Ke­sä­ko­ti: Rim­mi­läs­sä, van­has­sa ky­lä­kau­pas­sa, 2 h + k, noin 65 m2.

Asuk­kaat: Vi­su­a­lis­ti, ku­vaus­jär­jes­tä­jä Tei­ja Kal­la, avi­o­mies ja ai­kui­set lap­set Jere ja Aman­da ka­ve­rei­neen.

Kyläkauppa on kokenut täydellisen muodonmuutoksen kauniiksi kesähuvilaksi.

Kirsi-Marja Savola

Ke­säi­nen valo läi­keh­tii kau­niis­ti tai­vaan­si­ni­sil­lä maa­li­pin­noil­la. Tu­vas­sa sei­soo ko­mea, van­ha pöy­tä. Sil­mä tart­tuu ai­na uu­teen vin­ta­ge-esi­nee­seen. On läm­min su­vi­päi­vä Rim­mi­läs­sä, joka si­jait­see Hä­mees­sä.

Em­me vie­rai­li­si vi­su­a­lis­ti, ku­vaus­jär­jes­tä­jä Tei­ja Kal­lan ja hä­nen per­heen­sä vie­hät­tä­väs­sä ke­sä­ko­dis­sa il­man on­nel­lis­ta sat­tu­maa. Per­heen ys­tä­vil­lä oli ke­sä­paik­ka lä­his­töl­lä, ja kuu­ti­sen vuot­ta sit­ten he et­si­vät Tei­jan per­heel­le myy­tä­vä­nä ole­van mö­kin. Per­he läh­ti tar­jous­kil­pai­luun ja hä­vi­si sen – on­nek­si, ku­ten Tei­ja sa­noo nyt.

– Lai­na oli kai­kes­ta huo­li­mat­ta ha­et­tu val­miik­si pan­kis­ta, jo­ten pys­tyim­me tar­jo­a­maan heti, kun tämä paik­ka tuli myyn­tiin. Tar­jouk­sem­me hy­väk­syt­tiin ja täs­sä sitä ol­laan, Tei­ja ker­too ke­sä­ko­dis­saan, en­ti­ses­sä ky­lä­kau­pas­sa.

Pöytä on Teijän tädin navetasta. Alun perin se on ollut teurastusalusta. Seinään puhkaistiin ovi ulos kuistille. Sininen tuoli oli talossa, muut tuolit ovat tulleet mukaan matkan varrella. Kattokruunu on kirpputorilta. Siniset kaapit ovat Lopen osto- ja myyntiliikkeestä.

Kirsi-Marja Savola

Si­ni­sis­tä kaa­peis­ta se läh­ti

Rei­lus­sa kuu­des­sa vuo­des­sa en­ti­nen ky­lä­kaup­pa on ko­ke­nut us­ko­mat­to­man muo­don­muu­tok­sen.

On ra­ken­net­tu kuis­tit, joi­ta on jo eh­dit­ty laa­jen­taa­kin. Van­hat sei­nä­hir­ret ja lat­ti­a­lau­dat on kai­vet­tu esil­le. Ovi­auk­ko­jen paik­ko­ja on muu­tel­tu. Maa­lia on ku­lu­nut roi­mas­ti.

Tei­ja on it­se maa­lan­nut koko ta­lon. Tai­vaan­si­ni­nen on sel­väs­ti hä­nen suo­sik­ki­vä­rin­sä. Se tois­tuu kaik­ki­al­la ta­lon si­sus­tuk­ses­sa.

– Väri löy­tyi keit­ti­ön si­ni­sis­tä kaa­peis­ta.

Sei­nät maa­lat­tiin har­maik­si, kos­ka ne oli­vat alun pe­rin niin tum­mat. Pu­na­rus­ke­at lat­ti­at maa­lat­tiin niin ikään vaa­le­an­har­maik­si.

– Val­kois­ta en ha­lun­nut ke­sä­ko­tii­ni, sil­lä se on lii­an kova väri van­haan ta­loon.

Hir­sien vä­lis­sä on sam­mal­ta.

– Ve­din sam­ma­lee­seen hius­lak­kaa, et­tä sain sei­nät maa­lat­tua, Tei­ja pal­jas­taa.

Leivästä saa ihanan rapeakuorista leivinuunissa. Kaikki Teijan äidin keräilemät vanhat padat ja kattilat ovat käytössä.

Kirsi-Marja Savola

Lei­vi­nuu­ni on suo­sik­ki­ni

Keit­ti­ön van­ha rau­ta­hel­la oli ta­los­sa os­tet­ta­es­sa. Tei­ja on ke­räil­lyt sen nur­kal­le Ant­ti Nur­mes­nie­men pan­nu­ja ja van­ho­ja pan­nu­na­lu­sia.

Lei­vi­nuu­ni on koko per­heen suo­sik­ki, jo­hon lai­te­taan pais­ti kyp­sy­mään yön yli. Va­raa­va uu­ni läm­mit­tää ke­vääl­lä ja syk­syl­lä myös koko keit­ti­ön. Edel­li­nen omis­ta­ja oli ehos­ta­nut uu­nin 1980-lu­vun kyl­py­huo­ne­laa­toil­la, jois­sa oli ko­ris­te­boor­di­kin. Ne pu­ret­tiin pois.

– Kun poh­ja­laas­ti oli nä­ky­vis­sä, sa­noin stop. Sel­lai­sek­si uu­nin uu­si pin­ta sai jää­dä­kin, Tei­ja ker­too.

Hän oli­si myös ha­lun­nut keit­ti­öön avo­hyl­lyt. Sit­ten hän to­te­si, et­tä pak­ko on pan­na jo­ta­kin pii­loon­kin. Kaik­ki ei voi ol­la esil­lä.

Teija sai äidiltään sivustavedettävän sohvan. Salin seinällä on komea peilikokoelma. Teijan isän isosetä on tuonut kattovalaisimen Amerikasta. Turkoosit pöydät ovat sisustaulkona.fi-nettikaupasta.

Kirsi-Marja Savola

Ke­räi­li­jä läh­tee ai­na kirp­pu­to­ril­le

On vai­ke­aa kek­siä, mitä van­ho­ja esi­nei­tä Tei­ja ei oli­si ke­räil­lyt. Ke­sä­ko­dis­sa on pei­le­jä, ol­ki­hat­tu­ja, pie­niä pur­je­ve­nei­tä ja lyp­sy­jak­ka­roi­ta. Sa­de­päi­vi­nä Tei­ja kier­tää kirp­pu­to­re­ja mie­hen­sä kans­sa.

– Kun on sil­mää ja on sin­ni­käs, ta­va­raa löy­tyy kum­mas­ti. En tie­dä, on­ko se hyvä vai huo­no asia. Vii­mek­si mi­nuun is­ki pei­li­hul­luus. Mitä rö­pe­löi­sem­pi ja ku­lu­neem­pi, sen pa­rem­pi löy­tö.

Niin Tei­ja kuin hä­nen puo­li­son­sa myös kun­nos­ta­vat van­ho­ja esi­nei­tä. Ar­vok­kaim­mat ta­va­rat kui­ten­kin vie­dään tal­vek­si pois mö­kil­tä.

Kaareva ikkuna löytyi Riihimäen romukaupasta. Ikkuna on ollut helsinkiläisessä rappukäytävässä. 1950-luvun jenkkiradio on ostettu nettikirpputorilta. Taustalla on vanhempien makuuhuone.

Kirsi-Marja Savola

Mö­kil­lä saan pääs­tää it­se­ni ir­ti

Tei­ja ja hä­nen per­heen­sä viih­ty­vät Rim­mi­läs­sä mai­ni­os­ti. Paik­ka­kun­nal­la on ak­tii­vi­nen ky­läyh­tei­sö, ja uu­det va­paa-ajan asuk­kaat toi­vo­tet­tiin heti ter­ve­tul­leik­si.

– Muu­ten on kor­jail­tu ja maa­lail­tu it­se, mut­ta ys­tä­vä teki te­ras­sin, kun em­me it­se osan­neet. Täl­lai­nen naa­pu­ri­a­pu tun­tuu ki­val­ta, Tei­ja to­te­aa.

Rim­mi­läs­sä käy pal­jon vie­rai­ta ja las­ten ka­ve­rei­ta. Sik­si van­ha la­si­kuis­ti on laa­jen­net­tu pal­ve­le­maan yh­te­nä ma­kuu­huo­nee­na. Vin­til­le ra­ken­net­ta­va vie­ras­huo­ne on Tei­jan seu­raa­va isom­pi pro­jek­ti. Vie­ras­va­ra­pus­si­la­ka­noi­ta Tei­ja on om­mel­lut van­hois­ta pel­la­va­la­ka­nois­ta.

– Olen tääl­lä Rim­mi­läs­sä enem­män ko­to­na­ni kuin kau­pun­gis­sa. Se voi joh­tua myös sii­tä, et­tä tääl­lä puu­haa ja te­ke­mis­tä riit­tää lo­put­to­miin. Saan pääs­tää it­se­ni ir­ti.

Kesäkeittiö on rakennettu kyläkaupan vanhan kylmäsäilytysrakennuksen kivijalan paikalle. Perhe kierrättää kaiken mahdollisen. Saunapadasta on rakennettu savustuspönttö.

Kirsi-Marja Savola

Rantaterassilta on upeat näkymät järvelle.

Kirsi-Marja Savola

Aivan rantaan rakennettu terassi eli niin kutsuttu tanssilava on entisten omistajien tekemä. Siellä otetaan aurinkoa ja syödään pitkän pöydän ääressä. Taustalla on puucee. Rakennuksesta haluttiin uimakopin tyyppinen, jotta kaupunkilaisneiditkin voisivat käydä huussissa.

Kirsi-Marja Savola