MIKÄ: Vuon­na 1936 pai­kal­leen siir­ret­ty van­ha hir­si­ta­lo, 7 h + k, 250 m². MIS­SÄ: Itä-Uu­del­la­maal­la. TÄÄL­LÄ ASUU: Esi­o­pet­ta­ja Mar­jaa­na, 59. Vii­kon­lop­pui­sin ja loma-ai­koi­na vie­rai­le­vat Mar­jaa­nan kuu­si las­ta puo­li­soi­neen sekä 13 las­ten­las­ta.

Ruokapöytä muodostuu kahdesta isosta Vepsäläiseltä hankitusta pöydästä. Mittaa on melkein neljä metriä. Marjaanalla on lämmin suhde Artekin Siena-kuosiin, ja juuri nyt se on käytössä keltaisena. Artekin tuolit ovat poistomyynneistä ja kirpputoreilta.

Van­ha hir­si­ta­lo on ol­lut Mar­jaa­nan ja hä­nen per­heen­sä ko­ti­na yli kol­me­kym­men­tä vuot­ta. Lap­sil­la on jo omat ko­dit, ja Mar­jaa­na on tätä ny­kyä ta­lon ai­noa py­sy­vä asu­kas koi­ran­sa kans­sa. Mut­ta juh­la­py­hi­nä suu­ren ruo­ka­pöy­dän ää­reen ke­rään­tyy mel­kein 30-hen­ki­nen seu­rue. Ko­ko­nais­ta 13 las­ten­las­ta ja kuu­si las­ta puo­li­soi­neen naut­tii mum­mon ta­los­ta.

Kuutti Lavosen Rosanna-litografia on kunniapaikalla olohuoneessa, mietityn verran ikkunoiden välisestä keskilinjasta vasemmalle, jotta iso lyyraviikuna ja taulu muodostaisivat tasapainoisen kokonaisuuden sohvan yllä. Marjaana ompeli seepraraitaiset tyynyt Artekin kankaasta.

Ylä­ker­ras­sa ovat nuo­ren pol­ven ma­kuu­ti­lat. Ala­ker­ras­sa on ava­ran olo­huo­neen ja keit­ti­ön li­säk­si etei­nen, kir­jas­to, ma­kuu­huo­ne sekä Mar­jaa­nan työ­huo­ne.

akka on käytössä viikoittain, talvella päivittäin. Paperikukista rakentunut sermi on Woodnotesista.

Työ­huo­nees­sa Mar­jaa­na te­kee kä­si­töi­tä. Mar­jaa­nan in­to­hi­mo­na ovat nyt pa­pe­ri­na­rus­ta neu­lo­tut ver­hot ja tork­ku­peit­teet, joi­ta nä­kyy kaik­ki­al­la ta­los­sa.

– Ta­lon si­sus­ta­mi­nen vaa­tii oi­val­luk­sia, kun nor­maa­lis­ti asun tääl­lä yk­sin, mut­ta vii­kon­lop­pui­sin tar­vi­taan pai­kat val­ta­val­le jou­kol­le. Olen esi­mer­kik­si teh­nyt ne­li­met­ri­sen ruo­ka­pöy­dän yh­dis­tä­mäl­lä kak­si suur­ta pöy­tää. Ke­rä­sin sen ym­pä­ril­le vä­hi­tel­len tuo­le­ja kirp­pu­to­ril­ta, Mar­jaa­na ker­too.

Keittiö avartui ja valaistui, kun seinät maalattiin valkoisiksi ja yläkaapit siirrettiin takaseinälle. Edelliset asukkaat ovat joskus 70-luvun lopulla hiekkapuhaltaneet kattopaneelit.

PESÄ TYH­JE­NI JA VAA­LE­NI

Mar­jaa­na muut­ti ta­loon kuu­si­lap­si­sen per­heen­sä kans­sa vuon­na 1982.  Ai­em­mat omis­ta­jat oli­vat aloit­ta­neet kun­nos­ta­mi­su­ra­kan, ja Mar­jaa­na per­hei­neen jat­koi sitä.

Arkiruokailua varten myös keittiössä on ruokapöytä. Artekit on hankittu Vepsäläisen alennusmyynnistä Porvoosta. Puuhellakin lämpiää talvisin.

Ta­lon il­me on muut­tu­nut muu­ta­mien vii­me vuo­sien ai­ka­na. Kun Mar­jaa­na maa­la­si tum­mat sei­nät val­koi­sik­si, koko talo tuli va­loi­sam­mak­si. Lap­set puo­li­soi­neen oli­vat aut­ta­mas­sa maa­lau­su­ra­kas­sa. Myös keit­tiö sai ava­ram­man il­meen, kun van­hat ylä­kaa­pit siir­ret­tiin si­vu­sei­näl­tä pe­rä­sei­näl­le.  Mo­der­ni lie­si­tuu­le­tin ja eri­lais­ten va­lai­sin­ten va­li­koi­ma rai­kas­ti­vat vai­ku­tel­maa. Mar­jaa­naa ei hait­taa, vaik­ka pe­rä­sei­nän suur­ta ik­ku­naa jou­dut­tiin hie­man peit­tä­mään kaa­pis­tol­la.

– Ai­ka ko­kei­le­va rat­kai­su, myön­ne­tään, mut­ta toi­mii.

Yläkerran molemmissa päädyissä on suuret makuuhuoneet ja niiden välissä lastenhuone. Lapsenlapset uinuvat mummolassa suvun vanhassa sängyssä.

VAR­SI­NAI­NEN VEL­HO

Si­sus­tus on yh­dis­tel­mä uut­ta ja van­haa, mo­der­nia ja an­tiik­kis­ta. Mar­jaa­na on ha­lun­nut ja­kaa eräi­tä su­vun pe­rin­tö­ka­lus­tei­ta las­ten per­heil­le jo hy­vis­sä ajoin. Iso­van­hem­pien kaa­pit ja ruo­ka­sa­lin ka­lus­to pal­ve­le­vat nyt seu­raa­van pol­ven ko­deis­sa, ja Mar­jaa­na on hank­ki­nut it­sel­leen uut­ta ti­lal­le.

– Olen us­ko­mat­to­man on­nel­li­nen sii­tä, et­tä nuo­ri­so ar­vos­taa su­vus­sa kul­ke­nei­ta ka­lus­tei­ta. It­se olen ihas­tu­nut Ar­te­kin ajat­to­miin klas­sik­koi­hin, joi­ta olen ke­rän­nyt yk­si ker­ral­laan. Olen var­si­nai­nen vel­ho te­ke­mään löy­tö­jä.

Kattoikkunan lempeä valo siivilöityy tuoksupelargonian lehtien läpi.

Ar­te­kia Mar­jaa­na on hank­ki­nut pois­to­myyn­nis­tä ja kirp­pu­to­reil­ta. Hän käy tä­män täs­tä Jär­ven­pääs­sä as­ti kirp­pu­to­ril­la, ja ko­ti­seu­dul­la on lois­ta­va os­to- ja myyn­ti­lii­ke, jos­ta on esi­mer­kik­si olo­huo­neen rai­dal­li­nen Ar­te­kin no­ja­tuo­li.

– Teen löy­tö­jä mel­kein vii­koit­tain. El­len löy­dä ta­va­ral­le paik­kaa Vil­la Mar­jaa­nas­sa, se läh­tee kier­toon las­ten ko­tei­hin. Kun ko­te­ja on kai­ken kaik­ki­aan seit­se­män, jos­tain löy­tyy taa­tus­ti oi­kea paik­ka löy­döil­le­ni, Mar­jaa­na sa­noo.

Yläkerran iso makuuhuone on valoisa ja valkoinen. String-pikkuhyllyn päädyt ovat akryylimuovia. Mattokaupan mallipaloista on tehty lattialle sommitelma.

Per­heen oma, haus­ka tra­di­tio on pi­ha­kirp­pis, joka jär­jes­te­tään pai­kal­lis­ten asuk­kai­den ilok­si Vil­la Mar­jaa­nan pi­ha­pii­ris­sä. Sil­loin kaik­ki ton­tin ra­ken­nuk­set sii­vo­taan ja yli­mää­räi­set ta­va­rat pan­naan myyn­tiin. Lap­set per­hei­neen tuo­vat myy­tä­vää omis­ta ko­deis­taan. Pi­hal­la suu­ri mää­rä ta­va­raa vaih­taa omis­ta­jaa.

Vierasvuoteen päätynä on iso tuntematon maalaus, jonka Marjaana on löytänyt ja ostanut kirpputoriretkillään. Vanhan sermin voi levittää näkösuojaksi halutessaan.

VA­LAI­SI­MIA LAT­TI­AS­TA KAT­TOON

Mar­jaa­na tun­nus­taa rak­kau­ten­sa va­lai­si­miin. Huo­neis­sa on va­lai­si­mia enem­män kuin eh­kä tar­vit­tai­siin. Nii­den teh­tä­vä­nä on luo­da tun­nel­maa ja tuot­taa vi­su­aa­lis­ta mie­li­hy­vää.

Toinen yläkerran makuuhuoneista on värikäs. Mummolassa kuuluu olla mummonruuduista virkattu päiväpeite. Verhot ovat suosikkikuosi Sienaa.

Mar­jaa­na tuli hank­ki­neek­si va­ras­to­myyn­nis­tä mo­nen mon­ta Ee­ro Aar­ni­on lamp­pua ja Yki Num­men Lok­ke­ja­kin löy­tyy kak­sin kap­pa­lein. Ruo­ka­pöy­dän pääl­lä on kak­si isoa Sec­to-va­lai­sin­ta. Vai­kut­taa sil­tä, et­tä in­to koh­dis­tuu eri­tyi­ses­ti kat­to­va­lai­si­miin, mut­ta Mar­jaa­na haa­vei­lee myös toi­sen­lai­sis­ta ta­vois­ta va­lais­ta ko­tia.

– Mie­tin ko­vas­ti, mi­ten voi­sin va­lais­ta al­haal­ta ylös­päin, siis vaik­ka­pa lat­ti­al­le si­joi­tet­ta­vin va­lai­si­min, Mar­jaa­na ker­too.

Marjaanan oma, vaalea makuuhuone on alakerrassa.

Dra­maat­tis­ten tun­nel­ma­va­lo­jen ta­kia tu­lee epäi­le­mät­tä tar­peel­li­sek­si teh­dä taas joi­ta­kin et­sin­tä­reis­su­ja lä­hi­seu­tu­jen liik­kei­siin ja kier­rä­tys­kes­kuk­siin.

Olohuoneen värit ovat musta, valkoinen ja keltainen. Leiskuva maalaus on paikallisesta osto- ja myyntiliikkestä. Marjaana kehystytti sen mustin kehyslistoin. Eero Aarnion valaisin ja keltainen koira ovat löytöjä outletista. Raidallisen torkkupeitteen Marjaana ompeli itse.