Ruu­tuik­ku­nois­ta nä­kyy kak­si eri maa­il­maa: toi­sel­la puo­lel­la ka­tu­nä­ky­mät, toi­sel­la si­sä­pi­han ome­na­puut ja pe­ren­nat.

– Täs­sä ko­dis­sa yh­dis­ty­vät kaik­ki toi­veem­me. Kaik­ki on lä­hel­lä, ja van­han ta­lon iso si­sä­pi­ha mah­dol­lis­taa oma­ko­ti­mai­sen elä­män, mut­ta pi­han hoi­to­vas­tuu on ja­et­tu.

Ai­kai­sem­min Ann-Ma­rin ja Hen­ri­kin per­he asui kak­si­os­sa ker­ros­ta­los­sa. He et­si­vät van­haa ja kun­nos­tet­ta­vaa ta­loa kä­ve­ly­e­täi­syy­del­lä Tam­mi­saa­ren to­ril­ta. Uu­dis­ra­ken­nus ei ol­lut heil­le vaih­to­eh­to.

Sit­ten löy­tyi kaup­pa­na pal­vel­lut, 1920-lu­vul­la ra­ken­net­tu talo, joka oli kun­nos­tet­tu pa­ri­kym­men­tä vuot­ta ai­em­min asun­noik­si. Et­sin­nät voi­tiin päät­tää.

– Ra­kas­tan ko­tim­me huo­ne­kor­keut­ta, ruu­tuik­ku­noi­ta ja lau­ta­lat­ti­oi­ta, Ann-Mari ker­too.

Sohva on kotimaisen Pohjanmaan Kalusteen. Calacatta Viola -marmoripöytä on vintagea. Päällä Savoy-ravintolan vanha, hopeoitu tarjotin. Matto on kierrätyslöytö, kattokruunut ovat perittyjä.Yhteensopivat liinavaatekaappi ja peili ovat second handia. Lattialla oleva torso on kipsiä. Kaapin päällä Ateljé Vårin kierrätetyllä silkillä päällystetty torso.

Kul­taa lie­si­tuu­let­ti­meen

Os­to­het­kel­lä asun­to oli huo­nos­sa kun­nos­sa ja sik­si pyyn­ti­hin­ta­kin oli mal­til­li­nen. Edel­li­nen asu­kas oli tu­pa­koi­nut, ja asun­to kai­pa­si re­mont­tia.

Ann-Mari ja Hen­rik aloit­ti­vat kä­sit­te­le­mäl­lä pin­nat: Hen­gel­tään ro­mant­ti­seen keit­ti­öön saa­tiin täy­sin uu­si il­me maa­laa­mal­la kaa­pit mus­tik­si ja pääl­lys­tä­mäl­lä vä­li­ti­la ja lie­si­tuu­le­tin lii­mat­ta­vil­la kul­lan­vä­ri­sil­lä me­tal­li­leh­dil­lä. Wc:n tun­nel­ma muut­tui eng­lan­ti­lai­sel­la kuk­ka­ta­pe­til­la ja Ann-Ma­rin te­ke­mäl­lä kui­va­kuk­kains­tal­laa­ti­ol­la, joka ri­pus­tet­tiin kat­toon. Ai­no­as­taan lat­ti­oi­den hi­o­mi­sen hoi­ti­vat am­mat­ti­lai­set.

It­se teh­den ko­din re­mon­toin­ti ete­nee asia ker­ral­laan. Mut­ta kai­ken ei tar­vit­se ol­la täy­del­lis­tä.

– Ei pidä kor­ja­ta tur­haan tai heit­tää käyt­tö­kel­pois­ta ta­va­raa kaa­to­pai­kal­le. Ko­ti­am­me ei ole teh­ty suu­rel­la bud­je­til­la. Mi­nul­le kel­paa riit­tä­vän hyvä, sil­lä täy­del­li­syy­den ta­voit­te­lul­la vain ajaa it­sen­sä lop­puun, ei­kä mis­tään eh­di naut­tia.

Ruotsalainen ruokailuryhmä Malmsten Herrgården on peritty. Schjerfbeckin julisteen Ann-Mari sai entiseltä pomoltaan hänen jäädessään eläkkeelle. Kattovalaisin on Tori.fi:sta. 1800-luvun tuoli on paikallisesta antiikkiliikkeestä Sagoland Vintagesta.

Etei­nen puut­tuu

Koti ei ole eh­kä lap­si- ja koi­ra­per­heel­le ihan­teel­li­sin, mut­ta sil­ti se on juu­ri täy­del­li­nen.

– Ko­tim­me on meil­le eri­tyi­nen ja juu­ri oi­ke­an­lai­nen, vaik­ka asun­nos­sa ei ole ko­din­hoi­to­huo­net­ta tai eteis­tä. Lap­set ku­ra­vaat­teis­saan ja koi­ra ovat täs­tä syys­tä haas­ta­via, mut­ta asia ei ole mei­tä hai­tan­nut. Ko­din ka­ris­ma ja tun­nel­ma me­ne­vät kai­ken edel­le.

Ann-Mari on myös kom­pak­tin elä­män puo­les­ta­pu­hu­ja. Jät­ti­suu­ret ta­lot tar­koit­ta­vat hä­nel­le lo­pu­ton­ta sii­vo­a­mis­ta.

– Pie­nem­mäs­sä ko­dis­sa ta­va­rat ja myös ih­mi­set ovat lä­hem­pä­nä, Ann-Mari to­te­aa.

– Ha­lu­ai­sin kan­nus­taa ih­mi­siä ra­ken­ta­maan sen nä­köis­tä ko­tia ja elä­mää mis­tä oi­ke­as­ti pi­tä­vät, ei sitä mikä on muo­tia.

Antiikkista peilitasoa Ann-Mari ei myy. Sen jalkaan on kaiverrettu kaikkien entisten omistajien nimet. Sylissään Ann-Marilla on Jonathan Adlerin Dora Maar -muki.

Es­te­tiik­kaa keit­ti­öön

Keit­ti­ös­sä on yh­dis­tet­ty tai­ta­vas­ti eri ai­ka­kau­sia ja tyy­li­la­je­ja. Mus­ta-kul­tai­nen keit­tiö teh­tiin pil­ke sil­mä­kul­mas­sa, mut­ta sii­hen ei ole kyl­läs­tyt­ty. Ann-Ma­ril­la on var­ma vink­ki keit­ti­ön viih­tyi­syy­den li­sää­mi­sek­si.

– Kan­nat­taa si­joit­taa soh­va myös keit­ti­öön. Vie­täm­me to­del­la pal­jon ai­kaa keit­ti­ös­sä. Kun olo­huo­nees­sa kat­so­taan lef­faa, niin keit­ti­ös­sä voi lu­kea tai seu­rus­tel­la vie­rai­den kans­sa. Tun­nel­ma on ai­na mu­ka­va.

Per­hees­sä ka­te­taan ar­ke­na­kin kau­niis­ti.

– Kau­nis kat­taus an­taa an­teek­si, jos ar­ke­na ei ole niin eri­kois­ta ruo­kaa. Kau­neus tuo nos­tet­ta ar­keen. Keit­ti­ös­sä kan­nat­taa ol­la myös tai­det­ta, kos­ka siel­lä vie­te­tään pal­jon ai­kaa, Ann-Mari vink­kaa.

Sohva on mitä mainioin kaluste keittiössä! Se on löytö Tori.fi:stä. Julisteen vieressä on Ateljé Vårin kierrätetyllä silkillä päällystetty simpukkavatiteos.

En kos­kaan viik­kaa pyyk­ke­jä

Ann-Ma­ril­la on tar­kat ra­jauk­set, pal­jon­ko hän lait­taa ai­kaa ko­din­hoi­toon.

– Olen op­pi­nut ai­ka te­hok­kaak­si sii­vouk­ses­sa. Meil­lä voi ol­la su­per­kau­nii­ta jut­tu­ja ja vie­res­sä ken­gät tai le­got le­väl­lään. En­kä kos­kaan viik­kaa tai si­li­tä pyyk­ke­jä, Ann-Mari pal­jas­taa.

Lap­set ovat usein mu­ka­na te­ke­mi­ses­sä.

– Kun teen sei­nä­re­lie­fiä, niin lap­set muo­vai­le­vat. Käyn usein las­ten kans­sa myös kirp­pa­reil­la. Lap­set et­si­vät pik­ku­au­to­ja ja minä van­ho­ja as­ti­oi­ta. Meil­lä on ar­jes­sa kau­nii­ta asi­oi­ta ja lap­set op­pi­vat sen. Tämä on per­heem­me elä­män­ta­pa.

Ann-Mari pi­tää eri­tyi­sen pal­kit­se­va­na, jos löy­tää eri pai­kois­ta van­ho­ja esi­nei­tä, jot­ka so­pi­vat täy­del­li­ses­ti yh­teen.

– Olo­huo­neem­me lii­na­vaa­te­kaa­pin ala­o­san os­tin eri pai­kas­ta kuin pei­lin. Jos on osaa­mis­ta ja tai­toa, on tär­ke­ää läh­teä yrit­tä­mään. Mi­nul­le riit­tää tar­peek­si hyvä, en­kä pel­kää epä­on­nis­tu­mis­ta.

Lasten rakastama William Morrisin tapetti on kestänyt hyvin wc:ssä. ”Peilin ostin samaan aikaan kuin veljentyttäreni syntyi, ja hän saa sen, kun muuttaa omaan kotiin.” Pihapiiristä kerättyjä kuivakukkia on ripustettu vanhaan vyyhtipuuhun.

An­tii­kin ke­räi­lys­tä syn­tyi yri­tys

Päi­vä­työn­sä Ann-Mari te­kee HUS Psy­ki­at­ri­an rek­ry­toi­ja­na. Sen li­säk­si Ann-Ma­ril­la ja hä­nen sis­kol­laan Rii­nal­la on yh­tei­nen yri­tys, Vit­ri­ne Stu­dio. Sen mot­to kuu­luu: ”Not­hing new, eve­ryt­hing be­au­ti­ful”. Ei mi­tään uut­ta, mut­ta kaik­kea kau­nis­ta. Yri­tys myy va­li­koi­tu­ja se­cond hand -esi­nei­tä ja te­kee ta­pah­tu­mas­tai­laus­ta.

– Olin ke­rän­nyt ko­to­na vit­rii­ni­kaap­pi­ni jo täy­teen iha­nia an­tiik­kie­si­nei­tä. Ha­lu­sin jat­kaa han­kin­to­jen te­ke­mis­tä, jo­ten syn­tyi aja­tus yri­tyk­sen pe­rus­ta­mi­ses­ta.

Vit­ri­ne Stu­di­on myyn­ti­voi­tos­ta me­nee kym­me­nen pro­sent­tia Nais­ten Pan­kil­le. Uniik­ke­ja sei­nä­re­lie­fe­jä val­mis­ta­val­la si­sa­ryh­tiö Ateljé Vå­ril­la on puo­les­taan yh­teis­työ UN Wo­me­nin kans­sa.

– Ha­lu­sim­me sis­ko­ni kans­sa kun­ni­oit­taa kaik­kia maa­il­man nai­sia, joil­la on sa­mat vi­si­ot ja ka­pa­si­teet­ti kuin meil­lä, mut­tei sa­mo­ja mah­dol­li­suuk­sia pe­rus­taa yri­tys­tä. Täs­tä yh­teis­työ Nais­ten Pan­kin kans­sa al­koi.

Yri­tys­toi­min­ta kul­kee luon­te­va­na osa­na ar­kea.

– Vä­lil­lä sat­saam­me yri­tyk­seen enem­män ja vä­lil­lä vä­hem­män. Myös osa ko­tim­me esi­neis­tä on myy­tä­vä­nä. Luo­tan ai­na sii­hen, et­tä myy­dyn esi­neen ti­lal­le löy­tyy en­tis­tä upe­am­pi an­tiik­ki­löy­tö, Ann-Mari sa­noo.

Lastenhuoneessa on vanha pulpetti ikkunan alla. Laatikostot Ikeasta. Fisher Pricen heppa on 1980-luvulta ja se on kuulunut Henrikille. Teddypaita on paikallisesta lastenvaateompelimosta Laiskasta Ebbasta. Reput Fjällräven.