Kun pe­ren­nat ui­nu­vat tal­viun­taan maan po­ves­sa, si­pu­li­ku­kat ovat jo vauh­dil­la työn­tä­mäs­sä nup­pu­jaan koh­ti ke­vä­tau­rin­koa. Ne ei­vät juu­ri ta­ka­tal­vis­ta ja kyl­mis­tä hal­la­öis­tä pe­rus­ta, vaan kii­reh­ti­vät kuk­kaan var­hain ke­vääl­lä. Si­pu­li­ku­kis­ta saa loih­dit­tua näyt­tä­viä tai hie­no­va­rai­sia vä­ri­läis­kiä puu­tar­haan.

Yh­dis­te­le­mäl­lä eri­lai­sia ja eri­ai­kai­sia la­je­ja si­pu­leis­ta nou­se­va kuk­ka­lois­to myös kes­tää pit­kään, jopa ju­han­nuk­seen saak­ka.

Si­pu­li­kuk­kia kan­nat­taa is­tut­taa eri­tyi­ses­ti pen­sai­den al­le ja pe­ren­na­ryh­miin ei­kä niin­kään omiin ryh­miin­sä, sil­lä la­kas­tut­tu­aan nii­den leh­det näyt­tä­vät ikä­vil­tä. Sen si­jaan pen­sai­den ja myö­hem­min nou­se­vien pe­ren­no­jen leh­det peit­tä­vät no­pe­as­ti al­leen jo la­kas­tu­neet si­pu­li­ku­kat.

Kun os­tat si­pu­lei­ta, väl­tä val­mii­ta se­koi­tuk­sia, sil­lä nii­hin lai­te­taan kaik­kein pie­nim­mät si­pu­lit. Mitä suu­rem­pi si­pu­li, sitä näyt­tä­väm­pi ku­kin­ta!

VINK­KE­JÄ IS­TU­TUK­SEEN

1. Is­tu­ta mie­luum­min pal­jon si­pu­lei­ta sa­maan ryh­mään kuin et­tä ri­pot­te­li­sit vain muu­ta­mia si­pu­lei­ta eri puo­lil­le puu­tar­haa. Näin is­tu­tuk­ses­ta­si tu­lee pal­jon näyt­tä­väm­pi.

2. Luon­nol­li­sen nä­köi­siin is­tu­tuk­siin voit kui­ten­kin is­tu­tel­la si­pu­lit kau­em­mak­si toi­sis­taan, esi­mer­kik­si met­si­kön reu­na­mil­le tai niit­ty­mäi­si­nä pi­det­tä­vil­le alu­eil­le.

3. Jätä si­pu­lei­den vä­liin riit­tä­väs­ti ti­laa. Tämä on eri­tyi­sen tär­ke­ää niil­le si­pu­leil­le, jot­ka li­sään­ty­vät ja­kaan­tu­mal­la, ku­ten nar­sis­seil­le, kroo­kuk­sil­le ja hel­mi­lil­joil­le. Jos ku­kin­ta al­kaa hii­pua, syy on usein lii­an tii­viis­sä kas­va­vat si­pu­lit. Nos­ta ne maas­ta ja is­tu­ta uu­del­leen kau­em­mak­si toi­sis­taan.

4. Jot­kut si­pu­li­ku­kat li­sään­ty­vät puu­tar­has­sa sie­me­nis­tä. Täl­löin on tär­ke­ää, et­tei sie­men­ko­tia pois­te­ta lii­an var­hain. Esi­mer­kik­si jos ha­lu­at, et­tä si­ni­lil­ja­si (Scil­la si­be­ri­ca) le­vi­ä­vät nur­mi­kol­la si­ni­sek­si ma­tok­si, älä leik­kaa nur­mik­koa en­nen kuin skil­lat ovat eh­ti­neet sie­men­tää. Myös kir­jo­ke­vät­täh­ti (Chi­o­no­do­xa for­be­sii) on sa­man­lai­nen li­sään­ty­jä.

5. Si­pu­li­kas­vit me­nes­ty­vät par­hai­ten au­rin­koi­sil­la tai puo­li­au­rin­koi­sil­la pai­koil­la, jos­sa on lä­päi­se­vä maa. Kaik­ki si­pu­li­kas­vit in­ho­a­vat juu­ril­la sei­so­vaa vet­tä, jo­ten ko­ho­penk­ki tai viet­tä­vä maa on hy­väk­si.

6. Hyö­dyn­nä ke­vääl­lä ruu­kuis­sa myy­tä­vät, val­miik­si hyö­de­tyt si­pu­li­kas­vit is­tut­ta­mal­la ne maa­han.

7. Osa si­pu­li­kas­veis­ta kan­nat­taa is­tut­taa maa­han vas­ta ke­vääl­lä, kos­ka ne ei­vät ole tal­ven­kes­tä­viä. Daa­li­at, gla­di­o­luk­set, kan­nat ja mo­net lil­jat ovat täl­lai­sia.

8. Jos ha­lu­at kas­vat­taa si­pu­li­kuk­kia ruu­kuis­sa, ne ei­vät saa al­tis­tua sa­teel­le ja jat­ku­val­le jää­ty­mis­tä seu­raa­val­le su­la­mi­sel­le. Is­tu­ta riit­tä­vän suu­reen ruuk­kuun ja vuo­raa ruuk­ku tal­vi­suo­jauk­sin.

Par­haat si­pu­li­kas­vit

TULP­PAA­NI

Tulp­paa­nien vä­rien kir­jo ja muo­to­jen run­saus on ylit­se­pur­su­a­van run­sas. Tulp­paa­ne­ja va­li­tes­saan kan­nat­taa vä­rin li­sä­si kiin­nit­tää huo­mi­o­ta ku­kin­ta-ai­kaan: va­lit­se­mal­la ai­kai­sia, kes­ki­ai­kai­sia ja myö­häi­siä tulp­paa­ne­ja niis­tä riit­tää iloa vii­koik­si.Moni ih­met­te­lee, min­ne tulp­paa­nit ka­to­a­vat en­sim­mäi­sen vuo­den upe­an ku­kin­nan jäl­keen. Syy­nä on nii­den nor­maa­li elä­män­kier­to. Os­to­si­pu­lit ovat suu­ria si­pu­lei­ta, jot­ka ovat riit­tä­vän van­ho­ja tuot­taak­seen upe­an ku­kan. Ku­kit­tu­aan emo­si­pu­li te­kee vaih­te­le­vas­ti si­vu­si­pu­lei­ta, jot­ka kuk­ki­vat vas­ta muu­ta­man vuo­den ku­lut­tua jos viih­ty­vät pai­kal­la ja saa­vat riit­tä­väs­ti vet­tä ja ra­vin­tei­ta ei­vät­kä jou­du rik­ka­ruo­ho­jen al­le ah­din­koon. Si­pu­lei­ta on siis li­sät­tä­vä joka vuo­si, jos ha­lu­aa tois­tu­vas­ti yh­tä näyt­tä­vän ku­kin­nan.

NAR­SIS­SI

Nar­sis­sien pir­teä ole­mus ja su­loi­nen tuok­su saa­vat hy­väl­le mie­lel­le. Ne ovat ilah­dut­ta­van us­kol­li­sia kuk­ki­joi­ta ja suh­teel­li­sen vä­hään tyy­ty­viä. Riit­tää, kun ku­kin­nan hii­vut­tua vuo­sien pääs­tä nos­taa ne ylös ja ja­kaa si­pu­lit laa­jem­mal­le alu­eel­le. Syy kuk­kien vä­he­ne­mi­seen on yleen­sä si­pu­lin ja­kaan­tu­mi­ses­ta joh­tu­va ti­la­nah­taus. Toi­sin kuin tulp­paa­nit, nar­sis­sien si­pu­lit on syy­tä is­tut­taa vii­vyt­te­le­mät­tä maa­han, sil­lä ne tar­vit­se­vat ai­kaa juur­tu­mi­seen.

Ku­kin­nan jäl­keen nar­sis­sien leh­det tun­tu­vat ole­van puu­tar­has­sa tiel­lä ja usein ky­sel­lään, voi­si­ko ne lei­ka­ta pois. Nii­tä ei kui­ten­kaan kan­na­ta lei­ka­ta, jos ha­lu­aa si­pu­lei­den kuk­ki­van myös seu­raa­va­na vuon­na. Leh­det kul­jet­ta­vat ra­vin­tei­ta si­pu­lil­le, jo­ten nii­den tu­li­si en­si la­kas­tua it­sek­seen en­nen kuin ne voi huo­let­ta pois­taa. Yk­si vink­ki on le­tit­tää leh­det ja tai­tel­la nii­tä hie­man siis­tim­min pen­sai­den tai pe­ren­no­jen suo­jiin.

SAH­RA­MI

Kroo­kuk­set eli sah­ra­mit ovat en­sim­mäi­siä kuk­ki­joi­ta heti lu­mi­kel­lo­jen (Ga­lant­hus ni­va­lis) jäl­keen. Puu­tar­ho­jem­me su­ku­lais­sah­ra­mit tuot­ta­vat maa­il­man kal­lein­ta maus­tet­ta, joka on it­se asi­as­sa kä­sin poi­mit­tu­ja emien luot­te­ja. Sah­ra­mit ei­vät käy­tän­nös­sä ole­kaan si­pu­li- vaan mu­ku­la­kas­ve­ja.

Mu­ku­lat ovat puu­tar­hu­rin har­mik­si jä­nis­ten, fa­saa­nien ja hir­vie­läin­ten herk­kua, jo­ten alt­tiil­la pai­koil­la ne kan­nat­taa suo­ja­ta ver­kol­la en­nen ku­kin­taa.

Sah­ra­mit viih­ty­vät pai­kal­laan ja kuk­ki­vat hy­vin vuo­des­ta toi­seen, mut­ta ne ei­vät juu­ri le­viä. Par­hai­ten ne me­nes­ty­vät hie­man hiek­kai­sil­la mail­la.

IDÄN­SI­NI­LIL­JA

Ku­ka­pa ei haa­vei­li­si iha­nas­ta si­ni­ses­tä, skil­lo­jen täyt­tä­mäs­tä nur­mi­ma­tos­ta? Oma pro­jek­ti­ni on kes­tä­nyt jo kym­me­nen vuot­ta. Si­pu­lit ovat toki li­sään­ty­neet joka vuo­si, vaik­ka vain muu­ta­mas­ta kym­me­nes­tä si­pu­lis­ta läh­det­tiin liik­keel­le. Sil­ti ro­mant­tis­ten puu­tar­ha­ku­vien si­ni­mat­toa saa­nee vie­lä het­ken odo­tel­la. Puu­tar­hu­rin pa­ras hyve on­kin kär­si­väl­li­syys.

Si­ni­lil­jat viih­ty­vät par­hai­ten hie­man var­joi­sis­sa rin­teis­sä, jot­ka ei­vät ole lii­an kui­via. Kas­vin li­sään­ty­mi­nen puu­tar­has­sa edel­lyt­tää lä­päi­se­vää maa­ta ja kas­vu­rau­haa.

HEL­MI­LIL­JA

Par­hai­ta hel­mi­lil­jo­ja ovat tum­ma­hel­mi­lil­ja Mus­ca­ri ar­me­ni­a­cum ja hen­to­hel­mi­lil­ja

M. bot­ry­oi­des. Hel­mi­lil­jo­jen tai­vaan­si­ni­nen ku­kin­ta kes­tää to­del­la pit­kään. Viih­ty­es­sään se myös kuk­kii us­kol­li­ses­ti vuo­des­ta toi­seen, kun­nes si­pu­lit ovat ja­kaan­tu­neet ti­la­nah­tau­dek­si as­ti ja puu­tar­hu­rin on ai­ka nos­taa ja ja­kaa ne uu­sil­le alu­eil­le. Hel­mi­lil­ja on ihas­tut­ta­va reu­na­kas­vi pe­ren­na­penk­kiin tai pui­den al­le.

KIR­JO­PI­KA­RI­LIL­JA

Ei lie­ne mon­taa kas­via maa­il­mas­sa, joi­den kuk­ka oli­si ruu­dul­li­nen, ku­ten kir­jo­pi­ka­ri­lil­jan. Sen ai­nut­laa­tui­nen kau­neus kan­nat­taa si­joit­taa puu­tar­has­sa sin­ne, mis­sä lii­ku­taan usein. Pi­ka­ri­lil­jo­ja on val­koi­si­na ja lii­lan sä­vyi­si­nä Sen leh­det ei­vät var­jos­ta mui­ta kas­ve­ja ei­vät­kä ai­heu­ta har­mai­ta hiuk­sia puu­tar­hu­ril­le, joka ha­lu­aa var­mis­taa esi­mer­kik­si ruu­su­jen­sa va­lon­saan­nin ke­vät­ke­sän ai­ka­na. Li­sä­pis­tei­tä pi­ka­ri­lil­ja saa ku­kin­nan pit­käs­tä kes­tos­ta.

Kir­jo­pi­ka­ri­lil­ja viih­tyy mel­ko kos­te­as­sa maas­sa. Jos se saa riit­tä­väs­ti kos­teut­ta, se voi jopa al­kaa le­vi­tä pai­kal­laan.

KIR­JO­KE­VÄT­TÄH­TI

Si­ni­lil­jan ta­paan myös kir­jo­ke­vät­täh­ti on par­haim­mil­laan har­vas­sa nur­mi­kos­sa tai pui­den ja pen­sai­den al­la, mis­sä sil­lä on rau­ha le­vi­tä sie­me­nil­lään ja si­vu­si­pu­leil­laan si­ni­sek­si ma­tok­si. Se kas­vaa kor­ke­am­mak­si kuin si­ni­lil­ja. Mii­nuk­sen se saa sii­tä, et­tä ku­kin­ta-ai­ka jää har­mit­ta­van ly­hy­ek­si.