MIKÄ: Oma­ko­ti­ta­lo, joka on muun­nel­tu Kan­nus­ta­lon Au­ro­ra-mal­lis­ta, 145 m². MIS­SÄ: Mou­hi­jär­vel­lä, Sas­ta­ma­las­sa. TÄÄL­LÄ ASUU: Far­ma­seut­ti Ee­va Sun­de­lin.

Olohuoneen vaalea sohva on Interfacen Mango. Jalkalamppu on Ikean 365-sarjasta. Eeva päätti panostaa laatuun jo opiskeluaikana ja osti Marcel Breuerin suunnittelemat Wassily-tuolit. Puulattia on maalattu Tikkurilan vanhan ajan värikartan sävyllä 133C.

Es­poon Hau­ki­lah­des­sa asu­nut Ee­va Sun­de­lin miet­ti pit­kään muut­toa pois pää­kau­pun­ki­seu­dul­ta. Ee­val­la ja hä­nen nel­jäl­lä si­sa­ruk­sel­laan oli van­hem­mil­ta pe­rit­ty va­paa-ajan koti, van­ha puu­ta­lo äi­din ko­ti­ti­lan mail­la Mou­hi­jär­ven Ii­ro­las­sa. Si­sa­ruk­sis­ta van­hin, Lee­na, oli aset­tu­nut asu­maan ta­loon mie­hen­sä Jou­kon kans­sa.

Eevan talo on muokattu ja korotettu malli Kannustalon Aurorasta. Talon takana oleva, metsään päin aukeava lasikuisti on lainattu Rauhala-mallista. Eeva on innokas puutarhuri ja viettää paljon aikaa istutusten parissa

Ee­va huo­ma­si, et­tä Mou­hi­jär­ven naa­pu­riin, Vam­ma­lan ap­teek­kiin, ha­et­tiin far­ma­seut­tia ja kä­väi­si työ­haas­tat­te­lus­sa. Ee­va ajat­te­li, et­tä jos sai­si työ­pai­kan, hän voi­si muut­taa asu­maan va­paa-ajan ko­tiin.  Vas­ta myö­hem­min hä­nen mie­leen­sä juo­lah­ti, et­tä su­vun ke­sä­paik­ka­han on Lee­nan ja Jou­kon koti.

Eteisen trymoopeili on Eevan lapsuudenkodin perintöä. Matto on heräteostos Stockmannilta ja tuoli 80-luvun hankintoja.

PÄÄ­TÖS KYP­SYI VUO­SIEN VAR­REL­LA

Niin lo­pul­ta kävi, et­tä Ee­va sai ha­ke­man­sa far­ma­seu­tin pai­kan.

– Mie­tin, et­tä en­hän minä voi Mou­hi­jär­vel­le noin vain muut­taa, ja et­tä kuin­ka esi­tän asi­an Lee­nal­le ja Jou­kol­le. Ajat­te­lin, et­tä voi­sin eh­kä asua Muis­to­las­sa vä­li­ai­kai­ses­ti en­nen kuin löy­dän asun­non Tam­pe­reel­ta, Ee­va muis­te­lee.

Katettu terassi on kuin lisähuone kevät- ja kesäaikaan. Siellä mahtuu kasvattamaan taimia sekä istumaan ja nauttimaan kevään ensimmäisistä auringonsäteistä. Kalusteet ovat Eevan siskolta, Ulla-Marilta, ja tyynyt ja huopa Ikeasta. Lattia on tehty höylätyistä lattialaudoista ja käsitelty valkoöljyllä.

Ee­va ei kui­ten­kaan löy­tä­nyt mie­leis­tään ko­tia Tam­pe­reel­ta, ja vii­si vuot­ta vie­räh­ti Lee­nan ja Jou­kon kans­sa sa­man ka­ton al­la. Vä­hi­tel­len Ee­van mie­les­sä kyp­syi aja­tus oman ta­lon ra­ken­nut­ta­mi­ses­ta. Oi­val­li­nen paik­ka löy­tyi Lee­nan ja Jou­kon ta­loon kuu­lu­van he­vo­sai­tauk­sen ta­kaa met­sän reu­nas­ta.

Korkeakiiltoiset keittiön kaapit ovat Domus-keittiöistä. Työtasojen reunaan on asennettu alumiinilistat. Kaapistojen välitilassa on lasilevyt.

So­pi­vaa ta­lo­mal­lia Ee­va miet­ti pit­kään, ja lo­pul­ta Kan­nus­ta­lon pien­ta­lo­mal­lis­tos­ta löy­tyi hyvä läh­tö­koh­ta, Au­ro­ra. Al­ku­pe­räis­tä mal­lia ve­ny­tet­tiin joka suun­taan: sitä ko­ro­tet­tiin, pi­den­net­tiin ja le­ven­net­tiin ja ta­lon ta­ka­puo­lel­le, met­sän reu­naan, ra­ken­net­tiin ka­tet­tu kuis­ti.

Keittiön vaalea tapetti on Kodin Terrasta. Vaaleansiniharmaa astiakaappi on hankittu Wanhasta Wiljamista Tampereelta.

– Kan­nus­ta­lon väki oli jous­ta­vaa ja teki ta­loon mo­nia muu­tok­sia toi­vei­de­ni mu­kaan. Esi­mer­kik­si kyl­py­huo­neen ti­lal­le oli alun pe­rin piir­ret­ty ma­kuu­huo­ne. En ole kos­kaan pi­tä­nyt pie­nis­tä, kop­pi­mai­sis­ta huo­neis­ta, jo­ten ha­lu­sin mah­dol­li­sim­man suu­ren, yh­te­näi­sen ti­lan, ker­too Ee­va.

Ruokapöydän valmisti Eevan luottotimpuri, siskon mies Jouko. Pöytäliina on Eevan kirjailema. Tuolit pöydän ympärillä ovat isovanhempien kesämökiltä. Kattovalaisin on Sokokselta, ja Vallila Interiorin matot ovat Kalliokoskelta Vammalasta.

SIS­KO SI­SUS­TUS­SUUN­NIT­TE­LI­JAK­SI

– Ta­lo­pa­ket­tia ti­la­tes­sam­me ker­roin, et­tä Ee­va os­taa ta­lon it­sel­leen 50-vuo­tis­lah­jak­si. Ta­lo­toi­mit­ta­ja eh­dot­ti­kin, et­tä he voi­vat lait­taa koko ko­meu­den ym­pä­ril­le ison ru­se­tin, Lee­na muis­te­lee.

Vasemmalla on ovi Eevan huoneeseen, ja oikealla aukeavat keittiö ja ruokailutila. Putkirunkoiset klassikkotuolit Eeva osti jo opiskeluaikana. Matto on saatu lahjaksi nyt jo edesmenneeltä isältä 70-luvulla.

Ta­lon run­ko­pys­ty­tyk­sen teki ta­lo­teh­das, ja kai­ken muun Lee­nan mies Jou­ko na­kut­te­li pik­ku­hil­jaa. Jou­ko oli ol­lut va­ka­vas­ti sai­ras, ja ta­lon ra­ken­ta­mi­nen oli hyvä al­ku toi­pu­mi­sel­le. Aja­tuk­se­na oli, et­tä hän voi ra­ken­taa sil­loin kun jak­saa. Jou­ko pa­ra­ni, ja Ee­van talo val­mis­tui. Ra­ken­nusp­ro­jek­ti kes­ti puo­li­sen­tois­ta vuot­ta. En­sin ra­ken­net­tiin ala­ker­ta ja sen jäl­keen kai­kes­sa rau­has­sa ylä­ker­ta.

Kirjaston sisustus sai inspiraationsa Birger Kaipiaisen Kiurujen yö -tapetista. Nahkapintainen konsolipöytä sopii kauniisti tapetin seuraan. Pienet taulut Eeva on ostanut Kalevala Korusta 80-luvulla, isoin taulu on lahja siskolta. Calligariksen Parisienne-tuoli tekee kokonaisuudesta ilmavan.

– Mie­li­ku­vi­tuk­se­ni ta­lon si­sus­tuk­sen suh­teen lop­pui jo al­ku­vai­hees­sa, mut­ta on­nek­si sis­ko­ni Lee­na tuli aut­ta­maan, Ee­va ker­too.

Lasipöytä oli aikaisemmin Leena-siskon toimistossa. Eeva olisi halunnut kaakeliuunin, mutta lopulta päädyttiin Cronspisenin Duo 103 -takkaan, joka on maalattu Tikkurilan korkeakiiltoisella Helmi-maalilla, sävy Pro Gry 1964.

Lee­na on opis­kel­lut si­sus­tu­sa­lan am­mat­ti­lai­sek­si, ja hän teki Ee­van ko­din si­sus­tuk­sen lop­pu­työ­nään. Ee­va oli tyy­ty­väi­nen, kun Lee­na kan­toi väri- ja ma­te­ri­aa­li­mal­le­ja ko­tiin. Si­sus­tus al­koi hah­mot­tua van­ho­jen, vuo­si­kym­me­nien ai­ka­na han­kit­tu­jen, saa­tu­jen ja pe­rit­ty­jen ka­lus­tei­den ym­pä­ril­le.

Eevan makuuhuoneen päätyseinässä on Vammalan Väriaitasta ostettu tapetti. Rottinkinen sängynpääty on kulkenut pitkään mukana. Huopa ja koristetyyny ovat Sisustus-Selinestä Vammalasta.

Nyt omaa Ab­ro­poo In­te­ri­ors -yri­tys­tä pyö­rit­tä­vä Lee­na teki roh­kei­ta­kin si­sus­tu­seh­do­tuk­sia. En­sin Ee­va vie­ras­ti esi­mer­kik­si aja­tus­ta Kiu­ru­jen yö -ta­pe­tis­ta ja pel­kä­si, et­tä huo­nees­ta tu­lee lii­an tum­ma. Nyt hän myön­tää tyk­kää­vän­sä kirk­kaas­ta vih­re­äs­tä ja si­ni­ses­tä.

Pekka-veli suunnitteli ja toteutti saunan syntymäpäivälahjaksi Eevalle. Kylpyhuoneen seinät on kaakeloitu Pukkilan Kaarna-laatalla ja lattia Bauhausin marmorilaatalla. Peili on Ikeasta, korkeakiiltoiset kalusteet ovat Domus-keittiöistä. Samassa tilassa on myös kodinhoitonurkkaus.

VAR­TOO­MI­NEN ON VII­SAUT­TA

Rat­kai­su­ja mie­tit­tiin tark­kaan, et­tei bud­jet­ti pai­su­nut lii­kaa. Ee­va oli val­mis luo­pu­maan jois­tain haa­veis­taan, jot­ta ko­ko­nai­suus pys­tyt­tiin to­teut­ta­maan laa­duk­kail­la ma­te­ri­aa­leil­la. Toi­sis­ta asi­ois­ta taas pi­det­tiin kiin­ni, ku­ten sii­tä, et­tä Ee­va ha­lu­si ko­tiin­sa par­ke­tin si­jas­ta maa­la­tun lau­ta­lat­ti­an.

Tyy­liin so­pi­vat hy­vin jo edes­men­neen isän ke­rää­mät eri­vä­ri­set puu­o­vet, joi­ta hyö­dyn­net­tiin ta­lon ylä­ker­ras­sa. Ovi­au­kot mi­toi­tet­tiin ovien mu­kaan.

Leena-sisko ja tämän mies Jouko suunnittelivat ja mitoittivat portaat. Kaiteet on maalattu Tikkurilan Helmi-maalilla sävy Pro Gry 1967. Portaiden alla on runsaasti säilytystilaa. Valkoinen lipasto on Eevan lapsuudenkodista, ja se on kiertänyt vuorotellen kaikilla sisaruksilla. Lattiaksi valikoitui 30 x 60 -senttinen, matta Pukkilan Cityline White -laatta. Värikäs matto on ohikulkuostos Stockmannilta.

Muu­ta­man ker­ran pro­jek­tin ai­ka­na si­sa­ruk­set muut­ti­vat suun­ni­tel­mia, ja Jou­ko odot­te­li kai­kes­sa rau­has­sa, et­tä pää­si jat­ka­maan töi­tä. Muun mu­as­sa por­tai­den kai­det­ta mie­tit­tiin jon­kin ai­kaa. Sii­tä ha­lut­tiin teh­dä mah­dol­li­sim­man har­va, jot­ta nä­ky­mä etei­ses­tä ylös säi­lyy ja valo pää­see kul­ke­maan yl­hääl­tä alas. On­nek­si Jou­ko on rau­hal­li­nen mies.

– Pa­ras­ta on jät­tää asia sil­leen­sä ja var­too, kun tu­lee pää­tös, Jou­ko tuu­maa.

Yläkerran hallin ja työhuoneen välinen seinä on lasia. Nahkaiset Jetson-tuolit ovat Duxin mallistosta. Villainen torkkupeitto on lahja Leena-siskolta, joka teetti sen 80-luvulla Wetterhoffilla Eevan silloisten silkkiverhojen värimaailman mukaisesti.

PUU­TAR­HU­RI TYÖN TOU­HUS­SA

Kun Lee­na si­sus­ti, Ee­va sai kes­kit­tyä puu­tar­haan.

– Jo Muis­to­las­sa asu­es­sa­ni vie­tin pal­jon ai­kaa pi­haa ja kas­vi­maa­ta hoi­ta­en. Kos­ka ta­lon­paik­ka oli jo tie­dos­sa ja sii­nä vie­res­sä, pää­sin is­ke­mään sor­me­ni mul­taan ajois­sa. Pi­ha­pii­ri oli­kin mel­ko hy­väl­lä mal­lil­la, kun talo val­mis­tui, Ee­va sum­maa.

Työhuoneen rottinkikalusteet Eeva osti jo ensimmäiseen omaan kotiinsa. Koira järsi vuosia sitten rottinkiosia, mutta ne on korjautettu uuteen uskoon. Vanhat koulun opetustaulut Eeva osti Pehtoorista Pinsiöstä, vaikka Leena-sisko vastusti hankintaa, koska kuvat olivat hänen mielestään roisin näköisiä. Nyt ne ovat löytäneet paikkansa uuden kodin seinältä. Matto on ostettu aikoinaan Kodin Ykkösestä.

– Ee­va oli­si viet­tä­nyt kai­ken ai­kan­sa puu­tar­has­sa ei­vät­kä si­sä­hom­mat kiin­nos­ta­neet hän­tä pät­kää­kään. Sa­noin­kin, et­tä hä­nel­le oli­si­vat riit­tä­neet ku­kat, la­si­kuis­ti ja sen vie­reen Sopu-telt­ta, Lee­na nau­raa.

Talo on ol­lut Ee­van pa­ras syn­ty­mä­päi­vä­lah­ja iki­nä. Si­sa­ruk­set puo­li­soi­neen ovat teh­neet lah­jas­ta täy­del­li­sen. Nyt Ee­va voi kes­kit­tyä puu­tar­haan­sa, ja eri­lai­set ku­kat ja hyö­ty­puu­tar­han kas­vit li­sään­ty­vät ta­lon ym­pä­ril­lä hui­maa vauh­tia.