Vii­si­ker­rok­si­nen talo on aset­tu­nut tuu­he­an met­si­kön kai­na­loon. Puut su­hi­se­vat me­ri­tuu­les­sa, mut­ta rap­pu­käy­tä­väs­sä ei kuu­lu hiis­kah­dus­ta­kaan. Koo­kos­ma­tot peit­tä­vät lat­ti­oi­ta kaut­taal­taan. On­pa hil­jais­ta!

– Tämä on hil­jai­nen talo, sel­lai­sek­si suun­ni­tel­tu, ker­too Au­li Har­ja­ma, puo­li­tois­ta vuot­ta sit­ten eläk­keel­le jää­nyt Pen­ti­kin brän­di­joh­ta­ja.

Elä­ke­vuo­sien al­kuun oli suun­ni­tel­tu te­at­te­ri­reis­su­ja, näyt­te­lyi­tä ja kon­sert­te­ja, joi­ta kult­tuu­rin suur­ku­lut­ta­jak­si it­se­ään kut­su­va Au­li ra­kas­taa. Mut­ta toi­sin kävi. Kun Au­li ja mie­hen­sä Ol­li pa­la­si­vat pit­käl­tä ul­ko­maan­mat­kal­ta Ba­lil­ta, Suo­mi meni kiin­ni.

– On­nek­si on suo­ra­tois­to­pal­ve­lui­ta. Ne ovat pe­las­ta­neet pal­jon, Au­li sa­noo ja nau­raa.

Olohuoneesta on käynti etelänpuoleiselle, suurelle parvekkeelle. Matto on ostos Turkista, pöytä Aulin isoisän peruja, puuvillasamettiset tyynyt Pentikiltä. Maalaus seinällä on posiolaisen Paula Suomisen teos. Keramiikkalintu ikkunan edessä ja vati pöydällä ovat Anu Pentikin uniikkitöitä.

Lukemista rakastavien Aulin ja Ollin kirjahyllyssä on etenkin elämäkertoja, taidekirjoja ja keittokirjoja. Hyllykkö on Skannosta. Tuoli on Ludwig Mies van Der Rohen suunnittelema Mr 20. Kirjoituspöytä on antiikkiliikkeestä, valaisin Pentikiltä. Vanha piano on niin painava, että se ei paikoiltaan enää liikahda. Kirjastosta on käynti parvekkeelle.

Ää­nie­ris­tyk­sen maa­il­ma­nen­nä­tys

Kun Har­ja­man per­he muut­ti uu­den­kar­he­aan ta­loon 32 vuot­ta sit­ten, elet­tiin ruuh­ka­vuo­sia sekä töis­sä et­tä ko­to­na. Tyt­tä­ret Mai­ja ja Lii­sa oli­vat pie­niä, Mai­ja ne­li­vuo­ti­as ja Lii­sa al­le yh­den. Kau­pat Es­poon Wes­ten­dis­sä si­jait­se­vas­ta asun­nos­ta teh­tiin jo pii­rus­tus­ten pe­rus­teel­la. Poh­ja oli toi­mi­va, par­vek­kei­ta kak­sin kap­pa­lein ja si­jain­ti me­ren ja puis­ton ku­pees­sa rau­hal­li­nen.

– Talo on kes­tä­nyt hy­vin ai­kaa. Em­me ole teh­neet re­mont­tia kuin sau­nas­sa, kyl­py­huo­nees­sa ja ko­din­hoi­to­huo­nees­sa, ja ne­kin on re­mon­toi­tu ident­ti­sik­si al­ku­pe­räis­ten mu­kaan, Au­li ker­too.

Ta­lon on suun­ni­tel­lut ark­ki­teh­ti, pro­fes­so­ri Jaak­ko Laa­pot­ti, joka on myös asu­nut ta­los­sa.

Ta­lon eri­koi­suus liit­tyy ää­nie­ris­tyk­seen: Tie­tyn­lai­set ele­men­tit, kak­sois­sei­nät ja ui­vat par­ke­tit ei­vät kan­na ää­niä ko­dis­ta toi­seen. Ve­si­joh­to- ja vie­mä­ri­put­ket on eris­tet­ty vil­loil­la. Pai­kal­li­nen Län­si­väy­lä-leh­ti kir­joit­ti elo­kuus­sa 1989, et­tä täs­sä es­poo­lais­ta­los­sa teh­tiin ”ää­nie­ris­tyk­sen maa­il­ma­nen­nä­tys”. Asun­not ovat ää­nie­ris­tyk­sel­tään kuin oma­ko­ti­ta­lo­ja pääl­lek­käin.

Kunniakkaasti palvellut keittiö on alku­peräinen ja Serlan mallistoa. Valaisin ja tuolit ovat Pentikiltä, matto pöydän alla on ostos Intiasta. Lattialla oleva marmoriveistos on posiolaisen kuvanveistajä Teuvo Tuomivaaran teos.

Etelänpuoleista parveketta ympäröi ihana vihreys. Meri on heti suojellun puistikon takana, polkua pitkin vain 300 metrin päässä. Intiasta tuotettua puutarhasohvaa pehmustavat Lapuan Kankureiden patjaraitaiset tyynynpäälliset. Pikkuinen kataja on istutettu Pentikin ruukkuun.

As­ti­oi­ta ei voi ol­la lii­kaa

Viih­tyi­säs­sä ko­dis­sa on vii­si huo­net­ta ja keit­tiö, bo­nuk­se­na kak­si ava­raa par­ve­ket­ta. Kun as­tu­taan etei­seen, va­sem­mal­le jää­vät kir­jas­to ja olo­huo­ne, jois­ta on käyn­ti koko asun­non le­vyi­sel­le, ete­län­puo­lei­sel­le par­vek­keel­le. Vih­reä nä­ky­mä ke­hys­tää kau­niis­ti suur­ta ja muo­to­kie­lel­tään mo­der­nia tak­kaa, joka on si­joi­tet­tu pa­raa­ti­pai­kal­le pit­käl­le par­ve­ke­sei­näl­le.

Ma­kuu­huo­neet ovat toi­ses­sa pää­dys­sä. Kes­kel­lä kaik­kea on keit­tiö, joka on pal­vel­lut kun­ni­ak­kaas­ti jo kol­me vuo­si­kym­men­tä.

– Olen hir­ve­än tyy­ty­väi­nen keit­ti­öön. Kaik­ki toi­mii edel­leen eri­no­mai­ses­ti, Au­li sa­noo.

Pait­si on tie­tys­ti yk­si asia. Kaik­ki as­ti­at ei­vät suin­kaan mah­du kaap­pei­hin, jo­ten myös kel­la­ri­va­ras­to ja au­to­tal­li ovat nii­tä täyn­nä; iha­nia, van­ho­ja as­ti­oi­ta ja as­ti­as­to­ja, joi­ta on tart­tu­nut mu­kaan huu­to­kau­pois­ta ja an­tiik­ki­liik­keis­tä. Ara­bi­aa, Ro­yal Co­pen­ha­ge­nia ja tie­tys­ti myös Pen­ti­kin as­ti­oi­ta.

– Ra­kas­tan as­ti­oi­ta, Au­li tun­nus­taa.

As­ti­at ei­vät ole pel­käs­tään ke­räi­ly­koh­de, sil­lä Au­li on in­to­hi­moi­nen ruo­kaih­mi­nen ja jär­jes­tää mie­lel­lään pit­kiä, kuu­den tai seit­se­män ruo­ka­la­jin il­lal­li­sia. Nii­hin liit­ty­en hän on pi­tä­nyt me­nu­päi­vä­kir­jaa vuo­des­ta 1979 saak­ka. Hän näyt­tää si­dot­tua muis­ti­kir­jaa, jär­jes­tyk­ses­sään vii­det­tä. Kir­ja on oi­kea aar­re.

– Tän­ne on mer­kit­ty kaik­ki päi­vä­mää­rät, vie­raat, tar­jo­tut ruo­ka­la­jit ja vii­nit.

Dekkarikirjasto on sijoitettu työhuoneeseen. Hyllyissä on etenkin ruotsalaisten kirjailijoiden dekkarisuoria. Tuolit ovat Pentikin Henrietta-mallistoa. Pellavapeite rahilla on Himlan. Perinteinen persialainen Nain-matto on Bukowski Marketista. Seinällä on Raino Rannan teos.

Vierashuoneen kaunis sänky on Aulin isoisän kodista. Se on palvellut myös Aulin ja Ollin tyttärien Maijan ja Liisan käytössä, kun he olivat pieniä. Yöpöytänä on vanha kiinalainen jakkara. Vieressä Pentikin Napoleon-malliston tuoli. Matto on ostettu Hagelstamin huutokaupasta.

Tiibetiläinen kaappi vierashuoneessa on upeasti koristeltu. Kaapin päällä on kiinalaisia suteja, lakkatyö Myanmarista ja cloisonné-ruukku antiikkiliikkeestä Pekingistä. Seinälle on ripustettu kiinalaisen taiteilijan herkkiä töitä.

Tu­vas­ta olo­huo­nee­seen

Au­li vart­tui Poh­jois-Poh­jan­maal­la Ou­lai­sis­sa. Per­he asui myös Ka­na­das­sa, jon­ne muu­tet­tiin isän työn vuok­si. Au­li ar­vos­taa su­vun aar­tei­ta, ta­ri­noi­ta ja ih­mi­siä nii­den ta­ka­na, ja sik­si van­hat huo­ne­ka­lut ovat löy­tä­neet paik­kan­sa myös täs­sä ko­dis­sa.

Olo­huo­neen pöy­tä on pal­vel­lut en­sin Au­lin isoi­sän tu­van­pöy­tä­nä Poh­jan­maal­la. Nyt ma­dal­let­tu­na se toi­mii soh­va­pöy­tä­nä Au­lin ja Ol­lin ko­dis­sa. Lii­sa-tyt­tä­ren van­ha huo­ne on vie­ras­huo­ne. Huo­neen ko­ris­teel­li­nen puu­sän­ky on Au­lin isoi­sän ko­toa Sa­vos­ta.

– Sel­lai­set esi­neet, jois­sa kult­tuu­ri ja elet­ty elä­mä nä­ky­vät, ovat ai­nut­laa­tui­sia. Pi­dän yk­sin­ker­tai­suu­des­ta, ku­lu­nees­ta kau­neu­des­ta ja sii­tä, mi­ten van­hat esi­neet käy­vät vuo­ro­pu­he­lua mo­der­nin suun­nit­te­lun kans­sa.

Makuuhuoneesta on käynti pienemmälle parvekkeelle. Kiinalaisen antiikkikaapin yllä on kehystetty kappale vanhaa, upeasti metallilangoin kirjailtua intialaista hää­kangasta. Se on ostettu Jodhpurista. Kaapin päällä on lakkatyö antiikkiliikkeestä Rangoonista Myanmarista. Tiikkipenkki ja päiväpeite Pentik.

Pienempi parveke on Aulin lempiparveke. Aurinko paistaa sinne iltapäivästä auringonlaskuun saakka. Auli istuttaa ruukkuihin yrttipuutarhan ja pelargoneja. Etualalla on Anu Pentikin uniikkia keramiikkaa 90-luvulta. Pelargonit ovat Pentikin ruukuissa.

Maa­il­ma ko­to­na

Ko­dis­sa lyö­vät jän­nit­tä­väs­ti kät­tä myös itä ja län­si. Kun Pen­tik sel­vi­si 1980- ja 90-lu­ku­jen vaih­teen la­ma­vuo­sis­ta, kään­net­tiin kat­se maa­il­mal­le.

Au­lin teh­tä­vä­nä oli löy­tää Eu­roo­pas­ta ja ­Aa­si­as­ta laa­duk­kai­ta ja luo­tet­ta­via kä­si­työ­läi­siä ja ta­va­ran­toi­mit­ta­jia, joi­den kans­sa Pen­tik pys­tyi ke­hit­tä­mään omaa mal­lis­to­aan.

Mat­koil­ta eten­kin Aa­si­aan Au­li on kul­jet­ta­nut kä­si­mat­ka­ta­va­roi­na Suo­meen niin mat­to­ja, sei­nä­teks­tii­le­jä kuin lak­ka­töi­tä­kin – vie­hät­tä­vää an­tiik­kia.

– Kaik­ki on it­se os­tet­tu ja kul­je­tet­tu kup­la­muo­viin kää­rit­ty­nä Suo­meen, Au­li ker­too ja nau­raa.

Au­lin ja Ol­lin ma­kuu­huo­nees­sa on Ar­te­kin va­lai­si­men ja Pen­ti­kin silk­ki­pei­ton pa­ri­na kii­na­lai­nen an­tiik­ki­kaap­pi. Sei­näl­le on ke­hys­tet­ty kap­pa­le van­haa, me­tal­li­lan­goin kir­jail­tua in­ti­a­lais­ta hää­kan­gas­ta. Se on os­tet­tu Si­ni­sek­si kau­pun­gik­si kut­su­tun Jodh­pu­rin van­has­ta­kau­pun­gis­ta.

– Sitä vä­rien, tuok­su­jen ja hä­li­nän mää­rää! Ne oli­vat jän­nit­tä­viä mat­ko­ja.

Saunasta on käynti pienemmälle parvekkeelle.

Kodinhoitohuone on kylpyhuoneen yhteydessä. Pyyhkeet säilytetään kauniisti lasiovisessa Pentikin kaapissa.

Vieraiden käytössä oleva wc on sisustettu kauniisti. Seinällä on Raino Rannan teos ja sen yläpuolella myanmarilaisten kangaspuiden luha pirtoineen. Maljakkoon on koottu niittykukkia.

Ko­me­at 40 vuot­ta

Eh­kä jo ke­säl­lä Au­li pää­see vih­doin ih­mis­ten pa­riin, te­at­te­riin ja lem­pi­kah­vi­loi­hin­sa. Au­li jäi vuo­den 2019 lo­pus­sa eläk­keel­le 40 ko­me­an Pen­tik-vuo­den jäl­keen.

– Olin juu­ri val­mis­tu­nut Kaup­pa­kor­ke­a­kou­lus­ta ja työs­ken­te­lin vir­ka­nai­se­na, kun näin Hel­sin­gin Sa­no­mis­sa il­moi­tuk­sen. Pen­tik et­si ko­ti­maan myyn­ti­pääl­lik­köä. Ke­ra­mii­kas­ta mi­nul­la oli ko­ke­mus­ta vain Iso­pah­ka­lan ke­ra­miik­ka­pa­jas­ta Ka­la­jo­el­ta, kun olin siel­lä nuo­re­na ke­sä­töis­sä, Au­li muis­te­lee.

Po­si­on ja Pen­ti­kin tiel­le Au­li jäi – ja viih­tyi hy­vin. Työ­paik­kaa ei tar­vin­nut vaih­taa, sil­lä työn­ku­va eli vuo­sien myö­tä, kun yri­tys kas­voi ja va­li­koi­ma laa­je­ni.

Vaik­ka työ­päi­vät Pen­ti­kil­lä ovat täyn­nä, ys­tä­vyys on tal­lel­la. Tä­nä­kin aa­mu­na Au­li on vaih­ta­nut kuu­lu­mi­set Po­si­ol­le.