Tulp­paa­nit tuo­vat ke­vään! Tulp­paa­ni­se­son­ki on flo­ris­tin juh­la­het­ki. Ko­ti­mais­ten tulp­paa­nien se­son­ki start­taa jou­lus­ta, jon­ka jäl­keen tal­vel­la kuk­ka­kaup­poi­hin tu­le­vat en­sin kas­vi­huo­ne­tulp­paa­nit ja myö­hem­min ke­vääl­lä avo­maal­la kas­va­te­tut. Sal­lan suo­sik­ke­ja tal­vel­la ja ke­vät­tal­vel­la ovat tulp­paa­nien li­säk­si ja­lo­lei­ni­kit ja eri­lai­set kuk­ka­ok­sat. Sal­la työs­ken­te­lee ko­to­naan, vuon­na 1932 val­mis­tu­nees­sa puu­ta­los­sa Kot­kas­sa.

Tal­vel­la mal­ja­kos­sa voi ol­la kau­nis ok­sa. He­del­mä­pui­den ja kuk­ki­vien pen­sai­den ok­sia voi hyö­tää hel­pos­ti kuk­kaan tai leh­tiä hii­ren­kor­vil­le. Leik­kaa ok­sia te­rä­vil­lä ok­sa­sak­sil­la, jot­ta puu­hun tai pen­saa­seen jää mah­dol­li­sim­man vä­hän vau­ri­oi­ta. Leik­kaa ok­sa puus­ta sil­mun ylä­puo­lel­ta, jot­ta puu­hun ei jäi­si tap­pia. Ota ok­sia siel­tä tääl­tä. Luu­mu­ja, kir­si­koi­ta ja krii­ku­noi­ta voi lei­ka­ta tal­ven le­po­ai­ka­na, mut­ta älä leik­kaa enää ke­vät­tal­vel­la, kos­ka sil­loin leik­kaus­koh­ta voi vuo­taa. Ome­na­puu­ta voi lei­ka­ta myö­hem­min­kin.

Esi­mer­kik­si sy­ree­ni­nok­sat ovat kau­nii­ta ja sil­mut au­ke­a­vat no­pe­as­ti, vaik­ka ei­vät ai­na si­säl­lä kuk­ki­si­kaan. Sy­ree­ni­nok­sat aset­tu­vat myös kim­pus­sa kau­niis­ti. Myös vaah­te­ra­nok­sat ke­hit­ty­vät si­sä­ti­lois­sa no­pe­as­ti hii­ren­kor­vil­le ja jopa raik­kaan vih­re­ään kuk­kaan. Jos et voi lei­ka­ta ok­sia omas­ta puu­tar­has­ta, löy­dät kuk­ki­via pen­sai­den ja pui­den ok­sia myös tal­vel­la ja ke­vääl­lä kuk­ka­kau­pas­ta.

Yh­dis­tä tulp­paa­nei­hin eri­lai­sia kuk­ka­ok­sia. Puu­var­ti­sil­le ok­sil­le so­pii läm­min vesi, mut­ta jos mu­ka­na on tulp­paa­ne­ja tai nar­sis­se­ja, vesi voi ol­la haa­le­aa. Läm­min vesi jou­dut­taa ja ly­hen­tää si­pu­li­kuk­kien ku­kin­taa. Puun ok­saan puh­ke­aa tal­vel­la­kin muu­ta­mas­sa päi­väs­sä tai vii­kos­sa ke­vään en­sim­mäi­siä merk­ke­jä, pie­niä vih­rei­tä leh­ti­sil­mu­ja.

Pian on nar­sis­sien ai­ka! Mitä lä­hem­mäs pää­si­äis­tä ede­tään, sitä var­mem­min nä­kee kuk­ka­kau­pois­sa nar­sis­se­ja. Kel­tai­nen nar­sis­si on klas­sik­ko, mut­ta yhä enem­män nä­kee val­koi­sia nar­sis­se­ja, joi­den kuk­ka on ker­ran­nai­nen ja sä­vyt­tyy ap­ri­koo­siin ja lo­hen­pu­nai­seen. Lai­ta nar­sis­seil­le vii­le­ää vet­tä mal­jak­koon. Ku­kat kes­tä­vät noin vii­kon ver­ran, pi­tem­pään­kin, jos viet ku­kat yök­si vii­le­ään.

NÄIN ON­NIS­TUT KIM­PUN TE­OS­SA

1. Kuk­ka-ase­tel­man teko al­kaa mal­ja­kos­ta

Sal­la va­lit­see ase­tel­mal­le ja va­li­tuil­le ku­kil­le so­pi­van mal­ja­kon. Hän käyt­tää usein ase­tel­man poh­ja­na ka­na­verk­koa, jota voi käyt­tää uu­des­taan lu­kui­sia ker­to­ja. Ka­na­verk­ko­tek­niik­kaan so­pi­vat hy­vin pos­lii­ni­set ja ke­raa­mi­set mal­ja­kot ja koo­kaat ruu­kut. Ruu­kun poh­jal­le su­jau­te­taan ka­na­ver­kos­ta muo­toil­tu pal­lo. En­sim­mäi­sek­si ka­na­verk­koon pis­tel­lään vih­reis­tä ok­sis­ta poh­ja, joka peit­tää verk­koa ja an­taa tu­kea va­li­tuil­le ku­kil­le. Täs­sä ase­tel­mas­sa poh­ja­na on krii­ku­naa, luu­mua, tuo­mi­pih­la­jaa ja idän­vir­pi­an­ger­voa.

2. Li­sää ku­kat

Ka­na­verk­ko­a­se­tel­man teko jat­kuu kuk­ka­var­sien li­sää­mi­sel­lä. Sal­la va­lit­see ase­tel­maan kol­men­lai­sia kuk­kia: kat­sei­ta van­git­se­via, täy­den­nys­kuk­kia ja ke­peyt­tä tuo­via pie­niä ja si­ro­ja kuk­kia. Hän ha­kee ase­tel­maan muo­toa ja ker­rok­sel­li­suut­ta. Ase­tel­mas­sa on tär­ke­ää ol­la ta­so­ja sekä vä­rien ja muo­to­jen kont­ras­tia.

3. So­pi­vas­ti vil­li

Sal­lan si­don­ta­tyy­li on luon­nol­li­nen. Kuk­ka­kim­put ja ase­tel­mat ovat ker­rok­sel­li­sia ja epä­sym­met­ri­siä. Niis­sä on niit­ty­mäis­tä ke­peyt­tä, vaik­ka Sal­la te­ki­si ase­tel­man muh­keis­ta ku­kis­ta. Kim­pun si­don­ta vie ai­kaa kuk­kien kä­sit­te­lys­tä ja puh­dis­ta­mi­ses­ta al­ka­en. Pa­ras­ta on, kun kuk­kaf­low val­taa mie­len. Ku­kat aset­tu­vat ase­tel­mas­sa pai­koil­leen kuin ka­pel­li­mes­ta­rin hie­no­va­rai­sin elein.

4.Tup­las­ti run­saut­ta

Ka­na­verk­koon ra­ken­net­tui­hin ase­tel­miin saa hel­pos­ti run­saut­ta ja ker­rok­sel­li­suut­ta. Näyt­tä­vä ase­tel­ma vaa­tii rei­lus­ti kuk­kaa, mut­ta ka­na­verk­koon il­ma­vas­ti ase­tel­len kuk­kia tar­vi­taan vä­hem­män kuin esi­mer­kik­si spi­raa­li­kimp­puun. Kuk­ka-ase­tel­mas­sa on eri­mit­tai­sil­la ku­kil­la luo­tua ren­tout­ta ja epä­sym­met­ri­aa. Ja­lal­li­nen as­tia ko­hot­taa ase­tel­man yl­vääk­si, taus­tan pei­li tup­laa kuk­ka­run­sau­den.

Huom! Käy­tä ai­na puh­das­ta mal­jak­koa ja pese mal­jak­ko huo­lel­la käy­tön jäl­keen. Li­kai­ses­sa mal­ja­kos­sa bak­tee­rit voi­vat pi­la­ta ve­den ja bak­tee­ri­kas­vu la­kas­tut­taa ku­kat en­nen ai­ko­jaan.

Ota avuk­si kuk­ka­sii­li

Kuk­ka­sii­lin eli ken­za­nin avul­la saa ra­ken­net­tua mi­ni­ma­lis­ti­sia tai run­sai­ta ase­tel­mia. As­ti­an va­lin­ta on oleel­lis­ta. Voit käyt­tää laa­ke­aa va­tia, jos­sa on muu­ta­man sen­tin ver­ran sy­vyyt­tä vet­tä var­ten, ja­lal­li­sia as­ti­oi­ta tai ruuk­ku­ja. Ase­ta ken­zan as­ti­an poh­jal­le. Muu­ta­mal­la kuk­ka­ok­sal­la syn­tyy rau­hal­li­nen ja il­ma­va ase­tel­ma. Leik­kaa kuk­ka­var­ret mie­lei­seen mit­taan kuk­ka­veit­sel­lä. Työn­nä ok­sat ken­za­nin piik­kei­hin ja jat­ka nii­den li­sää­mis­tä, kun­nes olet saa­nut so­pi­van muo­don. Li­sää haa­le­aa vet­tä, jos käy­tät sekä puu­var­ti­sia ok­sia et­tä tulp­paa­ne­ja. Pel­kil­le si­pu­li­ku­kil­le kan­nat­taa käyt­tää vii­le­ää vet­tä.