Uusi sukupolvi Nona, Jimi ja Sampsa. Nona ja Sampsa tekevät mökillä etätöitä. Talossa riittää tilaa molempien palavereille. Kauniissa talossa on säästetty paljon vanhaa.

Vanhoihin sohviin teetettiin uudet irtopäälliset Verhoomo Kattuunissa. Kangas on Designers Guildin Brera Lino, sävy Thyme.

Kukalliset kankaat olivat uutta Nonalle, mutta ne saivat jäädä paikoilleen sisustukseen. Kangas GP & J Bakerin Magnolia.

Nona ja Samp­sa Ra­ti­an va­paa-ajan­ko­ti Lo­vii­sas­sa on ol­lut Samp­san su­vul­la 80-lu­vul­ta as­ti. 1930-lu­vul­la ra­ken­net­tu me­ren­ran­ta­kiin­teis­tö on ko­ke­nut kak­si su­ku­pol­ven­vaih­dos­ta.

Pai­kan eri­tyi­syyt­tä on ar­vos­tet­tu su­vus­sa. Sii­tä ker­to­vat voi­pa­pe­ril­le piir­re­tyt tont­ti­kar­tat, lis­tat is­tu­te­tuis­ta kas­veis­ta, asun­non mil­li­met­ri­pa­pe­ril­le hah­mo­tel­tu poh­ja­ku­va sekä kan­si­ot, joi­hin kaik­ki huol­to­työt ja han­kin­nat on kir­jat­tu päi­vä­mää­ri­neen.

Ku­kin su­ku­pol­vi on tuo­nut ta­loon li­sää mu­ka­vuuk­sia si­sä­ves­sois­ta il­ma­läm­pö­pump­puun.

– Isoi­sä­ni mai­se­moi pi­hal­le val­ta­van nur­mi­ken­tän lap­sia var­ten. Me olem­me os­ta­neet ul­ko­po­re­am­meen, Samp­sa ker­too.

Nyt hu­vi­lan käyt­tä­ji­nä ovat Nona ja Samp­sa. Hei­dän ta­voit­tee­naan on luo­da oman­nä­köis­tään tun­nel­maa. Sain toi­mek­si­an­non suun­ni­tel­la pää­ra­ken­nuk­sen si­sus­tuk­sen hei­dän tyy­liin­sä so­pi­vak­si.

Keittiön kirjava tapetti kokoaa asunnon kaikki sävyt yhteen. GP & J Bakerin Nympheus-tapetti kattaa kaikki keittiön seinät. Keittiön lattia maalattiin samalla sävyllä kuin alakerran muut tilat. Sävy on TAL TC-9176. Kattolamppu ja vanhat korituolit kannettiin pihavajasta uusille paikoilleen. Korituolit ovat Ikeasta.

HYVÄ HUO­LEN­PI­TO NÄ­KYI

En­sim­mäi­sel­lä käyn­ti­ker­ral­la­ni lä­hin­nä huo­kai­lin ihas­tuk­ses­ta. Har­voin olen käy­nyt pai­kas­sa, jos­sa hyvä huo­len­pi­to on niin vah­vas­ti läs­nä. Mi­kään ei rep­sot­ta­nut, vaan ra­ken­nuk­set ja pi­ha­pii­ri oli­vat kun­nos­sa ja ojen­nuk­ses­sa. Edel­li­se­nä ke­sä­nä re­mon­toi­tu keit­tiö hoh­ti uu­tuut­taan, ja vuo­si­kym­me­niä sit­ten va­li­tut ta­pe­tit ruo­ka­sa­lin ja olo­huo­neen sei­nis­sä oli­vat edel­leen kuin uu­det.

Nona ja Samp­sa toi­voi­vat kui­ten­kin muu­tos­ta. Edel­li­se­nä ke­sä­nä teh­ty keit­ti­ö­re­mont­ti kai­pa­si mi­nus­ta vie­lä jat­koa, sil­lä pal­jaak­si jä­tet­ty hir­si­sei­nä ei toi­mi­nut uu­sien kaa­pis­to­jen kans­sa. Tila kai­pa­si mie­les­tä­ni ko­ko­nais­val­tais­ta pin­ta­ma­te­ri­aa­lia, joka ikään kuin sul­ki­si si­säl­leen uu­det keit­ti­ö­ka­lus­teet.

Vanhat pöytäliinat ovat isoäidin jäljiltä mankeloituina liinavaatekaapissa. Jokaisessa pöytäliinassa on maalarinteipin pala, jossa lukee liinan koko.

TA­PET­TI SY­KÄH­DYT­TÄÄ

Nona oli kyl­lä tuo­nut esil­le mie­li­pi­teen­sä ta­pe­teis­ta: hän vie­ras­ti nii­tä. Mut­ta juu­ri rä­vä­käl­lä ta­pe­til­la keit­ti­ön sai­si tun­nel­mal­li­sek­si ja ehe­äk­si. Eh­do­tin val­ko­poh­jais­ta kas­vi­ai­het­ta, jon­ka re­he­väs­tä kuo­sis­ta löy­ty­vät kaik­ki ta­loon ajat­te­le­ma­ni vä­ri­sä­vyt.

Puo­li vuot­ta re­mon­tin jäl­keen Nona pal­jas­ti, et­tä hä­nen ve­ren­pai­neen­sa py­syy jo nor­maa­li­na, kun hän as­tuu keit­ti­öön.

Makuuhuoneen keskiosaan kasattiin pukkijaloista pöytä, jonka osat Sampsa maalasi vaaleanharmaiksi.

SÄÄ­DE­TÄÄN SÄ­VYT

Hu­vi­lan vä­ri­maa­il­man suun­nit­te­lus­sa otin ins­pi­raa­ti­o­ta van­has­ta ja li­sä­sin mu­kaan uut­ta. Va­lit­se­ma­ni vä­rit ei­vät kuu­lu­neet No­nan ja Samp­san suo­sik­kei­hin, mut­ta sä­vy­jen täs­men­nyt­tyä hei­dän oli help­po näh­dä ne ko­ko­nai­suu­teen kuu­lu­vi­na.

Usein asi­ak­kaa­ni ker­to­vat esi­mer­kik­si vie­ras­ta­van­sa kel­tais­ta, mut­ta riit­tä­vän har­mah­ta­va kel­tai­nen tun­tuu­kin hy­väl­tä va­lin­nal­ta. Näin kävi myös Lo­vii­sas­sa. Ruo­ka­sa­lis­ta tuli mur­re­tun kel­tai­nen, ja se is­tuu vie­reis­ten huo­nei­den vä­ri­maa­il­maan täy­del­li­ses­ti.

Sa­mal­la vä­ri­pe­sul­la jat­koin myös muis­sa huo­neis­sa. Samp­sa ei ylei­ses­ti pidä vih­re­äs­tä, mut­ta Vir­ta­sen Maa­li­teh­taan mal­til­li­set mat­ta­sä­vyt Ruis­sa­lo ja Vår­lax pää­tyi­vät etei­seen sekä ylä­ker­ran au­laan.

Lähes kaikki makuuhuoneen kalusteet ovat vanhoja. Tikattu pellavanvärinen päiväpeitto on Ikeasta ja sininen torkkupeitto Sisustusliike Olkkarista. Kattovalaisin on Zangra-nettikaupasta.

Makuuhuoneen valaisin ja yöpöydät löytyivät talosta.

Makuuhuoneen vanha peilipöytä löytyi myös pihavajasta.

KA­LUS­TE­LÖY­TÖ­JÄ LÄ­HEL­TÄ

Pää­tin et­siä ka­lus­tei­ta en­sin per­heen omis­ta nur­kis­ta. Eh­do­tin No­nal­le ja Samp­sal­le kier­rä­tys­pal­ve­lua: tu­li­sin kol­le­ga­ni Ja­ni­ne Miet­tu­sen kans­sa pai­kan pääl­le mer­kit­se­mään ta­los­ta läh­te­vät ta­va­rat ja et­si­mään muis­ta ton­tin ra­ken­nuk­sis­ta pää­ta­loon so­pi­via ka­lus­tei­ta, mat­to­ja ja muu­ta pik­ku­ta­va­raa.

Pai­kan pääl­lä teh­ty pyö­ri­tys on kus­tan­nus­te­ho­kas ja help­po rat­kai­su, sil­lä ka­lus­tei­ta pää­see heti ko­kei­le­maan uu­sil­le pai­koil­leen. Vas­ta tä­män so­vi­tuk­sen jäl­keen on jär­ke­vää teh­dä lis­ta uu­sis­ta han­kin­nois­ta.

Yläaulan seinät maalattiin harmaanvihertäviksi Virtasen Maalitehtaan sisustusmaalisävyllä Vårlax. Vanha ryijy löytyi kapioarkusta, ja itämainen käytävämatto hankittiin Carpetvistasta.

TAI­VAS KEL­LA­RIS­SA

Pai­kal­li­nen kier­rä­tys­kes­kus nou­ti yli­mää­räi­set ta­va­rat. Sääs­tet­tä­vil­le ka­lus­teil­le et­sit­tiin ta­los­ta uu­det pai­kat. Olo­huo­neen laa­duk­kaat soh­vat lä­he­tet­tiin ver­hoi­li­jal­le ja ruo­ka­sa­lin van­hoi­hin sä­le­o­viin vaih­det­tiin ve­ti­met. Va­ras­tos­ta löy­ty­nyt itä­mai­nen mat­to le­vi­tet­tiin ma­kuu­huo­neen oles­ke­lu­ti­laan.

Kel­la­ris­ta löy­tyi myös suo­ra­nai­nen as­ti­a­tai­vas. Kau­niit van­hat as­ti­as­tot nos­tet­tiin olo­huo­neen la­si­vit­rii­ni­kaap­piin ar­voi­sel­leen pai­kal­le.

Yläkerran ison makuuhuoneen toisessa päädyssä on makuutilat ja toisessa oleskelutilat. Seinät maalattiin Virtasen Maalitehtaan sisustusmaalin Dalskär-sävyllä. Ikean sohvaan tilattiin uudet päälliset Bemzistä. Itämainen matto löytyi pihavajasta.

LOP­PU­SI­LAUS EN­NEN PAL­JAS­TUS­TA

Kier­rä­tys­käyn­nin jäl­keen lis­ta­sin huo­ne­koh­tai­set uu­det tar­peet. Li­säk­si so­vim­me ”so­mis­tus­käyn­nin” pai­kan pääl­le en­nen jou­lua, sil­lä Samp­sal­la ja No­nal­la oli tar­koi­tuk­se­na esi­tel­lä uu­dis­tu­nut si­sus­tus su­vul­leen jou­lu­na.

Muu­tok­set oli pi­det­ty sa­lai­suu­te­na, ja nii­den vas­taa­not­to stres­sa­si myös mi­nua en­nen aat­toa.

So­mis­tus­käyn­nil­lä otim­me vas­taan Ike­an kuor­man, kat­soim­me tau­lu­jen pai­kat, si­joit­te­lim­me tuo­mam­me sisustu­se­si­neet ja aset­te­lim­me ha­vu­nok­sat mal­jak­koi­hin jou­lua odot­ta­maan.

Päätalo on valmistunut vuonna 1933. Sampsan isovanhemmat löysivät talon lehti-ilmoituksella 1980-luvulla. Siniset ikkunaluukut ja kattolistat tekevät talosta sympaattisen näköisen.

Pihapiirissä on perheen kolmen pojan asumukset, kanala, saunamökki ja venevaja.

VAL­MII­NA JUH­LIIN

Tämä ekst­ra­pal­ve­lu oli pa­ris­kun­nal­le hel­po­tus.

– Em­me kum­pi­kaan nau­ti si­sus­ta­mi­ses­ta, sitä ei ole luon­tai­ses­ti ki­vaa teh­dä. Toi­min­nal­li­set asi­at on help­po hah­mot­taa, mut­ta ma­te­ri­aa­lit ja sä­vyt ovat han­ka­lia, Nona sum­maa.

Ap­pi­van­hem­pien vie­rai­lu su­jui on­nis­tu­nees­ti. He ar­vos­ti­vat sitä, et­tä pal­jon van­haa ja tut­tua oli säi­ly­tet­ty.

– Aa­vis­tuk­sen tiu­koil­le kui­ten­kin meni, sil­lä kan­noim­me ver­hoi­li­jan kans­sa soh­vat olo­huo­nee­seen puo­li tun­tia en­nen van­hem­pie­ni saa­pu­mis­ta, Samp­sa muis­te­lee.

Paikasta on pidetty hyvää huolta: kaikki huoltotyöt on kirjattu muistiin vuosien varrella.