Leea viet­tää rau­hoit­ta­vat py­hät van­han hir­si­ta­lon tun­nel­mas­ta naut­tien.

Var­kau­te­lai­sen Leea Mar­ti­kai­sen jou­lu on rii­sut­tu ru­tii­neis­ta sau­naa, rii­si­puu­roa ja jou­lu­kink­kua lu­kuun ot­ta­mat­ta. Rau­hoit­ta­vat py­hät hän viet­tää rak­kai­den ih­mis­ten lä­hel­lä kynt­ti­löi­tä polt­ta­en ja van­han hir­si­ta­lon ai­nut­laa­tui­ses­ta tun­nel­mas­ta naut­tien.

Val­koi­sek­si maa­lat­tu talo näyt­tää jou­lu­na­jan kaa­mos­va­los­sa vaa­le­an­si­ni­sel­tä. Pi­hal­la ter­veh­tii puls­ka lu­miuk­ko ja ruu­tuik­ku­nai­sel­la kuis­til­la tun­nel­mal­li­nen lyh­ty. Leea Mar­ti­kai­sen ko­to­na Var­kau­den Häy­ri­läs­sä val­mis­tau­du­taan juh­laan, en­sim­mäi­seen täs­sä van­has­sa ta­los­sa.

Talo on ra­ken­net­tu 1800-1900-lu­ku­jen vaih­tees­sa. Tuol­loin se si­jait­si kau­ka­na met­sän kes­kel­lä te­ol­li­suus­kau­pun­gin kes­kus­tas­ta – noin vii­den ki­lo­met­rin pääs­sä. Se oli kui­ten­kin lä­hel­lä van­haa vii­tos­tie­tä, jon­ne siel­tä vie iki­van­ha tien­poh­ja.

Alun pe­rin ta­los­sa oli tupa, ruo­ka­ko­me­ro ja yk­si huo­ne. Pi­ha­pii­ris­sä oli myös na­vet­ta, jos­sa pi­det­tiin ka­na­laa. 1970-lu­vul­la ta­loon ra­ken­net­tiin li­sä­sii­pi. Sin­ne tu­li­vat kuis­ti, yk­si ma­kuu­huo­ne, tak­ka-ui­ma-al­las­huo­ne ja sau­na.

Tämä noin 140 ne­li­ön yh­dis­tel­mä vei kau­nii­na ke­sä­päi­vä­nä Lee­an sy­dä­men.

– Kun os­tin ta­lon, sii­nä ei ol­lut kuin yk­si ma­kuu­huo­ne, ui­ma-al­las, tupa ja pie­ni ka­ma­ri ylä­ker­ras­sa. Toi­vo­ton os­tos lap­si­per­heel­le! Han­kin ta­lon pi­han, mil­jöön ja van­ho­jen hir­sien ta­kia. Näin myös sen mah­dol­li­suu­det, Leea muis­te­lee.

Lue li­sää ja kat­so upe­at ku­vat Koti ja keit­tiö -leh­den nu­me­ros­ta 12/2008!