Teksti ja kuvat Heikki Rautio
Sisäänkäynnin edessä on kaunis ja hyvin hoidettu etupiha. Kahdeksankulmaiset pikkuikkunat ovat aitoa 1950-lukua.
Anniki ja Ulf sanovat täydentävänsä hyvin toisiaan. Sisustus on yhdistelmä molempien makumieltymyksiä ja historiaa. Mainio vanerinen lehmäpöytä on virolaista designia. Annikin mielestä jokaisessa kunnon kodissa pitää olla sellainen.
Pari vuotta sitten Anniki ja Ulf Jensen-Munk pyysivät ystäviään katsomaan vastaremontoitua kotiaan. Ystävien kommentti uudesta kodista oli: te olette aikuistuneet. Anniki Jensen-Munkia naurattaa yhä.
– Vai että aikuistuneet.
Anniki ja Ulf asuvat kahden teini-ikäisen lapsensa kanssa Kuusankosken keskustassa. Vihreä ympäristö on 1950-lukua parhaimmillaan ja arkkitehtuuri on ihmisen kokoista. Koulut, kaupat ja terveyskeskus ovat kaikki lyhyen kävelymatkan päässä.
Jensen-Munkin perheen kodissa on keskellä päivää rauhallista. Hiljaisuuden rikkoo läheisen koulun kello, joka soittaa koululaiset välitunnille. Perheen lapset Mona ja Noah ovat koulussa ja puoliso Ulf töissä. Anniki tekee ruokailuhuoneen pöydän ääressä yrityksensä Littlebit Designin rästitöitä.
– Ei minusta pitänyt tulla korusuunnittelijaa, vaan minun piti pelastaa jokainen kärsivä nuori. Olin vielä 2014 töissä lastensuojelussa, mutta näin tässä vain kävi.
Ulf ja Anniki tapasivat alunperin Tanskassa, missä Anniki oli opiskelemassa sosiaalipedagogiikkaa. Opiskelut veivät pariskuntaa muun muassa Malawiin, Intiaan ja St Vincentin saarelle Karibialle.
– Humaanius ja monikulttuurisuus ovat minulle tärkeitä arvoja. Meillä on paljon eri-ikäisiä ystäviä erilaisista taustoista, Anniki kertoo.
Eteisen keinutuoli on tuotu Tanskasta. Seinien alkuperäinen panelointi maalattiin remontissa. Barokkisen runsas teos on Annikin tekemä.
ISOÄITI SAMAN KATON ALLE
Virolais-tanskalaisen perheen kotina on vuonna 1953 valmistunut puolitoistakerroksinen omakotitalo. Rinnetalon ympärillä on iso tontti ja puutarha. Anniki katsoo ulos olohuoneen ikkunasta ja sanoo lähes pahoitellen:
– Olen ensimmäiseltä ammatiltani puutarhuri, mutta piha on nyt aika pelkistetty. Aika ei riitä kaikkeen. Toinen syy on se, että talotekniikka pitää vielä uusia ja pihan laittaminen olisi hukkaan heitettyä työtä.
Nelihenkinen perhe muutti uuteen kotiinsa parinsadan metrin päästä samanikäisestä, mutta puolet pienemmästä paritalon puolikkaasta.
– Uuden kodin hankkiminen tuli ajankohtaiseksi sen jälkeen, kun isäni kuoli. Päätimme yhdessä, että äitini Hilda muuttaisi asumaan meille, Anniki kertoo.
Tilapäiseksi ratkaisuksi ajateltu yhteiselo toimi mutkattomasti. Äiti asui perheen luona, kunnes he löysivät uuden isomman kotinsa. Hilda-äiti jäi asumaan Annikin ja Ulfin vanhaan paritaloon, ihan lähelle, kun he muuttivat uuteen.
– Äitini on aina ollut meillä isosti mukana arjessa. Käymme edelleen joka viikko hänen luonaan syömässä ja äitini auttaa lapsia koulutöissä.
Kodin keskipiste. Sähköpiano on Annikista ruma mutta rakas. Pianon yläpuolella on hyvän ystävän Matti-Pietari Järvisen maalaus. Olohuoneesta on kulku tv-huoneeseen. Ikean sirojen sohvapöytien parina on Habitatin Como-sohva. Jämerä uusrenessanssipeililipasto on Ulfin suvusta.
VINKKI LÄHELTÄ
Hildaa on kiittäminen myös perheen uudesta kodista.
– Olimme etsineet isompaa kotia jo pidempään. Mieli teki vanhaa, suurta ja kunnostettavaa hirsitaloa. Mutta onneksi järki sanoi ei.
Uusi koti löytyi läheltä. Annikin äiti vinkkasi, että hänen kollegansa on myymässä taloa, ja perhe tarttui tilaisuuteen.
– Pidin heti tämän talon valoisuudesta ja avaruudesta. Talo oli pinnoiltaan ihan hyvässä kunnossa. Halusimme kuitenkin päivittää sisätiloja ja tehdä kodista meidän näköisemme.
Remontoiminen oli Ulfille ja Annikille tuttua puuhaa edellisestä kodista.
– Työtä oli paljon. Keittiö piti uusia. Avata seiniä huoneiden väliltä. Uusia sähköt. Eristää ja avata lattioita. Tiesimme että selviämme myös tästä remontista, mutta olimme jo ehtineet unohtaa, kuinka raskasta remontoiminen on.
Ruokailuhuoneen pöytä löydettiin antiikkimyyymälästä edelliseen kotiin. Metallijalkaiset vanerituolit on dyykattu roskalavalta. Kodissa on neljä Andbrosin pahvista kattovalaisinta. Seinäkartta herättää aina keskusteluja ruokapöydässä.
JÄTÄ JOTAIN AMMATTILAISILLE
Anniki ja Ulf ovat talon kolmannet omistajat.
Talokaupat tehtiin kesän kynnyksellä ja uuteen kotiin päästiin muuttamaan jouluksi. Remonttibudjetti oli tiukka. Osa töistä tehtiin itse, osan tekivät ammattilaiset. Kaikki ala- ja yläkerran pinnat käytiin läpi.
– Näin jälkikäteen on helppo todeta, mitkä työt olisi kannattanut jättää ammattilaisille.
Anniki muistaa, kuinka kamalaa oli asentaa keittiön lautalattiaa.
– Olimme hulluja, kun päätimme tehdä lattian Ulfin kanssa kahdestaan. Ihan hulluja!
Lattian avaaminen tuli ajankohtaiseksi, kun keittiön vesipiste piti siirtää uuteen paikkaan.
– Lautalattian eristämisen ja asentamisen sijaan olisimme voineet naputtaa paikalleen esimerkiksi kattopaneeleja.
Keittiöön ei haluttu ruokapöytää. Ikkunan alla on Ulfin perintöpöytä, joka toimii keittiössä aputasona. Nurkassa on Annikin ideoima moderni ruokakomero.
Remontissa selvisi, että kulmauksessa on joskus ollut puuliesi. Osa keittiökalusteista on Ikeasta, osa A la Carte -keittiöiltä. Alalaatikostot ovat Ikeasta. Hana on Damixan. Jokaisella on oma kirjainmuki vesilasina.
VASTAHAKOISESTI MUODISSA
Keittiö ja sen vieressä oleva ruokailuhuone kokivat remontissa täyden muutoksen. Huoneiden välissä ollut erillinen pikkueteinen purettiin ja tilat yhdistettiin.
– Usein sanotaan, että taloa remontoidaan vanhaa kunnioittaen. Minusta se, että sisustuksessa on kontrasteja, on kiinnostavampaa – kun vanhan rinnalle tuodaan uutta.
Asunnossa ollut kiiltävänpunainen keittiö vaihtui remontissa uuteen mattamustaan.
– Olin pitkään halunnut mustan keittiön. Samana vuonna kun teimme remonttia, oli Kouvolan asuntomessut. Siellä kaikki keittiöt olivat yhtäkkiä mustia.
Annikista muodinmukaisen keittiön valitseminen tuntui tylsältä, mutta lopulta musta piti pintansa.
– Yritän aina löytää omannäköisiä ratkaisuja. Toki trendit vaikuttavat minuun, mutta en varsinaisesti seuraa niitä. Esimerkiksi keittiön moderni ruokakomero on selkeästi meidän näköinen.
Olohuoneen väritys on neutraali mutta lämmin. Ihanasti kulunut villamatto on Annikin 1970-luvulla Petroskoissa asuneen isoäidin peruja. Olohuoneen kaakelitakka voi tulevaisuudessa vaihtua pönttöuuniin. Ruokailuhuoneen seinällä on kirpparilta löytynyt koulukartta.
Tv-huoneen sohva on Vepsäläiseltä. Siihen mahtuu mukavasti koko nelihenkinen perhe köllöttelemään. Edellisten asukkaiden tummaksi paneloima takaseinä on rakas inhokki. 1960-luvun tiikkikirjahylly sopii hienosti sen pariksi.
KUKKASTEN SIJAAN LINTUJA
Remonttiprojektin huipennus oli eteisen tapetin valinta.
– Olin jo ennen remontin alkua ottanut talteen tapettimalleja, joista pidin. Mutta kun lopulta tuli se päivä, että eteisen tapetti piti hankkia, en halunnutkaan enää 50-lukuista kukkatapettia.
Mielenmuutos saattaa kuulostaa vähäpätöiseltä, mutta kaikki alakerran pinnat oli jo maalattu sävyillä, jotka oli valittu eteiseen aiotun kukkatapetin mukaan.
– Teimme lopullisen valinnan yhdessä Ulfin kanssa. Minä olisin valinnut varmasti jonkun vielä kreisimmän kuvion, Anniki sanoo ja nauraa.
Nyt eteisessä on englantilaisen Katie Scottin lintutapetti. Annikia ihastutti tapetin vanha, koulukirjamainen kuvitustyyli.
Eteinen ja portaikko ovat läpikulkutiloja, ja niissä voi hyvin hullutella. Onneksi lennossa vaihtuneen tapetin pohjaväri toimii myös alakerran muiden värien kanssa.
Eteinen ja portaikko remontoitiin viimeisenä. Portaikon tapetti on englantilainen. Alunperin Anniki oli haaveillut kukkatapetista, nyt seinillä liihottaa englantilaisen Katie Scottin lintuja.
Vanhempien makuuhuoneeseen haluttiin pesämäistä tunnelmaa, joten seinät maalattiin tummiksi. Kudottu kattovalaisin on hankittu PB Homen mallistosta.
Noahin huoneessa on hyvin tilaa leikeille. Iso juliste on kirppislöytö. Siinä viehätti teema: laivaliikenne Viron ja Suomen välillä. Puinen kuorma-auto on Annikin edesmenneen isän tekemä ja todella rakas.
MATTO PETROSKOISTA
Sisustus on kokoelma Annikille ja Ulfille tärkeitä ja muuten miellyttäviä esineitä. Olohuoneen kulunut villamatto on Annikille erityinen.
– Matto on alun perin kuulunut isoäidilleni, joka asui 1970-luvulla Petroskoissa.
Kun sisustuskuvissa alkoi näkyä kuluneita itämaisia mattoja, Anniki muisti, mikä aarre hänellä on vintillä.
– Matto on ihan hirveän kulunut, mutta myös hyvin rakas minulle.
Oma paikkansa Annikin sydämessä on myös olohuoneen nurkassa olevalla sähköpianolla.
– Vanhempani ostivat sen pian sen jälkeen, kun olimme muuttaneet Virosta Suomeen 1990-luvulla. Muistan, että se maksoi todella paljon.
Ulfin tanskalaisista juurista muistuttavat olohuoneen peililipasto, eteisen moderni keinutuoli ja moni muu kaluste. Kodin seinillä näkyy monen rakkaan ystävän tekemää taidetta. Perheen yhteisiä suosikkeja ovat Matti-Pietari Järvisen ekpressiiviset maalaukset.
Millainen perheen ”aikuisempi koti” on Annikin mielestä?
– No, täällä on ainakin vähemmän väriä seinillä, mutta on tämä edelleen juuri sopiva sekametelisoppa.
Verantaa ei lämmitetä. Se on kesällä kuuma ja talvella kylmä. Amppelit on hankittu Tigerista.
Talon päädyssä on suojaisa oleskelupaikka vanhojen puiden katveessa. Anniki on opiskellut myös puutarhuriksi, mutta vielä aika ei riitä suuriin pihaprojekteihin.
KOTI
Kuusankoskella
Puolitoistakerroksinen omakotitalo,
rakennusvuosi 1953,
5 h + k + sauna + ph +
2 x wc, 180 m2.
ASUKKAAT
Anniki ja Ulf Jensen-Munk, Mona, 16, Noah, 11.
Instagramissa
@annikijensenmunk.
LUETUIMMAT
KATSO RESEPTIT
YHTEISTYÖSSÄ
LUETUIMMAT
KATSO RESEPTIT
YHTEISTYÖSSÄ
Fokus Media Finland Oy
Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki
Y-tunnus 3157774-2
Fokus Media Finland Oy
Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki
Y-tunnus 3157774-2