Lem­pi­paik­ka­ni mö­kil­lä on soh­van­nurk­ka. On iha­naa vain is­tus­kel­la per­heen kans­sa soh­val­la ja kat­sel­la ik­ku­nas­ta nä­ky­vää jär­vi­mai­se­maa. Voi­sin kat­sel­la jär­veä, si­nis­tä tai­vas­ta ja vas­ta­ran­taa ikui­suu­den.

Si­sus­tus­tyy­li­ni tääl­lä mö­kil­lä on kuin kark­ki. Olen haa­li­nut pal­jon hem­pei­tä vä­re­jä ja sel­lai­sia esi­nei­tä, joi­ta en iki­nä pi­täi­si esil­lä ko­to­na. Tääl­lä olen kuin toi­ses­sa maa­il­mas­sa.

Si­sus­tus­pa­hee­ni on myön­tei­nen, ni­mit­täin net­ti­kirp­pu­to­rien se­lai­lu. Suu­rim­man osan mö­kin huo­ne­ka­luis­ta ja as­ti­ois­ta olen löy­tä­nyt kirp­pu­to­reil­ta. Pa­ras löy­tö­ni on tum­man­si­ni­nen soh­va­ryh­mä. Sil­loin täl­löin hul­laan­nun esi­mer­kik­si jo­hon­kin tiet­tyyn as­ti­as­toon ja alan ah­ke­ra­na et­siä kirp­pu­to­reil­ta ha­lu­a­maa­ni. Ara­bi­an van­hat si­ni­val­koi­set as­ti­at ovat vii­mei­sin hul­laan­tu­mi­sen koh­tee­ni.

Rak­kain esi­nee­ni on keit­ti­ön ekst­ra­le­veä uu­ni, joka on jopa pa­rem­pi kuin ko­to­a­ni löy­ty­vä. Uu­ni on aar­tee­ni, jol­la saa ker­ral­la teh­tyä ison sat­sin ruo­kaa. Myös vaa­le­an­vih­reä kuk­ka­ta­pet­ti on mi­nul­le erit­täin ra­kas ja mö­kin si­sus­tuk­sen pe­rus­ta.

Ren­tou­dun, kun kaik­ki as­ka­reet on teh­ty, ta­kas­sa loi­mu­aa tuli ja ruo­ka on val­mii­na pöy­däs­sä. Sil­loin saan huo­kais­ta ja ol­la vain. Toi­saal­ta myös nau­tin kai­kes­ta hu­see­rauk­ses­ta.

En luo­pui­si tääl­lä mö­kil­lä yk­sin­ker­tai­ses­ti mis­tään. Mök­ki on mi­nul­le erit­täin ra­kas paik­ka, en­kä an­tai­si tätä pois mis­tään hin­nas­ta.