen. Hänen luonaan viihtyvät vinkeät värit ja riemukkaat muodot siinä kuin muotoi­luk­las­si­kotkin.

La­pis­sa syn­ty­nyt In­ke Ke­to­nen on asu­nut Hel­sin­gin kak­si­os­saan jo 11 vuot­ta. Vuo­sien saa­tos­sa hä­nen asu­mi­sen tar­peen­sa ja haa­veen­sa ovat käy­neet läpi mo­nia myl­ler­ryk­siä, mut­ta Taka-Töö­lön koti on py­sy­nyt ai­na sa­ma­na.

In­ke ra­kas­taa ko­ti­aan, sen pak­su­ja ki­vi­sei­niä ja kor­kei­ta huo­nei­ta niin pal­jon, et­tä hän ha­lu­ai­si pi­tää sen ikui­ses­ti.

– Vaik­ka elä­mä vei­si­kin vä­lil­lä muu­al­le asu­maan, unel­moin elä­ke­päi­vis­tä lup­sa­kan tyy­lik­kää­nä töö­lö­läis­mum­mo­na.

Inke rakastaa sipsejä ja kauniita mekkoja, kuten Anna-Karoliina Vainion värikkään ryijyn enkelitkin.

Inke rakastaa sipsejä ja kauniita mekkoja, kuten Anna-Karoliina Vainion värikkään ryijyn enkelitkin.

Asun­non li­säk­si In­ke Ke­to­nen on si­tou­tu­nut myös huo­ne­ka­lui­hin, jot­ka hän on hank­ki­nut pää­a­si­as­sa uu­si­na. Ne ovat ajat­to­mia ja laa­duk­kai­ta klas­si­koi­ta, useim­mat muo­toil­tu 1950–60-lu­vuil­la.

– En päi­vi­tä huo­ne­ka­lu­ja­ni vaan han­kin ne sil­lä aja­tuk­sel­la, et­tä ne voi­vat kul­kea mu­ka­na­ni vaik­ka ha­maan lop­puun saak­ka. Jos jo­kin asia on pi­tä­nyt pin­tan­sa jo kym­me­niä vuo­sia, niin ei­kö­hän se toi­mi vie­lä seu­raa­vat­kin vuo­si­kym­me­net, In­ke Ke­to­nen sa­noo.

Työ­pis­tees­sä hä­nel­lä on Ar­te­kin Kaa­ri-pöy­tä.

– Sy­vän pu­nai­nen sävy veti puo­leen­sa. Jos työ­pöy­tä on ko­to­na hie­man pa­kol­li­nen paha, niin sen täy­tyy ol­la mah­dol­li­sim­man vä­hän toi­mis­to­mai­nen.

Työpöydän punainen pinta ja Hayn toimistotarvikkeet piristävät työpäivää.

Työpöydän punainen pinta ja Hayn toimistotarvikkeet piristävät työpäivää.

KUP­LI­VAA JA HY­MYI­LYT­TÄ­VÄÄ

Klas­sik­ko­jen li­säk­si In­kel­lä on iloi­sen vä­rik­käi­tä ja hu­mo­ris­ti­sia esi­nei­tä, jot­ka te­ke­vät ko­dis­ta asuk­kaan­sa nä­köi­sen. Ne ku­vas­ta­vat hy­vin In­ken kup­li­vaa elä­mä­na­sen­net­ta.

– Elä­mä saa ol­la haus­kaa ja ilo saa nä­kyä! Tyk­kään asi­ois­ta, jot­ka hy­myi­lyt­tä­vät, vaik­ka sit­ten vä­hän vä­ki­sin­kin. Olen vuo­sien saa­tos­sa ke­räil­lyt var­sin mit­ta­van ko­ko­el­man ru­man kau­nii­ta ja hil­pe­än hyö­dyl­li­siä tai hyö­dyt­tö­miä sekä haus­ko­ja esi­nei­tä. Mi­nus­ta kaik­ki nä­tit asi­at so­pi­vat hy­vin yh­teen.

Kvikin keittiökalusteet olivat asunnossa edellisen asukkaan jäljiltä. Kaappeja lisättiin ja kodinkoneita päivitettiin muutama vuosi sitten. Uusittu laattalattia toi keittiöön Inken kaipaamaa kontrastia.

Kvikin keittiökalusteet olivat asunnossa edellisen asukkaan jäljiltä. Kaappeja lisättiin ja kodinkoneita päivitettiin muutama vuosi sitten. Uusittu laattalattia toi keittiöön Inken kaipaamaa kontrastia.

TÄ­RÄYT­TÄ­VÄ VE­TO­AA PU­KEU­TU­MI­SES­SA JA SI­SUS­TUK­SES­SA

In­ke tun­ne­taan myös roh­ke­as­ta pu­keu­tu­mis­tyy­lis­tään. Hän yh­dis­te­lee en­nak­ko­luu­lot­to­mas­ti eri tyy­le­jä ja de­sign­luo­muk­sia kes­ke­nään. Usein se, mikä on vas­ta tu­los­sa Suo­meen on kuu­lu­nut Ke­to­sen gar­de­ro­biin jo to­vin. Vii­me vuo­si­na In­ken roh­keus on laa­jen­tu­nut pu­keu­tu­mi­ses­ta myös si­sus­tuk­seen.

– Isot pin­nat saa­vat edel­leen­kin ol­la vaa­lei­ta, mut­ta ko­tiin liit­ty­vis­sä han­kin­nois­sa va­lit­sen ny­ky­ään ai­na sen vä­rik­käim­män ja tä­räyt­tä­vim­män yk­si­lön, In­ke sa­noo.

Seinäpeili on Piet Hein Eekin suunnittelema ja hankittu Artekista. Klassikkolaatikosto on Muuramen. Rahi on  Hakolan. Siro musta Mademoiselle-nojatuoli on Ilmari Tapiovaaran suunnittelema. Pehmeä villamatto on turkulaisen Mum’sin. Valaisin Muuto. Seinällä on taiteilija Ilari Hautamäen kasviaiheinen teos: ”Se on kuin yksi ikkuna lisää olohuoneeseen: sellainen, jossa on kaunis valo.”

Seinäpeili on Piet Hein Eekin suunnittelema ja hankittu Artekista. Klassikkolaatikosto on Muuramen. Rahi on Hakolan. Siro musta Mademoiselle-nojatuoli on Ilmari Tapiovaaran suunnittelema. Pehmeä villamatto on turkulaisen Mum’sin. Valaisin Muuto. Seinällä on taiteilija Ilari Hautamäen kasviaiheinen teos: ”Se on kuin yksi ikkuna lisää olohuoneeseen: sellainen, jossa on kaunis valo.”

KUN OI­KEA TAI­DE­TE­OS OSUU KOH­DAL­LE

Sei­nil­lä on muun mu­as­sa maa­lauk­sia ja ruo­kai­lu­ti­las­sa ny­ky­tai­de­ryi­jy.

– Löy­sin tai­tei­li­ja An­na-Ka­ro­lii­na Vai­ni­on Ins­tag­ra­mis­ta ko­ro­na-ai­ka­na. Ryi­jy oli osa hä­nen lop­pu­työ­tään. So­vim­me tai­tei­li­jan kans­sa, et­tä saan os­taa sen, kun näyt­te­ly päät­tyy. Näyt­te­ly siir­tyi ja siir­tyi ko­ro­nan vuok­si, mut­ta vii­mein sain ryi­jyn ko­tiin. Vä­ri­käs ryi­jy on lem­pi­a­si­a­ni ko­to­na. Se nau­rat­taa mi­nua joka iki­nen aa­mu, In­ke sa­noo.

In­ke haa­vei­lee uu­sis­ta tai­de­han­kin­nois­ta, mut­ta ei hä­täi­le nii­den kans­sa. Hän saat­taa mie­tis­kel­lä pit­kään­kin eri­lai­sia vaih­to­eh­to­ja, mut­ta on val­mis te­ke­mään pää­tök­siä se­kun­neis­sa, kun se oi­kea ja omal­ta tun­tu­va teos osuu koh­dal­le.

– Tois­tai­sek­si en ole kyl­läs­ty­nyt mi­hin­kään hank­ki­maa­ni tai­de­te­ok­seen. Yl­lä­tyn ai­ka ajoin sii­tä, mi­ten yhä löy­dän niis­tä uut­ta kat­sel­ta­vaa ja ins­pi­raa­ti­o­ta, vuo­sien jäl­keen­kin.

In­ke Ke­to­sel­le on tär­ke­ää, et­tä elet­ty elä­mä ja muis­tot nä­ky­vät ko­dis­sa.

– Aja­tus sii­tä, et­tä myi­sin jon­kun tau­luis­ta­ni tun­tuu ihan mah­dot­to­mal­ta.

Vaih­te­lua In­ke saa käy­mäl­lä omil­la kaa­peil­laan ja vaih­ta­mal­la pik­ku­e­si­nei­den paik­ko­ja. Mie­len­kiin­toi­sim­mat ko­ko­nai­suu­det syn­ty­vät usein yl­lät­tä­viä asi­oi­ta roh­ke­as­ti yh­teen tör­mäyt­tä­en.

Vaasien, kynttilänjalkojen ja lyhtyjen kollaasi elää jatkuvasti. Kun jokin niistä tarvitaan käyttöön, se käynnistää yleensä ketjureaktion ja uuden asetelman muodostumisen.

Vaasien, kynttilänjalkojen ja lyhtyjen kollaasi elää jatkuvasti. Kun jokin niistä tarvitaan käyttöön, se käynnistää yleensä ketjureaktion ja uuden asetelman muodostumisen.

OMAN IT­SEN NÄ­KÖI­NEN KOTI

In­ke ihai­lee asuk­kai­den­sa nä­köi­siä ko­te­ja, jois­ta vä­lit­ty­vät ai­dos­ti asuk­kaan mie­len­kiin­non koh­teet, sil­lä­kin uhal­la, et­tä käy­tän­nöl­li­syy­des­tä on jou­dut­tu tin­ki­mään. Myös van­ho­jen asun­to­jen ko­lot, kou­ke­rot ja sy­ven­nyk­set kieh­to­vat.

Jos kaik­ki oli­si toi­sin, Ke­to­nen voi­si asua myös 60-lu­vun laa­tik­ko­mai­ses­sa ri­vi­ta­los­sa tai sa­man ai­ka­kau­den pien­ker­ros­ta­los­sa.

– Töö­lös­sä tie­ten­kin.

Kym­me­nen vuo­den pääs­tä vii­si­kymp­pi­nen In­ke on­nit­te­lee it­se­ään on­nis­tu­neis­ta si­sus­tus­va­lin­nois­ta.

– Us­kon va­kaas­ti, et­tä ko­ti­ni näyt­tää sil­loin mel­ko lail­la sa­mal­ta. Hau­va­vau­vat van­he­ne­vat kans­sa­ni ja nau­ru­ry­pyt ohi­mol­la ovat eh­kä sy­ven­ty­neet, mut­ta ne ker­to­vat vain sii­tä, et­tä olen muis­ta­nut elää.

KOTI

Hel­sin­gis­sä, kak­sio 1913 ra­ken­ne­tus­sa ker­ros­ta­los­sa Töö­lös­sä, 65 m2.

ASU­KAS

Mai­nos­toi­mis­ton luo­va joh­ta­ja In­ke Ke­to­nen, 40, ja jack­rus­se­lin­ter­rie­rit Kaa­po ja Lem­pi. In­ke Ins­tag­ra­mis­sa @in­ker­maar.