Le­vol­li­suu­den ais­tii heti etei­ses­sä. Jo ul­ko-ovel­ta avau­tu­va nä­ky­mä vih­jaa, et­tä Tii­na ja Tuo­mas Leh­to­sen per­heen ko­dis­sa on mie­tit­ty kaik­ki yk­si­tyis­koh­tia myö­ten.

Vaik­ka mie­li te­kee jää­dä tar­kas­te­le­maan huo­lel­la va­lit­tu­ja pin­ta­ma­te­ri­aa­le­ja ja vä­hä­e­lei­sen kau­nii­ta de­signk­las­si­koi­ta, kat­se ha­keu­tuu yhä uu­del­leen mai­se­maan, joka avau­tuu olo­huo­neen koko sei­nän kat­ta­vis­ta ik­ku­nois­ta. Hy­vin hoi­de­tun pi­han reu­nas­ta al­kaa met­sä, joka al­ku­ke­sän vih­rey­des­sään helk­kää lin­nun­lau­lua.

Olohuoneesta kuljetaan Tuomaksen kotitoimistoon. Kädentaidot kulkevat Tuomaksen suvussa. Olohuoneen String-hyllyn työpisteen tuolin Tuomaksen isä valmisti nuorena poikana. Jalkalamppu on Gubin Grashopper. Bang & Olufsenin BeoPlay A9 -kaiutin seisoo omilla jaloillaan. Eamesin Lounge Chair on Tuomaksen täyttynyt unelma.

Re­mon­toi­jan unel­ma

Mai­se­ma oli yk­si asi­ois­ta, joi­hin Tii­na ko­dis­saan en­sim­mäi­sek­si ihas­tui. Muu­ten asun­to he­rät­ti en­nen os­to­pää­tös­tä Leh­to­sis­sa ris­ti­rii­tai­sia tun­tei­ta. Kun he tu­li­vat kat­so­maan asun­toa, se oli räh­jäi­ses­sä kun­nos­sa.

– Et­sim­me yk­si­ta­sois­ta ri­vi­ta­lo­huo­neis­toa. Kai­kes­ta tö­rys­tä ja tunk­kai­suu­des­ta huo­li­mat­ta pys­tyin heti nä­ke­mään mie­les­sä­ni, mil­tä tääl­lä näyt­täi­si pin­ta­re­mon­tin jäl­keen. Tuo­mas sen si­jaan oli aluk­si suo­ras­taan jär­kyt­ty­nyt sii­tä, et­tä edes har­kit­sin sel­lai­sen lou­kon os­ta­mis­ta, Tii­na muis­te­lee.

Lo­pul­ta asun­non poh­ja­kaa­va ja si­jain­ti luon­non­suo­je­lu­a­lu­een reu­nas­sa va­kuut­ti­vat myös omaa muo­toi­lu­toi­mis­toa, Blink Cre­a­ti­vea, pyö­rit­tä­vän Tuo­mak­sen. Hä­nen suun­nit­te­le­man­sa re­mon­tin myö­tä asun­nos­ta kai­vet­tiin esiin sen par­haat puo­let.

Pin­ta­re­mont­ti pai­sui

Pie­nek­si pin­ta­re­mon­tik­si kaa­vail­tu ko­hen­nus pai­sui puo­li vuot­ta kes­tä­neek­si täys­mit­tai­sek­si re­mon­tik­si. Asun­nos­sa uu­sit­tiin kaik­ki kan­ta­via ra­ken­tei­ta lu­kuun ot­ta­mat­ta.

– Tuo­mas on sa­no­nut, et­tä tääl­lä hän rat­kai­si kaik­ki ne on­gel­ma­koh­dat, jot­ka häi­rit­si­vät hän­tä ai­em­mis­sa ko­deis­sam­me, Tii­na nau­rah­taa.

Niin­pä tam­mi­nen ka­lan­ruo­to­par­ket­ti jat­kuu huo­nees­ta toi­seen il­man kyn­nyk­siä. Keit­ti­ön kaa­pis­to­jen tam­mi­vii­lu­pin­nan puun­syyt piir­ty­vät kat­ke­a­mat­to­mi­na laa­ti­kos­ta toi­seen. Oven­pie­lis­tä ei löy­dy lu­kui­sia kat­kai­si­mia eri va­lai­si­mil­le, vaan kaik­kia va­lon­läh­tei­tä hal­lin­noi­daan yh­den, pu­he­li­mel­la oh­jat­ta­van KNX-kat­kai­si­men kaut­ta.

Vii­meis­tel­tyä jäl­keä

Koti on hyvä esi­merk­ki sii­tä, mi­ten suu­ri mer­ki­tys yk­si­tyis­koh­dil­la ja vii­meis­te­lyl­lä on sil­le, mil­tä tila tun­tuu. Kau­niit puu­pin­nat tuo­vat läm­pöä ja ko­dik­kuut­ta 1970-lu­vun lin­jak­kaa­seen ark­ki­teh­tuu­riin. Huo­lel­li­ses­ti teh­dyt laa­toi­tus­työt saa­vat kyl­py­huo­neen pe­rin­tei­sen kuu­si­kul­mai­sen lat­ti­a­laa­tan tun­tu­maan ylel­li­sel­tä.

– Nau­tim­me mo­lem­mat har­mo­ni­as­ta, mut­ta Tuo­mak­sel­le se on vie­lä tär­ke­äm­pää. Hän on mi­nua pal­jon tar­kem­pi sii­nä, et­tä kaik­ki ele­men­tit ovat lin­jas­sa kes­ke­nään, Tii­na ku­vai­lee.

Koti on mo­lem­mil­le tär­keä, ja he ha­lu­a­vat pa­nos­taa sii­hen.

– Eläm­me kii­reis­tä pik­ku­lap­si­ar­kea. Töi­den ja päi­vä­ko­din jäl­keen vie­täm­me pal­jon ai­kaa ko­to­na. Sik­si on tär­ke­ää, et­tä ko­to­na on rau­hal­li­nen il­ma­pii­ri, ei­kä siel­lä häi­rit­se mi­kään, Tii­na sum­maa.

Klas­sis­ta, ei tren­di­käs­tä

Tii­na ja Tuo­mas ovat suo­si­neet huo­ne­ka­lu­va­lin­nois­saan ajat­to­mia de­signk­las­si­koi­ta. Si­sus­tuk­ses­saan he yh­dis­tä­vät nii­tä su­vuis­sa kul­ke­nei­siin esi­nei­siin ja tai­tee­seen.

– Em­me ta­voit­te­le ko­to­nam­me tren­dik­kyyt­tä. Tyk­kääm­me klas­si­sis­ta ju­tuis­ta, mut­ta hen­ki­lö­koh­tai­set ker­ros­tu­mat, ku­ten Tuo­mak­sen iso­van­hem­mil­ta pe­ri­tyt tuo­lit ja maa­lauk­set ovat mie­les­tä­ni ko­to­nam­me nii­tä kaik­kein ar­vok­kaim­pia asi­oi­ta. Eri­pa­ri­suut­ta ja ker­rok­sel­li­suut­ta voi­si oi­ke­as­taan ol­la pal­jon enem­män­kin, Tii­na poh­dis­ke­lee.

Si­säl­tä kau­niit

Vaik­ka Tii­na ei tun­nus­ta tiet­tyä si­sus­tus­fi­lo­so­fi­aa, hän on ol­lut lap­ses­ta läh­tien kiin­nos­tu­nut eri­lai­sis­ta ti­lois­ta ja si­sus­ta­mi­ses­ta.

– Kun muut ti­la­si­vat Aku Ank­kaa, minä sääs­tin ra­haa si­sus­tus­leh­tiin. Jo lap­se­na aloin aja­tel­la, et­tä kieh­to­vim­pia ti­lo­ja oli­vat sel­lai­set ko­dit, jot­ka näyt­tä­vät ul­koa ru­mil­ta, mut­ta ovat­kin si­säl­tä kau­nii­ta. Jo­ta­kin täs­tä lap­suu­te­ni oi­val­luk­ses­ta tu­lee nä­ky­väk­si ko­dis­sam­me.

Yk­si iha­nim­mis­ta asi­ois­ta löy­tyy kui­ten­kin ul­koa: oma piha. Siel­lä lap­set voi­vat tem­mel­tää va­paas­ti ja van­hem­mat voi­vat ke­säil­tai­sin is­tus­kel­la kynt­ti­län­va­los­sa las­ten men­tyä nuk­ku­maan.