Artikkeli

Tea Hon­ka­sa­lo ku­vat Mart­ti Jär­vi

Ella Kanninen huomasi vasta mökin hankittuaan, miten paljon se auttaa rauhoittumaan.

Energinen monitoiminainen Ella Kanninen sisustaa italialaisella boheemiudella eikä epäröi tarttua itse vasaraan ja telaan. Mökki on melko uusi hankinta, mutta siitä on jo tullut tärkeä.

” En tien­nyt tar­vit­se­va­ni täl­lais­ta paik­kaa en­nen kuin
han­kin mö­kin. ”

Lem­pi­paik­ka­ni on mö­kin lai­tu­rin­no­kas­sa. Pi­dän va­pais­sa ve­sis­sä ui­mi­ses­ta. Kun jäät läh­te­vät, yri­tän pääs­tä ui­maan, vaik­ka en ole avan­to-ui­ma­ri. Vesi on rau­hoit­ta­va ele­ment­ti. Syke ta­soit­tuu ja mur­heet unoh­tu­vat. En tien­nyt, et­tä tar­vit­sen täl­lais­ta paik­kaa, en­nen kuin han­kin mö­kin.

Sie­lun­mai­se­ma­ni on nä­ky­mä hu­vi­ma­jan ik­ku­nois­ta. Jär­vi lip­lat­taa pui­den lo­mas­sa. Van­hat
ter­va­le­pät ran­nas­sa ke­hys­tä­vät mai­se­man elä­väk­si tai­de­te­ok­sek­si.

En luo­pui­si met­sä­ret­kis­tä. Olen pie­nen ikä­ni teh­nyt nii­tä. Haen niis­tä hy­vin­voin­tia. Teem­me per­heen ja äi­ti­ni kans­sa to­del­la pal­jon met­sä­ret­kiä. Se on vas­ta­pai­non ha­ke­mis­ta tii­viis­ti ai­ka­tau­lu­te­tul­le ar­jel­le. Mar­jas­tus, sie­nes­tys tai vain sa­moi­lu met­säs­sä ovat ilok­si ja hyö­dyk­si mie­lel­le.

Olem­me omis­ta­neet mö­kin vas­ta vuo­den en­kä ole eh­ti­nyt kiin­tyä vie­lä mi­hin­kään esi­nee­seen yli mui­den. En ole hir­ve­äs­ti tuo­nut tän­ne ta­va­raa. Pi­dän kau­niis­ta kier­rä­tys­kah­vi­ku­peis­ta ja esp­res­so­pan­nus­ta­ni. Ku­pil­li­nen esp­res­soa kuu­luu joka-aa­mui­siin ru­tii­nei­hi­ni.

Si­sus­tus­pa­hee­ni ovat leik­ko­ku­kat. Sik­si mi­nul­la on to­del­la pal­jon eri­lai­sia kuk­ka­mal­ja­koi­ta. Leik­ko­ku­kil­la saa min­kä ta­han­sa pai­kan kau­niim­mak­si. Tuo­reet ku­kat ovat pie­ni ele­ment­ti, mut­ta kat­se kiin­nit­tyy nii­hin. Ra­kas­tan tuok­su­lil­jo­ja.

Teen pal­jon töi­tä, mut­ta osaan ha­kea het­ken, jol­loin ren­tou­dun. Vai­vun te­ke­mät­tö­myy­den ti­laan ja an­nan le­poa ai­voil­le. Mitä van­hem­mak­si tu­len, sitä use­am­min tar­vit­sen tyh­jiä het­kiä. Niis­sä luo­vuus tu­lee par­hai­ten esiin. En tun­ne huo­noa omaa­tun­toa, jos en tee mi­tään.

Si­sus­tus­tyy­li­ni ei usein vaih­du. Se on klas­si­sen pel­kis­tet­ty, ita­li­a­lais-suo­ma­lai­nen, so­pi­van ren­to, mut­ta ei rus­tiik­ki­nen. Si­sus­tuk­sen ei tar­vit­se ol­la niin vii­mei­sen pääl­le, val­lal­la on ren­to bo­hee­mius. Käy­tän ita­li­a­lai­sia vä­re­jä, ter­ra­kot­taa, ok­raa ja olii­vin­vih­re­ää poh­jois­mai­seen va­loon so­vel­let­tu­na. Ita­li­an-ko­dis­sa­ni on enem­män vä­re­jä. Luen sään­nöl­li­ses­ti ul­ko­mai­sia si­sus­tus­leh­tiä. En hae niis­tä suo­ria rat­kai­su­ja, vaan ins­pi­raa­ti­o­ta.

El­la Kan­ni­nen, 47

on free­lan­ce­toi­mit­ta­ja ja -juon­ta­ja. Hän juon­taa muun mu­as­sa Puo­li seit­se­män -oh­jel­maa Yle TV1:llä ja mat­ka­oh­jel­maa El­lan mat­kas­sa. Yh­teis­työs­sä Jas­mii­ni Lap­pa­lai­sen kans­sa teh­ty Jo­ka­nai­sen mök­ki­re­mont­ti (Ota­va) il­mes­tyi juu­ri. Ai­em­min on il­mes­ty­nyt Jo­ka­nai­sen re­mont­ti­kir­ja.