MIKÄ: Pui­nen ri­vi­ta­lo­a­sun­to,  2 h + k, 52 m². MIS­SÄ: Ruo­ho­lah­des­sa, Hel­sin­gis­sä. TÄÄL­LÄ ASUU: Mark­ku Luo­la, ma­ku­muo­toi­li­ja.

Sisäänkäynnin portaikko johtaa pieneen eteiseen, jossa on jäljellä alkuperäinen puuovi. Peremmältä alkavat portaat yläkertaan. Eteisen ja olohuoneen välinen ovi suljettiin, näin naulakolle jäi sopiva syvennys. Tuoli on huutokauppalöytö parinkymmenen vuoden takaa.

Kak­si­kym­men­tä vuot­ta sit­ten Mark­ku Luo­laa on­nis­ti, hän löy­si it­sel­leen idyl­li­sen puu­ta­lon Hel­sin­gin kes­kus­tas­ta. Hän oli pi­tä­nyt sil­mäl­lä Ruo­ho­lah­den vil­loik­si kut­sut­tua puis­ta ri­vi­ta­lo­a­lu­et­ta jo jon­kin ai­kaa. Maal­ta ko­toi­sin ole­va Mark­ku tun­si suo­jai­san ja veh­re­än mil­jöön omak­seen.

Olohuoneen pöytä on vanha ruokapöytä, jonka jalat on lyhennetty, sohva Korkeavuorenkadun Don Goffosta. Kaappi oli aiemmin visakoivun värinen, nyt se on sovitettu vaaleampaan yleisilmeeseen. Mark Rothko -julisteet on hankittu Lontoon Tate Modern -museokaupasta. Tilkkutyyny Indiskasta.

Asun­to oli juu­ri sel­lai­nen, jota hän et­si. Ku­ten muis­sa­kin Ruo­ho­lah­den puu­ta­lo­a­lu­een ra­ken­nuk­sis­sa, asun­to on ti­la­va mut­ta in­tii­mi. Sen tun­nel­maa hal­lit­se­vat yli sa­ta­vuo­ti­aan puu­ta­lon ra­ken­teet, tuok­sut ja ni­ti­nät. Yk­sin asu­val­le Mar­kul­le ne­li­öt riit­tä­vät yl­lin kyl­lin: kun vint­ti muu­tet­tiin ma­kuu­huo­neek­si, jäi ala­ker­taan keit­ti­ön li­säk­si pelk­kää oles­ke­lu­ti­laa.

Yli satavuotias liesi kupuineen sai jäädä remontissa paikoilleen. Sen kanteen on upotettu Kaasuvalon viisipolttimoinen kaasuliesi, jonka säiliö on viereisessä kaapissa. Tiskin toisessa päässä on Gaggenaun uuni, jonka ovi aukeaa kätevästi vasemmalle eikä alas.

Ta­loa oli vii­mek­si re­mon­toi­tu 1980-lu­vul­la. Kol­me vuot­ta sit­ten Mark­ku päät­ti kun­nos­taa asuin­ti­lat pe­rin­poh­jai­ses­ti.  Hän teet­ti työn ra­ken­nus­liik­keel­lä ja palk­ka­si avuk­seen myös si­sus­tus­suun­nit­te­li­ja Se­bas­ti­an San­de­li­nin.

– Vai­ku­tin to­sin it­se joka pää­tök­seen, mut­ta Se­bas­ti­an osa­si hie­nos­ti muut­taa mie­li­ku­va­ni käy­tän­nön rat­kai­suik­si.

Yläkerran parrut saatiin näkyviin, kun katon eristeet korvattiin remontissa ohuemmilla. Yöpöydän virkaa toimittaa Tolix-palli. Myös Jieldé-lukuvalot ovat ranskalaista alkuperää. New Yorkista hankitun mobilen levyissä on runoja.

Pa­ti­na nä­ky­viin

Keit­tiö uu­dis­tet­tiin ko­ko­naan, mut­ta van­ha lie­si sai jää­dä luo­maan tun­nel­maa. Ylä­ker­ran asuin­ti­laa laa­jen­net­tiin ja mo­der­ni­soi­tiin. Kun ylä­ker­ran eris­teet kor­vat­tiin ny­ky­ai­kai­sin ma­te­ri­aa­lein, saa­tiin ka­tos­ta niin ohut et­tä kau­niis­ti pa­ti­noi­tu­neet kat­to­par­rut jäi­vät nä­ky­viin.

– Tääl­lä his­to­ri­aa on niin pal­jon, et­tei sitä tar­vit­se erik­seen ko­ros­taa. Ei­hän tämä mi­kään mu­seo ole, Mark­ku muis­tut­taa.

Yläkerran väritäpliä: kirjapinon päällä on Aarnion Pastilli-tuolin muotojen pohjalta tehty säästöpossu. Tyynyt Hemtexin. Aiemman asukkaan tulppaama ikkuna palautettiin käyttöön kunnostuksen yhteydessä.

Ka­lus­tus ja si­sus­tuk­sen sä­vyt tu­ke­vat puu­ta­lon luon­net­ta, mut­ta siir­tä­vät sen täl­le vuo­si­tu­han­nel­le. Työ­läi­sa­sun­non ti­lal­la on hu­vi­la­mai­sem­pi kon­sep­ti: San­de­li­nin laa­ti­ma va­loi­sa sä­vy­maa­il­ma te­kee ti­las­ta on­nis­tu­nees­ti ylel­li­sen ava­ran tun­tui­sen, sil­ti asun­to ei ole me­net­tä­nyt puu­ta­lol­le omi­nais­ta ren­tout­ta ja kii­reet­tö­myyt­tä.

Yläkerran kylpyhuoneen peili on tilapäinen. Markku aikoo hankkia sen tilalle fasettihiotun peilin. Kaluste on Ikean ja laatat Puustellista.

Ma­ku­jen muo­toi­li­ja

Keit­ti­ö­mes­ta­rin kou­lu­tuk­sen saa­neen Mar­kun am­mat­ti­ni­mi­ke on ma­ku­muo­toi­li­ja. Hän suun­nit­te­lee ja to­teut­taa yk­sit­täi­siä ti­lai­suuk­sia hy­vän ruo­an ja juo­man sekä ai­nut­ker­tais­ten ma­ku­ta­ri­noi­den ym­pä­ril­le.

– Luon alus­ta as­ti koko ta­pah­tu­man tee­man ja ta­ri­nan, ti­lai­suu­teen so­pi­vat ruo­at, juo­mat, ko­ris­teet, kat­tauk­set ja oh­jel­man. Näin ruo­an ym­pä­ril­le kas­vaa yh­te­näi­nen, unoh­tu­ma­ton elä­mys, Mark­ku ku­vaa.

Kirjahylly on teetetty Sebastian Sandelinin piirustusten mukaan. Alkuperäisasussa olevat portaat on käsitelty vain vahalla.

Hän on muun mu­as­sa ra­ken­ta­nut 60 hen­gen il­lal­li­sen Hel­sin­gin Yr­jön­ka­dun ui­ma­hal­liin.

– Työ­ni ei ole niin ko­vin eri­lais­ta kuin si­sus­ta­jan. Jo­kai­nen ta­paus on ai­nut­laa­tui­nen, tär­kein­tä on asi­ak­kaan tark­ka kuun­te­lu ja olo­suh­tei­den ym­mär­tä­mi­nen, hän sa­noo.

Kattokruunu on esine, jota Markku aiemmin inhosi. Mutta kun hän törmäsi tähän yksilöön helsinkiläisessä antiikkiliikkeessä, hän heltyi. Tuolit ja pöytä ovat ruotsalaista alkuperää. Markku löysi ne Tuusulan asuntomessuilta. Olohuoneen komistuksena on toimiva kaakeliuuni.

Työ ja va­paa-ai­ka ei­vät ero­tu – ma­ku­muo­toi­lu on elä­män­ta­pa mie­hel­le, joka on vii­den­tois­ta vii­me vuo­den ai­ka­na suun­ni­tel­lut asi­ak­kail­leen 350 uniik­kia ma­ku­ta­ri­naa.

Ku­hun­kin asun­toon kuu­luu oma puu­tar­ha­tilk­ku, joka ke­sä­ai­kaan laa­jen­taa re­vii­riä rei­lus­ti yli run­saan vii­den­kym­me­nen asuin­ne­li­ön. Siel­lä Mark­ku naut­tii ke­säi­sin ate­ri­an­sa ja suun­nit­te­lee uu­sia hy­vän maun elä­myk­siä. Is­tu­tuk­sia ei tois­tai­sek­si ole yrt­ti­laa­tik­koa enem­pää.

– Elä­mä on työ­tä ja työ elä­mää, hän fi­lo­so­foi iloi­ses­ti.