Rhodesiankoira Elmerin lempipaikka on ikkunan ääressä. Kukkaruukut ovat Tine K Homen, betonista valmistettu kynttilänjalka on Tove Admanin suunnittelema. Valkoinen varjostin on omasta liikkeestä ja se on Olson & Jensenin tuotantoa.

Idyl­li­sel­lä pien­ta­lo­a­lu­eel­la si­jait­se­va sym­paat­ti­nen man­sar­di­kat­toi­nen puu­ta­lo kät­kee si­sään­sä pal­jon val­kois­ta. Tääl­lä asus­taa Suo­mes­ta kym­me­nen vuot­ta sit­ten Ruot­siin muut­ta­nut An­ne-Mari Haa­ra­la avo­mie­hen­sä Olo­fin sekä hei­dän kah­den poi­kan­sa, vii­si­vuo­ti­aan Oli­ve­rin ja vuo­den ikäi­sen Al­va­rin kans­sa. Suu­ri rho­de­si­an­koi­ra El­mer ja pyhä bir­ma -ro­tui­nen kis­sa Wil­son tuo­vat li­sää vauh­tia per­heen ar­keen.

Olohuone on alun alkaen ollut yhtenäistä tilaa. Anne-Marin mielestä tilan tulee olla ilmava ja selkeä eikä siellä saa olla liikaa huonekaluja. Valkoiseksi maalattu, kaunis lattia haluttiin jättää esiin, ilman mattoja.

Sai­raan­hoi­ta­ja­na työs­ken­te­le­vä An­ne-Mari on ai­na ol­lut kiin­nos­tu­nut si­sus­ta­mi­ses­ta ja ha­lun­nut asua van­has­sa ta­los­sa. Haa­ve to­teu­tui, kun An­ne-Mari ja Olof te­ki­vät ta­lo­kau­pat vuo­den 2007 hel­mi­kuus­sa. In­toa piti kui­ten­kin pi­dä­tel­lä hie­man, sil­lä pa­ris­kun­ta sai avai­met kä­teen­sä vas­ta kol­me kuu­kaut­ta myö­hem­min.

Viskejä harrastavalla Olofilla on oma kaappi olohuoneessa. Hän pelasti kaapin työkaveriltaan, joka aikoi heittää sen kaatopaikalle. Kaappi kunnostettiin täysin. Kakluuni hankittiin Blocket.se-nettikaupasta, jossa ostetaan ja myydään tavaraa. Kakluuni noudettiin 200 kilometrin päästä ja rakennettiin remontin yhteydessä paikoilleen. Lattiaan tehtiin tarvittavat vahvistukset. Uunin kaakelit ovat peräisin 1920-luvulta, myös sen ovet ovat vanhat. Rautalankainen kori on kirpputorilta.

RE­MONT­TI AL­KOI RY­TI­NÄL­LÄ

Ta­lon va­pau­tu­mis­ta odo­tel­les­saan An­ne-Mari ja Olof aje­li­vat tu­le­val­le ko­dil­leen lä­hes joka il­ta ja suun­nit­te­li­vat re­mont­tia ja unel­moi­vat elä­mäs­tä uu­des­sa ko­dis­saan. An­ne-Mari ja Olof te­ki­vät hy­vät re­mont­ti­suun­ni­tel­mat en­nen ura­kan aloit­ta­mis­ta. Re­mont­ti al­koi ry­ti­näl­lä tou­ko­kuus­sa vuon­na 2007. Kaik­ki huo­neet ni­mit­täin pu­ret­tiin ker­ral­la.

Vanhan rautakamiinan Olof on saanut perintönä. Tällä hetkellä kamiina on pelkästään koriste, mutta tulevaisuudessa se on tarkoitus laittaa kuntoon. Kamiinan kanssa kaveeraavat Olofin ja Oliverin Reino-tossut. Oikealla on Tine K Homen olkikassi, joka on täynnä sisustuslehtiä.

– Oli ihan pöh­köä re­piä heti alus­sa myös ylä­ker­ran kyl­py­huo­ne. Oli­si ol­lut huo­mat­ta­vas­ti hel­pom­paa, jos re­mon­tin ai­ka­na oli­si ol­lut käy­tös­sä toi­mi­va sa­ni­teet­ti­ti­la, sa­noo An­ne-Mari.

Keittiön vieressä sijaitseva tv-huone on Elmerin valtakuntaa. Päätyseinä on päällystetty sisustustiilellä. Keittiön ja tv-huoneen välissä olevat upeat pariovet asennettiin remontissa. Ovet ovat 1900-luvun alusta ja ne on pelastettu kaatopaikkakuormasta.

On­nek­si pa­ris­kun­nal­la oli re­mon­tin al­ka­es­sa puo­len vuo­den ajan vuok­ra-asun­to.

Vasemmalla oleva vanha ranskalainen kaappi kätkee sisäänsä muun muassa tekstiileitä. Nojatuolit, sohva ja rahi ovat Ikeasta. Vanhan sohvapöydän jalat on katkaistu lyhyiksi, pöytä on hiottu ja maalattu valkoiseksi.

Kun­nos­tus aloi­tet­tiin keit­ti­ös­tä ja ny­kyi­ses­tä tv-huo­nees­ta. Keit­tiö oli pa­ris­kun­nan mie­les­tä mur­heenk­ryy­ni. Mo­lem­pia mie­ti­tyt­ti, mi­ten sii­tä sai­si toi­mi­van ja mu­ka­van ti­lan. An­ne-Mari ja Olof suun­nit­te­li­vat keit­ti­ön it­se, he miet­ti­vät myös ko­din­ko­nei­den pai­kat.

Puuportaikosta poistettiin remontissa muovimatto. Portaikko hiottiin ja maalattiin valkoiseksi. Päätyseinä on alkuperäistä lautaa. Vasemmalla oleva naulakko on hankittu Tanskasta. Lasten kengät säilyvät hyvin portaissa.

– Suun­nit­te­le­mi­nen oli han­ka­laa, kos­ka keit­tiö on pie­ni. Siel­lä on iso ik­ku­na ja eh­jää sei­nä­pin­taa on vain vä­hän, ker­too An­ne-Mari.

Seinäkaappi on Anne-Marin omasta liikkeestä. Kaapissa säilytetään muun muassa teetä ja serviettejä. Puolipyöreä pöytä on hankittu antiikkiliikkeestä. Pöydän alla olevat korit säilövät lehtiä. Vanha syöttö-tuoli on Olofin suvusta.

Keit­ti­ön ja ny­kyi­sen tv-huo­neen vä­lis­sä ole­val­la sei­näl­lä oli ai­em­min kak­si ovi­auk­koa. Toi­nen ovi­au­kois­ta jä­tet­tiin pai­koil­leen, ja sii­hen asen­net­tiin van­hat, ko­ris­teel­li­set pa­ri­o­vet. Nii­den vie­res­sä ol­lut pie­nem­pi ovi­auk­ko lai­tet­tiin um­peen, jot­ta toi­mi­vuus ja tila saa­tiin mak­si­moi­tua. Näin sei­näs­tä saa­tiin yh­te­näi­nen ja sil­le voi­tiin si­joit­taa hel­la, uu­ni, jää­kaap­pi ja ala­laa­ti­kos­to. Pa­ris­kun­ta ha­lu­si, et­tä keit­tiö hen­kii van­haa ai­kaa, sik­si he va­lit­si­vat pei­li­o­vet. He päät­ti­vät jät­tää myös ylä­kaa­pit ko­ko­naan pois.

Anne-Mari ja Olof ovat erittäin tyytyväisiä kaasuhellaan, uuni on sähkö-käyttöinen. Musta, pieni puuhella on ostettu vanhana, ja se asennettiin remontin yhteydessä. Vasemmalla seinällä oleva astiahylly on Olofin tekemä. Jääkaappi ja liesituuletin ovat Gorenjen.

VIL­LIÄ 1970-LU­KUA

Talo oli os­to­het­kel­lä 1970-lu­vun asus­sa. Huo­nei­den lat­ti­at oli pääl­lys­tet­ty joko li­no­leu­mil­la tai muo­vi­ma­tol­la. Ma­tot pois­tet­tiin ja al­ku­pe­räi­nen puu­lat­tia otet­tiin esiin. Kaik­ki lat­ti­at hi­ot­tiin ja ala­ker­ras­sa ne vii­meis­tel­tiin val­ko­öl­jyl­lä. Ylä­ker­ran au­lan lat­tia maa­lat­tiin val­koi­sek­si ja Al­va­rin huo­neen lat­tia vaa­le­an har­maak­si. Ma­kuu­huo­neen ja Oli­ve­rin huo­neen lat­ti­at kä­si­tel­tiin li­pe­äl­lä ja val­ko­öl­jyl­lä.

Keittiön avohyllyille Anne-Mari on koonnut tyylikkään asetelman astioista, tekstiileistä ja muista kokkaamisessa tarvittavista esineistä.

Ala­ker­ras­sa si­jait­se­vien tv-huo­neen ja olo­huo­neen vä­lis­sä ole­vaan sei­nään puh­kais­tiin ovi­auk­ko. Ny­kyi­ses­tä tv-huo­nees­ta piti alun pe­rin tul­la Olo­fin vis­ki­huo­ne, sik­si sei­nä on ver­hoil­tu si­sus­tus­tii­lel­lä. Suun­ni­tel­mat muut­tui­vat kui­ten­kin ajan saa­tos­sa, ja nyt huo­nees­sa kat­sel­laan te­le­vi­si­o­ta.

Yrtit tuovat hyvän tuoksun ja maun lisäksi myös pirteää väriä keittiöön.

KÄ­SIK­KÄIN UUT­TA JA VAN­HAA

An­ne-Ma­rin nä­ke­mys si­sus­tuk­ses­ta oli jo ta­lon os­to­het­kes­tä läh­tien sel­keä. Myös pa­ris­kun­nan edel­li­nen koti oli hy­vin vaa­lea. An­ne-Mari on ai­na ty­kän­nyt yh­dis­tel­lä uut­ta ja van­haa kes­ke­nään.

Keittiön haluttiin henkivän vanhaa aikaa. Sinne valittiin peilikaapit ilman yläkaappeja. Kaapistot sekä posliiniallas hankittiin Ikeasta. Integroitu astianpesukone on Siemensin, hana on Badexin.

An­ne-Mari har­ras­taa kirp­pu­to­reil­la käyn­tiä ja van­ho­jen ta­va­roi­den löy­tä­mis­tä. Muun mu­as­sa Oli­ve­rin huo­nees­sa ole­va pul­pet­ti ja olo­huo­neen soh­va­pöy­tä on han­kit­tu Huu­to.ne­tis­tä. Ruo­ka­ryh­män vie­res­sä ole­va mus­ta penk­ki on van­ha kir­kon­penk­ki.

Täällä on tilaa vaikka merirosvoleikeille. Oliverin huone kunnostettiin yläkerrassa ensimmäisenä. Ikkunaseinän lauta asennettiin remontissa. Vanha rautasänky on hankittu Anne-Marin kotikaupungin, Kalajoen kesäkirpputorilta. Vanha pulpetti on Huuto.netistä.

– Alus­sa Olof­kin oli kiin­nos­tu­nut kirp­pu­to­reis­ta, mut­ta luu­len, et­tä oma in­nos­tuk­se­ni on saa­nut hä­net jät­täy­ty­mään taka-alal­le.

Valoisan yläkerran tasanne tarjoaa miellyttävän paikan vaikka lukemiselle. Tasanteelta on käynti myös juuri remontoidulle parvekkeelle. Musta tuoli on hankittu Ikeasta.

Mo­lem­mat ovat kui­ten­kin miel­ty­nei­tä van­hoi­hin ta­va­roi­hin. Lä­hes kaik­ki huo­ne­ka­lut on han­kit­tu ny­kyi­seen ko­tiin.

– Kos­ka ti­laa on nyt enem­män, huo­ne­ka­lu­jen hank­ki­mi­nen on ol­lut vält­tä­mä­tön­tä, ker­too An­ne-Mari.

Yläkerran kylpyhuoneen remontti kesti pitkään. Tummanharmaa lattia on italialaista laattaa. Suihkusetti on Badexin. Vessanpuoleinen seinä on maalattua raakalautaa. Pöntön yläpuolella oleva taso on hyvä säilytyspaikka pyyhkeille ja muulle pikkutavaralle. Suihkun ja vessan välinen seinä on vesieristetty.

Si­sus­tus on hal­lit­tu ja vä­ri­tys on syn­ty­nyt luon­nos­taan. Tyy­li kul­kee sa­ma­na läpi ta­lon.

– Toi­sia ko­din osia on hel­pom­pi si­sus­taa kuin toi­sia. En ole im­pul­sii­vi­nen si­sus­ta­ja. Jos han­kin jon­kin huo­ne­ka­lun, se saa sit­ten ol­la mon­ta vuot­ta. Vaih­te­len huo­ne­ka­lu­jen paik­ko­ja hy­vin har­voin. Muu­ta rek­vi­siit­taa, ku­ten ko­ris­te­tyy­ny­jä vaih­te­len usein, ker­too An­ne-Mari.

Isossa makuuhuoneessa mahtuu tekemään myös töitä. Valkoinen, lasi-ovinen kaappi on hankittu raumalaisesta Hannas-liikkeestä. Kaapissa säilytetään liinavaatteita, pyyhkeitä, vaatteita ja lehtiä. Valkoinen keinuhevonen on ostettu helsinkiläisestä sisustusliikkeestä. Musta yöpöydän valaisin on Bestliten.

Si­sus­ta­mi­nen ei ole An­ne-Ma­ril­le pelk­kä har­ras­tus, sil­lä hä­nel­lä on si­sus­tus­ta­va­roi­ta myy­vä verk­ko­kaup­pa. Verk­ko­kaup­pa ja kel­la­ris­sa si­jait­se­va ko­ti­puo­ti on pe­rus­tet­tu vuon­na 2007. Myyn­nis­sä on muun mu­as­sa Tine K Ho­men, Mai­le­gin, Hou­se Doc­to­rin ja IB Laur­se­nin tuot­tei­ta.

Makuuhuoneessa sijaitsee Anne-Marin työpiste. Osaa vaatteistaan hän säilyttää esillä vaatetelineessä. Pöytälevy on tehty vanhoista lattialankuista ja maalattu valkoiseksi. Pöydän suunnitteli Anne-Mari ja sen teki Olof. Seinälle on koottu inspiroivia kuvia.

An­ne-Mari naut­tii ta­lon van­has­ta tun­nel­mas­ta, sen huo­neis­ta ja myös val­koi­ses­ta vä­ri­tyk­ses­tä. Van­han ta­lon epä­käy­tän­nöl­li­syys ja jat­ku­va re­mon­toin­nin tar­ve ei häi­rit­se pa­ris­kun­taa.

– Van­han ta­lon kans­sa ei pidä ol­la lii­an tark­ka, kaik­ki lin­jat ei­vät vain ole suo­ria ja ai­van tip top, sa­noo An­ne-Mari.